Lue keskustelun säännöt.
Tyytymätön siihen että elämä on vain työtä. Miten ratkaista?
16.01.2018 |
Opiskelin ammatin, ja sain koulutuksen mukaisen työpaikan, jossa olen edennyt ihan hyvin. En ole mikään uratykki, mutta 15 vuoden aikana olen edennyt vähän kuin vahingossa. Työ on kuitenkin aika vaativaa, työviikon pituus on 40 tuntia ja on paineita tehdä ylitöitä. Työmatkaa kotoa töihin kertyy päivässä 2,5 tuntia edes takaisin. En ehdi enkä jaksa tehdä oikein mitään muuta kuin töitä. Olen kotona klo 19 illalla ja siinä ei enää jaksa harratuksiin lähteä, useimmat harrastusjututkin on jo kiinni jo siinä vaiheessa. Ystävätkään ei innostu kahville enää niin myöhään. Viikonloput menee melkeinpä levätessä ja isommissa kotitöissä ym pakollisessa.
Inhoan sitä että elämä on vain työtä, mutta miten muuttaa tilanne?
Olen hakenut useita kevyempi ja helpompia töitä ja töitä joissa olisi lyhempi työaika, en ole saanut. Olen liian "pätevä" ja "kokenut" niihin, kukaan ei ota tosissaan sitä että haluaisin edetä takapakkia uralla. Olen pyytänyt työntantajalta lupaa tehdä 60-80 % työaikaa, lupaa ei heltiä vaikka miten perustelen. Olen katsonut asuntoa lähempää töitä, mutta ei ole ollut tarjolla sellaista, johon olisi varaa ja joka olisi muuten sopiva, ja jos muutamme lähemmäs minun työtä niin miehen työmatka (nyt 45 min) vastaavasti pitenee ja hankaloituu paljon. Olen hakenut töitä muualta Suomesta, jos muualla olisi kevyempiä töitä tai lyhempiä työmatkoja, en ole saanut. Vuorotteluvapaaseen en ole oikeutettu. Millä ihmeellä ratkaisen tämän? Miten pääsen "irti" oravanpyörästä? Yrittäjäksikään en voi omalla alalla ryhtyä, koska maksavia asiakkaita ei minun ammatissa vapailla markkinoilla oikein ole.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Oot kyllstynyt työhösi ja sitä on liikaa. Vaihda ihan kokonaan täysin muihin hommiin niin piristyt, niin ja etsi se uusi työpaikka hieman lähempää kotia.
Ei sitä tänäpäivänä noin vain saada työpaikkaa pelkällä etsimisellä. Olen parin vuoden aikana tehnyt noin sata hakemusta, siis erittäin huolellista ja juuri haettavaan työhön suunnattua, ei mitään vakiohakemuksia summan mutikassa sinne tänne.. Kun ihminen etenee urallaan tiettyyn pisteeseen niin näköjään rekrytoivat esimiehet ei ota vakavasti sitä, että hakee ns. helpompia hommia. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama homma paitsi etten ole uraohjus vaan duunarihommis. Päivät on järkiään 12h ja menen aivan jaksamisen äärirajoilla. Jonain päivinä tuntuu etten jaksa edes sängystä nousta ja tuntuu siltä että romahdan. Kynttilä palaa molemmista päistä! Palkka on tosin hyvä mut emmä tiedä sit korvaako se kuitenkaan sitä et oon aivan poikki 24/7?
No niin, ajattelinkin, että takana on jotain muutakin... käyt läpi lapsettomuutta..
Vierailija kirjoitti:
En tiedä... nyt tulee kyllä mieleen, että mitä tuon väsymyksen takana on? Rankka työ, tottakai, mutta niin on monella muullakin.
Viikonloppuna on kuitenkin tehokasta aikaa n. 16 tuntia/vrk. Vaikka tästä viettäisi aamulla rauhassa 2 tuntia ja sitten taas illalla 4 tuntia, on aikaa silti 10 tuntia molempina piivinä! Tästä kotitöihin pari tuntia ja vanhempien auttamiseen toisena päivänä vaikkapa 4 tuntia, silti jää viikonlopusta toisena päivänä 4 tuntia ja toisena 8 tuntia tehdä ihan mitä vaan!
Varmaan jonkunlainen työuupumus, elämän tarkoituksen kriisi, tylsistyminen nykyiseen elämään ylipäätään, turhautuminen siitä että onko loppuelämäkin vain työtä vain jne. Ap.
Vierailija kirjoitti:
No niin, ajattelinkin, että takana on jotain muutakin... käyt läpi lapsettomuutta..
Totta, mutta pahimman lapsettomuuskriisin olen mielestäni selättänyt jokunen vuosi sitten ja asian surrut.. Nyt se on oikeastaan vain elämän merkityksen katoamisen olo. Perhe tarjoaisi jonkun merkityksen ja tarkoituksen tunteen ja sitä ei nyt ole. Työ ei riitä minulle siihen että koen että elämässä on merkityksellinen olo. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni viime viikolla työtunnit 71 .Tämän viikon saldo näin toisena työpäiväna 26 tuntia.Voin kirjaimellisesti sanoa et ei elämässä muuta ole kuin työtä.Tätä se on ollut jo pari vuotta,täytyy sanoa että siitäkin tulee kierre/normi jota on vaikea katkaista.
Ihmettelen työpaikkasi nuivaa suhtautumista kaikkiin ehdotuksiisi. Vaikka työn hakeminen voikin olla vaikeaa, useimmat työnantajat haluavat pitää kiinni osaajista ja huolehtia heidän työmotivaatiostaan.
Sinun kannattaa toivoa työpaikallesi isompaa mullistusta joka uudistaa työpaikkasi pomoportaan ja kulttuurin. Niinkin voi käydä, eli älä heitä toivoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastuksista olen miettinyt, että on minulla ollut elämän varrella useampikin ihan kiva harrastus, mutta ei ainuttakaan sellaista todellista intohimoharrastusta, jossa olisin todella hyvä tai johon imeytyisin ihan täysillä.. Ehkä jos olisi niin niistä saisi elämän tarkoituksen tunnetta. Mutta se, että käy pari kertaa viikossa salilla tai pyöräilemässä tai työväenopiston kursseilla ei oikein riitä siihen.. Vaikka niistä tykkäänkin. Vapaaehtoishommiakin olen joskus kokeillut, mutta niihin pitäisi voida ajallisesti sitoutua enemmän kuin mikä työni puitteissa on mahdollista. Ap.
Itse yritän elää mahdollisimman köyhästi ja säästää rahat matkusteluun. Palkasta ostan lennot, varaan majoituksen jne ja syön halpaa ruokaa ja elän niukasti jäljellä olevilla rahoilla. Lomalla reissussa sitten muistaa, miksi tekee töitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, uskotko, että elämäsi tuntuisi mielekkäämmältä, jos saisit kevyemmän työn lähempää kotoa? En tiedä... melkein tekisi mieleni suositella sinulle terapiaa, löytäisit ehkä elämääsi tasapainon.
Vierailija kirjoitti:
Ap, uskotko, että elämäsi tuntuisi mielekkäämmältä, jos saisit kevyemmän työn lähempää kotoa? En tiedä... melkein tekisi mieleni suositella sinulle terapiaa, löytäisit ehkä elämääsi tasapainon.
Uskon minä, sillä jos työ ei veisi kaikkea aikaa, niin olisi aikaa ja tilaa ajatella mitä elämältään haluaa. Nyt työpäivät on niin kiireisiä että ei ehdi sellaista miettiä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiilaan vaikka tilanteeni on erilainen sillä olen ollut vähemmän aikaa töissä. Mutta en vain saa vapaa-aikaa asettumaan vaan mietin töitä (mennyttä päivää tai tulevia päiviä) kotonakin. Olen yrittänyt luoda vapaa-ajalle rutiineita että pääsisi töistä irti mutta ei. Miten saatte vapaa-ajan tuntumaan vapaalta?
Minusta tuntuu että tulen kotiin, teen ruuan ja käyn suihkussa ja sitten saakin mennä jo nukkumaan. Hetken ehtii lukemaan jotain tai katsomaan telkkua.
Tee hetken aikaa niitä ylitöitä, niin sen jälkeen huomaat, että vapaata on nyt runsaasti. Itse haaveilen kahdesta peräkkäisestä vapaasta edes joskus.
Lasten kanssa vasta hukassa olisit, kun painaisi se, että koskaan ei ehdi heidän kanssaan mitään tehdä. Olisi hoitoon viemiset, pesut, neuvolat ym. Johon menee helposti 2-3 tuntia per päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, ajattelinkin, että takana on jotain muutakin... käyt läpi lapsettomuutta..
Totta, mutta pahimman lapsettomuuskriisin olen mielestäni selättänyt jokunen vuosi sitten ja asian surrut.. Nyt se on oikeastaan vain elämän merkityksen katoamisen olo. Perhe tarjoaisi jonkun merkityksen ja tarkoituksen tunteen ja sitä ei nyt ole. Työ ei riitä minulle siihen että koen että elämässä on merkityksellinen olo. Ap.
Eihän sen pitäisikään siihen riittää. Ainoa syy hullaantua noin työstä on se, jos se on ihan hillittömän tyydyttävää. Eihän se yleensä ole.
Mitäs jos hankkisit jonkun harrastuksen työpaikkakunnalta? Pakkoko sinne kotiin on tulla samalla kellonlyömällä joka ehtoo? Eli, riko se arjen kaavamaisuus jotenkin. Oletko kaikessa noin kaavamainen - mitä teet lomilla, jne?
Minkälaisista asioista saat tyydytystä, minkälaisista et? Osaatko tehdä jotain, mikä auttaa sinut flow-tilaan, jolloin pääset unohtamaan elämän typeryyden hetkeksi?
Voisiko niitä sosiaalisia suhteita hoitaa vaikka niin, että ystävän kanssa hoitelisitte yhtenä viikonloppuna hänen velvoitteensa porukalla ja toisena keskittyisitte sinun hankkeisiisi? Nimittäin, kun niitä tunteja ei kenelläkään ole sen enempää, niin ainoa tapa lisätä niitä on lätkiä useampi kärpänen kerralla.
Arvelin silti heti lukiessani aloitusta, että joku muu syy tässä nyt on, miksi elämä on muuttunut mauttomaksi. Siltähän sen kuuluu kriisissä tuntuakin, jotta pystyt ottamaan jatkossa elämästä leveämmän otteen. Helposti se touhuilu vain turruttaa, kunnes äkkiä huomaat inhoavasi työtäsi ja ryntäät hakemaan masennuslääkkeet. Älä päästä asiaa siihen pisteeseen. Pode kaikki mahdollinen ja mahdoton kiukku ja ärise maailmalle. Ehkä myös sille pomolle?
Voitko ottaa lomapäiviä yksittäisinä, että saisit välillä pitemmän viikonlopun? Mitä teet työmatkalla - voisitko laulaa, puhua ääneen näkymättömälle ystävälle, tms? Miten laaja sosiaalinen piirisi on - mitä jos otat tavaksi soittaa säännöllisesti jollekin, jonka kanssa parannat maailmaa?
Kestätkö ajatusta toisten lapsista?
Ala työttömäksi, niin sitten sä vasta näet, kuinka töitä tehdään.
Oravanpyörä on semmonen paikka, että kyllä siellä kannattaa olla, jos siellä kannattaa olla.
Mutta se on sinun valittava, kannattaako.
Mieti tilanteellesi kuitenkin vaihtoehtoja, voin senkin sanoa, että ei työt esim. työttömänä välttämättä mitenkään "vähene", sitten sulla on enemmän töitä siinä kun yrität tehdä itsellesi tulonlähdettä. Nythän sulla on jo tulonlähde valmiina ei tarvi muuta kun tekee ne työt.
En sano nyt asiassa puolesta enkä vastaan, mutta kannustan sinua itse miettimään asioitasi, ja tekemään omat päätöksesi. Sanon vain, että vaihtoehtojakin on, mutta joskus ne voi vaatia aika isojakin päätöksiä, eli erilaisista sitoumuksista saattaa joutua irtautumaan samoin kuin poistumaan helpolta mukavuusalueelta jossa kaikki on rutiinia.
Oravanpyörä on ikäänkuin rutiini, joka on jo saatu kehitettyä, ja oravanpyörissä on sitten jo tehostamisajattelut yms. mikromanageeraukset mukana.
Oravanpyörän ulkopuolella sen sijaan ei ole rutiineja, mutta sieltä se elannon löytäminenkin on vähän haasteellisempaa.
Hanki harrastus työpaikan läheltä, suoraan töistä sinne. Ei se matkaa pienennä ja tulet kotiin myöhemmin, mutta ainakin olet jaksanut harrastaa etkä käytä sitä aikaa TV:n tuijottamiseen.
2,5h työmatkat sinut tappaa. Jos varsinkin ajat omalla autolla, niin se on todella väsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, ajattelinkin, että takana on jotain muutakin... käyt läpi lapsettomuutta..
Totta, mutta pahimman lapsettomuuskriisin olen mielestäni selättänyt jokunen vuosi sitten ja asian surrut.. Nyt se on oikeastaan vain elämän merkityksen katoamisen olo. Perhe tarjoaisi jonkun merkityksen ja tarkoituksen tunteen ja sitä ei nyt ole. Työ ei riitä minulle siihen että koen että elämässä on merkityksellinen olo. Ap.
Kysy työnantajalta olisiko sinun mahdollista saada työsuhdeasunto nyt tai jos vaikka saisit ylennyksen/hoitaisit jonkun homman erityisen hyvin? Perustele että työtehosi ja potentiaalisi kärsii pitkistä työmatkoista.
Minusta kuulostaa siltä, että nuo työmatkat rasittavat jaksamistasi ja vaikuttavat tarkoitusettomuuden tunteeseen, sillä ne tekevät työpäivistä liian pitkiä ihan jo perheen perustamisenkin kannalta. Oletko ajatellut adoptiota? Ihmeitäkin tapahtuu, eli ei sitä tiedä vaikka vielä tärppäisi. Itse olen rukoillut ja todistanut useita ihmeitä elämäni aikana. Tiedän että Jumala kuulee aidot, sydämestä tulevat pyynnöt.
Itse olen löytänyt elämääni merkityksen Jumalasta ja siitä, että huonoista kausista ja ihmisten hylkäämisestä huolimatta olen edelleen täällä. Vuosia sitten kävin niin pohjalla, että olen joutunut taistelemaan tosissani että pystyin mm. valmistumaan korkeakoulusta. Kauemmin meni kuin muilla, mutta sillä ei ole väliä. Elämä on tarina, kaunis tarina. Seikkailu. Miten sinä voisit alkaa uuden tarinan? Mieti sitä. Löydät kyllä ratkaisun kun mietit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, uskotko, että elämäsi tuntuisi mielekkäämmältä, jos saisit kevyemmän työn lähempää kotoa? En tiedä... melkein tekisi mieleni suositella sinulle terapiaa, löytäisit ehkä elämääsi tasapainon.
Uskon minä, sillä jos työ ei veisi kaikkea aikaa, niin olisi aikaa ja tilaa ajatella mitä elämältään haluaa. Nyt työpäivät on niin kiireisiä että ei ehdi sellaista miettiä. Ap.
Onhan sulla ne työmatkat? Mä en nyt ihan ymmärrä tätä sun logiikkaa - mee näkemään niitä kavereita ja harrastamaan heti töiden jälkeen? Kyllä sitä aikuinen ihminen pärjää pienemmällä snäkillä sinne iltaan, kun voi laittaa ruokaa. Työmatka suuntaansa on tunti ja vartti. Oletan, että käyt kehyskunnasta pääkaupunkiseudulla? Pystytkö kulkemaan julkisilla? Siellä voisit tehdä käsitöitä, lukea, katsoa sarjoja ja leffoja. Harrasta siellä työpaikkakunnalla ja nää kavereita heti töiden jälkeen. Ruokaa saa ravintolasta. Tai sit oot vaan semmoinen kotihiiri, joka ei viitsi sieltä mihinkään lähteä, eipä siinä mikään auta. Eipä joka viikonloppu tarvi siivota ja kaupassa voi käydä vaan kerran viikossa.
En tiedä... nyt tulee kyllä mieleen, että mitä tuon väsymyksen takana on? Rankka työ, tottakai, mutta niin on monella muullakin.
Viikonloppuna on kuitenkin tehokasta aikaa n. 16 tuntia/vrk. Vaikka tästä viettäisi aamulla rauhassa 2 tuntia ja sitten taas illalla 4 tuntia, on aikaa silti 10 tuntia molempina piivinä! Tästä kotitöihin pari tuntia ja vanhempien auttamiseen toisena päivänä vaikkapa 4 tuntia, silti jää viikonlopusta toisena päivänä 4 tuntia ja toisena 8 tuntia tehdä ihan mitä vaan!