Lue keskustelun säännöt.
Valitsitko ammattisi tunteella vai järjellä?
Kun hait opiskelemaan, ajattelitko lähinnä työllistymistä ja palkkaa, vai mietitkö enemmän sitä, mikä sinua aidosti kiinnostaa, mitä haluat lukea ja oppia?
Kommentit (117)
Tunteella, mutta muutin ulkomaille jossa pääsin tunnepapereilla järkitöihin. Lapsilleni suosittelen järkialaa jossa on hyvä palkka. Tunnekutsumusta voi sitten harrastaa. Ja siihen on varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kummallakaan, 16v oli otettava se mitä sai, samaa työtä teen edelleen ja ei ole mahdollisuutta kouluttautua uudelleen. nyt 33v, loppuelämän ura edessä matalapalkkaisessa työssä, jolla ei tule toimeen :(
Miksi ei ole mahdollisuutta kouluttautua uudelleen?
Aikuisella on harvemmin mahdollisuutta vuosikausien opiskeluun. Opiskelun pitäisi olla kuitenkin päätoimista, koska työn ohessa se ei onnistu ja siihen taas ei ole varaa. Aikuisella on aikuisen menot.
Vierailija kirjoitti:
Valitsin ammatin järjellä. Tavoitteena oli mahdollisimman hyvä palkka mahdollisimman vähällä vaivalla. Onnistuin siinä! En viitsinyt ajatella tunteella, koska en ole mitenkään kovin työorientoinut. Haluan saada hyvän korvauksen menetetystä vapaa-ajasta.
Järkevä strategia.
Järjen ja todellisen kutsumuksen yhdistelmä. Olen lääketieteen kandidaatti.
Missä ihmeen vaiheessa teille on kerrottu tästä mahdollisuudesta valita ammatti? Ei meille koulussa kerrottu mitään tai siis kerrottiin sen verran, että kun muutama tyttö oli kiinnostunut kampaajan työstä niin näille opo suositteli amista, mutta muuten ohjattiin vain lähilukioon. Kokonaan siis jäi käymättä läpi ne ammatit mihin lukion jälkeen voi pyrkiä ja mihin kaikkeen se lukion käyminen avaa ovia. Ennemmin annettiin se kuva, että lukio on niitä varten jotka ei tiedä mitä aikovat "isona" tehdä ja siellä voi tappaa aikaa sen kolme vuotta jos ei työnteko kiinnosta. Ei silloin ollut nettiä mistä näitä asioista olisi omatoimisesti voinut tutkia ja ainakin minun kotonani asenne oli se, että pitää olla tyytyväinen kunhan edes jotain työtä saa ja siitä täytyy pitää kiinni.
Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, että minullakin olisi ollut oikeus opiskella ja hankkia ammatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faijan järki saneli ammattini. Ja oikeaan osui. Palkka on ollut hyvä ja töitä löytynyt. Ensin hän hylkäsi kaikki hoitoalan ammatit (pieni palkka) ja insinööritieteet, kun en omaa matikkapäätä. Mikään opettajan unelma tai edes hyvä oppilas en ole ollut koskaan, mutta kun pääsin opinnoissa vauhtiin suoritin alallani ylemmän korkeakoulututkinnon nopeasti ja koko ajan tein joitain projektihommia. Ehkä paras apuni on ollut se, että koskaan en ole tavoitellut täydellisyyttä, pikemminkin nopeutta.
Järjellä, olisin halunnut parturi-kampaaja-kosmetologiksi, mutta työllistyminen on tällä alalla heikko/palkka on surkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä että. Lukioikäisenä luulin että kaupallinen ala olisi jotenkin tosi kiehtovaa, sen lisäksi että minulla oli se käsitys että työllistymismahdollisuudet olisivat hyvät ja tienestit myös.
Kauppakorkeakoulussa sitten alkoi tulla sellainen olo että alan kiehtovuus oli ollut paha
virhearvio, mutta siinä vaiheessa oli kyllä jo pakko miettiä valmistumista ja työllistymistä ihan siksi että jossain vaiheessa saisi rahaa maksaa opintolainan takaisin.
Matkan varrella on ollut niitäkin aikoja jolloin olen oikeasti rakastanut työtäni, vaikka en siihen kauppakorkean aikoina uskonut. Olisin kuitenkin yllättynyt jos ne ajat enää palaisivat. Vihaan työtäni, enkä usko että se on firmasta kiinni. En kadehdi kenenkään muunkaan markkinointi-KTM:n työtä.
Järjellä. Tunne olisi vetänyt opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta tai kieliä, mutta järki ohjasi oikikseen. Olen tosi tyytyväinen valintaan, ihastuin oikeustieteeseen jo opiskeluaikana ja olen nyt unelmatyössä, joka on mielenkiintoista ja palkitsevaa sekä älyllisesti että rahallisesti. Työllisyystilannekin on ollut hyvä alusta lähtien ja uravaihtoehtoja oli useita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjellä. Säännöllinen palkka. Tunteella olisin vapaa taiteilija, ei tuloja.
Palkkatyö pitää hengissä, vaikka ei juuri suo onnistumisen kokemuksia. Pikemminkin saa joka päivä kohdata oman hidasjärkisyytensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunteella, mutta muutin ulkomaille jossa pääsin tunnepapereilla järkitöihin. Lapsilleni suosittelen järkialaa jossa on hyvä palkka. Tunnekutsumusta voi sitten harrastaa. Ja siihen on varaa.
Järkivalinta voi aiheuttaa suurta henkistä kärsimystä.
Mutta kukapa vanhempi silti ei suosittelisi sitä lapsilleen, hyvässä tarkoituksessa
Uuvuttava järkityö voi kuitenkin viedä energiaa niin paljon, ettei jaksa harrastaa sitä tunnekutsumusta.
Vierailija kirjoitti:
Tunteella ammattinsa valinneet työttömät/pätkätyöläiset eivät saa vastata.
Joo meinasin juuri nimenomaan vastata, että tunteella valitsin ja olen työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen ammatin lapsikuumeisena tunteella (kätilö/th). Aivot ihan sumussa koska nyt kun tuo pikkulapsivaihe on ohi nämä hommat ei kiinnosta tippaakaan ja palkka on surkea.
Seuraavan valitsin järjellä. Kunnon palkka, varma työllistyminen ja lyhyehkö koulutus (rakennusinsinööri). Ja ehkä vähän enemmän sitä minua.
Sekä että.
Kutsumustyössä sosiaalialalla lastensuojelussa.
Työ, josta tykkään, miltei elämäntapa, josta vieläpä maksetaan sen verran kolmivuoroisena, että yksin elelee ihan mukavasti.
Miespuolisena työt ei lopu varmasti ja paikkansa saa miltei valita.
20v takana ja jos vielä ainakin 15v edessä.
Tuskin kuitenkaan paljoa yli 60v alan tekemään.
Loppua kohden voi feidata vaikka 50% työaikaan.
Mutta mahtavaa on ollu.
Ensimmäisen tunteella ja toisen järjellä. Kolmanteen opiskelen jälleen tunteella samalla itseäni järkiammatilla elättäen.
Siitä onnekas, ettei tarvinnut valita kun lääketiede oli se joka aidosti eniten kiinnosti. Ymmärrän kyllä heitä joille tuo on dilemma, lähipiirissä on monet joutuneet tuon valinnan kanssa painimaan ja monilla se on johtanut kahteen tutkintoon. Ensin se kiinnostava josta ei makseta ja sitten viimeistään perhe-elämän realiteettien iskiessä päälle se varsinainen leipätyö. Kiitän onneani että oma kiinnostus kohdistui alaan jolla on hyvät työllisyysnäkymät ja säädyllinen palkka.
Järki. Valitettavasti. Valitsin työn palkan ja työllisyyden mukaan. Hyvin onkin töitä riittänyt yli 20 vuotta ja palkka on hyvä. Valitettavasti sanoin siksi, ettei saa tästä itse mitään ja intohimo töistä on kaukana.
Mutta toisaalta, eipä minua ole koskaan mikään työ kiinnostanut, sinänsä sama minkä alan olisin valinnut.
Tuli sit tämä ala.
Tunteella valitsin minäkin sosiaalialan. Sikäli hyvä valinta, että töitä on riittänyt. Työ on antoisaa ja sopivasti haastavaa. Järjellä jos olis valinnut, niin leipä saattais olla leveämpi, mutta varmasti olisin aivan burn outisssma ja sotkeentuisin ärsyttävänä keittiöpsykologina kaikkiin kavereiden asioihin. Nyt saan tarpeeksi töissä, ystävät saavat neuvoja vain niitä pyytäessään :)
Sama juttu, peruskoulusta suoraan töihin. Toki työpaikka ja työkin on vaihtunut jo muutamaan kertaan mutta yhtä kaikki samaa p*skahommaa kuitenkin. Olen ollut vuosia kurkkuani myöten täynnä näitä hanttihommia vaikka vielä pitäisi pari vuosikymmentä jaksaa tätä samaa p*skaa jolla ei tule toimeen edes kituuttamalla.
N42