Oletteko koskaan nauraa räkättäneet päin naamaa, jos teitä lähestyy ei-kiinnostava mies?
Siis sellainen mies, jolla ei todellakaan ole mitään mahkuja teihin ja mies kaikesta huolimatta yrittää tehdä tuttavuutta. Toiset miehet kuvittelevat olevansa tasokkaampia, mitä oikeasti ovat. Sitten tulee niitä kiusallisia tilanteita, kun ei vaan voi olla purskahtamatta paskaiseen nauruun.
Kommentit (23)
Aika harva nainen kai kehtaa tunnustaa noin toimivansa, vaikka se ei mitenkään harvinaista ole.
En. Mutta tulin vain sanomaan että toivottavasti joskus koet itse tuollaisen vastaanoton.
Nauran hermostuneisuuttani. Sanon miehelle olevani otettu. Kerron jos tilanne on mahdoton ja toivon kaveruutta edes.
En.koskaan naura ilkeyttäni.
En nauraisi. Olisin otettu. Minua ei ole koskaan lähestynyt yksikään mies minkäänlaisessa iskumielessä.
Työkaverini, rekkalesbon näköinen, kehui nauraneensa. Kun joku mies oli tullut ja kehunut olevansa Jorma.
En ikinä enkä tule ikinä nauramaan, koska en ole kusipää empatiakyvytön pissis.
No en todellakaan.
Yksi mies kehaisi olevansa miljonääri, se vähän hymyilytti
En, mutta nuorena en myöskään hallinnut sulavia sanankäänteitä. Pakenin vain paikalta.
En. En mä ole saanutkaan muita kuin niitä jotka eivät oikeastaan ulkoisesti sykähdytä. Nauran ehkä sitten kun on jo ollut säätöä ja se mies on kohdellut kuin tiskirättiä ja myöhemmin tulee uudestaan vikisemään että olisin sittenkin voinut kelvata mutta kun...
Jessica kirjoitti:
Siis sellainen mies, jolla ei todellakaan ole mitään mahkuja teihin ja mies kaikesta huolimatta yrittää tehdä tuttavuutta. Toiset miehet kuvittelevat olevansa tasokkaampia, mitä oikeasti ovat. Sitten tulee niitä kiusallisia tilanteita, kun ei vaan voi olla purskahtamatta paskaiseen nauruun.
Toiset naiset kuvittelevat olevansa tasokkaampia, mitä oikeasti ovat.
En todellakaan, enkä ymmärrä, mitä naurettavaa siinä tilanteessa olisi. Sellaisissa tilanteissa on vaikeaa edes hymyillä, kun tulee paha mieli toisen puolesta. Joskus saatan nauraa ilkeästi päin naamaa kun joku käyttäytyy ensin loukkaavasti joko minua tai jotakuta muuta kohtaan ja yrittää sitten iskeä.
Monet kerrat. Monta kymmentä komeaa miestä on lähestynyt, mutta pienen etumuksen takia olen joutunut antamaan heille pelkät räkänaurut.
Jessica kirjoitti:
Siis sellainen mies, jolla ei todellakaan ole mitään mahkuja teihin ja mies kaikesta huolimatta yrittää tehdä tuttavuutta. Toiset miehet kuvittelevat olevansa tasokkaampia, mitä oikeasti ovat. Sitten tulee niitä kiusallisia tilanteita, kun ei vaan voi olla purskahtamatta paskaiseen nauruun.
Sinä ilmeisesti kuvittelet olevasi tasokas.
En vain nyt oikein ole sellaista 'räkättäjä'-tyyppiä.
Asiat kun voi hoitaa elämässään sivistyneestikin.
Ne tuollaiset asiat kun voi muutenkin tehdä, ikäänkuin sanomattakin selviksi ja pitää omat rajansa.
Voi myös valita seuransa ja ne seurapiiritkin missä liikkuu.
Tätä suosittelisin sinullekin, ap., jos neuvoa sellaisten seuraanpyrkijöiden varalle tarvitse.
Kenenkään sivistymättömiä tapoja tai huonoa käytöstä en kuitenkaan (enkä pyynnöstäkään) ala tässä kehumaan ja ylistämään.
Minulla ei ole tuota ongelmaa, olen ilmeisesti niin ruma ettei edes puliukot vilkuile suuntaani.
Vierailija kirjoitti:
Monet kerrat. Monta kymmentä komeaa miestä on lähestynyt, mutta pienen etumuksen takia olen joutunut antamaan heille pelkät räkänaurut.
No sitten on ainakin selvää, millä tavoin ja millaisten miesten täytyy sinua lähestyä...
En ole koskaan naureskellut päin naamaa minua lähestyneille miehille, mutta joskus nuorempana repesin kyllä kerran totaalisesti, kun eräs todella ei-toivottu mies alkoi tunnustamaan rakkauttaan kaverilleni. Tyyppi oli ihan hirveä ja kaverini oli jo pitkän aikaa dissannut kyseistä miestä, olivat siis työkavereita. Istuttiin porukalla terassilla, kaikki vähän hiprakassa ja luulin kai, että kyseessä on jonkinlainen vitsi. Myöhemmin kyllä vähän harmitti miehen puolesta, kun ihan tosissaanhan se kuitenkin oli.
En todellakaan, omaan sentään jonkinlaiset käytöstavat.