Mies mököttää - keksikää. mulle mukavaa ajateltavaa

Kokemusta on xxx kirjoitti:

Tuo lasten kanssa ilakointi ja sinun kiusaaminen samalla kuulostaa pahalta. Meillä oli hyvin samanlainen tilanne ja lapset ajatteli lopulta että minussa on jotakin vikaa ja isä on oikein kiva. Vähintään puolittaista mökötystä alkoi olla aika usein. Pohjustikin sillä varmaan eroa, ja yritti pelata minut pois äitiydestä. Julmaa peliä sis

Kyllähän siinä itsekin alkaa miettiä, että onko minussa jotain vikaa. Mun on hyvin vaikea mennä samaan tilaan hänen kanssaan ja tunkea keskelle sitä hauskanpitoa lasten kanssa. Meillä on taas pelattu korttia ja katsottu leffoja lasten kanssa enemmän kuin pitkään aikaan.

Samoin lapset nyt osaavat kysyä vain isältään lupaa johonkin tarvittavaan. Huomasin eilen, että mut oli jo joissain asioissa ohitettu ja isin lupa vain merkkasi että asia on ok. En voi lapsia tästä syyttää, toki toimivat kuten viisaimmalta tuntuu. Jos äidin sanalla ei ole meritystä niin sitten vaan ison pomon luokse. Minä aina pyydän lapsia kysymään luvan myös isältään. Ja hän minulta silloin kun ei ole mökötyskausi päällä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei herranjumala että kuulostaa hirveiltä nämä! Oikeasti viisikin päivää joutuu omassa kodissaan kävelemään lasinsiruilla ja aistimaan että jokohan primadonna nyt pystyisi kommunikoimaan kuten aikuinen ihminen :O!

En jaksaisi viittä tuntiakaan katsella tuommoista. Ap ja kaltaisenne, olette varmaan jotain enkeleitä kärsivällisyytenne kanssa. Mutta kai puolisonne ymmärtävät edes pyytää anteeksi julmaa käyttäytymistään mökötyskauden jälkeen?? Vai onko se aina teidän kontollanne lepytellä jostain pienestä möksähtänyt vallankäyttäjä mukavaksi palkitsemalla karkkipusseilla ja ruualla?

Tääkin on niin totta! Exäni teini-ikäinen lapsi oli tällainen, sai järkkyjä kiukkukohtauksia, joita vanhemmat (lähinnä olin tietysti todistamassa isän toimintaa...) sitten hyvittelivät karkeilla ja herkkuruuilla, kun yrittivät houkutella loukkaantuneen teinin ulos luolastaan. 

Milloin keittiössä odotti teinin lempiruuat ja limsat ja jälkkärit ja karkit, ja milloin oli hankittu joku kiva peli tai koru odottamaan pöydälle. Vanhemmat puhuivat lapselle kuin pelkäisivät tätä.

Siis ihan hyvähän se on yrittää kommunikoida ja bla bla bla, mutta heillä ainakin tämä oli ihan selviö, että teini "suuttui" aina milloin mistäkin, vaikka kun ei saanut rahaa rakennekynsiin, ja huusi, paiskoi ovia, murjotti ja mökötti. Itse olen ymmärtänyt, että tuollaiseen pitäisi pyrkiä suhtautumaan neutraalisti eikä lasta lepytellen, koska eihän siinä ole tehty lapselle mitään sellaista, mitä pitäisi edes anteeksi pyytää.

Väitän että nämä tällaiset käytösmallit kotoa kantavat pitkälle aikuisuuteen ja toistuvat sitten parisuhteessa. Ja kaikkein viimeiseksi palkitsisin yhtään ketään huonosta käytöksestä. Kyse nyt kuitenkaan ei ole mistään luolamiehen tasolla olevasta mörrimöykystä, jota koulutetaan lihapullilla.

Päivä 6. menossa. Jotain pientä liennytystä havaittavisssa. Hyvin pientä.

On ollut ihan kiva päivä, olen touhunnut, käynyt kaupoilla jne. Nyt melkein alkaa jo tuntua siltä, että eihän se haittaisi vaikka ei alkaisikaan puhua. Helpommallahan tässä tavallaan pääsisi. Toisaalta kaipaan parisuhteen yhteenkuuluvuutta, ajatustenvaihtoa.

Ap