Lue keskustelun säännöt.
Valitsitko ammattisi tunteella vai järjellä?
Kun hait opiskelemaan, ajattelitko lähinnä työllistymistä ja palkkaa, vai mietitkö enemmän sitä, mikä sinua aidosti kiinnostaa, mitä haluat lukea ja oppia?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Tunteella ja järjellä. Olen ohjelmistosuunnittelija ja töitä riittää liiaksikin asti. Palkka on hyvä. Jos tämä ei olisi kiinnostanut niin en minä mitään huuhaa-ammattiakaan olisi opiskellut vaan sellaista jossa on varma työpaikka.
Osaksi sama juttu, ryhdyin koodaamaan koska tiesin töitä ja rahaa riittävän. Tuloksena vakiduuni ja palkka todella hyvä ikään ja kokemusvuosiin verrattuna. Pidän työstäni ja koen olevani oikealla alalla, mutta ei se ollut pitkäaikainen haaveeni kuitenkaan. Olisin halunnut tehdä aivan muuta hommaa, mutta toisen alan huono työllisyys ja palkat ajoivat muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjellä, lähihoitaja.
Sattuipa somasti peräkkäin. 55, entinen laitoshuoltaja aloitti tämän kovin järkiperäisen sairaalaosion. 😀 Nyt huuhailee tunteella yliopistolla, toivottavasti kohta jatko-opiskelijana.
Tsemppejä opiskeluun. Itse käyn erilaisia kursseja venäjästä valtio-oppiin, mutta en jaksa panostaa enempää. T. Sh.
Kiitos paljon. En minäkään olisi jaksanut työssä ollessa, kaikki me tiedämme miksi. Ehdin vuorottelemaan niillä vanhoilla ehdoilla, ja siitä se sitten lähti kun kerran pääsi vapauteen. Valmistun vielä alle 40-vuotiaana, mutta ikä on siinä mielessä hankala, että se alkaa olla jo rasite, paitsi jos jatkaa eteenpäin. Jaksamista työhön, ja lämpimästi kehotan alanvaihtoon, jos tilaisuus tulee.- 55
epäkohtaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteella. Pääsin opiskelemaan melko helposti, koska ala kiinnosti. Kielet olivat jo koulussa olleet vahvimpia aineitani, joten siltä pohjalta oli hyvä jatkaa. Töitä oli jo paljon ennen valmistumista.
Melkein pari vuosikymmentä kääntäjän töitä tehneenä tuntuu mukavalta huomata, että edelleen teen mielelläni juuri tätä työtä.
Kääntäjänä on hauskaa kun teki miten paljon töitä vaan niin ylimääräiset tulot lähtee tuista pois. Silti pitää tehdä ilmaiseksi töitä, kun on niin mielenkiintoista.
Toista se on jos on käynyt onni ja päässyt komission kääntäjäksi.
Miksihän EU:ssa vain tietyllä eliitillä on 3000e -6000e kk ja loput tekee 4ooe kk palkalla, vaikka taidoissa ei olisi eroa?
Onpas jotenkin katkeran kuuloista tekstiä, miksi? Mistäköhän tuista oikein mahdat puhua?
Toisekseen, jos tekee paljon töitä, se näkyy ihan suoraan myös niissä tuloissa.
Ilmaiseksi työtä eivät tee edes opiskelijat, ja hyvä niin. Toisekseen, keneltä se on pois, jos työ on minusta mielenkiintoista enkä ole koskaan ilmaiseksi tehnyt minäkään, edes harjoittelijana.
Jos on tyytyväinen neljään sataseensa kuussa, niin mikä ettei. En kyllä itse saisi sillä menoja katetuksi. Tosin en tunne ketään, joka vetäisi 6 000 euron kuukausipalkkaa säännöllisesti, harvassa ne ovat.
Näitäkin hommia pitää etsiä aktiivisesti itse, ei niitä kukaan tule ovelle tarjoamaan.
EU:n/komission tekstejä en ikipäivänä kääntäisi, on ihan helvetin tylsää tekstiä.
Taidoista: aivan takuulla on eroja, pelkästään jo työkokemuksen perusteella. Lisäksi toiset ovat erikoistuneet johonkin alaan, toiset eivät. Yksi tekee lakitieteen alan tekstejä, toinen markkinointia ja lääketiedettä, kolmas suostuu suomentamaan ainoastaan kaunokirjallisuutta ja neljäs yksinomaan tekstityksiä. Tai sitten joku tekee näitä kaikkia valikoiden tai mitä vain näiden yhdistelmistä. Luuleeko joku, että kaikki minkä tahansa ammatin edustajat olisivat yhdestä muotista tehty?
Kiinnostuksen perusteella. Eli tunteella, jos näin halutaan määritellä?
Tunteella valitsin ekan koulutuspaikan, minusta piti tulla biologi. Onneksi kävi jo ekana kesänä elämän realiteetit selviksi eli se että töitä on suhteessa valmistuneisiin aivan surkean vähän. Käänsin takkini ja kouluttauduin diplomi-insinööriksi, onneksi, sillä nyt on töitä ja kivaakin on töissä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka järjellä (tai niin kuvittelin), toka tunteella (tai niin kuvittelin). Ts. JÄRKEVIMMÄLTÄ tuntui valita opiskelu sen mukaan, mikä TUNTUU omalta.
En kummallakaan, 16v oli otettava se mitä sai, samaa työtä teen edelleen ja ei ole mahdollisuutta kouluttautua uudelleen. nyt 33v, loppuelämän ura edessä matalapalkkaisessa työssä, jolla ei tule toimeen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelemaan hakiessa ratkaisi pelkästään kiinnostus ko. aineisiin. Se mihin ammattiin päätyisin, oli rehellisesti sanottuna ajopuuteoriaa. Tosin olin valmistautunut alalle, mutta opintojen loppuun asti pidin takaovea raollaan muihinkin vaihtoehtoihin. Rahalla ei ollut oikeastaan mitään vaikutusta.
Tunteella ja järjellä. Järki oli taustalla siten, että harkitsin lähtökohtaisestikin vain korkeakoulutettuja ammatteja, joissa on hyvä työllisyys. Tunteella valitsin niistä sen, minkä koin omaksi alakseni. Olen psykologi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kummallakaan, 16v oli otettava se mitä sai, samaa työtä teen edelleen ja ei ole mahdollisuutta kouluttautua uudelleen. nyt 33v, loppuelämän ura edessä matalapalkkaisessa työssä, jolla ei tule toimeen :(
Miksi ei ole mahdollisuutta kouluttautua uudelleen?
Tunteella hain järkevään ammattiin.
Mulla oli insinöörin työstä romanttinen käsitys. Pidin insinööriä eksentrisenä keksijänä, uusien ratkaisujen luojana.
Munsta tuli ohjeistettu rivi-insinööri, joka suunnittelussa käyttää standardimalleja.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkän tunteen avulla. Olin hakenut vaikka minne ja päässytkin pariin paikkaan, mutta menin vielä veljeni yllyttämänä kokeilemaan luokanopettajahakua. En ollut ikinä opettanut, enkä edes ollut lasten kanssa tekemisissä, mutta koetilanteeseen kuului opetustuokio oikeiden oppilaiden edessä. Se oli tosi ihanaa. Yksi saparopää kysyi lopuksi: Tulethan sä meille opeksi? Katsoin valitsijaraatia, ja sanoin, että kyllä mielelläni, mutta nuo sedät ja tädit sen päättää. Pääsin sinne ja menin lähinnä kivalta kuulostavan opiskeluajan vuoksi! Mutta en vaihtaisi valintaani. Olen jo eläkkeellä siitä, mutta se oli hyvä ammatti, joka aamu lähdin mielelläni töihin. Kiitos sille saparopäälle!
Tunteella. Opiskelin toimittajaksi, mutta viimeisen vuoden syksyllä totesin, että haluankin jotain muuta.
Hain puoli vuotta pakosta oman alan töitä ja olisin yhteen alipalkattuun harjoitteluun päässytkin, mutta paikan vastaanottamisen sijasta päätin panostaa pääsykokeisiin.
Opiskelen nyt toista tutkintoa, joka on myös pääasiassa tunteella valittu, mutta hiukan myös järjellä. Työllistymisen piti olla varmaa neljä vuotta sitten, kun aloitin opinnot, mutta uudistukset alalla ovat syöneet työpaikat ja tehneet tulevaisuudesta epävarman. Parempi elää päivä kerrallaan ja keskittyä nykyhetkeen. Vaihtoehtona on lohduttomuuteen vaipuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjellä. Töiden saaminen on kuitenkin ollut haasteellista, kahdesti olen muuttanut työn perässä. Työpaikatkin ovat olleet sellaisia, että yt:eitä on ollut lukemattomia ja kolmesti on tullut lähtö.
Valitsin ammatin järjellä. Tavoitteena oli mahdollisimman hyvä palkka mahdollisimman vähällä vaivalla. Onnistuin siinä! En viitsinyt ajatella tunteella, koska en ole mitenkään kovin työorientoinut. Haluan saada hyvän korvauksen menetetystä vapaa-ajasta.
Ensimmäinen ns. pakosta kun hain tammikuussa alkavaan ja se oli ainut mikä kiinnosti, kuitenkin kaupallinen ala ja töitä löytyi. Ei kuitenkaan kiinnostanut alan työt ja toinen ammatti sitten tunteella, valmistuin juuri joten ei hajua tulenko työllistymään. Voin kuitenkin aina tehdä sillä aikaa ensimmäisen ammattini töitä, kaupan kassalle pääsee tradenomina aina!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kummallakaan, 16v oli otettava se mitä sai, samaa työtä teen edelleen ja ei ole mahdollisuutta kouluttautua uudelleen. nyt 33v, loppuelämän ura edessä matalapalkkaisessa työssä, jolla ei tule toimeen :(
Miksi ei ole mahdollisuutta kouluttautua uudelleen?
minulla ei ole varaa olla pois töistä. :(
En kummallakaan , mutta se että liekitän kasvoni teen sen järjellä.
Tunteella sen mikä kiinnostaa, mutta onneksi minua on aina kiinnostanut raha.
Valitsin tunteella matkailualan. Töitä on löytynyt ihan mukavasti, pidän suorittavasta ja stressittömästä työstä, jonka voi työpäivän jälkeen heittää mielestä :)