Lue keskustelun säännöt.
Olen 25 ja vihaan elämääni
18.01.2018 |
Olen 25 ja tuntuu että elämäni on ohi.
En ole saanut elämäni aikana mitään aikaiseksi, ei lapsia, ei miestä. Jokainen parisuhde on tähän mennessä epäonnistunut. Haluan oman perheen mutta universumi ei halua antaa minulle sitä, sillä olen ilmeisesti tehnyt jotain pahaa ja karma antaa takaisin. Yritän elää täysillä joka päivä, harrastaa ja ulkoilla, syödä terveellisesti, mutta sisimmässäni olen onneton ja tyhjä.
Pitkä parisuhde todennäköisesti päättyi nyt jälleen kerran ja olen pohjalla. En jaksa aloittaa alusta, en usko yksinkertaisesti löytäväni edes ketään enää. Miten tällaisesta tilanteesta voi edes päästä ylöspäin?
Kommentit (16)
Olen aina halunnut parisuhteen. En koe voivani olla onnellinen ilman sitä. Minulla on koira jota rakastan, uusi harrastus, ystäviä, jotka tosin kaikki alkavat jo perustamaan olla perheitään.
Tunnen itseni luuseriksi. 25 vuotias, asun vuokralla, omaa en varmaan ikinä saa koska palkkani on kamala.
Miten mulla voi kaikki olla niin perusteellisesti päin helvettiä?
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat suorittajalta. Lopeta se! Keskity itseeni ja mikä sinua oikeasti kiinnostaa! Oma aika tekee sulle ihan hyvää.
I feel you. Oon samanikäinen, enkä koskaan ees seurustellu. Musta se on vaan pyhämahottomuus löytää ihmistä, joka tykkää susta, niin että säkin tykkäät siitä takasi. Joo, on harrastuksia ja kavereita, mutta jokin todella iso osa elämästä vaan puuttuu... Välillä tuntuu, että miten sitä edes osaisi elää jonkun kanssa, kun on asunut jo tosi pitkään itsekseen.
Minä olen 33 ja minäkin vihaan sinun elämääsi.
Jos jatkat saman jankkaamista, niin todellakin olet yksin kymmenen vuoden päästä. Eräs tuttuni alkoi sinun ikäisenä manaamaan, että jää yksin. Nyt on niin sekaisin, että ei pysty töihin eikä ihmissuhteisiin. Palloilee vain ja jankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina halunnut parisuhteen. En koe voivani olla onnellinen ilman sitä. Minulla on koira jota rakastan, uusi harrastus, ystäviä, jotka tosin kaikki alkavat jo perustamaan olla perheitään.
Tunnen itseni luuseriksi. 25 vuotias, asun vuokralla, omaa en varmaan ikinä saa koska palkkani on kamala.
Miten mulla voi kaikki olla niin perusteellisesti päin helvettiä?
-AP
Voi jessus, vähän jotain suhteellisuuden tajua! Sua siis surettaa se ettet voi juuri nyt elää samaa elämänvaihetta, kuten muut kuplassasi?
Tuntuu osittain samalta. Olen samanikäinen, mutta minulla on mies. En ole saanut perhettä, vaikka olisin halunnut. Kavereilla alkaa olla perheet ja itseä nuoremmillakin. Tuntuu kurjalle ajoittain, mutta pyrin ajattelemaan että nauti niistä mitä sinulle on annettu ja panosta niihin kaikkesi. Se mihin sinä voit panostaa, ei välttämättä perheellinen voi panostaa. Aurinkoista kevättä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis koukussa ihmissuhteisiin. Ole reilusti vain yksin. Jää lapsettomaksi, niin voit elää onnellisen elämän. Siinä on elämän viisaus.
Vierailija kirjoitti:
Olen 25 ja tuntuu että elämäni on ohi.
En ole saanut elämäni aikana mitään aikaiseksi, ei lapsia, ei miestä. Jokainen parisuhde on tähän mennessä epäonnistunut. Haluan oman perheen mutta universumi ei halua antaa minulle sitä, sillä olen ilmeisesti tehnyt jotain pahaa ja karma antaa takaisin. Yritän elää täysillä joka päivä, harrastaa ja ulkoilla, syödä terveellisesti, mutta sisimmässäni olen onneton ja tyhjä.
Pitkä parisuhde todennäköisesti päättyi nyt jälleen kerran ja olen pohjalla. En jaksa aloittaa alusta, en usko yksinkertaisesti löytäväni edes ketään enää. Miten tällaisesta tilanteesta voi edes päästä ylöspäin?
Että risoo lukea näitä vinkujien alotuksia. Maailmassa on paljon pahempiakin asioita kuin joku parisuhteen kaatuminen. Eteenpäin ja lopeta turhassa rypeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset, jotka eivät osaa olla yksin, ovat vähän säälittäviä. Jos on aina seurustellut, on myös vähän säälittävä. Eikä niin vähänkään. Siinä ei opi mitään itsenäisyyttä. Ihmisen täytyy osata olla yksin. Ota kunnon pitkä rupeama yksin tai jää yksineläjäksi lopuksi ikää. Alkaa vähän aueta, mistä elämässä on kysymys.
25-vuotiaalla naisella on hyvinkin vielä hedelmällistä aikaa vielä 20 vuotta ja elinikää 60 vuotta jäljellä. Ja sinun elämäsi on ohi? Vai onko lasisi vain puoliksi tyhjä, kun sen pitäisi olla puoliksi täysi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nuori. Sinulla on mahdollisuuksia vaikka mihin.
Sanot vihaavasi elämää ja tuntuu, että elämä on ohi. Miten tuohon tunteeseen sopii perheen perustaminen?!
Unohda ne parisuhde ja lapset ja ala elämään itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi mooses, olet vasta 25-vuotias. Ota aikaa itsellesi ja opettele hetken olemaan ihan yksinkin, älä ole noin riippuvainen muista. Ymmärrän, että jos juuri on mennyt suhde karille, niin se tuntuu tuskaiselta. Sekin menee ohi, usko pois.
Rakenna omaa elämääsi äläkä elä sen mukaan, mitä 'pitäisi' tehdä tai 'mitä kaikki muut tekevät' juuri nyt. Sinä et ole kaverisi, sisaruksesi tai serkkusi, vaan olet sinä, yksilö. Ala ensin arvostaa itseäsi, sen jälkeen kaikki muu seuraa. Muutaman vuoden päästä tajuat, kuinka nuori ja naivi olit ajatellessasi, että koko elämä on jo tässä ihan ohitse ja lopussa.
Mä olen 27 ja mulla ei ole ihania ystäviä, ei harrastusta, eikä koiraa (jota palavasti haluaisin). Mulla on mies. Kumpi voittaa?
Voisko sun elämässä olla muitakin asioita kuin lapset ja mies?