Erosin kirkosta. Sain entiseltä seurakunnaltani kirjeen, jossa toivotettiin minulle

Mikä kirkko?

No voi hitsi.

Joo, minäkin sain kirjeen silloin kun erosin kirkosta! Aika outoa. Siinä sanottiin jotain, että jos haluan jutella jollekin seurakunnan jäsenelle jostain itseäni pohdituttavasta asiasta niin keskusteluaika voidaan varata...

Yrittivätköhän saada minua liittymään takaisin? Mikä ajatus näissä kirjeissä on takana?

Kaunis ele seurakunnalta. - Ei monikaan kirkosta eronnut ole uskonnostaan eronnut, vaikka kirkon on jättänytkin, tai vaihtanut pienen lahkon kirkosta - isompaan seurakuntaan.

Kirjeissä on se juttu takana, että Jumala Jeesus rakastaa sinua silti vaikka et kuuluisi kirkkoon.

Mulle tuli kanssa. Jotenkin huvittavaa, yrittävät saada meitä ”eksyneitä lampaita” takaisin.

Jos joku eroaa kirkosta, ei syynä ole läheskään aina se, ettei usko Jumalaan.

Itsekin olen eronnut kirkosta, mutta olen uskovaisempi kuin koskaan.

En itse kuulu kirkkoon, exäni kuuluu. Kun saimme lapsen, päätimme olla kastamatta häntä. Lapsen täyttettyä kaksi kuukautta saimme seurakunnalta kirjeen, jossa muistutettiin, ettei lastamme ole vielä kastettu ja että seurakunta suosittelee vahvasti lapsen kastamista. Oli hävytöntä minusta, mutta exäni suorastaan pöyristyi. Härskiksi on mennyt kirkon toiminta :(

Eivätpähän ainakaan helvettiin tuomitse!

Miten aikoinaan nuo uskonnon tunnit meni?

Ihan kristinuskon perusjuttu on lähetyskäsky, menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi. Johtuisko ihan siitä seirakunnan aktiivisuus

90-luvun alkupuolella kirkosta eroaminen ei ollut läpihuutojuttu, vaan pienessä seurakunnassa piti mennä keskustelemaan kirkkoherran kanssa (=haukuttavaksi), toki ajanvarauksen kera. Vasta keskustelusession jälkeen ero myönnettiin. Kaverini käytyä tuon läpi totesin että antaa olla kunnes tulee helpompi tapa, sillä olisin varmaan saanut täysraivarin sellaisesta turhasta syyllistävästä mussuttamisesta.

Olin varmaan yksi ensimmäisistä jotka hyödynsivät tätä uutta tapaa. Toisaalta ärsyttää edelleen että oma mukavuudenhalu pisti maksamaan ~10 vuoden edestä kirkkoveroa turhaan.

Mietin liittymistä takaisin. Liekköhän ottavat :D

Vierailija kirjoitti:

90-luvun alkupuolella kirkosta eroaminen ei ollut läpihuutojuttu, vaan pienessä seurakunnassa piti mennä keskustelemaan kirkkoherran kanssa (=haukuttavaksi), toki ajanvarauksen kera. Vasta keskustelusession jälkeen ero myönnettiin. Kaverini käytyä tuon läpi totesin että antaa olla kunnes tulee helpompi tapa, sillä olisin varmaan saanut täysraivarin sellaisesta turhasta syyllistävästä mussuttamisesta.

Olin varmaan yksi ensimmäisistä jotka hyödynsivät tätä uutta tapaa. Toisaalta ärsyttää edelleen että oma mukavuudenhalu pisti maksamaan ~10 vuoden edestä kirkkoveroa turhaan.

Erosimme mieheni kanssa kirkosta 11/1994 ja teimme sen maistraatissa. Oli läpihuutojuttu eikä tarvinnut selitellä. Olisin toki mielelläni keskustellut ev.lut kirkon kummikäytännöstä, joka oli eroamisen syy. Odotin tuolloin esikoistamme.

Koulustakin saat todistuksen mukaan lähtiessäsi. Miksei kirkostakin laitettaisi lähtiessä jotain lähtiäisiksi. Siunaus ja esirukous on mielestäni ihan hyvä juttu. Joskus on peloteltu helvetillä. Hyvää ne tarkoittaa! :)

Kumma juttu. Usein nämä kirkosta eronneet kuitenkin haluavat nauttia kirkon tilaisuuksista, kun läheinen kastetaan / konfirmoidaan / siunataan haudan lepoon. Ymmärrättekö, että kirkkojen, srk-keskusten ja hautausmaiden ylläpito on kallista hommaa. Yhä pienemmän väestönosan hartioille tämä jää, kiitos näiden vapaamatkustajien. No. Sitten kun kirkkoon kuulumaton itse kuolee, hän pääsee kirkkomaan multiin siinä missä kirkollisveronsa ikänsä maksaneet. Kustannukset ovat hiukan kalliimmat, mutta ero on aivan liian pieni. Pitäisi tehdä selvä eroavaisuus tähän. Eli huomattavasti kalliimmat kustannukset omaisille tuolloin, tai vielä selvempi: ei oikeutta hautausmaahan hautaukseen. Mites se nyt menikään? Honkajoki ottaa kyllä vastaan. Liian monet seurakunnat ovat taloudellisesti erittäin ahtaalla, ja syy on lähinnä kirkosta eroamisen muoti-ilmiö, sen helppous ja eronneiden vastuunpakoilu. Päättyy se elontaival kaikilla joskus, pitää kantaa kortensa kekoon eläessään eikä kuvitella, että toiset kyllä maksaa minunkin kuluni. Tämä on syy, miksi en edes harkitse kirkosta eroamista.

Vierailija kirjoitti:

Kirjeissä on se juttu takana, että Jumala Jeesus rakastaa sinua silti vaikka et kuuluisi kirkkoon.

Siis kumpi? Jumala vai Jeesus? Eikös ne kuitenkin ole eri henkilöitä siinä tarinassa? Ja mihinkäs jäi se Pyhä henki? Alkoikos se jo haista niin pahalle, että sen piti jäädä kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu. Usein nämä kirkosta eronneet kuitenkin haluavat nauttia kirkon tilaisuuksista, kun läheinen kastetaan / konfirmoidaan / siunataan haudan lepoon. Ymmärrättekö, että kirkkojen, srk-keskusten ja hautausmaiden ylläpito on kallista hommaa. Yhä pienemmän väestönosan hartioille tämä jää, kiitos näiden vapaamatkustajien. No. Sitten kun kirkkoon kuulumaton itse kuolee, hän pääsee kirkkomaan multiin siinä missä kirkollisveronsa ikänsä maksaneet. Kustannukset ovat hiukan kalliimmat, mutta ero on aivan liian pieni. Pitäisi tehdä selvä eroavaisuus tähän. Eli huomattavasti kalliimmat kustannukset omaisille tuolloin, tai vielä selvempi: ei oikeutta hautausmaahan hautaukseen. Mites se nyt menikään? Honkajoki ottaa kyllä vastaan. Liian monet seurakunnat ovat taloudellisesti erittäin ahtaalla, ja syy on lähinnä kirkosta eroamisen muoti-ilmiö, sen helppous ja eronneiden vastuunpakoilu. Päättyy se elontaival kaikilla joskus, pitää kantaa kortensa kekoon eläessään eikä kuvitella, että toiset kyllä maksaa minunkin kuluni. Tämä on syy, miksi en edes harkitse kirkosta eroamista.

Lastani ei ole kastettu, pidimme pienet nimenantojuhlat kotona. Vihille pääsee maistraatissa. Lapseni ei mene rippileirille vaan Prometheus-leirille, josta maksamme yhdistykselle leirimaksun.

Jos minut voisi haudata muuten kuin seurakunnan kirkkomaalle, voisin hyvin valita sen. Pikkupaikkakunnilla ei ole valinnanvaraa. Valtion pitäisikin ottaa hautaustoimi hoitaakseen, uskonnottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ele seurakunnalta. - Ei monikaan kirkosta eronnut ole uskonnostaan eronnut, vaikka kirkon on jättänytkin, tai vaihtanut pienen lahkon kirkosta - isompaan seurakuntaan.

Mitä? Uskonnosta nimenomaan erotaan.

Vierailija kirjoitti:

Eivätpähän ainakaan helvettiin tuomitse!

Siitäkin olisi täällä joku valittamassa! 😁 Kyllähän tuon voi nähdä vain hyvänä asiakaspalveluna. Kaikesta ihmiset nykyään viitsivät loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

90-luvun alkupuolella kirkosta eroaminen ei ollut läpihuutojuttu, vaan pienessä seurakunnassa piti mennä keskustelemaan kirkkoherran kanssa (=haukuttavaksi), toki ajanvarauksen kera. Vasta keskustelusession jälkeen ero myönnettiin.

Olin varmaan yksi ensimmäisistä jotka hyödynsivät tätä uutta tapaa. Toisaalta ärsyttää edelleen että oma mukavuudenhalu pisti maksamaan ~10 vuoden edestä kirkkoveroa turhaan.

Tuli aika kallis hinta lyhyen keskustelun välttämiselle...