Miten tapailu määritellään ja miten eroaa seurustelusta? tunnetasolla, läheisyyden osalta, jne

Tapailussa vasta tutustutaan toiseen aika pintapuolisesti. Tapailu ei velvoita mihinkään. Se on sellaista toisen tunnustelua ja miettimistä, että tuleeko ylipäätään tunteita ja lähtevätkö ne tunteet edes syvenemään niin, että haluaa seurustella toisen kanssa ja pitää tätä kumppaninaan. Näin minä sen käsitän. Tapailu voi kestää yhdestä päivästä moneen kuukauteen. Toiset tietävät todella nopeasti, että haluavat olla tämän ihmisen kanssa ja toisissa tapauksissa sitä tunnustelua halutaan tehdä pitempään.

Tapailu sisältää mahdollisuuden tapailla myös muita. Ei olla sanallisesti ja selkeästi tehty selväksi, että seurustellaan, ollaan parisuhteessa, sitoudutaan toiseen ja uskollisia (tai sovittu jostain muunlaisesta säännöstöstä, esim. ollaan parisuhteessa ja tunnetasolla sitoudutaan toiseen mutta voi myös olla fyysisiä kohtaamisia toisen kanssa tms.)

Tapailussa ei välttämättä mietitä yhteistä tulevaisuutta, voidaan lähteä vaikka 3kk ulkomaille ja ilmoittaa vasta siellä ollessa toiselle että by the way olen reissussa, nähdään taas joskus. 

Jos mennään yhdessä jonnekin, toinen esitellään esim. avecina, ei tyttö/poikaystävänä tai kumppanina. 

Läheisyys on seksikeskeistä, toki ennen ja jälkeen seksin voi olla muunkinlaista läheisyyttä tai voidaan katsoa yhdessä sarjaa ja olla lähekkäin. 

Tapailusuhteessa on ok, ettei toisesta kuule mitään moneen päivään tai viikkoon. Tapailusuhde saattaa päättyä ihan vain niin, ettei jakseta enää pitää yhteyttä toiseen ja tapailu vain hiipuu pois. 

Vierailija kirjoitti:

Tapailussa vasta tutustutaan toiseen aika pintapuolisesti. Tapailu ei velvoita mihinkään. Se on sellaista toisen tunnustelua ja miettimistä, että tuleeko ylipäätään tunteita ja lähtevätkö ne tunteet edes syvenemään niin, että haluaa seurustella toisen kanssa ja pitää tätä kumppaninaan. Näin minä sen käsitän. Tapailu voi kestää yhdestä päivästä moneen kuukauteen. Toiset tietävät todella nopeasti, että haluavat olla tämän ihmisen kanssa ja toisissa tapauksissa sitä tunnustelua halutaan tehdä pitempään.

Eihän tapailu suinkaan aina ole jokin seurustelun esiaste, vaan monet nimenomaan haluavat tapailusuhteen vailla sitoumuksia. 

Seurustelussa on jo jatkuvuus ja tunteet. Seurustelusuhde on jo vakiintunut ja suunnitellaan esim yhteistä juhlapyhää. Tapailussa keskitytään vain ihan lähitulevaisuuteen, ei esitellä muille, voidaan tavata muitakin. Ei siis ole luvattu yhtään mitään.

Minusta on outoa ette parit itse keskustele näitä asioita ja sovi seurustelusta, jos epäröityttää toisen puolesta.

Jos nainen ei kiinnosta minua muuten kuin seksin osalta, niin silloin minä "tapailen" häntä, kunnes kyllästyn.

Jos taas koen että haluan juuri tämän yhden tietyn naisen monogaamiseksi kumppanikseni, on yhteiselomme minun näkökulmastani seurustelua (tai ainakin pyrin aktiivisesti viemään sitä seurustelun suuntaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailussa vasta tutustutaan toiseen aika pintapuolisesti. Tapailu ei velvoita mihinkään. Se on sellaista toisen tunnustelua ja miettimistä, että tuleeko ylipäätään tunteita ja lähtevätkö ne tunteet edes syvenemään niin, että haluaa seurustella toisen kanssa ja pitää tätä kumppaninaan. Näin minä sen käsitän. Tapailu voi kestää yhdestä päivästä moneen kuukauteen. Toiset tietävät todella nopeasti, että haluavat olla tämän ihmisen kanssa ja toisissa tapauksissa sitä tunnustelua halutaan tehdä pitempään.

Eihän tapailu suinkaan aina ole jokin seurustelun esiaste, vaan monet nimenomaan haluavat tapailusuhteen vailla sitoumuksia. 

Se on myös mahdollista. Olennaista kai on se, että tapailu ei velvoita mihinkään. Se voi johtaa johonkin muuhun tai sitten ei johda mihinkään.

Seurustelusta päätetään yhdessä, se lausutaan ääneen.

Ainakin parasta olisi.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelussa on jo jatkuvuus ja tunteet. Seurustelusuhde on jo vakiintunut ja suunnitellaan esim yhteistä juhlapyhää. Tapailussa keskitytään vain ihan lähitulevaisuuteen, ei esitellä muille, voidaan tavata muitakin. Ei siis ole luvattu yhtään mitään.

Minusta on outoa ette parit itse keskustele näitä asioita ja sovi seurustelusta, jos epäröityttää toisen puolesta.

Olen ap, enkä kysynyt tätä siksi, että olisi itse epävarma omasta suhteestani. Halusin vain kuulla, miten ihmiset kokevat tämän, kun itselleni jako tapailu/seurustelu on aina tuntunut vähän vieraalta. Lähinnä siis kiinnostaa keskustelu, ei ole taustalla mitään omaa huolta tai ongelmaa, johon peilaisin tätä ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelusta päätetään yhdessä, se lausutaan ääneen.

Ainakin parasta olisi.

Aivan, tämä on tietysti se yksi vakiovastaus näihin ketjuihin. Mutta mitä tunteita ja ajatuksia ja millaista yhdessäoloa on ennen tätä? Jotainhan tapahtuu ennen kuin jompi kumpi tai molemmat ottavat puheeksi seurustelun, eli millä lailla tapailu on muuttunut, jotta henkilöt kokevat haluavansa pikemminkin seurustella kuin tapailla? Jotain tällaista hain kysymykselläni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tapailu sisältää mahdollisuuden tapailla myös muita. Ei olla sanallisesti ja selkeästi tehty selväksi, että seurustellaan, ollaan parisuhteessa, sitoudutaan toiseen ja uskollisia (tai sovittu jostain muunlaisesta säännöstöstä, esim. ollaan parisuhteessa ja tunnetasolla sitoudutaan toiseen mutta voi myös olla fyysisiä kohtaamisia toisen kanssa tms.)

Tapailussa ei välttämättä mietitä yhteistä tulevaisuutta, voidaan lähteä vaikka 3kk ulkomaille ja ilmoittaa vasta siellä ollessa toiselle että by the way olen reissussa, nähdään taas joskus. 

Jos mennään yhdessä jonnekin, toinen esitellään esim. avecina, ei tyttö/poikaystävänä tai kumppanina. 

Läheisyys on seksikeskeistä, toki ennen ja jälkeen seksin voi olla muunkinlaista läheisyyttä tai voidaan katsoa yhdessä sarjaa ja olla lähekkäin. 

Tapailusuhteessa on ok, ettei toisesta kuule mitään moneen päivään tai viikkoon. Tapailusuhde saattaa päättyä ihan vain niin, ettei jakseta enää pitää yhteyttä toiseen ja tapailu vain hiipuu pois. 

Eli tapailussa on paljon seksiä, mutta ennen ja jälkeen seksin myös muunlaista läheisyyttä, ja voidaan muutenkin olla lähekkäin. Ok, no mutta miten tämä eroaa seurustelusta? Mikä muuttuu silloin, kun suhde syvenee seurusteluksi? Luulisi, että seurustelussakin olisi paljon seksiä ja paljon muutakin läheisyyttä.

.

Olen ollut tapailusuhteessa nelisen vuotta.

Mies jota tapailen on yh-isä eikä hae äitiä pojalleen koska hänellä  sellainen on, eikä vaimoa itselleen.

Meille molemmille on tärkeää oma vapaus, oma elämä ilman sitoumuksia mihinkään suhteisiin. Ilman lupauksia, odotuksia tai edellytyksiä, Täysin vapaaetoista. 

Olen ollut onnekas kun tällaiseen mieheen törmäsin. Yleensähän miehet vaatii täyttä kontrollia ja kyttää ja vaatii.  

Poika pidetään suhteen ulkopuolella.

Kummallakin on oma kotinsa ja taloutensa ja rahansa yms. Kumpikaan ei ole toiselle tilivelvollinen mistään. Olemme erittäin hyviä ystäviä mutta emme mitään muuta. 

Olemme käyneet risteilyllä yhdessä. Olemme käyneet erilaisissa tilaisuuksissa jne. Yhdessäolomme ei perustu pelkästään sämgynjaölojen varaan, siksi se kai näin kauan o kestänytkin. On muutakin yhteistä kuin sänkyhommat.

Kyllä me toisistamme pidämme mutta mitään rakkaudenvaloja ei vannota. 

Tämä on meillä toiminut erittäin hienosti. Voi sanoa että poimimme rusinat pullasta :)

En tiedä, kun olen vain seurustellut.

Joidenkin kanssa olen käynyt vain muutaman kerran treffeillä.

Mulla ei ole aavistustakaan mitä tarkoitetaan tapailusuhteella. Jos toinen haluaisi ylläpitää orastavaa romanttista tuttavuutta johonkin toiseenkin ihmiseen, lopettaisin treffailun siihen.

Jotkut jää yhdestä kerrasta yhteen. Ei tule edes mitään tapailuvaihetta. Sarjatapailijat on sitten erikseen usein kyseessä jmies tai jnainen, vuodesta toiseen epätietoisuudessa saatetaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu sisältää mahdollisuuden tapailla myös muita. Ei olla sanallisesti ja selkeästi tehty selväksi, että seurustellaan, ollaan parisuhteessa, sitoudutaan toiseen ja uskollisia (tai sovittu jostain muunlaisesta säännöstöstä, esim. ollaan parisuhteessa ja tunnetasolla sitoudutaan toiseen mutta voi myös olla fyysisiä kohtaamisia toisen kanssa tms.)

Tapailussa ei välttämättä mietitä yhteistä tulevaisuutta, voidaan lähteä vaikka 3kk ulkomaille ja ilmoittaa vasta siellä ollessa toiselle että by the way olen reissussa, nähdään taas joskus. 

Jos mennään yhdessä jonnekin, toinen esitellään esim. avecina, ei tyttö/poikaystävänä tai kumppanina. 

Läheisyys on seksikeskeistä, toki ennen ja jälkeen seksin voi olla muunkinlaista läheisyyttä tai voidaan katsoa yhdessä sarjaa ja olla lähekkäin. 

Tapailusuhteessa on ok, ettei toisesta kuule mitään moneen päivään tai viikkoon. Tapailusuhde saattaa päättyä ihan vain niin, ettei jakseta enää pitää yhteyttä toiseen ja tapailu vain hiipuu pois. 

Eli tapailussa on paljon seksiä, mutta ennen ja jälkeen seksin myös muunlaista läheisyyttä, ja voidaan muutenkin olla lähekkäin. Ok, no mutta miten tämä eroaa seurustelusta? Mikä muuttuu silloin, kun suhde syvenee seurusteluksi? Luulisi, että seurustelussakin olisi paljon seksiä ja paljon muutakin läheisyyttä.

Mulla ei kyllä tapailuvaiheessa ole seksiä.

Seurustelussa kyllä.

Yhden illan juttuja en laske, koska ne onkohan oma juttunsa.

En edes hae niistä seurustelua tai tapailua. Ne on irtiottoa.

Tinderissä en käy. En halua jonkun ihme laitoksen sanelevan omia tekemisiäni. Mulla on oma elämä, eikä siihen kuulu tinder. Mä tutustun ihmisiin tässä

Elämässä tai sitten en tutustu.

Ukko löytyi harrastuksista.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut jää yhdestä kerrasta yhteen. Ei tule edes mitään tapailuvaihetta. Sarjatapailijat on sitten erikseen usein kyseessä jmies tai jnainen, vuodesta toiseen epätietoisuudessa saatetaan olla.

Ei tapailu välttämättä tarkoita "epätietoisuutta siitä, aletaanko seurustella". Esim. minä sanoisin omaa suhdettani tapailuksi, mutta en edes välttämättä kaipaa varsinaista seurustelua. Emme tapaile muita, olemme sanoin ja teoin osoittaneet välittämistä ja tykkäämistä, viestittelemme lähes päivittäin - mutta näemme ehkä kerran tai kaksi viikossa. Itselläni on lapsia, joten en halua tai voikaan aloittaa mitään kovin tiivistä tai intensiivistä suhdetta, ja miehellä taas on elämässään omat juttunsa. On mahdollista, että ajan kanssa tämäkin suhde joko päättyy tai syvenee seurusteluksi, mutta sitten niin käy luonnostaan. Koen, että tämä on hyvä: elämässäni on ihminen, jolla on oma merkityksensä minulle, ja suhde häneen antaa elämääni sisältöä ja iloa. Ja kuitenkin on aikaa myös muulle elämälle. Jos tämä suhde syvenee seurusteluksi, se on sitten ihan hyvä. Jos se jää tällaiseksi mitä on nyt, sekin on ihan hyvä. En koe mitään epätietoisuutta tämän suhteen tai kumppanin osalta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tapailusuhteessa nelisen vuotta.

Mies jota tapailen on yh-isä eikä hae äitiä pojalleen koska hänellä  sellainen on, eikä vaimoa itselleen.

Meille molemmille on tärkeää oma vapaus, oma elämä ilman sitoumuksia mihinkään suhteisiin. Ilman lupauksia, odotuksia tai edellytyksiä, Täysin vapaaetoista. 

Olen ollut onnekas kun tällaiseen mieheen törmäsin. Yleensähän miehet vaatii täyttä kontrollia ja kyttää ja vaatii.  

Poika pidetään suhteen ulkopuolella.

Kummallakin on oma kotinsa ja taloutensa ja rahansa yms. Kumpikaan ei ole toiselle tilivelvollinen mistään. Olemme erittäin hyviä ystäviä mutta emme mitään muuta. 

Olemme käyneet risteilyllä yhdessä. Olemme käyneet erilaisissa tilaisuuksissa jne. Yhdessäolomme ei perustu pelkästään sämgynjaölojen varaan, siksi se kai näin kauan o kestänytkin. On muutakin yhteistä kuin sänkyhommat.

Kyllä me toisistamme pidämme mutta mitään rakkaudenvaloja ei vannota. 

Tämä on meillä toiminut erittäin hienosti. Voi sanoa että poimimme rusinat pullasta :)

Tällainen "olemme tapailleet 4 vuotta, käymme yhdessä matkoilla ja tilaisuuksissa, yhdessäolomme ei perustu pelkästään sänkyhommiin" kuulostaa seurustelulta, jota ette jostain syystä halua kutsua sellaiseksi. Eihän seurustelu ole automaattisesti sama asia kuin naimisiinmeno, lapsiperheen perustaminen yhdessä tai edes yhteen muuttaminen.

Viimeisen vuoden aikana tullut koettua 2 tapailusuhdetta ja yksi seurustelusuhde jossa olen edelleen. Onhan niissä ihan selkeä ero. Tapailussa toinen voi olla tärkeä mielitietty jonka kanssa halutaan olla seuraava vko. Ruoanlaittoa, saunomista, erotiikkaa, ulkoilua, ravintoloita, leffoja, yhdessä nukkumista. Yleisesti tätä jatkuu noin max 2 kk ajan, jonka jälkeen toinen laittaa homman seis.

Seurustelussa toisella on selkeä rooli toisen elämässä. Sitä ei salata keneltäkään ja myös vanhemmille esitellään ja puhutaan avoimesti yhteisestä tulevaisuudesta. Se että nähdäänkö vkonloppuna ei ole mikään ehkä-tasolla oleva asia. Molemmilla on kotoisa olo toistensa kodeissa kunnes ollaan muutettu yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut jää yhdestä kerrasta yhteen. Ei tule edes mitään tapailuvaihetta. Sarjatapailijat on sitten erikseen usein kyseessä jmies tai jnainen, vuodesta toiseen epätietoisuudessa saatetaan olla.

Ei tapailu välttämättä tarkoita "epätietoisuutta siitä, aletaanko seurustella". Esim. minä sanoisin omaa suhdettani tapailuksi, mutta en edes välttämättä kaipaa varsinaista seurustelua. Emme tapaile muita, olemme sanoin ja teoin osoittaneet välittämistä ja tykkäämistä, viestittelemme lähes päivittäin - mutta näemme ehkä kerran tai kaksi viikossa. Itselläni on lapsia, joten en halua tai voikaan aloittaa mitään kovin tiivistä tai intensiivistä suhdetta, ja miehellä taas on elämässään omat juttunsa. On mahdollista, että ajan kanssa tämäkin suhde joko päättyy tai syvenee seurusteluksi, mutta sitten niin käy luonnostaan. Koen, että tämä on hyvä: elämässäni on ihminen, jolla on oma merkityksensä minulle, ja suhde häneen antaa elämääni sisältöä ja iloa. Ja kuitenkin on aikaa myös muulle elämälle. Jos tämä suhde syvenee seurusteluksi, se on sitten ihan hyvä. Jos se jää tällaiseksi mitä on nyt, sekin on ihan hyvä. En koe mitään epätietoisuutta tämän suhteen tai kumppanin osalta.

Minäkin määrittelisin tuon jo seurusteluksi, jos ette kerran tapaile muita, olette tunteneet pitkään, osoitatte välittämistä "sanoin ja teoin" ja molemmilla on varmuutta siitä, että yhdessä todennäköisesti pysytään jatkossakin. Mitä seurustelu mielestäsi olisi, ja voisiko esimerkiksi etäsuhteessa oleva kutsua suhdettaan seurusteluksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut jää yhdestä kerrasta yhteen. Ei tule edes mitään tapailuvaihetta. Sarjatapailijat on sitten erikseen usein kyseessä jmies tai jnainen, vuodesta toiseen epätietoisuudessa saatetaan olla.

Ei tapailu välttämättä tarkoita "epätietoisuutta siitä, aletaanko seurustella". Esim. minä sanoisin omaa suhdettani tapailuksi, mutta en edes välttämättä kaipaa varsinaista seurustelua. Emme tapaile muita, olemme sanoin ja teoin osoittaneet välittämistä ja tykkäämistä, viestittelemme lähes päivittäin - mutta näemme ehkä kerran tai kaksi viikossa. Itselläni on lapsia, joten en halua tai voikaan aloittaa mitään kovin tiivistä tai intensiivistä suhdetta, ja miehellä taas on elämässään omat juttunsa. On mahdollista, että ajan kanssa tämäkin suhde joko päättyy tai syvenee seurusteluksi, mutta sitten niin käy luonnostaan. Koen, että tämä on hyvä: elämässäni on ihminen, jolla on oma merkityksensä minulle, ja suhde häneen antaa elämääni sisältöä ja iloa. Ja kuitenkin on aikaa myös muulle elämälle. Jos tämä suhde syvenee seurusteluksi, se on sitten ihan hyvä. Jos se jää tällaiseksi mitä on nyt, sekin on ihan hyvä. En koe mitään epätietoisuutta tämän suhteen tai kumppanin osalta.

Minäkin määrittelisin tuon jo seurusteluksi, jos ette kerran tapaile muita, olette tunteneet pitkään, osoitatte välittämistä "sanoin ja teoin" ja molemmilla on varmuutta siitä, että yhdessä todennäköisesti pysytään jatkossakin. Mitä seurustelu mielestäsi olisi, ja voisiko esimerkiksi etäsuhteessa oleva kutsua suhdettaan seurusteluksi?

Niin no, ajattelen niin, että kukin voi itse määritellä oman suhteensa, ja ehkä se, kuinka sitoutunut on toiseen ja millaisia tunteita toista kohtaan on, on olennaisin asia, eli en näe mitään syytä miksi etäsuhteessa oleva ei voisi kutsua suhdettaan seurusteluksi. Omalla kohdallani on kai aika sama, kutsutaanko tätä meidän juttua tapailuksi vai seurusteluksi. Enkä oikein tiedäkään, missä raja kulkee - olen kai sitä ikäluokkaa, jonka nuoruudessa ei vielä käytetty tapailu-termiä. Mutta ehkä seurustelussa olisi vähän voimakkaampi tunne kumppanuudesta ja jopa sielunkumppanuudesta, ja oltaisiin jotenkin sitoutuneempia, en tiedä osaanko kunnolla selittää.