Tyytymätön siihen että elämä on vain työtä. Miten ratkaista?

Opiskelin ammatin, ja sain koulutuksen mukaisen työpaikan, jossa olen edennyt ihan hyvin. En ole mikään uratykki, mutta 15 vuoden aikana olen edennyt vähän kuin vahingossa. Työ on kuitenkin aika vaativaa, työviikon pituus on 40 tuntia ja on paineita tehdä ylitöitä. Työmatkaa kotoa töihin kertyy päivässä 2,5 tuntia edes takaisin. En ehdi enkä jaksa tehdä oikein mitään muuta kuin töitä. Olen kotona klo 19 illalla ja siinä ei enää jaksa harratuksiin lähteä, useimmat harrastusjututkin on jo kiinni jo siinä vaiheessa. Ystävätkään ei innostu kahville enää niin myöhään. Viikonloput menee melkeinpä levätessä ja isommissa kotitöissä ym pakollisessa.

Inhoan sitä että elämä on vain työtä, mutta miten muuttaa tilanne?
Olen hakenut useita kevyempi ja helpompia töitä ja töitä joissa olisi lyhempi työaika, en ole saanut. Olen liian "pätevä" ja "kokenut" niihin, kukaan ei ota tosissaan sitä että haluaisin edetä takapakkia uralla. Olen pyytänyt työntantajalta lupaa tehdä 60-80 % työaikaa, lupaa ei heltiä vaikka miten perustelen. Olen katsonut asuntoa lähempää töitä, mutta ei ole ollut tarjolla sellaista, johon olisi varaa ja joka olisi muuten sopiva, ja jos muutamme lähemmäs minun työtä niin miehen työmatka (nyt 45 min) vastaavasti pitenee ja hankaloituu paljon. Olen hakenut töitä muualta Suomesta, jos muualla olisi kevyempiä töitä tai lyhempiä työmatkoja, en ole saanut. Vuorotteluvapaaseen en ole oikeutettu. Millä ihmeellä ratkaisen tämän? Miten pääsen "irti" oravanpyörästä? Yrittäjäksikään en voi omalla alalla ryhtyä, koska maksavia asiakkaita ei minun ammatissa vapailla markkinoilla oikein ole.