Miten sinusta tuli ylipainoinen?

Sen jälkeen kun keksittiin Omar-munkit. Nää on liian hyviä ja tekee riippuvaiseksi. Perkele.

jouduin alottamaan psyykelääkkeen nimeltä leponex ja se lisäsi ruokahalua ja kai vaikuttaa aineenvaihduntaankin. nyt olen lihonut 40kg parissa vuodessa. mulla myös kilpirauhasen vajaatoiminta mutta siihen on lääkitys, eli se ei varmaan ainakaan enää lihota.

Olin todella aktiivinen ja hyvässä kunnossa, liikuin aivan tolkuttomasti. Sitten loukkasin molemmat jalkani ja jouduin ensin vuodeksi liikuntakieltoon (siis täyteen, en voinut ekaan puoleen vuoteen laskea jalkojani edes maahan) ja vieläkään ei oikein kestä kävellä paljoakaan, vaikka aikaa on jo useampi vuosi. Paino ei ole noussut alun jälkeen (+15kg), mutta en saa sitä alaskaan kuin todella hitaasti. Ja onko se ihme että se nousi, koska ei kukaan osaa yhdessä yössä muuttaa ruokailutottumuksiaan täysin. Se on kyllä oma moka kun en saa sitä alas.

Syömällä liikaa suklaata. En syö pikaruokaa lainkaan keliakian vuoksi enkä juo limuja tai alkoholia. Siihen päälle vielä muutama polvi- ja selkävamma, ja aiemmin normaali arkiliikunta eli kävely joka paikkaan + liikuntaharrastukset jäivät käymättä jatkuvien kipujen vuoksi. Pihaa haravoin ja välillä käyn kävelemässä, paino heittelee, mutta ei ole palannut normaalilukemiin.

Oon syönyt liikaa kulutukseen nähden oikeastaan aina. Lapsesta saakka mennyt yläkäyrillä kaikesta urheilusta huolimatta. Muistan olleeni 158cm pitkä ja 58kg joskus 10-vuotiaana jo, mikä menee siellä yläkäyrällä. 15-vuotiaana taisin olla jo 65kg, kun pituus jäi tuohon aiempaan lukemaan. Lisäksi äitini on ollut aina tuputtamassa ruokaa, käyttää reilusti rasvaa ruoanlaitossa ja hirveät määrät perunaa ja vastaavaa lisuketta piti ottaa lautaselle. Muistan vetäneeni koulussa suhteellisen vaivatta yli 60kpl pinaattilettuja syömiskisassa, kun kavereilla oli oksennus lähellä n. 50kpl jälkeen.

Urheilin tosiaan 8 kertaa viikossa kilpatasolla läpi lapsuuden ja nuoruuden, mutta ruokahalu ja ruoalla nautiskelu toi kilot tullessaan. Lievästä ylipainosta ja läskistä huolimatta olen ollut todella kovassa kunnossa: pojat ja miehet ovat saaneet tosissaan pelata minua vastaan, jos olen ollut kentällä. Pidin tyttöjen liikuntatunteja liian helppoina minulle ja harkitsin urheilulukiota aikoinani.

Nyt olen 25-vuotias ja mitat ovat olleet enimmillään 72kg kilpaurheilun loppumisen jälkeen. Nyt painoa on 70kg, eli 2kg on pudonnut nyt joulun jälkeen. Olen elämässäni ensimmäistä kertaa laihduttamassa ja aika hyvillä fiiliksin, kun tämä ei näytä muuta vaatineen kuin ruoan laadun muutoksen.

Vierailija kirjoitti:

Mä lihoin, koska mulla on sellaiset geenit. En syö liikaa.

😂 En kestä! Tämähän oli sarkasmia, olihan? Mäkin kerran eksyin metsään kahdeksi viikoksi, söin vain marjoja ja join purovettä, silti lihoin viisi kiloa, koska geenit.

Minä söin huonoon olooni huonossa parisuhteessa. Eli lohturuoka on mun kilojen syy.

Vierailija kirjoitti:

Mätin masentuneena niin paljon roskaruokaa kuin alas meni, ei paljon ulkonäkö kiinnostanut.

Sama juttu, ja sen muutaman vuoden aikana ei kiinnostanut oma terveys muutenkaan vaan aivan sama. Nyt sitten olen päässyt tuosta kuopasta, mutta nyt sitten masentaa se kaikki tuho mitä sain itselleni aikaan. Ylipainoa on +25 kg ja terveys ja ulkonäkö on aika pitkälti menetetty. Pahinta on se, että tapasin vast'ikään elämäni miehen (siis sen elämän, joka minulla olisi ilman tuota hällä väliä-kauttani) ja tietenkään en tässä nykytilassani ole (enää) hänen elämänsä nainen. :-(

S**tana että voi v*tuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Muutin kaks vuotta sitten pois kotoa enkä osaa/jaksa ite tehdä ruokaa -> tulee syötyä enemmän roskaruokaa. Oon myös sokeriaddikti. Normaalipainon alarajalta nykyiseen lievään ylipainoon...

Kahdessa vuodessa et ole ehtinyt opettelemaan ruoan laittoa? Etkä kotona oppinut mitään?

Just... Ole sitten laardipallo.

Tykkään syödä.

Lapsena pyöräilin ja ulkoilin normaalisti, mutta varsinaista urheiluharrastusta ei ollut (kuten ei vanhemmillanikaan). Olin lapsena aina vähän roteva, siis en millään mittarilla vielä ylipainoinen, mutta esimerkkisi leveät hartiat ja paksut reidet. Tästä alkoi jo viimeistään ekaluokalla jatkuva "haluan olla yhtä pieni kuin muut tytöt"-mantran toistelu. Parhaat kaverit oli kaikki sellaisia tosi kevyitä keijukaisia. Terkkari sanoi aina, että olen sopusuhtainen ja siitä olen kiitollinen, ettei ainakaan sieltä päästä pahennettu tätä asiaa.

Aloin siis jo ala-asteella "laihduttamaan" eli tein vatsalihasliikkeitä ja lopetin syömisen niin pitkääksi aikaa, että ratkesin taas. Meillä ei syöty juurikaan herkkuja, mutta söin oikeaa ruokaa liian vähän ja sitten kunnolla leipää kun tuli taas nälkä. Joskus saattoi olla jotain eineksiä myös välipaloina. Vihasin mahaani (oli mielestäni pömppö), jota sitten vihoissani nipistelin ja satutin myös muuten itseäni. Joskus söin ehkä myös ahdistukseen.

Teini-iässä kasvupyrähdys sai minut oikeasti hoikahkoksi. Mutta pää ei pysynyt mukana muutoksessa ja olin omasta mielestä läski. Olin viitisen vuotta ihan normaalipainoinen, kunnes paino alkoi vähitellen nousta. Olen omasta mielestäni aina ollut ns. isoa kokoa, mutta terkkarikäyntien painomerkinnät ja vanhat vaatteet kertovat toista. Ja puhkesihan se kilpirauhasen vajaatoimintakin sieltä lopulta.

Nykyään olen elänyt jo kauan terveellistä elämää, mutta paino ei itsekseen tipu mihinkään. Varsinainen laihduttaminen sotkee minulla aina pään ja mieli alkaa täyttyä syömishäiriöisistä ja itseinhoisista ajatuksista. Mietin aina että "niissä juhlissa olen hoikka" "puolen vuoden päästä olen jo monta kiloa hoikempi", mutta olen ollut samassa painossa jo kohta 10 vuotta. Pärjään muuten elämässäni hyvin, mutta painonpudotus tuntuu olevan mahdotonta. Paino ei siis nousekaan, koska en syö yli kulutuksen.

Jos joillakin on vinkkejä miten pään saa kuntoon tämän asian suhteen, niin mielelläni kuuntelen. Terapiaan meneminen tuntuu vaikealta, kun varsinaista syömishäiriötä ei kuitenkaan ole.

Up

Mulla on varmaan jonkinsortin ahmimishäriö. Alakoululaisen ajo syöny salaa vetäny kekist kaapista ja sokerin suoraan pussista, yläasteella sitten itsetunto-ongelmissa tuo pahentui ennestään. Aikuisena lisäksi vielä tissuttelua niin avot. Välillä on hyviä kausia ja paino heitellyt paljonkin mutta nyt taas maksimipainoissa.

Vierailija kirjoitti:

Mirtatsapiinilääkkeen aloitus toi puolessa vuodessa 15 kg. En edes tajunnut seurata asiaa, koska olen aina ollut hoikka ja järkytyksenä tuo tuli kun huomasin. Vaihdoin lääkkeen heti ja laihdutin (oli paljon hitaampaa tietenkin kuin kilojen kertyminen).

Mikä sulla oli annostus? Kiinnostaa kun itse olen nyt syönyt vuoden. Paino on pysynyt ennallaan

Vierailija kirjoitti:

Joka joulu tulee 2-4kg painoa, ja se myös jää. Eli nyt on jo 20kg ylipainoa.

Joulu pitäisi kieltää lailla ! Kansanterveydellinen ongelma.

Niin tulee mullekin! Ja joka matkalta - oli sitten 3pv tai kuukauden - sama 2 kg.

Mistähän johtuu ettei mun paino silti ole noussut 20 kiloa?? Mä pudotan nuo "juhlakilot" pois heti juhlien/matkan jälkeen n viikossa. Vähän tiukempi ruokavalio ja paino palaa normaaliin. Pieni vaiva, iso ilo.

Olin laiha/normaalipainoinen ja keksin alkaa nuorena laihduttaa. Laihduinkin mutta vuosien varrella se johti lihomiseen, ilmeisesti totuttelin syömään liian vähän ja sitten syömään iltaisin liikaa tms. Tai sitten aineenvaihdunta ja/tai suolistobakteerit menivät tuossa sekaisin. Eli syytän syömishäiriötä, jonka taas aiheuttivat yhteiskunta sekä vanhempani (jotka olivat huolissaan painostani vaikka olin laiha lapsi ja nuori). Että v*ttu että vituttaa kun joku ulkopuolinen kommentoi kilojani, olen "lievästi ylipainoinen".

Lopetin käytännössä kaiken liikunnan sekä aloin syömään todella epäterveellisesti ja juomaan 8packin kaljaa joka päivä. 40kg tuli lisää parissa vuodessa mutta sen jälkeen kehitys pysähtyi.

Vaihdoin liikkuvan työn istumatyöhön. Vähensin kyllä syömistäkin mutta silti pamahti 15 kiloa parissa vuodessa. 

No sitten aloin reippaana tyttönä laihduttamaan noita 15 kiloa. Kokeilin kaikenmaailman VHH, Jutta-, ym. dieettejä, tuloksena se että elimistö alkoi nääntymäisillään pitää kiloista kiinni. Sitten kun nälissäni ratkesin, kerääntyi se samantien vyötärölle. Pian oli 15 kiloa taas lisää.

Nyt on tilanne se, että syön vähän ja terveellisesti ja olen laihtunut puolessa vuodessa 2 kiloa. Elimistö on niin sekaisin. Jos yritän vähentää ruuista, paino ei laske mutta nousee pysyvästi heti jos vähentämisen jälkeen syön yhdenkään päivän normaalisti! Näin ihmeellinen on ihmiskeho.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena pyöräilin ja ulkoilin normaalisti, mutta varsinaista urheiluharrastusta ei ollut (kuten ei vanhemmillanikaan). Olin lapsena aina vähän roteva, siis en millään mittarilla vielä ylipainoinen, mutta esimerkkisi leveät hartiat ja paksut reidet. Tästä alkoi jo viimeistään ekaluokalla jatkuva "haluan olla yhtä pieni kuin muut tytöt"-mantran toistelu. Parhaat kaverit oli kaikki sellaisia tosi kevyitä keijukaisia. Terkkari sanoi aina, että olen sopusuhtainen ja siitä olen kiitollinen, ettei ainakaan sieltä päästä pahennettu tätä asiaa.

Aloin siis jo ala-asteella "laihduttamaan" eli tein vatsalihasliikkeitä ja lopetin syömisen niin pitkääksi aikaa, että ratkesin taas. Meillä ei syöty juurikaan herkkuja, mutta söin oikeaa ruokaa liian vähän ja sitten kunnolla leipää kun tuli taas nälkä. Joskus saattoi olla jotain eineksiä myös välipaloina. Vihasin mahaani (oli mielestäni pömppö), jota sitten vihoissani nipistelin ja satutin myös muuten itseäni. Joskus söin ehkä myös ahdistukseen.

Teini-iässä kasvupyrähdys sai minut oikeasti hoikahkoksi. Mutta pää ei pysynyt mukana muutoksessa ja olin omasta mielestä läski. Olin viitisen vuotta ihan normaalipainoinen, kunnes paino alkoi vähitellen nousta. Olen omasta mielestäni aina ollut ns. isoa kokoa, mutta terkkarikäyntien painomerkinnät ja vanhat vaatteet kertovat toista. Ja puhkesihan se kilpirauhasen vajaatoimintakin sieltä lopulta.

Nykyään olen elänyt jo kauan terveellistä elämää, mutta paino ei itsekseen tipu mihinkään. Varsinainen laihduttaminen sotkee minulla aina pään ja mieli alkaa täyttyä syömishäiriöisistä ja itseinhoisista ajatuksista. Mietin aina että "niissä juhlissa olen hoikka" "puolen vuoden päästä olen jo monta kiloa hoikempi", mutta olen ollut samassa painossa jo kohta 10 vuotta. Pärjään muuten elämässäni hyvin, mutta painonpudotus tuntuu olevan mahdotonta. Paino ei siis nousekaan, koska en syö yli kulutuksen.

Jos joillakin on vinkkejä miten pään saa kuntoon tämän asian suhteen, niin mielelläni kuuntelen. Terapiaan meneminen tuntuu vaikealta, kun varsinaista syömishäiriötä ei kuitenkaan ole.

Hei mä olen pääpiirteittäin kuin sä! Ja kirjoitinkin tuon viestin 57. Viime aikoina olen yrittänyt normalisoida syömistä kasviksia reilusti lisäämällä, mutta en tiedä onnistuuko sekään... Ja todellakaan en voi alkaa laihduttamalla laihduttaa, se nälän tunteminen saa mut ihan hulluksi ja johtaa varmaan vain lisälihomiseen. Tosin omalla kohdalla tämä paino riippuu myös omasta aktiivisuudesta, siis siitä miten kiire on ja miten paljon harrastan liikuntaa, välillä olen luonnostani about normaalipainossa kun pysyn aktiivisena, mutta aina elämässä ei voi olla yhtä aktiivinen...

Syömällä enemmän kuin mitä olen kuluttanut