Vaimon/naisten osallistuminen remonttiin?

Viimeisin remontti meillä oli pojan huoneen pintalaitto. Minä tein: tyhjensin huoneen, purin muutaman huonekalun, poistin tapetin ja liiman seinistä, tasoitin ja hioin seinät, pohjamaalasin ja pintamaalasin seinät, hankin tapetoijan paikalle (hankin luonnollisestikin kaikki aineet myös), siivosin remontin jäljiltä, vein kamat takaisin huoneeseen, kokosin mm. kirjahyllyn ja kaksi lipastoa huoneeseen. Mies teki: hanki mulle pitemmät tikkaat, kun en yltänyt joka paikkaan talon vanhoilta, oli kotona kun tapetoija laittoi tapetteja, koska oli mahdollista että hän olisi tarvinnut (n. 10min) apua, ei sitten tarvinnut apua kuitenkaan. Toki tein myös suunnittelun huoneeseen. Nyt tarttis kuulemma rempata kaksi kylppäriä, en vaan jaksa ryhtyä siihen showhun just nyt... ai niin, ja koulutukseltani olen VTM. En raksaduunari.  Oman talon rakentamista en edes suostu harkitsemaan, mies on kyllä siitä aina välillä puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä te :) Minä otan aina tyttäreni 8v mukaan remontteihin ja niiden suunnitteluun. Hän on ihan innoissaan kun saa tehdä ja oppia uutta. Osaa käyttää akkuporakonettakin :) Pysyypähän työkalut kädessä aikuisena ja oppii luovuutta.

T. Ap

Ihana kuulla.

Minäkin sain lapsena usein lähteä isän mukaan remonttihommiin. Hän otti minut mukaan työmaalle silloin kun siellä oli rauhallisempaa.

Tykkäsin aina niistä reissuista.

Tapetoinnit, maalaukset, laatoitukset. Hankinnat ja suunnittelu. Rahoitus.

Mies vaan rakentaa (raskaat ja pölyiset hommat, pikkutarkkaa näpertelyä vaativat sovitukset). Autojen huollot.

Siinä meidän työnjako :)

Ja lapsi on osallistunut maalaamiseen ja tapetointiin jostain 4v alkaen.

Talo on 1950/1979 laajennettu rintamamiestalo.

Meillä suunnitellaan ja tehdään yhdessä. Esimerkiksi, minä maalasin kaikki seinät, portaiden kaiteet, pesuhuoneen ja pukuhuoneen katon. Mies laittoi laminaatin ja asensi uuden ulko-oven. Mies hioi portaat ja maalattiin yhdessä jne. Yhdessä käydään rautakaupassa ja se maksaa jolla on rahaa tilillä. Molempien mielipiteitä kuunnellaan ja yhdessä päätetään. Mutta aika paljon tehdään ihan normi kotityötä yhdessä, yksi laittaa ruokaa ja toinen kattaa pöydän. Yksi imuroi ja toinen moppaa. Mies vaihtaa renkaat, minä pesen vanteet. Mies rakensi liiterin, minä apumiehenä ja hoidin maalauksen.

Ja, jos toinen on väsynyt tai on muuten stressaantunut niin ei tehdä remonttia. Sitä tehdään kun molemmat jaksaa osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo on kokoajan aloittamassa uusia remontteja, hankkimassa uusia sisustuselementtejä jne. Ainut vaan että hänellä ideoita lentelee ja kaikki pitäs saada heti, mutta itse hän ei ole valmis tekemään mitään sen eteen. Oletus vaan että hän haluaa ja mies tekee. Parin kaverin kanssa jotka rakensivat omakotitalon ilman minkäänlaista rakennusalan tuntemusta alkujaan juteltiin aiheesta, että kun heilläkin talon rakennusprojekti alkoi nimenomaan vaimon toiveista niin olisi äärettömän mukava törmätä joskus tilanteeseen jossa nainen haluaisi talon ja ottaisi rakennustyöt omiin käsiinsä miehen hoitaessa lapsia ja kotia. Onko tämmösiä tapauksia palstalla? Ilman että perheen nainen on ammatiltaan jo valmiiksi kirvesmies.

Minä. Kun asuin ex-miehen kanssa ok-talossa, minä hoidin pikkurempat: tapetoinnit, listoitukset, maalaamisen jne. Ulkona minä hoidin puutarhatyöt, onneksi tontti ei ollut suurensuuri mutta riittävästi siinä oli yhdelle työtä päivätyön lisäksi. Erityisesti kun mies ei edes pyydettäessä tullut auttamaan.

Ja nyt uuden miehen kanssa, minä yleensä hoidan pikku pintaremontit, maalaamiset ja sen sellaiset. Tää on niin uusi asunto ettei muuhun remonttiin ole tarvetta.

Vastaus 20:lle

Kiitos. Totuus on se, että vaimoni on kotona peruslaiska. Oon yrittänyt aktivoida häntä viimeiset 10 vuotta. Hän on uraihminen ja panostaa energiansa siihen. Ja lapsiin hän panostaa myöskin. Hän on myös psykologisen sodankäynnin mestari. Hän usein lausuu ääneen että kun ME emme saa aikaan esimerkiksi portaiden maalausta. Hän tietää varsin hyvin että mua pistää vihaksi sana ME tässä yhteydessä kun totuus on se että minä saan ja hän ei. Sit minä hölmöyksissään meen lankaan ja minähän näytän asenteella fiksaan portaat kuntoon seuraavassa hetkessä :D Tosin viime aikoina remonttiväsystä johtuen oon jättänyt asiat tekemättä. Plääh. Mutta hei, mahtavaa lukea miten hienoja ja tekeviä naisia ketjusta löytyy! :) Arvostan.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vastaus 20:lle

Kiitos. Totuus on se, että vaimoni on kotona peruslaiska. Oon yrittänyt aktivoida häntä viimeiset 10 vuotta. Hän on uraihminen ja panostaa energiansa siihen. Ja lapsiin hän panostaa myöskin. Hän on myös psykologisen sodankäynnin mestari. Hän usein lausuu ääneen että kun ME emme saa aikaan esimerkiksi portaiden maalausta. Hän tietää varsin hyvin että mua pistää vihaksi sana ME tässä yhteydessä kun totuus on se että minä saan ja hän ei. Sit minä hölmöyksissään meen lankaan ja minähän näytän asenteella fiksaan portaat kuntoon seuraavassa hetkessä :D Tosin viime aikoina remonttiväsystä johtuen oon jättänyt asiat tekemättä. Plääh. Mutta hei, mahtavaa lukea miten hienoja ja tekeviä naisia ketjusta löytyy! :) Arvostan.

T. Ap

Älä huoli, kyllä sä opit olemaan huomioimatta tuota "me" vuosien saatossa. Ollaan oltu kohta 30v miehen kanssa yksissä ja tuossa viikko ennen joulua herra totesi, että "kyllä meidän täytyy tehdä joulusiivous" (ei oltu joulua kotona, joten en tehnyt perinteistä katosta lattiaan kuurausta). Arvatkaapa motako iltaa herra oli joulunalusviikolla kotona? Aivan oikein, 0. Ei tehty joulusiivousta eikä ole huonoa omaatuntoa...

Mistä tuollaisia aikaansaavia naisia löytää?

Kyllä naiset yleensä maalata osaa. Meidänkin emännällä on aina ideoita, joihin minä tuumaan, että tilaa joku tekemään, minä maksan. No ähäkutti, eipä käy sekään, vaan itse pitäisi selkä vääränä olla jotain betoniseiniä hajottamassa.

Täältäkin löytyy yksi. Osaan suunnitella ja toteuttaa kaiken. 2 taloa ja 2 mökkiä on tullut remontoitua itse lattiasta kattoon. Mies on kaverina silloin kun tarvitaan voimaa ja tikkaita pitämässä. Minä suunnittelen ja teen hankinnat, menekkien laskenta ei ole ongelma. Nykyisin rautakaupassa palvellaan jo naisiakin. Ennen mies ei lähtenyt minun kanssa rautakauppaan kun myyjät yrittivät kysyä häneltä eikä hän ollut levelillä.

Viimesen vuoden aikana olen kasannut 2 leivinuunia, tehnyt 60 m2 terassin ja siihen kaiteen, liukuovilasisen katetun terassin (24 m2), mökin palahuopakaton aluskatteineen, valvontakamerajärjestelmän mökille, viemäröinnin kesäkeittiölle jonka rakennan ensikesänä. Verhoilun ompelu ja aurinkopaneelin asennus asuntoautoon. Palomuurin verhoilu verhoilukivellä.

Työskentelen teknisellä alalla mutta en rakennusalalla. Olen opetellut myös hitsaamaan ja taivuttamaan rautaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyrkki kipeenä tälläkin hetkellä laminaatin hakkaamisesta. Meillä tekee se kummalla on enemmän aikaa ja nyt se satuin olemaan minä. Yhdessä suunnitellaan ja toteutetaan toki myös.

Saitko itkupotkuraivarin lattialla?

Mä suunnittelen visuaalisen ilmeen, selvitän rakennusmääräykset, googlaan erilaisia ratkaisuja, huolehdin työturvallisuudesta

= pilaan remontin, rajoitan turhaan ja olen pain in the ass

En osaa itse tehdä mitään fyysistä, eikä mies annakaan...

t. Nainen

Meillä nainen halusi myös koko ajan jotain, mutta yhteensä puolituntia on jaksoi auttaa minua. Ei osallistunut ja vaatimukset kasvoi ja kasvoi. Asunnon remontointikin vei kuulemma liikaa aikaa ja joku toinen olisi tehnyt sen nopeammin ja paremmin. Selvennykseksi että hoidin myös oman osani kotitöistä. Sitten minä päätin nostaa kytkintä.

Ex oli tuollainen projektipäällikkö-tyyppinen joka oli kyllä hyvä keksimään kaikenlaista mutta toteutus oli oletusarvoisesti "jonkun muun" homma. Tykkäsi myös sanella näitä määräyksiään passiivissa ikäänkuin olisi palvelijalleen puhunut. "Tänään tehdään remonttia." -> "Sinä teet tänään remonttia."   

Jälkikäteen toki muille puhui että ME teimme ja tietysti erityisesti muisti korostaa että HÄN itse ideoi ja suunnitteli - paitsi tietysti jos jokin meni syystä tai toisesta poskelleen :)

En tainnut ihan vuottakaan saman katon alla jaksaa ja hyvä niin, nykyinen on ihan eri maata.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuollaisia aikaansaavia naisia löytää?

Ei ainakaan av-palstalta. Puolet tämänkin ketjun jutuista on palstalegendaa.

Me suunnitellaan ja rempataan aina yhdessä, tietysti? 

Söpö yksityiskohta: valittelin viime kesänä kun rakennettiin terassia, että akkuporakone on aika painava (ei siis sellaisenaan, mutta jos sillä kauankin aikaa poraa niin alkaa tuntua raskaalta). Mies oli ostanut mulle salassa kevyemmän <3 Nyt meillä on his and hers :D 

Minua ei voisi mikään remontoiminen tai rakentaminen vähempää kiinnostaa, joten jos naiseni haluaisi sellaista harrastaa, hän saisi pitää sen ihan omana harrastuksenaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus ap:lta nro 9:lle.

Kyllä käy vaimo töissä. Käyn myös itsekkin. Hoidan meidän taloudessa n. 70% siivouksesta, lasten hoidosta, ruoan laitosta, harrastuksiin kuskaamisista ja tiedän mitä se vaatii. Olen sellainen että tarun toimeen, teen enkä.mutise ja pidän asiat yksinkertaisina. Kun korjaa heti omat ja muidenkin jäjlet, pysyy talo järjestyksessä eikä tarvi kokoajan olla siivoamassa. Lapset saa sotkea ja leikkiä, mutta olen opettanut myös siivoamaan jälkiänsä. Tässä ketjussa ei ollut kyse moittia etteikö kodin muissa töissä olisi hommaa. Kyse oli siitä että miten naiset osallistuvat näihin remontteihin. Usein myös miehellä ei ole mitään kokemusta remonteista sen enempää kuin naisellakaan. Siksi molemmat yhtälailla voi osallistua ja opetella niiden tekemistä varsinkin jos itse haluaa asioiden tapahtuvan.

Nyt on pakko sanoa, että  oletpa harvinaislaatuisen kuuloinen mies, rehti ja tekevä. Kiva kuulla tällaisista tapauksista useamminkin. Keksisitköhän jonkin keinon, millä saisit vaimosi osallistumaan enemmän niihin haluamiinsa/suunnittelemiinsa remontteihin? Vaikka että tekisi osan töistä niin, että opastaisit vierellä eli siis tekisitte yhdessä.  Tai jospa hän löytäisi jostain suunnitelmastaan sellaisen osuuden, joka kiinnostaisi, niin siitä voisi olla hyvä päästä alkuun? On vähän tylsää, jos toinen aina vain suunnittelee ja odottaa valmista, joten olisi sinunkin kannaltasi kiva, jos saisi jotenkin aktivoitua vaimonkin itse tekemisvaiheeseen osalliseksi.

Joidenkin on vaikea ryhtyä siihen tekemiseen, jos vähänkään epäilee omaa osaamistaan tai vaikkapa epäröi tai häpeääkin sitä, ettei itse osaa. Voisiko kyse olla siitä hänen kohdallaan varsinkin, jos sinä teistä olet se kätevämpi käsistäsi? Siinä tilanteessa voisi kannustuskin auttaa. Ei heti tarvitse olla seppä joka asiassa ja osata kaikki välittömästi, vaan sitä vain pitää opetella.

Aika harva mieskään nykyään omaa rakennus/remonttikokemusta. Se vaan ei tunnu olevan kelvollinen selitys miehelle vaan miehen nyt vaan pitää opetella jos vaimo on päättänyt että jotain "yhdessä" tehdään.

Mun poikaystävä on ainakin parempi remontoimaan, koska hän on kärsivällinen ja fiksu (oppi myös neulomaan nopeammin kuin minä). Hän laittoi mun kämppään uuden lattian. Hänen vanhempansa vastaavasti ovat molemmat tasavertaisia tekijöitä ja oma äitini on huippuremontoija mm maalaus ja tapetointihommissa. Itse osaan lähinnä maalata.

Tiedän että pitäisi itsekin opetella mutta... kynnys on tosi korkea ja pelkään poraa ihan kauheasti.

No meillä tämä vaimo on osallistunut 2 talon rakennusprojektiin lähes kaikissa työvaiheissa. Tietenkin. On toki työtehtäviä joihin ei vaan tällainen pieni nainen pysty (esim 5m korkeudessa tikkailla naulapyssyn kanssa heiluminen, painaa niin prkl paljon) mutta aika vähän kuitenkin.

"Urani" raksaheilana alkoi sillä että 1. taloamme rakentaessa kannoin 1800 harkkoa (18 kg kpl) 30mm ylämäkeen miehelleni joka sitten muurasi ne paikoilleen:) Silloin mulla oli kunnon haba:)

Meillä tehdään kaikki yhdessä mikä voidaan. Sitten on töitä joista emme pidä jolloin toinen hoitaa ne - esim en vaihda renkaita autoon eikä mieheni pese vessoja. Win-win