Miten sinusta tuli ylipainoinen?

Mikä saa ihmisen syömään niin paljon, että hänestä tulee ylipainoinen?

Kun aloin laihduttamaan lääkärin huomautettua painoindeksistä 25. Siitä alkoi kituutuksenja syömisen vuorottelu, joka johti 120 kiloon.

Koska on nälkä ja tykkään syödä valkoista voikkaleipää, eineksiä ja punaviiniä. + näitä ei tarvitse laskea päivän kaloreihin, kun välipalanaposteluja ja juomisia ei lasketa. Tykkään vähän juksutella itseäni. Luuni ovat myös kovin painavat ja isot sekä olen kovin pitkä. 

Mä lihoin, koska mulla on sellaiset geenit. En syö liikaa.

Kaikilla on se kilpirauhanen rikki. Ei kukaan liho syömällä.

Mä lihoin kun mä rupesin syömään kasviksia, meni kroppa ihan sekasin.

Mirtatsapiinilääkkeen aloitus toi puolessa vuodessa 15 kg. En edes tajunnut seurata asiaa, koska olen aina ollut hoikka ja järkytyksenä tuo tuli kun huomasin. Vaihdoin lääkkeen heti ja laihdutin (oli paljon hitaampaa tietenkin kuin kilojen kertyminen).

Joka joulu tulee 2-4kg painoa, ja se myös jää. Eli nyt on jo 20kg ylipainoa.

Joulu pitäisi kieltää lailla ! Kansanterveydellinen ongelma.

Syön ihan hulluna. Lopetin liikkumisen ja lihoin tosi nopeaa. Aloin taas liikkumaan ja nyt olen jälleen normaalipainoinen. 

Joskus 12-vuotiaana innostuin leipomisesta ja lettujen paistamisesta. Monta kertaa viikossa tein jotain herkkua ja söin itse puolet. Siitä alkoi tasainen turpoaminen mutta onneksi 20-vuotiaana sain kelkan käännettyä, muuten olisin varmaan jo yli satakiloinen.

Syömällä liikaa roskaruokaa. VHH:lla laihduttanut pari kertaa, mutta aina se hiipii takaisin, ei tosin enää maksimilukemiin. Koen todella vaikeaksi ns. "normaalin ruokavalio" ja siinä pysymisen. Mutta sellainen on minun elimistöni ja pitää yrittää selviytyä.

Ihan tosta vaan tulin. Heräsin yhtenä aamuna lihavana.

Syömällä liikaa sipsejä ja pizzaa, juomana tietty colaa tai muuta limsaa.

Harrastin aktiivisesti liikuntaa (lue puoliammattimaisesti )kolmikymppiseksi asti. Sitten kertaheitolla lopetin liikunnan mutta ruokavaliotani en. Lihoin 20 kg viidessä vuodessa .

Mulla kaikki juontaa jo lapsuudesta. Äiti syötti kaikkeen suruun ja murheeseen herkkuja. Herkkuja oli tarjolla aina, välipalaksi, jälkkäriksi ja ihan muuten vaan. Launtaikarkkia sain aina ihan älyttömän määrän. Ruoka oli joko einestä, puolivalmista tai jotain muuta lisäainemoskaa. Isä on myös osallistunut tähän juuri sillä, että mikään määrä ei ole liikaa ja mitä enempi niin sitä parempi. Jos ei syönnin jälkeen ole ähky ja paha olo, niin ei olla syöty tarpeeksi. Liikuntaa ei tietystikään kannustettu harrastamaan koska kaikki siihen liittyvä on liian kallista. Uintia järvessä kesällä ja kävelyä silloin kun ei ole mahdollista kuljettaa autolla, siinä kaikki liikunta. Olin muita tukevampi jo ala-asteikäisenä, mutta se oli vanhempieni mielestä vaan sitä lapsenpyöreyttä. Teini-iässä sanottiin, että kasvu on jäljessä, että kun vaan se kasvupyrähdys tulee niin kyllä ne kilot siitä sitten asettuu. Arvatkaa vaan asettuko?

Vasta kolmannen lapsen synnytettyäni ja imetyksen lopetettuani tajusin, että ei näin vaan voi olla. En halua saada kaikkia niitä läskien sairauksia, mitä vanhemmillani on, enkä todellakaan halua lasteni kärsivän tällaisesta "sukurasitteesta". Normaalipainoinen olin ensimmästä kertaa elämässäni vasta 32 vuotiaana, viisi vuotta sitten. Ja olen edelleen pysynyt normaalipainoisena. Lapset on normaalipainoisia, vielä ja onneksi. Mutta kyllä meillä syödäänkin ihan jotain muuta kuin millä minut lapsena ruokittiin.

Syön saman verran kuin olen syönyt aiemmin. Mutta ylipainoni syyt ovat

- auto eli arkiliikunnan puute.

- yleinen liikkumattomuus, lopetin kuntosalin ja ryhmäliikunnan, kun liikuntakaverit hupeni (paikkakunnan vaihto)

- lapset eli palkitsen itseäni 2-3 kertaa viikossa illalla herkuilla (jätskiannos tai pieni karkkipussi. Eli 2-3x 450 kcal) kun lapset menneet nukkumaan

- raha eli voin ostaa kaupasta mitä haluan, käydä ulkona syömässä milloin haluan, juoda mitä haluan

- lapsuus eli minulla ei ole liikunnan mallia omasta lapsuudestani. Vanhemmat eivät hiihtäneet, luistelleet tai uineet meidän lasten kanssa. Murrosiässä aloin harrastamaan liikuntaa kavereiden kanssa. Arkiliikuntaa oli lapsena kouluun kulkemisen muodossa.

- lapseni eivät halua käydä uimahallissa tai pyöräilemässä. Pelikentällä ja leikkikentällä leikki ei kaloreita polta juuri.

- piha ja puutarha kivipuutarha eli ei edes puutarhatöitä

- lasten päiväkoti eli lapset pitää viedä päiväkotiin autolla, sillä sinne on 7 km eli ei työnatkaliikuntaa

Vierailija kirjoitti:

Syön saman verran kuin olen syönyt aiemmin. Mutta ylipainoni syyt ovat

- auto eli arkiliikunnan puute.

- yleinen liikkumattomuus, lopetin kuntosalin ja ryhmäliikunnan, kun liikuntakaverit hupeni (paikkakunnan vaihto)

- lapset eli palkitsen itseäni 2-3 kertaa viikossa illalla herkuilla (jätskiannos tai pieni karkkipussi. Eli 2-3x 450 kcal) kun lapset menneet nukkumaan

- raha eli voin ostaa kaupasta mitä haluan, käydä ulkona syömässä milloin haluan, juoda mitä haluan

- lapsuus eli minulla ei ole liikunnan mallia omasta lapsuudestani. Vanhemmat eivät hiihtäneet, luistelleet tai uineet meidän lasten kanssa. Murrosiässä aloin harrastamaan liikuntaa kavereiden kanssa. Arkiliikuntaa oli lapsena kouluun kulkemisen muodossa.

- lapseni eivät halua käydä uimahallissa tai pyöräilemässä. Pelikentällä ja leikkikentällä leikki ei kaloreita polta juuri.

- piha ja puutarha kivipuutarha eli ei edes puutarhatöitä

- lasten päiväkoti eli lapset pitää viedä päiväkotiin autolla, sillä sinne on 7 km eli ei työnatkaliikuntaa

Siis yksinkertaisesti syöt liikaa.

Syönyt liikaa kulutukseen nähden. Olen kyllä miettinyt, että missä kohtaa se lähti vinksalleen ja onko siihen joku syy, koska palstalta oppinut ettei kukaan ole ylipainoinen ellei päässä ole jotain vikaa vikaa vikaa kaa kaa kaa....

Ahneus ja laiskuus.

Aloin syömään mielialalääkkeitä. Mitään muuta en keksi. Syön mielestäni täysin samalla lailla kuin ennenkin. Toki ikäkin voi vaikuttaa asiaan. Enää ei pysy hoikkana niinkuin teininä samalla ruokavaliolla. Painoa tullut kahdessa vuodessa 22 kg.