Valitsitko ammattisi tunteella vai järjellä?

Ensimmäisen tunteella (media-assari). Tuloksena se että oli vaikea löytää töitä. toisen järjellä (merkonomi). Kaupallisella alalla parempi työllisyys. Sain työpaikan muutaman kuukauden päästä valmistumisesta.

Eka oli järki, toka kutsumus ja kolmas näiden yhdistelmä. Kaikilla olen työllistynyt heti.

 

Tunteella ammattinsa valinneet työttömät/pätkätyöläiset eivät saa vastata.

Minulla oli paikka kahteen yliopistoon ja tunteen ja harhainen mielikuvien perusteella valitsin. Tietenkin valinta meni väärin , enkä työskentele kouluttautumallani alalla.

Järjellä. Pääsin heti 21-vuotiaana paremmille palkoille kuin vaikka omat vanhempani ja olen ollut siinä työssä jo kauan. Pääsen siitä hyvälle eläkkeelle pian. Ihan hyvin meni, vaikka kääntöpuoli on kyllä se, että työ on vastuullista ja stressaavaa. Sormet ristiin, että viimeisetkin vuodet menevät hyvin. Minulla ei ollut koskaan mitään toiveammattia tai kutsumusta mihinkään työhön.

Sikäli järjellä, että jätin pois ne muuten mieluisat vaihtoehdot, joihin ei ollut minkäänlaisia resursseja (oopperalaulaja, tähtitieteilijä jne.).

Sen jälkeen valitsin kyllä tunteella niiden vaihtoehtojen välillä, jotka olivat realistisia. Hyvin kävi, takana katkeamaton työura vuodesta 1982 ja vielä muutama vuosi edessä.

Tunteella ja järjellä. Olen ohjelmistosuunnittelija ja töitä riittää liiaksikin asti. Palkka on hyvä. Jos tämä ei olisi kiinnostanut niin en minä mitään huuhaa-ammattiakaan olisi opiskellut vaan sellaista jossa on varma työpaikka.

Tunteella ja järjellä. Halusin niin mielenkiintoisen työn, että voin jaksaa sitä koko työurani loppuun asti intohimoisesti. Lisäksi järjellä siinä mielessä, että töitä riittää varmasti ja palkka on kohdillaan.

Opiskeluaikana valitsin koulun ohella tehtävän duunin siten, että ei varmasti lopu kesken. Vaikka palkka ei ollut kummoinen, työpaikka säilyi koko opiskelujen ajan.

Lähinnä tunteella, mutta tää on myös erittäin järkevä valinta

Lähinnä periaatteella näihin hommiin en ainakaan halua mm.hoito,lapset,opetus,kielet,talous.

Tunteella. Hoitajille oli toki tiedossa myös hyvin töitä, mutta ei sitä kyllä silloin miettinyt, kun lähti kouluttautumaan. :)

Tunteella sosionomiksi, olen nuorisotyönohjaaja ja töitä on riittänyt kohta 15 vuotta.

Tunteella (kiinnostus) ja järjellä (ammatti). Minulla on harvinaisempi yliopistotutkinto, joka on lähellä ammattia (ei kuitenkaan niin vahva kuin opettaja, lakimies, lääkäri, eläinlääkäri jne.). Hyvin on töitä riittänyt omalla kapealla alallani.

Millainen ihminen valitsee jommalla kummalla?

Molemmilla.

Tiesin että haluan tehdä jotain luovaa. Sitten katsoin millä aloilla on hyvä työllisyys ja hyvä palkka. Valitsin näistä sen jossa oli minun mielestä kiinnostava luovakin osuus. Hyvin meni, hyvässä ja hyvin palkatussa työssä, joka on sen verran vaihteleva ja haastava, ja sopii arvoihini, että sitä jaksaa edelleen tehdä.

En kummallakaan. Sattumalta.

Molemmilla olen vanhuksiin suuntautunut lähihoitaja. Töitä on riittänyt.

Tunteella ja vikatikki.En ole siinä ammatissa.

Vierailija kirjoitti:

Tunteella (kiinnostus) ja järjellä (ammatti). Minulla on harvinaisempi yliopistotutkinto, joka on lähellä ammattia (ei kuitenkaan niin vahva kuin opettaja, lakimies, lääkäri, eläinlääkäri jne.). Hyvin on töitä riittänyt omalla kapealla alallani.

Ollaankohan molemmat arkkitehteja, siinä hyvä esimerkki alasta jolla tunne ja järki kohtaa.

Tunteella. En tiedä onko tää yleinen kokemus, mutta musta tuntuu että mun sukupolvelle (s. 1977) tolkutettiin sekä mediassa että vanhempien ja sukulaisten osalta, että pitää seurata unelmiaan, kaikki on mahdollista jne. No mun unelma oli näyttelijä mutta onneksi lahjakkuus ei kuitenkaan riittänyt ja seuraava unelma oli myös hyvin työllistävä.