Rehellisesti: miksi et ole kohtelias, hyväntahtoinen, ystävällinen ja kannustava muita kohtaan?

Olen töissä asiakaspalvelussa (erittäin vastentahtoisesti mutta väliaikaisen pakon sanelemana) ja tämä on johtanut siihen että lähtökohtaisesti oletan että vapaa-ajallakin ihmiset ovat minua kohtaan töykeitä ja epäkohteliaita. Tämä metsä siis vastaa ennenkuin sinne on huudettu - ihan vain varmuuden vuoksi, kunnes on käynyt ilmi että henkilö jonka kanssa kommunikoin (tarkoitan tässä nyt sattumalta kohtaamaani, tuntematonta ihmistä) on varustettu hyvillä käytöstavoilla. Muille asiakaspalvelijoille olen tottakai yltiöystävällinen, koska tiedän millaista pskaa he saavat sietää.

Jos on kohtelias ja ottaa toiset huomioon, se ymmärretään väärin. Luullaan, että tuo on sellainen ihminen, jota voi mielin määrin käyttää hyväkseen ja kohdella huonosti, eikä se suutu mistään saati pane välejä poikki. Sitten kun huomataan, että arvio olikin väärä, ihmetellään että "Tuollaista puolta susta mä en ole ennen nähnyt".

Ihmiset on pohjimmiltaan hyviä, muita ajattelevia ja empaattisia. Siksi olen kaikkia kohtaan aina ystävällinen, eikä kukaan koskaan ole minulle ilkeä. Suomi on maailman onnellisin maa, ei täällä ole ikäviä tyyppejä. Elämä on juuri niin ihanaa kuin itse haluat :)

Kyllä mä joskus olenkin, mutta usein en jaksa. Olin tuollainen lähes 40 vuotta, mutta etenkin viimeiset kymmenen vuotta mua on kohdeltu kuin pskaa ja tämä ihan joka suunnalta. Voi siis varmaan kuvitella, että halut ja kyky muidenkaan kannustamiseen ja muuhun karisi vuosi vuodelta niin, että juuri mitään ei ole enää jäljellä. Hetkittäin oma todellinen minäni vielä pilkistää, mutta jokin nostaa aina kivun pintaan tai joudun tekemisiin niiden vaikeiden ja nöyryyttävien asioiden ja ihmisten kanssa ja sitten sitä mennään taas. Niin ja kyse ei ole vain muutamasta ihmisestä, vaan pskaa sataa joka suunnalta, jos joutuu tiettyyn asemaan ja tilanteeseen. Eihän täälläkään juuri muuta tehdä kuin haukutaan, vaikkei edes tiedetä ja tunneta ihmisiä tai ymmärretä mitä yrittävät kirjoituksillaan sanoa. Mutta todella hyvä aloitus ap ja vaikea ymmärtää niitä mlkkuja, joita ei ole potkittu loppuun eivätkä siksi enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on pohjimmiltaan hyviä, muita ajattelevia ja empaattisia. Siksi olen kaikkia kohtaan aina ystävällinen, eikä kukaan koskaan ole minulle ilkeä. Suomi on maailman onnellisin maa, ei täällä ole ikäviä tyyppejä. Elämä on juuri niin ihanaa kuin itse haluat :)

Tuo ei kyllä ole totta. Joskus jo oma lähipiiri on sairas ja kohtelee huonosti eivätkä kaikki tuntemattomatkaan kovin kivoja läheskään aina ole. Vai näätkö täällä muka kuinka kannustavaa, ystävällistä ja hyväntahtoista palautetta ja kirjoittelua? Ei sitä juuri ole ja sama se on irl, joskin siellä iso osa pskaa tulee seläntakana.

Tosielämässä olen, koska työpaikallani on kivoja ihmisiä. Kaveripiiri koostuu myös hyvistä tyypeistä.

Täällä saatan olla ikävä, koska no - täällä on ihmisiä, jollaisia en tapaa tosielämässä. 

Tyhmyyttä, persuilua, näköalattomuutta, sivistymättömyyttä jne. Silloin olen vähän teräväkielinen. 

Olen, mutten sillä tavalla kuin nykyään tehdään, että jossain somessa ylisanoilla vouhotetaan kiitokset koko kansan nähtäville esim jostain että sai tavata jonkun joka on aina mielettömän ihmeellinen ja ihana yms.

Kaikki on Rakas ja rakastan ja ihanaa mahtavaa superia rakas olet paras.

Niin paljon paskaa tullut niskaan muilta ihmisiltä ja elämältä. Vihaan ihmisiä. Vihaan elämää.

Vierailija kirjoitti:

Tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Olen siirtynyt vastaanottamisesta antamiseen. Jos käyttäydyt kuin paskakasa, olet minulle kuin paskaa ja saat sitä takaisin.

Itse olen antanut paljon vuosien varrella mutta harvoin olen saanut mitään - vastavuoroisuutta ei ole. Olenkin siirtynyt lähinnä välinpitämättömyyteen muita kohtaan. En ole ikävä mutta en nyt niin jalsa antaa ja olla erityisen hyväkään. Toimii paremmin kuin yksipuolinen antaminen ja mukavana oleminen.

Myönnän että välillä käyn täälläkin vaan provosoitumassa. Siitä saa tietynlaisen energiasykäyksen kun on väsynyt eikä muuten jaksaisi, tai jos mikään ei tunnu miltään. Saa hetkeksi liikautettua jotain ja veren kiertämään. Lapsellistahan se on, trhaa ja typerää. Toisinaan saan väsyneenä itseni kiinni siitä että oikein kiihdyttää itseään kun ajattelee vaikkapa iänikuista rokotekiistaa, jonkun kiksin siitä saa kun on olevinaan oikeassa. 

Mutta arjessa oon tosi ystävällinen kaikille, ainoastaan netissä joskus rähjään ja siitäkin poden huonoa omaatuntoa.