Lue keskustelun säännöt.
Tyytymätön siihen että elämä on vain työtä. Miten ratkaista?
16.01.2018 |
Opiskelin ammatin, ja sain koulutuksen mukaisen työpaikan, jossa olen edennyt ihan hyvin. En ole mikään uratykki, mutta 15 vuoden aikana olen edennyt vähän kuin vahingossa. Työ on kuitenkin aika vaativaa, työviikon pituus on 40 tuntia ja on paineita tehdä ylitöitä. Työmatkaa kotoa töihin kertyy päivässä 2,5 tuntia edes takaisin. En ehdi enkä jaksa tehdä oikein mitään muuta kuin töitä. Olen kotona klo 19 illalla ja siinä ei enää jaksa harratuksiin lähteä, useimmat harrastusjututkin on jo kiinni jo siinä vaiheessa. Ystävätkään ei innostu kahville enää niin myöhään. Viikonloput menee melkeinpä levätessä ja isommissa kotitöissä ym pakollisessa.
Inhoan sitä että elämä on vain työtä, mutta miten muuttaa tilanne?
Olen hakenut useita kevyempi ja helpompia töitä ja töitä joissa olisi lyhempi työaika, en ole saanut. Olen liian "pätevä" ja "kokenut" niihin, kukaan ei ota tosissaan sitä että haluaisin edetä takapakkia uralla. Olen pyytänyt työntantajalta lupaa tehdä 60-80 % työaikaa, lupaa ei heltiä vaikka miten perustelen. Olen katsonut asuntoa lähempää töitä, mutta ei ole ollut tarjolla sellaista, johon olisi varaa ja joka olisi muuten sopiva, ja jos muutamme lähemmäs minun työtä niin miehen työmatka (nyt 45 min) vastaavasti pitenee ja hankaloituu paljon. Olen hakenut töitä muualta Suomesta, jos muualla olisi kevyempiä töitä tai lyhempiä työmatkoja, en ole saanut. Vuorotteluvapaaseen en ole oikeutettu. Millä ihmeellä ratkaisen tämän? Miten pääsen "irti" oravanpyörästä? Yrittäjäksikään en voi omalla alalla ryhtyä, koska maksavia asiakkaita ei minun ammatissa vapailla markkinoilla oikein ole.
Kommentit (41)
Ala sijoittaa osakkeisiin niin voit muutaman vuoden, kenties kymmenen vuoden kuluttua heittäytyä osa-aikaiseksi. Eikö etätyö muuten ole mahdollista ammatissasi ja työpaikallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastu niin et voi enää mennä töihin, niin minä tein, mutta ei se kauhean mukavaa ja helppoa täälläkään ole.
Eikun vaan työttömäksi,meidän elämä on helppoo kun vaan maataan ja syleksitään kattoon.
Ota oma elämä haltuun. Jos olet noin monta vuotta tehnyt töitä ja edennyt uralla, niin sulla pitäisi olla varaa (?) esim. palkata kotitöihin apua tai palkata joku life coach/terapeutti jota tapaat muutaman kerran kello 19 jälkeen ja joka selvittää kanssasi, miten saat aikaa kavereille ja miten voit rajoittaa ylitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minimalismi ja pienempi asunto. Turha krääsä ja joka viikkoiset viikonloppusiivoukset roskiin. Samaten turhat harrasteet ja käytännöt joista et nauti. Asunto kävelymatkan päästä työpaikasta, ja kauppa matkan varrelta.
Noilla pääsee jo aika pitkälle.
Ei minullekaan hellinnyt pomolta lupaa osa-aikaiseen ennen kuin kävin työterveyslääkärillä, joka jaksamisestani keskusteltuamme suositteli minulle osa-aikatyötä ja lääkärin papereiden kanssa menin sitten uudelleen pomon puheille. Siitä asti olen tehnyt 75%sta työaikaa ja tämä on itselleni juuri sopiva: jaksaa nauttia sekä töistä että vapaa-ajasta, eikä tee tuloihinkaan ihan kohtuutonta lovea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota oma elämä haltuun. Jos olet noin monta vuotta tehnyt töitä ja edennyt uralla, niin sulla pitäisi olla varaa (?) esim. palkata kotitöihin apua tai palkata joku life coach/terapeutti jota tapaat muutaman kerran kello 19 jälkeen ja joka selvittää kanssasi, miten saat aikaa kavereille ja miten voit rajoittaa ylitöitä.
Olisi minulla varaa siivoojaan, mutta ei muutenkaan mene juurikaan aikaa siivoamiseen (on jo pienehkö ja minimalistisesti sisustettu asunto), joten en ole viitsinyt palkata, kyllä minä sen tunnin verran ehdin ja jaksan siivota. Ne ns. isommat kotityöt joita viikonloppuisin tulee tehtyä on esim. vaatekaappien tyhjennystä ja kirppareille viemistä tai omien vanhempien auttamista heidän pihatöissä tms. Ei ne ole isoin ongelma tässä, voin ne lopettaakin jos ne vie liikaa aikaa. Isoin ongelma on se että elämä on "vain työtä". Ylitöitä teen vain satunnaisesti vaikka paine olisi tehdä paljon. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Eikun vaan työttömäksi,meidän elämä on helppoo kun vaan maataan ja syleksitään kattoon.
Työttömän elämä on tehty nyt niin veemäiseksi, että ahdistaa ajatuskin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minimalismi ja pienempi asunto. Turha krääsä ja joka viikkoiset viikonloppusiivoukset roskiin. Samaten turhat harrasteet ja käytännöt joista et nauti. Asunto kävelymatkan päästä työpaikasta, ja kauppa matkan varrelta.
Noilla pääsee jo aika pitkälle.
Ei ole juurikaan krääsää. Harrastuksia haluaisin lisää, niitä ei nyt juurikaan ole, koska ei ehdi. Kauppa on onneksi työmatkan varrella. Mutta ei ole mahdollisuutta muuttaa lähemmäs työtä. Olen kyllä hakenut töitä lähempää kotoa, mutta en ole saanut. Ap.
Olisiko hyvä jutella työpsykologille? Jos et saa sinne lähetettä niin jonkinlainen life coach tyyppinen voisi olla hyvä. Saisit vähän ulkopuolusta näkökulmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opintovapaa. Saat aikuisopintorahaa varmaan sen kaksitonnia, jos kerran olet pärjännyt urallasi hyvin. Kun valitset jotkut ns. helpot opinnot, niihin ei mene päivästä kuin murto-osa.
Olisiko sinulla minkäänlaisilla järjestelyillä mahdollisuutta edes joskus tehdä etätöitä? Minulla on onni olla työssä, jossa voin tehdä etätöitä halutessani. On aivan valtava henkinen kevennys kun tietää että kun/jos tulee sellainen aamu että ei millään jaksaisi eikä viitsisi lähteä tarpomaan kylmään maailmaan voi kääntää kylkeä ja nukkua vielä tunnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko hyvä jutella työpsykologille? Jos et saa sinne lähetettä niin jonkinlainen life coach tyyppinen voisi olla hyvä. Saisit vähän ulkopuolusta näkökulmaa.
Olen itse asiassa käynytkin työpsykologilla, ja se oli erittäin hyvä kokemus. Lopputulema vain oli, että ratkaisu olisi uusi kevyempi työ lähempää kotia. Olen nyt kaksi vuotta sellaista aktiivisesti etsinyt, tehnyt sekä piilohakemuksia että hakenut avoimia paikkoja. Se psykologi oli aluksi valmentamassa minua siinä työnhaussa ja auttoi tekemään hyviä hakemuksia jne. Ei ole vain tärpännyt ja alkaa jo turhauttaa kun ratkaisu ei onnistu. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinulla minkäänlaisilla järjestelyillä mahdollisuutta edes joskus tehdä etätöitä? Minulla on onni olla työssä, jossa voin tehdä etätöitä halutessani. On aivan valtava henkinen kevennys kun tietää että kun/jos tulee sellainen aamu että ei millään jaksaisi eikä viitsisi lähteä tarpomaan kylmään maailmaan voi kääntää kylkeä ja nukkua vielä tunnin.
Eipä ole. Olen eilen viimeksi hyvien perustelujen kera pyytänyt etätyöoikeutta, mutta kuulemma se ei ole meidän talossa mahdollista (luvallista). Ap.
Nuo työmatkat kyllä vievät tosi paljon aikaa. Onko tälle mitään tehtävissä? Oma auto? 1-2 päivää viikossa etänä?
Onko sinulla jotain aikasyöppöjä, mistä voisit luopua? Mitä teet arki-iltaisin? Enkä nyt ihan kuitenkaan ymmärrä, mikset ehdi harrastaa viikonloppuisin?
Vierailija kirjoitti:
Nuo työmatkat kyllä vievät tosi paljon aikaa. Onko tälle mitään tehtävissä? Oma auto? 1-2 päivää viikossa etänä?
Onko sinulla jotain aikasyöppöjä, mistä voisit luopua? Mitä teet arki-iltaisin? Enkä nyt ihan kuitenkaan ymmärrä, mikset ehdi harrastaa viikonloppuisin?
Olen töistä kotona klo 19. Silloin yleensä puran kauppakasseja jos olen käynyt kaupan kautta, laittelen aamuisia tiskejä pois ja laitan ruoan tulemaan ellei mies satu tekemään ruokaa sinä päivänä. Lepäilen hetken, lueskelen lehtiä ja lähden ehkä kävelylenkille tai menemme saunaan tms. Sitten klo 22 pitääkin jo miettiä nukkumaan menemistä.. Kotityöarki ei ole liian raskas, teemme molemmat ns. minimin mitä nyt voi tehdä ja silti elää suht. siistissä asunnossa ja syödä terveellistä ruokaa. Ehdin minä harrastaa viikonloppuisin, mutta olen usein niin väsynyt siitä että ma-pe on ollut vain työtä, että kaipaan pelkkää "ei minkään" tekemistä kotona leväten. Ap.
Olen miettinyt, että ehkä tämä on myös joku kriisi siitä, että en voinut saada perhettä. Olen 41-vuotias, ja mies on 43, ja meillä ei lapsen saaminen onnistunut, nyt olen jo vähän luopunut toivostakin.. Jos olisi lapsi tai lapsia niin elämä ei varmaan olisi vain työtä vaan olisi automaattisesti kaikkea muuta tärkeän tuntuista. Nyt on suunta vähän hukassa, sillä vaikka työstäni ihan tykkäänkin, niin se ei riitä olemaan minulle "elämän tarokitus". Ap.
Oot kyllstynyt työhösi ja sitä on liikaa. Vaihda ihan kokonaan täysin muihin hommiin niin piristyt, niin ja etsi se uusi työpaikka hieman lähempää kotia.
Opintovapaa