Miksi lähes kaikilla naisilla Tinderissä on korkeakoulututkinto?

Vierailija kirjoitti:

onko heidän luonteessaan tai käytöksessään sellaisia piirteitä, jotka eivät sytytä miehiä jne.

On. Hyvinkin paljon.

Vierailija kirjoitti:

ghgfhd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jghjgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amiksilla riittää vientiä. Miehet tykkäävät tyhmistä naisista. Sairaanhoitajat unelma.

Sairaanhoitajat ovat korkeakoulutettuja. Aika usea meistä lukee terveystieteitä vielä yliopistossa. Amixesta tulee kai lähäreitä tai jotain, en tiedä.

Vain yliopistossa terveystieteitä tutkintoon asti lukeneet ovat korkeakoulutettuja. AMK-tutkinto ei ole akateeminen tutkinto.

Luuletko, että lääketiteteen faktat jotenkin muuttuvat sen mukaan, missä talossa niitä on opiskeltu?

Apua taas tätäkin kommenttia..Lääketieteellisiä faktoja on niin eritasoisia ja kaikissa taloissa ei todella opeteta samanlaisia faktoja.

Minä voin auttaa. Tuo sinun sanomasi nyt lienee selvää kaikille, pointti olikin siinä että jos on saanut samantasoisen koulutuksen eri talosta, niin todennäköisesti on käyty samat asiat hyvin pitkälti, oli sitten yliopisto tai AMK. Pitääkö vielä selventää vai tarvitsetko jatko-opintoja?

Mikä on samantasoinen lääketieteellinen koulutus yliopistossa ja AMK:ssa?

Käsittääkseni esimerkiksi sairaanhoitaja voi olla joko yliopistopohjalta tai sitten ammattikorkeasta. Voin toki olla väärässä, kun en päivittäin mieti tällaisia asioita. Uskon, että varsinainen pointtini on kuitenkin tullut selväksi enkä lähde sitä enää toistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kenenkään pitäisi ottaa riesakseen sellaista ihmistä, josta ei pidä ja jonka kanssa ei ole mitään yhteistä? Huonosti koulutettuja miehiä ärsyttää hyvin koulutetut naiset, joille he tulevat pätemään ja joiden hankkima koulutus ei heidän silmissään nosta naisten pisteitä tippakkaan. Koulutettuja naisia ärsyttää kouluttamattomat miehet, jotka yleistävät mustavalkoisesti ja riitaa haastaen kuin kapinoivat teinit (ehkä jopa hu*rittelevat saadessaan pakit).

Ei näin erilaisia ryhmiä voi pakottaa pitämään toisistaan, kun se mitä toinen edustaa, on toiselle se kaikkein kammottavin vaihtoehto.

Kouluttamaton juntti edustaa naiselle paitsi oman koulutuksen mitätöintiä, myös mahdollisten lasten koulutuksen laiminlyöntiä. Puolison valinta vääristä piireistä tiputtaa sosiaalisia pisteitä ja johtaa karkeasti yksinkertaistaen elämäntyylin muuttumiseen niistä sivistyneistä keskusteluista, fine dining -paikoista ja yliopistotutkinnoista kaupungin kaameimpaan lähiöräkälään, einesaterioihin, joita juodaan joko maidon tai Lidlin halvimman oluen kera, koko perheen kiroiluun ja alatyyliseen kielenkäyttöön, sekä sossun ja lastensuojelun asiakkaaksi unohtamatta työläismiesten rasvaisen sovinistista emäntäkulttuuria, jossa vaimoke pukeutuu mekkoon ja passaa työpäivänsä jälkeen raskaan työn raatajaa, perheen päätä eli miestä.

Kouluttamattomalle miehelle koulutettu nainen on uhka, koska nainen voi pitää naurettavana ja halutessaan mitätöidä miehen arvostamat miehuutensa merkit. Lisäksi koulutettua naista ei välttämättä voi kohdella siten kuin isä kohteli äitiä, vaan pelkkä yrityskin voi aiheuttaa eron. Feminismi ja tasa-arvo aiheuttavat huonosti koulutetuille miehille ahdistusta, koska juuri heidän piirissään sukupuolirooleilla on ollut korostunut merkitys - ja ne ovat toimineet miehen eduksi. Makutottumuksetkaan eivät käy yksiin: se mikä toiselle on naurettavaa snobismia, on toiselle tavallista arkipäiväistä elämää.

Onpas melkoisen ennakkoluuloista ja stereotypisoivaa tekstiä. Milläs koulutustasolla näin älyllistä briljeerausta oppii?

dfgsdfgdsfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdhssdaf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he eivät löydä miestä ylimitoitettujen vaatimustensa kanssa.

Tämän voin allekirjoittaa korkeasti koulutettuna naisena. On vaikeaa löytää miestä, joka osaisi puhua muustakin kuin autoista ja huutokauppakeisarista. 

Tiedätkö, että miestäkin voi kehittää ja kouluttaa. Itse korkeakoulutettuna naisena bongasin ihan amiksen baarista, autorakastaja ja huutokauppakeisaritallentaja. Olemme jutelleet autoista joo ja huutokauppakeisarin myötä hän on (minun avustuksella) kiinnostunut vanhoista tavaroista mm bongailee kirpputoreilta vanhoja arabioita ja lähettelee whatsappviestejä "olisko tää kiva"? Olen saanut heräteltyä kiinnostusta myös muihin juttuihin kuten klassiseen musiikkiin. Teemmekin keväällä reissun ulkomaille autonäyttelyyn, samalla filharmoninen konsertti sekä linnoja, museoita jne. Ja mies oikeasti on kiinnostunut näistä. 

Usein miehille "riittää" yksinkertaiset jutut, koska eivät ole kotoa, ystäväpiiristä saaneet kipinää tutkia muuta. Mutta sitten kun he saavat uusia kokemuksia, haluavat he ehkä enemmän elämältä. Me käydään usein teatterissa ja syömässä ravintolassa. Ennen mies oli käynyt korkeintaan Hesellä. Alempi koulutus ei ole suoraan verrannollinen tyhmyyteen, pitää vain houkutella se tiedonjano ja uteliaisuus miehestä esiin. 

Minä en jaksaisi ryhtyä kouluttamaan miestä kuin koiraa. Opimme tottakai koko ajan toisiltamme ja olen innostunut asioista, joista mieheni oli innostunut, ja päinvastoin, mutta en voisi olla parisuhteessa miehen kanssa, joka ei jo valmiiksi ole kiinnostunut riittävän samanlaisista asioista. Esimerkiksi se, ettei mies olisi käynyt syömässä muualla kuin Hesellä olisi ihan ehdoton turn-off. Minä odotan miehen osaavan tarvittaessa toimia myös fine dining -paikoissa, vaikka emme niitä vapaa-aikana harrastakaan. Samoin että hänellä on kielitaitoa, hän on matkustellut, hän harrastaa kulttuuria, on kiinnostunut politiikasta, osaa ja haluaa keskustella asioista myös syvällisesti jne.

Missäs korkeakoulussa nuo opetetaan?

Sanoinko minä, että niitä opetetaan korkeakoulussa? Viestini yllä näkyy kommentti, johon vastasin. Siinä joku kirjoitti, että meistäkin voi kouluttaa ja kehittää. Minä vastasin etten halua. Koulutuksen suhteen en ottanut mitään kantaa.

Annoit ymmärtää, että mies ei osaa käyttäytyä ravintolassa, ellei hänellä ole akateemista tutkintoa. Vai miksi otit nuo asiat esille tässä keskustelussa ja yhteydessä?

Minäpä kerron, miksi. Siksi, että vastasin kommenttiin, jossa luki näin: "Me käydään usein teatterissa ja syömässä ravintolassa. Ennen mies oli käynyt korkeintaan Hesellä."

Enempää en jaksa trollia ruokkia.

dfgsdfgdsfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdhssdaf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he eivät löydä miestä ylimitoitettujen vaatimustensa kanssa.

Tämän voin allekirjoittaa korkeasti koulutettuna naisena. On vaikeaa löytää miestä, joka osaisi puhua muustakin kuin autoista ja huutokauppakeisarista. 

Tiedätkö, että miestäkin voi kehittää ja kouluttaa. Itse korkeakoulutettuna naisena bongasin ihan amiksen baarista, autorakastaja ja huutokauppakeisaritallentaja. Olemme jutelleet autoista joo ja huutokauppakeisarin myötä hän on (minun avustuksella) kiinnostunut vanhoista tavaroista mm bongailee kirpputoreilta vanhoja arabioita ja lähettelee whatsappviestejä "olisko tää kiva"? Olen saanut heräteltyä kiinnostusta myös muihin juttuihin kuten klassiseen musiikkiin. Teemmekin keväällä reissun ulkomaille autonäyttelyyn, samalla filharmoninen konsertti sekä linnoja, museoita jne. Ja mies oikeasti on kiinnostunut näistä. 

Usein miehille "riittää" yksinkertaiset jutut, koska eivät ole kotoa, ystäväpiiristä saaneet kipinää tutkia muuta. Mutta sitten kun he saavat uusia kokemuksia, haluavat he ehkä enemmän elämältä. Me käydään usein teatterissa ja syömässä ravintolassa. Ennen mies oli käynyt korkeintaan Hesellä. Alempi koulutus ei ole suoraan verrannollinen tyhmyyteen, pitää vain houkutella se tiedonjano ja uteliaisuus miehestä esiin. 

Minä en jaksaisi ryhtyä kouluttamaan miestä kuin koiraa. Opimme tottakai koko ajan toisiltamme ja olen innostunut asioista, joista mieheni oli innostunut, ja päinvastoin, mutta en voisi olla parisuhteessa miehen kanssa, joka ei jo valmiiksi ole kiinnostunut riittävän samanlaisista asioista. Esimerkiksi se, ettei mies olisi käynyt syömässä muualla kuin Hesellä olisi ihan ehdoton turn-off. Minä odotan miehen osaavan tarvittaessa toimia myös fine dining -paikoissa, vaikka emme niitä vapaa-aikana harrastakaan. Samoin että hänellä on kielitaitoa, hän on matkustellut, hän harrastaa kulttuuria, on kiinnostunut politiikasta, osaa ja haluaa keskustella asioista myös syvällisesti jne.

Missäs korkeakoulussa nuo opetetaan?

Sanoinko minä, että niitä opetetaan korkeakoulussa? Viestini yllä näkyy kommentti, johon vastasin. Siinä joku kirjoitti, että meistäkin voi kouluttaa ja kehittää. Minä vastasin etten halua. Koulutuksen suhteen en ottanut mitään kantaa.

Annoit ymmärtää, että mies ei osaa käyttäytyä ravintolassa, ellei hänellä ole akateemista tutkintoa. Vai miksi otit nuo asiat esille tässä keskustelussa ja yhteydessä?

Varmaankin tuo kommentti oli kannanotto siihen, ettei jonkun mies ollut koskaan käynyt oikeassa ravintolassa, hesessä vaan juhlapäivinä.

Koulutustasosta riippumatta tuntuu olevan hyvin yleistä ja harvinaisen typerää ajattelua liikkellä, jonka mukaan kumppanin löytäminen tapahtuu etsimällä joku, joka täyttää kaikki kohdat jollakin vaatimuslistalla. Ihan kuin autoa tilattaisiin ja varusteita valittaisiin. Ei se niin toimi. 90% on kemiaa ja loput sitä, että nähdään elämä ja tavoitteet suunnilleen samalla tavalla. Titteleillä ei tätä hommaa pyöritetä.

Amisnaiset pariutuvat jo hyvin nuorena ja löytävät helposti kumppanin.En tiedä miksi.Varmaan siksi että heille vähän tyhmempikin mies kelpaa.Koulutettujen naisten vaikeampi löytää.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmasti ole.

Et ole katsonut niiden naisten koulutustasoa, joita et ole klikannut.

Jostain syystä valitset vain hyvinkoulutettuja ulkonäön perusteella ja sitten olet närkästynyt kun itse et ole koulutettu. Vaihda naismakua.

Bingo! Yleensä nämä haukkuvat ekana korkeakoulutettujen naisten ulkonäön, tinderissä turha sellaisesta valittaa, kun itse valikoi ulkonäön perusteella ja sitten itkee, kun ei kelpaa huonon asenteensa perusteella.

Vierailija kirjoitti:

dfgsdfgdsfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdhssdaf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he eivät löydä miestä ylimitoitettujen vaatimustensa kanssa.

Tämän voin allekirjoittaa korkeasti koulutettuna naisena. On vaikeaa löytää miestä, joka osaisi puhua muustakin kuin autoista ja huutokauppakeisarista. 

Tiedätkö, että miestäkin voi kehittää ja kouluttaa. Itse korkeakoulutettuna naisena bongasin ihan amiksen baarista, autorakastaja ja huutokauppakeisaritallentaja. Olemme jutelleet autoista joo ja huutokauppakeisarin myötä hän on (minun avustuksella) kiinnostunut vanhoista tavaroista mm bongailee kirpputoreilta vanhoja arabioita ja lähettelee whatsappviestejä "olisko tää kiva"? Olen saanut heräteltyä kiinnostusta myös muihin juttuihin kuten klassiseen musiikkiin. Teemmekin keväällä reissun ulkomaille autonäyttelyyn, samalla filharmoninen konsertti sekä linnoja, museoita jne. Ja mies oikeasti on kiinnostunut näistä. 

Usein miehille "riittää" yksinkertaiset jutut, koska eivät ole kotoa, ystäväpiiristä saaneet kipinää tutkia muuta. Mutta sitten kun he saavat uusia kokemuksia, haluavat he ehkä enemmän elämältä. Me käydään usein teatterissa ja syömässä ravintolassa. Ennen mies oli käynyt korkeintaan Hesellä. Alempi koulutus ei ole suoraan verrannollinen tyhmyyteen, pitää vain houkutella se tiedonjano ja uteliaisuus miehestä esiin. 

Minä en jaksaisi ryhtyä kouluttamaan miestä kuin koiraa. Opimme tottakai koko ajan toisiltamme ja olen innostunut asioista, joista mieheni oli innostunut, ja päinvastoin, mutta en voisi olla parisuhteessa miehen kanssa, joka ei jo valmiiksi ole kiinnostunut riittävän samanlaisista asioista. Esimerkiksi se, ettei mies olisi käynyt syömässä muualla kuin Hesellä olisi ihan ehdoton turn-off. Minä odotan miehen osaavan tarvittaessa toimia myös fine dining -paikoissa, vaikka emme niitä vapaa-aikana harrastakaan. Samoin että hänellä on kielitaitoa, hän on matkustellut, hän harrastaa kulttuuria, on kiinnostunut politiikasta, osaa ja haluaa keskustella asioista myös syvällisesti jne.

Missäs korkeakoulussa nuo opetetaan?

Sanoinko minä, että niitä opetetaan korkeakoulussa? Viestini yllä näkyy kommentti, johon vastasin. Siinä joku kirjoitti, että meistäkin voi kouluttaa ja kehittää. Minä vastasin etten halua. Koulutuksen suhteen en ottanut mitään kantaa.

Annoit ymmärtää, että mies ei osaa käyttäytyä ravintolassa, ellei hänellä ole akateemista tutkintoa. Vai miksi otit nuo asiat esille tässä keskustelussa ja yhteydessä?

Varmaankin tuo kommentti oli kannanotto siihen, ettei jonkun mies ollut koskaan käynyt oikeassa ravintolassa, hesessä vaan juhlapäivinä.

Siitäkö on pääteltävissä, että hän on täysin kykenemätön asioimaan hienossa ravintolassa?

jghjgfj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ghgfhd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jghjgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amiksilla riittää vientiä. Miehet tykkäävät tyhmistä naisista. Sairaanhoitajat unelma.

Sairaanhoitajat ovat korkeakoulutettuja. Aika usea meistä lukee terveystieteitä vielä yliopistossa. Amixesta tulee kai lähäreitä tai jotain, en tiedä.

Vain yliopistossa terveystieteitä tutkintoon asti lukeneet ovat korkeakoulutettuja. AMK-tutkinto ei ole akateeminen tutkinto.

Luuletko, että lääketiteteen faktat jotenkin muuttuvat sen mukaan, missä talossa niitä on opiskeltu?

Apua taas tätäkin kommenttia..Lääketieteellisiä faktoja on niin eritasoisia ja kaikissa taloissa ei todella opeteta samanlaisia faktoja.

Minä voin auttaa. Tuo sinun sanomasi nyt lienee selvää kaikille, pointti olikin siinä että jos on saanut samantasoisen koulutuksen eri talosta, niin todennäköisesti on käyty samat asiat hyvin pitkälti, oli sitten yliopisto tai AMK. Pitääkö vielä selventää vai tarvitsetko jatko-opintoja?

Mikä on samantasoinen lääketieteellinen koulutus yliopistossa ja AMK:ssa?

Käsittääkseni esimerkiksi sairaanhoitaja voi olla joko yliopistopohjalta tai sitten ammattikorkeasta. Voin toki olla väärässä, kun en päivittäin mieti tällaisia asioita. Uskon, että varsinainen pointtini on kuitenkin tullut selväksi enkä lähde sitä enää toistamaan.

No niin... eli et edes tiedä itse mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Amisnaiset pariutuvat jo hyvin nuorena ja löytävät helposti kumppanin.En tiedä miksi.Varmaan siksi että heille vähän tyhmempikin mies kelpaa.Koulutettujen naisten vaikeampi löytää.

Tuolla voi kai joku sitten lohduttautua...

gdsfgsdfgg kirjoitti:

Koulutustasosta riippumatta tuntuu olevan hyvin yleistä ja harvinaisen typerää ajattelua liikkellä, jonka mukaan kumppanin löytäminen tapahtuu etsimällä joku, joka täyttää kaikki kohdat jollakin vaatimuslistalla. Ihan kuin autoa tilattaisiin ja varusteita valittaisiin. Ei se niin toimi. 90% on kemiaa ja loput sitä, että nähdään elämä ja tavoitteet suunnilleen samalla tavalla. Titteleillä ei tätä hommaa pyöritetä.

Nimenomaan. Nämä kriteeri-ihmiset harvoin muuten vastavuoroisesti laskeskelevat mitä annettavaa heillä olisi suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he eivät löydä miestä ylimitoitettujen vaatimustensa kanssa.

Tämän voin allekirjoittaa korkeasti koulutettuna naisena. On vaikeaa löytää miestä, joka osaisi puhua muustakin kuin autoista ja huutokauppakeisarista. 

Tiedätkö, että miestäkin voi kehittää ja kouluttaa. Itse korkeakoulutettuna naisena bongasin ihan amiksen baarista, autorakastaja ja huutokauppakeisaritallentaja. Olemme jutelleet autoista joo ja huutokauppakeisarin myötä hän on (minun avustuksella) kiinnostunut vanhoista tavaroista mm bongailee kirpputoreilta vanhoja arabioita ja lähettelee whatsappviestejä "olisko tää kiva"? Olen saanut heräteltyä kiinnostusta myös muihin juttuihin kuten klassiseen musiikkiin. Teemmekin keväällä reissun ulkomaille autonäyttelyyn, samalla filharmoninen konsertti sekä linnoja, museoita jne. Ja mies oikeasti on kiinnostunut näistä. 

Usein miehille "riittää" yksinkertaiset jutut, koska eivät ole kotoa, ystäväpiiristä saaneet kipinää tutkia muuta. Mutta sitten kun he saavat uusia kokemuksia, haluavat he ehkä enemmän elämältä. Me käydään usein teatterissa ja syömässä ravintolassa. Ennen mies oli käynyt korkeintaan Hesellä. Alempi koulutus ei ole suoraan verrannollinen tyhmyyteen, pitää vain houkutella se tiedonjano ja uteliaisuus miehestä esiin. 

Minä en jaksaisi ryhtyä kouluttamaan miestä kuin koiraa. Opimme tottakai koko ajan toisiltamme ja olen innostunut asioista, joista mieheni oli innostunut, ja päinvastoin, mutta en voisi olla parisuhteessa miehen kanssa, joka ei jo valmiiksi ole kiinnostunut riittävän samanlaisista asioista. Esimerkiksi se, ettei mies olisi käynyt syömässä muualla kuin Hesellä olisi ihan ehdoton turn-off. Minä odotan miehen osaavan tarvittaessa toimia myös fine dining -paikoissa, vaikka emme niitä vapaa-aikana harrastakaan. Samoin että hänellä on kielitaitoa, hän on matkustellut, hän harrastaa kulttuuria, on kiinnostunut politiikasta, osaa ja haluaa keskustella asioista myös syvällisesti jne.

No ei ihme jos miestä ei ole löytynyt. Omat kriteerini miehelle on että on seksuaalisesti puoleensa vetävä ja luotettava, sekä haluaa viettää aikaansa minun kanssani, haluaa lapsia, on empaattinen ja eikä käyttäydy huonosti tai ole lyhyt pinna esim. räyhää ja osaa ottaa muut huomioon, eikä alkoholi ole ongelma. Oman mieheni olen löytänyt aikoja sitten ja meidän perheellä menee hyvin.

Itse pidän hieman toisarvoisena toimintoja, joita sinä luettelit. Luettelemasi asiat olivat enemmän käytöstä ja mielenkiinnon kohteita kuin aidosti henkilön ominaisuuksia.

Meillä suurin osa elämää on arkea, eli töissäkäyntiä, lapsista huolehtimista, siivousta ja ruoan laittoa. Mies huolehtii ne hyvin. Lomilla matkustellaan perheturvallisiin kohteisiin ja käytetään yleensä englantia (itse käytän sitä töissäkin, mies ei). Kulttuuria voin harrastaa ystävieni tai lasteni kanssa, mies tulee kyllä tarvittaessa mukaan, mutta häntä ei kiinnosta ja itselleni se jokunen teatterikäynti tai baletti silloin tällöin riittää. Politiikan kiinnostus on itselläni vähentynyt iän myötä yleisemmällä tasolla, mutta kunnallispolitiikkaa seuraamme molemmat. Syvälliset keskustelut ovat harvinaisia ja keskittyvät omaan elämään konkreettisesti.

Oma koulutukseni on insinööri ja olen selkeästi näköjään priorisoinut eri asioihin kun sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos sanon, että käsilläseisonta on minulle vaikeaa, tarkoittaako se sitä, että valitan ja että olen jotenkin katkera? Ei. Se on vain omaan kokemukseen perustuva toteamus. Ihan samanlainen oli se ensimmäinen kommenttini. Se katkeruus ja valitus on nyt ihan omaa tulkintaanne. 

Ei. Mut jos alat pokkana väittämään miten vaikea on löytää ystävä, joka ei tee muuta kuin seiso päällä ja puhu madariinikiinaa, niin kyllä mulla epäilyt herää...

No siinä tapauksessa et ole ilmeisesti treffaillut kovin monia amismiehiä, jos et tosiaan ole huomannut, että he tosiaan puhuvat aika paljon esim autoista. Tai sitten minun kokemuspiirini on todella vinoutunut. Jos ilmiö on tosiaan kaikille muille näin vieras, voin kyllä myöntää, että minulla on ollut todella omituisen huono tuuri.  

En ole treffaillut koskaan yhtään ketään. Olen ollut samassa parisuhteessa koko aikuiselämäni ja tunnen todella paljon eri koulutustaustaisia ihmisiä, suku on iso ja ystäväpiiri hyvin laaja. En todellakaan voi tehdä silti mitään niin karkeita yleistyksiä ja luokitteluja ihmisistä, toisin kuin muut akateemiset täällä hyvin ahkerasti näyttävät tekevän. (Sivistys, viisaus, älykkyys, arvomaailma voi olla myös hyvin teemasidonnaista) Olen myös hämmentynyt tästä, sillä eikös akateemisten pitänyt olla kaikella ylpeydellä "niitä suvaitsevaisia" ja yksilöllisyyteen keskittyviä.. hmm...

Etkö nyt vieläkään ymmärrä, että suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että viihtyisin parisuhteessa ihan kenen kanssa tahansa? Minäkin tunnen aika paljon eri koulutustaustaisia ihmisiä ja suurin osa on nimenomaan duunareita. Ja kuten jo tuolla aiemmin mainitsin, olen ollut parisuhteessa mm autonasentajan kanssa. Silti kokemus on omalla kohdallani osoittanut, että vaikeaa on löytää miestä (huom! puolisoksi), jolla on samanlainen kiinnostus samanlaisiin asioihin kuin minulla. Vaikka tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja pidän heistä, en silti ihan kenen tahansa kanssa halua parisuhteeseen, vaan silloin pitää olla sellainen erityinen tyyppi, jota todellakin jaksan katsoa ja kuunnella 24/7. 

Minä ymmärrän sen nyt, ja kymmeniä viestejä aiemminkin ymmärsin, että suvaitsevaisuus ei edellytä sua valitsemaan ketä tahansa. Tämä on edelleen vain ja ainoastaan sinun oma, ilmeisen sitkeä, päähänpinttymäsi.

Sen sijaan nuo sinun streotypiat naurattavat. Maailma on monimuotoisempi!

Mitkä stereotypiat? Minä olen koko ajan puhunut omista kokemuksista. Olen muutamaankin otteeseen sanonut, että olen treffaillut myös amistason miehiä. Mutta minkä minä sille voin, että heistä jokainen on ollut tuota autot/huutokauppakeisari-genreä. Niin se nyt vain on.

Ööööh... koska lähes kaikki Tinderiä käyttävät naiset ovat korkeakoulutettuja?

Onneks en ottanut mitään tärkeilevää pönöttäjää nuoruudessa, vaan päädyin rennon ja leppoisan ihmisen kainaloon. Tärkeintä oli luonne, persoonallisuus ja käytöstavat. Kaikkea kiinnostuksen kohteita emme jaa, sama koskee osittain arvomaailmankin suhteen.. ei kriteerilistoja, ei tinderiä, matcheja... Sittemmin päädyttiin kuitenkin molemmat opiskelemaan yliopistoon vaativaa alaa, mutta se ei koskaan ollut mikään ihmistä määrittelevä tekijä. Tutustuimme myös hyvin erilaisiin ihmisiin, niitäkin yliopistossa riittää :)

Me ollaan yhtä kotonamme tuulipuvussa autotallissa kuin konserttisaleissa tai museoissa. Lapset kasvatetaan sillä tavalla, etteivät ylenkatso ketään. Sisin ihmisessä on tärkein!

Elämä on tällä hetkellä täydellistä näin. Eihän sitä tiedä vaikka joskus olis itsekin taas nollapisteessä, mutta tulen luottamaan samoihin perusasioihin silloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he eivät löydä miestä ylimitoitettujen vaatimustensa kanssa.

Tämän voin allekirjoittaa korkeasti koulutettuna naisena. On vaikeaa löytää miestä, joka osaisi puhua muustakin kuin autoista ja huutokauppakeisarista. 

Tiedätkö, että miestäkin voi kehittää ja kouluttaa. Itse korkeakoulutettuna naisena bongasin ihan amiksen baarista, autorakastaja ja huutokauppakeisaritallentaja. Olemme jutelleet autoista joo ja huutokauppakeisarin myötä hän on (minun avustuksella) kiinnostunut vanhoista tavaroista mm bongailee kirpputoreilta vanhoja arabioita ja lähettelee whatsappviestejä "olisko tää kiva"? Olen saanut heräteltyä kiinnostusta myös muihin juttuihin kuten klassiseen musiikkiin. Teemmekin keväällä reissun ulkomaille autonäyttelyyn, samalla filharmoninen konsertti sekä linnoja, museoita jne. Ja mies oikeasti on kiinnostunut näistä. 

Usein miehille "riittää" yksinkertaiset jutut, koska eivät ole kotoa, ystäväpiiristä saaneet kipinää tutkia muuta. Mutta sitten kun he saavat uusia kokemuksia, haluavat he ehkä enemmän elämältä. Me käydään usein teatterissa ja syömässä ravintolassa. Ennen mies oli käynyt korkeintaan Hesellä. Alempi koulutus ei ole suoraan verrannollinen tyhmyyteen, pitää vain houkutella se tiedonjano ja uteliaisuus miehestä esiin. 

Minä en jaksaisi ryhtyä kouluttamaan miestä kuin koiraa. Opimme tottakai koko ajan toisiltamme ja olen innostunut asioista, joista mieheni oli innostunut, ja päinvastoin, mutta en voisi olla parisuhteessa miehen kanssa, joka ei jo valmiiksi ole kiinnostunut riittävän samanlaisista asioista. Esimerkiksi se, ettei mies olisi käynyt syömässä muualla kuin Hesellä olisi ihan ehdoton turn-off. Minä odotan miehen osaavan tarvittaessa toimia myös fine dining -paikoissa, vaikka emme niitä vapaa-aikana harrastakaan. Samoin että hänellä on kielitaitoa, hän on matkustellut, hän harrastaa kulttuuria, on kiinnostunut politiikasta, osaa ja haluaa keskustella asioista myös syvällisesti jne.

No ei ihme jos miestä ei ole löytynyt. Omat kriteerini miehelle on että on seksuaalisesti puoleensa vetävä ja luotettava, sekä haluaa viettää aikaansa minun kanssani, haluaa lapsia, on empaattinen ja eikä käyttäydy huonosti tai ole lyhyt pinna esim. räyhää ja osaa ottaa muut huomioon, eikä alkoholi ole ongelma. Oman mieheni olen löytänyt aikoja sitten ja meidän perheellä menee hyvin.

Itse pidän hieman toisarvoisena toimintoja, joita sinä luettelit. Luettelemasi asiat olivat enemmän käytöstä ja mielenkiinnon kohteita kuin aidosti henkilön ominaisuuksia.

Meillä suurin osa elämää on arkea, eli töissäkäyntiä, lapsista huolehtimista, siivousta ja ruoan laittoa. Mies huolehtii ne hyvin. Lomilla matkustellaan perheturvallisiin kohteisiin ja käytetään yleensä englantia (itse käytän sitä töissäkin, mies ei). Kulttuuria voin harrastaa ystävieni tai lasteni kanssa, mies tulee kyllä tarvittaessa mukaan, mutta häntä ei kiinnosta ja itselleni se jokunen teatterikäynti tai baletti silloin tällöin riittää. Politiikan kiinnostus on itselläni vähentynyt iän myötä yleisemmällä tasolla, mutta kunnallispolitiikkaa seuraamme molemmat. Syvälliset keskustelut ovat harvinaisia ja keskittyvät omaan elämään konkreettisesti.

Oma koulutukseni on insinööri ja olen selkeästi näköjään priorisoinut eri asioihin kun sinä.

Joko sisälukutaitosi on heikosti kehittynyt tai sitten ihan vaan trollaat. Itsesi takia toivon jälkimmäistä. Parisuhdestatukseni näkyy kyllä viestissäni.

Vierailija kirjoitti:

Ööööh... koska lähes kaikki Tinderiä käyttävät naiset ovat korkeakoulutettuja?

Pidätkö tuota jollain tasolla vastauksena esitettyyn kysymykseen? 

Olen itse akateeminen + opistokoulutettu nainen  ja jos nyt lähtisin miestä etsimään, niin en todellakaan katsois mitään tutkintoja ensimmäisenä. Se ei kerro mitään edes ihmisen tulotasosta, harrastuksista eikä yhtään mistään. Ihan samanlaisia juntteja löytyy esim. diplomi-insinööreistä ja sitten esim. humanistisilta aloilta löytyy niitä "muka syvällisiä" feminiinisiä ituhippejä, ei semmosiakaan jorinoita jaksa kaukaa kuunnella. Ei se tee ihmisestä mitenkään älykkäämpää, jos on esim. 35-vuotiaaksi opiskellut yliopistossa ja sitten tekee jotain projektitäitä jossain huonosti palkatulla alalla...... Onhan totta, että tietenkin siellä on myös fiksuja ja ehkä vähän enemmän keskivertoa älykkäämpiä löytyy yliopistoista. 95% on kuitenkin sielläkin ihan tavallisia tallukoita ja perusmassaa, jotka on lapsena olleet hyviä koulussa ja päätyneet sinne. Enemmän ehkä suuntautuneet  teoriaan käytännön sijasta enkä tiedä enää onko sekään mikään älykkyyden merkki. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen enemmän olen alkanut sitäkin jo epäillä.

Ei se koulutustaso jonkun keski-ikäisen ihmisen elämästä lopulta kauheasti kerro. Itse olen seurustellut eron jälkeen perusduunarin kanssa ja myös akateemisen alan tohtorin kanssa ja  duunari oli laaja-alaisemmin sivistynyt, syvällisempi ja älykkäämpi  kuin tämä erään alan tohtori.   Nuorempana ehkä katselee asioita eri silmin, mutta ainakin näin keski-ikäisenä se koulutus, tutkinto tms kerro välttämättä mitään. Kannattaa vähän laajentaa niitä kriteereitä, niin saattaa löytyä paremmin sopiva kumppani.

gdsfgsdfgg kirjoitti:

Koulutustasosta riippumatta tuntuu olevan hyvin yleistä ja harvinaisen typerää ajattelua liikkellä, jonka mukaan kumppanin löytäminen tapahtuu etsimällä joku, joka täyttää kaikki kohdat jollakin vaatimuslistalla. Ihan kuin autoa tilattaisiin ja varusteita valittaisiin. Ei se niin toimi. 90% on kemiaa ja loput sitä, että nähdään elämä ja tavoitteet suunnilleen samalla tavalla. Titteleillä ei tätä hommaa pyöritetä.

Jos sinkkuus ei ole maailmanloppu, voi asettaa vaikka millaisia kriteerejä. Sen ei pitäisi kuulua kenellekään. Itse olen kerran tehnyt sen virheen, että tyydyin johonkuhun, joka ei täyttänyt läheskään kaikkia kriteerejä ja metsäänhän se meni, vaikka sinnikkäästi jatkoin yrittämistä. Nyt olen mieluummin loppuelämän sinkkuna kuin karsin niitä itselleni tärkeitä kriteerejä.