Lue keskustelun säännöt.
Mies mököttää - keksikää. mulle mukavaa ajateltavaa
17.01.2018 |
Lyhykäisyydessään kävi niin, että en halunnut siirtyä keittiöstä muuhun tilaan keskustelemaan. Ihan hyvin olisi voitu puhua siinä, kun muita ei ollut paikalla. Nyt on menossa jo kolmas päivä mökötystä. Kokemuksen mukaan tätä kestää vielä ehkä n. 5-7 päivää. Vielä joitakin vuosia sitten yritin puhua ja saada asiat sovittua, mutta enää en jaksa. Oikeastaan on ihan kiva, kun on hiljaista. Mies ei kuitenkaan puhu kuin itsestään.
Keksikää mulle mukavaa ajateltavaa. Varsinkin silloin, kun mies vähän mielenosoituksellisesti liikuskelee lähietäisyydellä olisi kiva paeta ajatuksiin.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Anna mököttäjän mököttää. Lähde pois kotoa ja nauti elämästäsi. Elämä on liian lyhyt mököttämiseen.
Mikset lähde lenkille, vaateostoksille, kirjastoon, uimahalliin, tai kavereiden kanssa ulos syömään tai johonkin tilaisuuteen tai leffaan, ihan mihin vaan.
Tässä on paljon kivoja juttuja. Olen käynyt lenkillä, lukenut, katsonut tv:tä (en yleensä juuri katsele), käynyt vähän kaupoillakin.
Mutta kyllähän tämä on kuin sellainen iso elefantti seisoisi koko ajan huoneessa, ei siitä mihinkään pääse. Vaikka kuinka yritän olla reipas ja urhea, tehdä kaikkea muuta niin kyllähän tämä vaivaa.
Yritän ajatella, että tämä ei johdu minusta, vaan on ihan miehen oma ongelmansa. Kun tässä tilanteessa sitten on päivästä toiseen, niin väkisinkin mieleen tulee kaikenlaista. Esimerkiksi, että miksi en vaan pompannut ylös ja seurannut perässä työhuoneeseen keskustelemaan. Eihän se nyt niin nöpönuukaa ole.
Sikäli siis mies pääsee mökötyksellään päämääräänsä, että minulla on kurja olo ja olen valmis syyttämään itseäni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietty yksi hyvä tapa lähestyä tilannetta on sekä olla omissa oloissaan että lähestyä miestä pienellä eleellä. Eihän se mököttäjä ansaitse huomiota tai tuollaisen käytöksen palkitsemista mutta jos se on raivokuplassa ja niska jäykkänä pahalla mielellä eikä osaa mitään järkevää.
Jos sä ostat itselle vaikka jonkun ihan lapsellisen karkkipussin niin osta miehelle myös, jätä se sille johonkin näkysälle. Jos ostat itselle jotain hyvää punaviinin kanssa niin osta niin että miehellekin riittää, punaviinin voi jättää keittiön pöydälle ja siihen kaksi lasia tyyliin ota siitä. Tai itse tykkään tehdä ruokaa, vois hapankin mököttäjä tykätä jos keittiössä on lasagne ja se punkku. Voi laittaa pari lautasta siihen näkösälle, kukin syö missä syö.
Mun mies joskus mököttää mutta kun mä tykkään siitä niin katson vähän läpi sormien äkäpussikohtauksia ja laitan pieniä juttuja sen näköpiiriin, että hänet on huomioitu vaikka on nyt just ääliö, täytyyhän sen ääliönkin syödä. Sitten vaan olen omissa oloissani ja katson tuleeko kettu pikkuhiljaa lähemmäksi, kesyyntyykö rauhallisin ottein. Vuosien varrella mies on myöntänyt, että osaan käsitellä häntä.
Vierailija kirjoitti:
Tietty yksi hyvä tapa lähestyä tilannetta on sekä olla omissa oloissaan että lähestyä miestä pienellä eleellä. Eihän se mököttäjä ansaitse huomiota tai tuollaisen käytöksen palkitsemista mutta jos se on raivokuplassa ja niska jäykkänä pahalla mielellä eikä osaa mitään järkevää.
Jos sä ostat itselle vaikka jonkun ihan lapsellisen karkkipussin niin osta miehelle myös, jätä se sille johonkin näkysälle. Jos ostat itselle jotain hyvää punaviinin kanssa niin osta niin että miehellekin riittää, punaviinin voi jättää keittiön pöydälle ja siihen kaksi lasia tyyliin ota siitä. Tai itse tykkään tehdä ruokaa, vois hapankin mököttäjä tykätä jos keittiössä on lasagne ja se punkku. Voi laittaa pari lautasta siihen näkösälle, kukin syö missä syö.
Mun mies joskus mököttää mutta kun mä tykkään siitä niin katson vähän läpi sormien äkäpussikohtauksia ja laitan pieniä juttuja sen näköpiiriin, että hänet on huomioitu vaikka on nyt just ääliö, täytyyhän sen ääliönkin syödä. Sitten vaan olen omissa oloissani ja katson tuleeko kettu pikkuhiljaa lähemmäksi, kesyyntyykö rauhallisin ottein. Vuosien varrella mies on myöntänyt, että osaan käsitellä häntä.
Tämä olikin hyvä! Tiedän just mistä hän tykkää. En osannut edes ajatella. Kokeeksi muutaman päivän jälkeen aamulla sanon huomenta, mutta eilen näytti vielä niin nyreältä että tänän en uskaltanut kokeilla.
Karkin ostoon. Kiitos vinkistä!
Ap
Ap sulla on tuossa syyllisyys kurjuus miksen tehnyt niin ja näin moodi päällä hakea tilanteeseen ratkaisu. Ei miehen mökötys ole sinun ongelmasi, hänen täytyy se ratkaista ihan itse - niin kuin jo tiedätkin. Sun on hyvä ymmärtää tilanne niin voit pitää sen pois sun iholta, mies sen itse ratkaiskoon eli rauhoittukoon mutta se ei käy hetkessä, se jos mikä syö naista : D.
Mulla on slogan, not my monkeys, not my circus :) googlaa se ja naura vaikka niille mielikuville
Ei herranjumala että kuulostaa hirveiltä nämä! Oikeasti viisikin päivää joutuu omassa kodissaan kävelemään lasinsiruilla ja aistimaan että jokohan primadonna nyt pystyisi kommunikoimaan kuten aikuinen ihminen :O!
En jaksaisi viittä tuntiakaan katsella tuommoista. Ap ja kaltaisenne, olette varmaan jotain enkeleitä kärsivällisyytenne kanssa. Mutta kai puolisonne ymmärtävät edes pyytää anteeksi julmaa käyttäytymistään mökötyskauden jälkeen?? Vai onko se aina teidän kontollanne lepytellä jostain pienestä möksähtänyt vallankäyttäjä mukavaksi palkitsemalla karkkipusseilla ja ruualla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap sulla on tuossa syyllisyys kurjuus miksen tehnyt niin ja näin moodi päällä hakea tilanteeseen ratkaisu. Ei miehen mökötys ole sinun ongelmasi, hänen täytyy se ratkaista ihan itse - niin kuin jo tiedätkin. Sun on hyvä ymmärtää tilanne niin voit pitää sen pois sun iholta, mies sen itse ratkaiskoon eli rauhoittukoon mutta se ei käy hetkessä, se jos mikä syö naista : D.
Mulla on slogan, not my monkeys, not my circus :) googlaa se ja naura vaikka niille mielikuville
Kiitos tsempistä! Hyvä slogan. Olen yleensä se, joka tekee kaikki myönnytykset, jolle vähän kaikki sopii. Nyt sitten potkiskelen itseäni nilkkoihin, että miksi ja miksi. Toisaalta en kyllä osannut arvata, että siitä että haluan istua toisessa paikassa keskustelemassa nousee tällainen myrsky. Itse en koskaan kehtaisi toimia niin.
Kiitos vielä tsempistä.
Ap
No kaltainen avaa jos ap hakee karkkia :D
Mun mies ei osannut käsitellä riitoja tai hankalia tilanteita, oli aina lähtenyt menemään ja mököttänyt. Mä en tajunnut tätä vaan juttelin normaalisti ja mulle selvisi vasta viikon päästä, että mies mökötti minkä kehtasi uuden tuttavuutensa kanssa, luulin et hän oli vaan hiljainen. Mies taas hämmentyi kun suhtauduin normaalisti.
Joskus vielä mies mököttää kun tarvitsee aikaa selvittääkseen mikä mättää. Annan silloin miehen olla rauhassa omissa oloissaan, en ota paineita, laitan jotain hyvää näkösälle tyyliin tykkään susta vaikka et osaa kommunikoida, kyllä se ohi menee ja niin se meneekin. Ei miehen tarvitse pyytää anteeksi, sen tarvii sisäistää että riidat ja kriisit voi käsitellä mutta jos ei vaan pysty niin mökötys ei ole maailmanloppu. Ei se sitä muhun halua kohdistaa mutta ei meillä muutakaan asu.
Ehkä mä en vaan revi verkkareita niin vähästä, mä oon normisti jos toinen mököttää, annan vaan olla rauhassa. Mä itse asiassa tykkään kun meillä on toisinaan hiljaista kuin Valamon luostarissa. Ah, rauhaa ja henkisiä harrastuksia. Se tietysti ärsyttää minuakin jos ei ole esim. hyviä kuorintatuotteita tai mitään leffaa jos mökötys lähtee käyntiin, joku varoaika olis hyvä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös satunnainen mököttäjämies, joskaan mökötys ei ole yleensä 3 pv enempää kestänyt. Mulla ainakin se mökötys vetää oman mielen niin matalaksi, että että ei tee mieli tehdä mitään ja juuri se ontto tunne mahassa on paha. Mutta jos en olisi minä vaan joku ulkopuolinen, suosittelisin juuri tuota ulos lähtemistä, elämästä nauttimista, koska kotona oma naama tuntuu kuitenkin vaan provosoivan toista. Ja vitsailu/vittuilu ei ole kyllä koskaan ollut hyvä idea, kun huumori ei kestä itselle nauramista.
Toki jos tänään jo vaikuttaa lupaavammalta sovun suhteen, niin toki kannattaa olla avoimin mielin paikalla odottamassa, että puhehanat taas aukeaisivat.
Tuo "kesyttäminen" on muuten tuttua hommaa, eli kun kyllästyn odottamaan, että toinen leppyisi ja haluaisi tehdä sovintoa tai tajuaisi itse olleensa väärässä ja tulisi pyytämään anteeksi, alan itse ajamaan sopua kivoilla pikku teoilla, kunnes toinen lämpenee ja antaa periksi. Toisaalta joskus varsinkin nuorempana väsyin siihen mökötykseen ja nukuin vaan kunnes mies sai hiipiä pimeään huoneeseen sopimaan menettämättä kasvojaan. Päivänvalossa toisen edessä anteeksipyytäminen ja virheen myöntäminen tuntuu olevan usein se sovinnon teon este...
Nyt "aikuisiällä" kyllä usein ajattelen mökötyksen alussa, että mököttäkööt vaikka maailman tappiin, mutta en ala nöyristelemään (jos mökötyksen aihe on vastaava kuin ap:n, eli joku olemattoman pieni asia, tai jos taustalla olisikin jotain isompaa, työstressiä tms, niin ei suostu puhumaan). Mutta parin tunnin päästä en enää jaksa odotella, vaan lepyttely alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei herranjumala että kuulostaa hirveiltä nämä! Oikeasti viisikin päivää joutuu omassa kodissaan kävelemään lasinsiruilla ja aistimaan että jokohan primadonna nyt pystyisi kommunikoimaan kuten aikuinen ihminen :O!
En jaksaisi viittä tuntiakaan katsella tuommoista. Ap ja kaltaisenne, olette varmaan jotain enkeleitä kärsivällisyytenne kanssa. Mutta kai puolisonne ymmärtävät edes pyytää anteeksi julmaa käyttäytymistään mökötyskauden jälkeen?? Vai onko se aina teidän kontollanne lepytellä jostain pienestä möksähtänyt vallankäyttäjä mukavaksi palkitsemalla karkkipusseilla ja ruualla?
Onhan tämä ahdistavaa, ei siitä mihinkään pääse. Mua myös pelottaa se, että iän myötä näyttäisi raivoaminen vähenevän mutta nämä mökötykset käyvät pidemmiksi. Ei olla ihan nuoria enää ja mietin, että voiko tämä olla merkki vaikka vakavammasta, muistitaudista tai muusta.
Lasinsiruilla tai munankuorilla kävelen aika paljonkin jos ihan tarkkoja ollaan. Mies on kaikin puolin ihan hyvä, mutta olen oppinut varomaan etten tahtomattani ärsyttäisi. Hänen huumorinsa kestää kaiken muun paitsi itsellensä nauramisen. Hän voi huomautella toisten puutteista, mutta toisin päin ei toimi. Tarkkaan mietin ajan ja paikan jos on epämieluisia asioita kerrottavaksi. Hän ei myöskään pidä siitä jos olen vahva, toisaalta kyllä ihailee vahvoja ja itsenäisiä naisia.
Kaikissa meissä on puutteemme ja täydellisiä ihmisiä ei ole. Miehessä on paljon hyviäkin puolia ja niiden vuoksi kokonaisuus on kuitenkin ok. Tällaisina hetkinä kuitenkin tuntuu, että onko tässä nyt mitään mieltä. Kaksi aikuista ihmistä, jotka käyttäytyvät kuin kakarat: toinen ei halua halua nyt hetkellisesti leikkiä ja toinen sitten odottaa kurahousut jalassa talon pihassa, että jos se sieltä vaikka taas tulisi leikkimään...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kaltainen avaa jos ap hakee karkkia :D
Mun mies ei osannut käsitellä riitoja tai hankalia tilanteita, oli aina lähtenyt menemään ja mököttänyt. Mä en tajunnut tätä vaan juttelin normaalisti ja mulle selvisi vasta viikon päästä, että mies mökötti minkä kehtasi uuden tuttavuutensa kanssa, luulin et hän oli vaan hiljainen. Mies taas hämmentyi kun suhtauduin normaalisti.
Joskus vielä mies mököttää kun tarvitsee aikaa selvittääkseen mikä mättää. Annan silloin miehen olla rauhassa omissa oloissaan, en ota paineita, laitan jotain hyvää näkösälle tyyliin tykkään susta vaikka et osaa kommunikoida, kyllä se ohi menee ja niin se meneekin. Ei miehen tarvitse pyytää anteeksi, sen tarvii sisäistää että riidat ja kriisit voi käsitellä mutta jos ei vaan pysty niin mökötys ei ole maailmanloppu. Ei se sitä muhun halua kohdistaa mutta ei meillä muutakaan asu.
Ehkä mä en vaan revi verkkareita niin vähästä, mä oon normisti jos toinen mököttää, annan vaan olla rauhassa. Mä itse asiassa tykkään kun meillä on toisinaan hiljaista kuin Valamon luostarissa. Ah, rauhaa ja henkisiä harrastuksia. Se tietysti ärsyttää minuakin jos ei ole esim. hyviä kuorintatuotteita tai mitään leffaa jos mökötys lähtee käyntiin, joku varoaika olis hyvä :D
Pitää ehkä alkaa pakata mökötysensiapupakkaus, siis mökötyksen uhreille :) Hyvä idea.
Ei minuakaan haittaa hiljaisuus, mutta tämä mielenosoituksellisuus kylläkin. Mä olen nyt tehnyt hirvittävän teon, olen oksettava ja on oikein, että mulle ei puhuta eikä mua huomata. Siis miehen mielestä. Itse taas koen, että siinä tilanteessa en tehnyt mitään väärää, toimin vain erilailla kuin mieheni halusi. Kaikkea muuta siedän aika hyvin, mutta epäreiluus on sellaista mitä en kovin hyvin kestä.
Minä nyt nautin Valamon luostarin rauhasta. Sinne pitäisikin suunnitella matka.
Kiitos, tästä sun viestistä oli lohtua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös satunnainen mököttäjämies, joskaan mökötys ei ole yleensä 3 pv enempää kestänyt. Mulla ainakin se mökötys vetää oman mielen niin matalaksi, että että ei tee mieli tehdä mitään ja juuri se ontto tunne mahassa on paha. Mutta jos en olisi minä vaan joku ulkopuolinen, suosittelisin juuri tuota ulos lähtemistä, elämästä nauttimista, koska kotona oma naama tuntuu kuitenkin vaan provosoivan toista. Ja vitsailu/vittuilu ei ole kyllä koskaan ollut hyvä idea, kun huumori ei kestä itselle nauramista.
Toki jos tänään jo vaikuttaa lupaavammalta sovun suhteen, niin toki kannattaa olla avoimin mielin paikalla odottamassa, että puhehanat taas aukeaisivat.
Tuo "kesyttäminen" on muuten tuttua hommaa, eli kun kyllästyn odottamaan, että toinen leppyisi ja haluaisi tehdä sovintoa tai tajuaisi itse olleensa väärässä ja tulisi pyytämään anteeksi, alan itse ajamaan sopua kivoilla pikku teoilla, kunnes toinen lämpenee ja antaa periksi. Toisaalta joskus varsinkin nuorempana väsyin siihen mökötykseen ja nukuin vaan kunnes mies sai hiipiä pimeään huoneeseen sopimaan menettämättä kasvojaan. Päivänvalossa toisen edessä anteeksipyytäminen ja virheen myöntäminen tuntuu olevan usein se sovinnon teon este...
Nyt "aikuisiällä" kyllä usein ajattelen mökötyksen alussa, että mököttäkööt vaikka maailman tappiin, mutta en ala nöyristelemään (jos mökötyksen aihe on vastaava kuin ap:n, eli joku olemattoman pieni asia, tai jos taustalla olisikin jotain isompaa, työstressiä tms, niin ei suostu puhumaan). Mutta parin tunnin päästä en enää jaksa odotella, vaan lepyttely alkaa.
Tästä sun viestistä on apua :) Meillä on erilaista se, että mies ei tule pyytämään anteeksi, hän ei omasta mielestään ole tehnyt mitään väärää. Aiheesta suuttui ja aiheesta on ollut kohta viikon hiljaa. Jos joku pyytää anteeksi, niin se olen minä.
Ja totta, se ontto tunne nakertaa ja tuntuu vain pahalta. Huomaan, että mies jatkaa elämäänsä ihan normaalisti. Tekee kaikkea sitä mitä ennenkin, mutta minut on suljettu ulkopuolelle, minua ei ole olemassa. Hän on itse asiassa lastemme kanssa enemmän tekemisissä, tekee heidän kanssaan kaikkea kivaa, touhuaa ja järjestelee, nauraa ja puhuu kovaan ääneen.
Pisimmillään mökötys on kestänyt kaksi viikkoa. Saas nähdä tuleeko uusi ennätys.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, reiluus menee rakkauden edelle, ei epäreilua kohtelua tarvitse hyväksyä, siinä himmenee jo rakkaus. Vaikea sanoa rankaiseeko mies sinua vai kapinoiko sinua kohtaan, jotain häikkää sen ajattelutavassa ja kommunikoinnissa on. Mieti onko mies yleensä reilu ja oikeudenmukainen vai onko muutenkin vastakohta. Ja mielenosoittaminen nyt on yksinkertaisesti tyhmää.
Kyllä sellainen niska jäykkänä tepastelu ja draamakuninkaaana esiintyminen riepasee. Käy ostamassa itsellesi pakkasiin kivat lapaset, sormikkaat tai hanskat ja näytä keskaria. Ai niin, lapaset.. :D
Tee miehelle pieniä käytännön piloja. :D Lainaa kirjastosta iso kasa kirjoja: "miksi aikuinen mököttää?", "tunnelukkojen aukaisu"
Ja "henkinen väkivalta parisuhteessa" ja jätä näkyvälle paikalle.
Aloita myös joku outo ja kiinnostava projekti, jota kohtaan miehesi mielenkiinto herää. Tilaa vaikka isoja epämääräisiä paketteja Ikeasta ja ala kasata pikkuhiljaa. Ala suojata yhtä seinää niin kuin olisit maalaamassa sitä.
Muutoin mököttämiseen paras lääke on tietenkin sen ignooraaminen. Pidä kuulokkeita koko ajan, vaikka et oikeasti kuuntelisi sieltä mitään. Lämmitä sauna, ota lasi tai kaksi viiniä ja tee kasvonaamioita (ja ilmesty miehen eteen sellainen naamalla kulman takaa). Tee asioita joista nautit, vaikka se vaikeaa onkin kun toinen kaataa koko ajan henkistä pahoinvointia niskaan.
Pitkittyneellä mököttämisellähän on sama vaikutus kuin fyysisesti pois lähtemisellä: pari ekaa päivää on suunnattoman vihainen, mutta kun aikaa kuluu tarpeeksi niin on vain onnellinen että toinen tulee takaisin. Voi jopa ottaa syyn omille niskoille ja tulevaisuudessa elää vielä enemmän lasinsiruilla kävellen.
Kun mies lopettaa mököttämiseen, sinun pitää ehdottomasti keskustella hänen kanssaan aiheesta ja kertoa, miten väärin se on. Eikä missään nimessä antaa asioiden selvittämisen jäädä sikseen mököttämisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, reiluus menee rakkauden edelle, ei epäreilua kohtelua tarvitse hyväksyä, siinä himmenee jo rakkaus. Vaikea sanoa rankaiseeko mies sinua vai kapinoiko sinua kohtaan, jotain häikkää sen ajattelutavassa ja kommunikoinnissa on. Mieti onko mies yleensä reilu ja oikeudenmukainen vai onko muutenkin vastakohta. Ja mielenosoittaminen nyt on yksinkertaisesti tyhmää.
Kyllä sellainen niska jäykkänä tepastelu ja draamakuninkaaana esiintyminen riepasee. Käy ostamassa itsellesi pakkasiin kivat lapaset, sormikkaat tai hanskat ja näytä keskaria. Ai niin, lapaset.. :D
Haa, ostankin lapaset! Pidän sisällä ja voin olla keskisormi koholla aina kun huvittaa :)
Epäreiluutta on aika paljon. Riidat eivät ole rakentavia, vaan mies huiskii kyllä vyön alle aika napakasti. Hän vetää riitaan kaiken mahdollisen mukaan ja asiassa hän ei pysy. Tärkeintä ei ole puhua asiasta vaan voittaa riita. Mulla on usein sellainen olo, että edessä on peilejä ja savua ja en koskaan pääse mihinkään ratkaisuun. Jos kirjoitamme vaikka kalenteriin ylös, että yhtenä kesälomapäivänä temme näin (jotain mitä itse haluan tehdä) hän toteaakin päivän koittaessa että pidänkö häntä hölmönä, suunnitelmat muuttuu. Ja hän tekee mitä haluaa. Minä tietysti olen pitänyt sopimastamme kiinni niinä muinka kesälomapäivinä jotka ovat olleet enemmän hänen suunnittelemiaan (tosi tapaus).
Seuraavan mökötyskauden aikaan ota viikon äkkilähtö etelään.
Vierailija kirjoitti:
Tee miehelle pieniä käytännön piloja. :D Lainaa kirjastosta iso kasa kirjoja: "miksi aikuinen mököttää?", "tunnelukkojen aukaisu"
Ja "henkinen väkivalta parisuhteessa" ja jätä näkyvälle paikalle.Aloita myös joku outo ja kiinnostava projekti, jota kohtaan miehesi mielenkiinto herää. Tilaa vaikka isoja epämääräisiä paketteja Ikeasta ja ala kasata pikkuhiljaa. Ala suojata yhtä seinää niin kuin olisit maalaamassa sitä.
Muutoin mököttämiseen paras lääke on tietenkin sen ignooraaminen. Pidä kuulokkeita koko ajan, vaikka et oikeasti kuuntelisi sieltä mitään. Lämmitä sauna, ota lasi tai kaksi viiniä ja tee kasvonaamioita (ja ilmesty miehen eteen sellainen naamalla kulman takaa). Tee asioita joista nautit, vaikka se vaikeaa onkin kun toinen kaataa koko ajan henkistä pahoinvointia niskaan.
Pitkittyneellä mököttämisellähän on sama vaikutus kuin fyysisesti pois lähtemisellä: pari ekaa päivää on suunnattoman vihainen, mutta kun aikaa kuluu tarpeeksi niin on vain onnellinen että toinen tulee takaisin. Voi jopa ottaa syyn omille niskoille ja tulevaisuudessa elää vielä enemmän lasinsiruilla kävellen.
Kun mies lopettaa mököttämiseen, sinun pitää ehdottomasti keskustella hänen kanssaan aiheesta ja kertoa, miten väärin se on. Eikä missään nimessä antaa asioiden selvittämisen jäädä sikseen mököttämisen vuoksi.
Kiitos! Ikealla onkin tänään sitten hyvä kauppapäivä :)
Moni sanoo, että pitää keskustella, selvittää, kertoa kuinka väärin mököttäminen on. Näin varmaan "normaalien" ihmisten kanssa, "normaalisuhteessa". Meillä ei ole sellaista suhdetta. Mies on hautaan saakka varma siitä, että toimi täysin oikein ja minä tein väärin. Siinä ei ole mahdollisuutta edes kompromissiin. Hän ei tunne katumusta tai syyllisyyttä. Ja jos vaikka tuntisi (enhän minä voi sitä tietää) ei sitä koskaan näyttäisi tai kertoisi. Joten mököttäminen on ainoa vaihtoehto hoitaa tilanne.
Totta, kyllähän tässä vahvana itselläni on tunteet hylkäämisestä. Minä en voisi tehdä toiselle ihmiselle koskaan näin. Mutta mä olenkin ihan liian kiltti.
Kiitos, viestistäsi oli apua ja iloa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan mökötyskauden aikaan ota viikon äkkilähtö etelään.
Loistava idea!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös satunnainen mököttäjämies, joskaan mökötys ei ole yleensä 3 pv enempää kestänyt. Mulla ainakin se mökötys vetää oman mielen niin matalaksi, että että ei tee mieli tehdä mitään ja juuri se ontto tunne mahassa on paha. Mutta jos en olisi minä vaan joku ulkopuolinen, suosittelisin juuri tuota ulos lähtemistä, elämästä nauttimista, koska kotona oma naama tuntuu kuitenkin vaan provosoivan toista. Ja vitsailu/vittuilu ei ole kyllä koskaan ollut hyvä idea, kun huumori ei kestä itselle nauramista.
Toki jos tänään jo vaikuttaa lupaavammalta sovun suhteen, niin toki kannattaa olla avoimin mielin paikalla odottamassa, että puhehanat taas aukeaisivat.
Tuo "kesyttäminen" on muuten tuttua hommaa, eli kun kyllästyn odottamaan, että toinen leppyisi ja haluaisi tehdä sovintoa tai tajuaisi itse olleensa väärässä ja tulisi pyytämään anteeksi, alan itse ajamaan sopua kivoilla pikku teoilla, kunnes toinen lämpenee ja antaa periksi. Toisaalta joskus varsinkin nuorempana väsyin siihen mökötykseen ja nukuin vaan kunnes mies sai hiipiä pimeään huoneeseen sopimaan menettämättä kasvojaan. Päivänvalossa toisen edessä anteeksipyytäminen ja virheen myöntäminen tuntuu olevan usein se sovinnon teon este...
Nyt "aikuisiällä" kyllä usein ajattelen mökötyksen alussa, että mököttäkööt vaikka maailman tappiin, mutta en ala nöyristelemään (jos mökötyksen aihe on vastaava kuin ap:n, eli joku olemattoman pieni asia, tai jos taustalla olisikin jotain isompaa, työstressiä tms, niin ei suostu puhumaan). Mutta parin tunnin päästä en enää jaksa odotella, vaan lepyttely alkaa.
Tästä sun viestistä on apua :) Meillä on erilaista se, että mies ei tule pyytämään anteeksi, hän ei omasta mielestään ole tehnyt mitään väärää. Aiheesta suuttui ja aiheesta on ollut kohta viikon hiljaa. Jos joku pyytää anteeksi, niin se olen minä.
Ja totta, se ontto tunne nakertaa ja tuntuu vain pahalta. Huomaan, että mies jatkaa elämäänsä ihan normaalisti. Tekee kaikkea sitä mitä ennenkin, mutta minut on suljettu ulkopuolelle, minua ei ole olemassa. Hän on itse asiassa lastemme kanssa enemmän tekemisissä, tekee heidän kanssaan kaikkea kivaa, touhuaa ja järjestelee, nauraa ja puhuu kovaan ääneen.
Pisimmillään mökötys on kestänyt kaksi viikkoa. Saas nähdä tuleeko uusi ennätys.
Ap
Tuollainen kahden viikon mökötys ja toisen vanhemman ignooraaminen vaikuttaa jo hyvin paljon myös lasten psyykeeseen ja hyvinvointiin. Kyllähän he tilanteen huomaavat ja ovat varmasti itsekin äärimmäisen stresaantuneita aiheesta. Pahimmassa tapauksessa oppivat itse käsittelemään tunteita mököttämisen kautta.
Mököttääkö mies myös lapsille rangaistuksena, jos heille tulee erimielisyyksiä?
En kyllä viitsisi katsella mököttäjää. Eihän siitä mitään tulisi, jos mikä tahansa tilanne saattaisi yllättäen mennä pilalle toisen mökötyksen vuoksi!
Allekirjoitan tämän täysin. Miehellä on tosiaan näitä mökötyskausia ja kohtauksia n. 3-4 kertaa vuodessa. Viime kerran jälkeen ehdotin, että jos vaikka lähtisi pienelle lomalle yksikseen kun tuntee että raivopäivät on tulossa. Mä luulen, että jonkinasteinen stressi tämän laukaisee. Suoraan sanottuna alkaa aika moni juttu mennä överiksi, kaikki käy kovin musta-valkoiseksi, sitten riita (no mä en ehtinyt edes tällä kertaa riitaan mukaan) ja monen päivän hiljaisuus.
Tänään oli aamulla laitettu tiskari käyntiin. Olen saanut tehdä kotityöt itsekseni nyt. Tiskarin käynnistys on merkki siitä, että alkaa vähän taas paineet hellittää.
Ap