Lue keskustelun säännöt.
Valitsitko ammattisi tunteella vai järjellä?
Kun hait opiskelemaan, ajattelitko lähinnä työllistymistä ja palkkaa, vai mietitkö enemmän sitä, mikä sinua aidosti kiinnostaa, mitä haluat lukea ja oppia?
Kommentit (117)
Järjellä. Hyvä palkka ollut ja koko ajan töitä. Olen kuitenkin uupunut ja tylsistynyt. Nyt kouluttaudun tunteella valittuun ammattiin, jossa pienempi palkka. Ei se raha aina ole tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä että. Hyvä työllisyystilanne oli tärkeää, mutta palkan suuruus ei ollut kaikki kaikessa, sillä minulle riittää hyvin, että tulen toimeen ja esim. lapsia en ole ikinä halunnut. Tyytyväinen olen ollut ja töitä on riittänyt.
Tunteella ja nyt parin työvuoden jälkeen harmittaa! Ei tätä paskaa jaksa kukaan tällä palkalla.
Realistisesti ajattelin, etten pääse lääkikseen, vaikka tunne olisi vetänyt sinne päin. Sitten järkeilin omat vahvuuteni ja hain (ja pääsin) opiskelemaan kasvatustiedettä. Luokanopen homma on järkivalinta minulle kaikilla muilla paitsi rahalla mitaten. Työaika, lomat, sopivuus. Vastaan siis järki.
Enimmäkseen järjellä (lähihoitaja)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kummallakaan. Menin vaan jonnekin, mihin satuin pääsemään.
En ainakaan järjellä! Todellakin valitsisin toisin jos nyt olisin aloittamassa opiskeluja. T.sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kummankaan, äkkiä vaan rahan perään ja olenkin teurastamolla...
Opiskelualan valitsin "tunteella" eli sen perusteella, mikä minua kiinnosti. Sen jälkeen ammatti oli pakko valita järjellä, eli hankkia lisäkoulutusta jonka kautta sai helpommin töitä. Mutta tämä ala on sellainen, että lähes kaikki ovat päätyneet tänne samalla tyylillä 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kummallakaan. Sitä aikoinaan vain ajautui johonkin ammattiin ja siinä se. Yli 30 vuotta olen jo ammatissani ollut ja jatkuu edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Järjellä. Pääsin suoraan papereilla yliopistoon, joten jäin sille tielle. Ajattelin, että saan hyvän tutkinnon ja työllistyn, mikä pitikin paikkansa. Olisi ollut tavallaan hölmöä haahuilla "välivuosissa" pyrkien vaikeammin saavutettavaan tiedekuntaan pelkästään unelmien ja tunteen voimalla.
Mutta sikäli tunteet ovat olleet myöhemmin pelissä, sillä olen ajautunut työelämässä kuitekin unelmieni työhön kansainvälisiin asioihin. En juurikaan tarvitse tutkinnon teuomia oppeja enää - se että on "jonkun alan" maisteri riittää.
Tää on tärkeä opetus. Insinöörin tai maisterin tutkinto on hyvä perusta, sillä voi päätyä sitten aika moneen erilaiseen paikkaan, kuin se varsinainen alkuperäinen suuntautuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poltan ja/tai sahaan kasvoni uuteen uskoon.
Joudun aina miettimään puhuuko hän sielulleni vai ruumiilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te-keskuksen kehoituksesta.Jäin yt-neuvotteluissa työttömäksi yli 50 vuotiaana. Te-keskus kehoitti kouluttautumaan lähihoitajaksi, alalla on kuulemma töitä, niin paljon että voi valita. No, kävin lähihoitajkoulutuksen. Mutta 3 lyhyttä sijaisuutta tein ja nyt olen työttömänä. En ole sopiva alalle, kaikki työttömät työnnetään lähihoitajiksi.
Olisin halunnut työllistyä mainostoimistoon tai graafiselle alalle tai mieluiten olla taidemaalari. Opiskelin sairaanhoitajaksi. Pidän tästäkin ja käyn työväenopiston kursseilla maalailemassa.
Vierailija kirjoitti:
Kun hait opiskelemaan, ajattelitko lähinnä työllistymistä ja palkkaa, vai mietitkö enemmän sitä, mikä sinua aidosti kiinnostaa, mitä haluat lukea ja oppia?
Työllistymistä ja palkkaa tietenkin. Menin yliopistoon vasta 24 vuotiaana.
Järjellä. Minulla ei ole ikinä ollut mitään haave-/kutsumusammattia. Pakko sitä kuitenkin jotain on tehdä, mikäli haluaa saada laskut maksetuiksi ja syödä kunnollista ruokaa. Jos olisin oikeasti varakas, en kävisi töissä ollenkaan.