Lue keskustelun säännöt.
Muutin Joensuusta Jyväskylään ja en viihdy yhtään! Mitä teen?
09.01.2018 |
Muutin reilu vuosi sitten perheeni kanssa Joensuusta Jyväskylään. Puoliso sai siirron ja samalla paremman tehtävän, ja koska olin itse äitylomalla tuolloin niin idea tuntui hyvältä. Minulla on nyt kuopus 1v ja esikoinen 9, olen hoitovapaalla toukokuun loppuun eli pitää joko saada uusi työ tai palata vanhaan Joensuussa.
Ongelma on se etten viihdy yhtään. Liian iso suurkaupunki, kauhea ruuhka, liikaa ihmisiä ja en tunne täällä ketään. Vaikea tutustua ja jotenkin sellainen tyly torjunta, jos menen reippaasti juttelemaan ja tekemään tuttavuutta.
Esikoiselle oli kamala trauma kun hänet revittiin uudelle paikkakunnalle ja kaverit jäivät. Sai kyllä uusia kavereita mutta kaipaa koko ajan silti ”kotiin” ja ikävöi vanhoja paikkoja ja kavereita.
Teimme pasksn päätöksen ja kaduttaa valtavasti! Kunpa voisin kääntää ajan taaksepäin! Ikävöin vanhaa taloa ja kavereita, kaikki jäi sinne ja uusia en saanut. Silloin ajattelin että tulevaisuuden kannalta muuttovoittokuntaan muuttaminen olisi parempi kuin jäädä kituisaan Joensuuhun. Olin niin vääräsdä, kasvukeskus ei onnea tuo jos vaikea tutustua ja ulkopuolinen olo.
Mitä ihmettä teen!? Mitä sinä tekisit? En haluaisi koko aikaa repiä lasta koulusta toiseen. Töitäkin etsin koko ajan mutta vastoin ennakko-odotuksia en oikein löydä mitään (viestinnän ala). Minulla on siis virka voimassa joensuussa. Mies viihtyy täällä mutta minä ja lapset ei. Tai no, taapero ei ehkä vielä omaa mielipidettä.
Ps. Olen asunut myös kuopiossa enkä ole syntyjäni joensuusta, eli sielläkään ei ole sukua niinkuin ei jyväskylässäkään. Joensuu vaan on niin paljon...kotoisampi, kuin tyly Jyväskylä. Varmaan Jyväskylä on täällä syntyneille kiva paikka kuitenkin.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, kun minun länsisuomalaiset ystäväni taas ovat usein kehuneet sitä, miten vapautuneen sosiaalinen tunnelma Jyväskylässä on. Pitävät esim. turkulaisia luonteeltaan paljon kylmäkiskoisempana väkenä. Tietysti perheellisenä ja ilman työpaikkaa jne muuttaminen on eri asia kuin vaikkapa opintojen perässä muuttaminen, jolloin ihmisiä tapaa helposti. Mutta itselleni kuulostaa kovin vieraalta tässä ketjussa esiintynyt kuva jyväskyläläisistä, olen siis itsekin asunut siellä pitkään. Toivottavasti ap löytää vielä sopivaa seuraa!
Minun mielestä taas Turussa on paljon avuliaampia ja yhteisöllisempiä ihmisiä. Turussa on facebook ryhmä, Turun seudun mamit ja siellä sai aina apuja kun vain kyseli, niin lastenhoidossa kuin missä vain muussakin. Samaa ei ole Jyväskylän äitiryhmissä lähellekään.
Mielenkiinnosta, mitä tarkoittaa ”jyväskylän äitiryhmät”? Perhekerhoja? Jotain muuta?
Olen tässä miettinyt että ongelma tässä sopeutumisessa voi olla se, että viiteryhmä on nyt vaikeampi kuin muilla. Eli siis jos muuttaa uuteen kaupunkin äidin roolissa, ei välttämättä pääse mammapiiriin sisään koska ne ovat usein tiiviitä ja suljettuja ja niissä joskus katsotaan hyvinkin torjuvasti nenänvartta pitkin uusia tulokkaita.
Mutta jos muuttaa opiskelijana niin jo lähtökohtaisesti otetaan piiriin mukaan ja ollaan vastaanottavaisia. Työhön tullessa ehkä vähän vsikeampi alku kuin opiskelijalla mutta taatusti helpompi kuin äitinä.
Itse olen asunut kolmessa eri kaupungissa äitivuosieni aikana ja kaikissa on ollut suljetut äitipiirit johon ei ole uusia haluttu tai otettu mukaan. Ja miksi haluisikaan, oma tuttu tiivis äitiporukka riittää, ei siinä viitsitä alkaa uusia ja ulkopuolisia viihdyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jyväskylässä on hirveästi ihmisiä ahtaalla alueella. Siitä tulee se ”ruuhkan tuntu”. Esim kävelykatu ihan tukkeessa ihmisvilinästä, pahat autoruuhkat jne. Jos olisi väljemmät tilat niin sitä suurkaupungin tuntua ei ehkä olisi?
Vierailija kirjoitti:
Jyväskylässä on hirveästi ihmisiä ahtaalla alueella. Siitä tulee se ”ruuhkan tuntu”. Esim kävelykatu ihan tukkeessa ihmisvilinästä, pahat autoruuhkat jne. Jos olisi väljemmät tilat niin sitä suurkaupungin tuntua ei ehkä olisi?
Joensuu taas tuntui, varsinkin alussa, olevan "levällään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, kun minun länsisuomalaiset ystäväni taas ovat usein kehuneet sitä, miten vapautuneen sosiaalinen tunnelma Jyväskylässä on. Pitävät esim. turkulaisia luonteeltaan paljon kylmäkiskoisempana väkenä. Tietysti perheellisenä ja ilman työpaikkaa jne muuttaminen on eri asia kuin vaikkapa opintojen perässä muuttaminen, jolloin ihmisiä tapaa helposti. Mutta itselleni kuulostaa kovin vieraalta tässä ketjussa esiintynyt kuva jyväskyläläisistä, olen siis itsekin asunut siellä pitkään. Toivottavasti ap löytää vielä sopivaa seuraa!
Minun mielestä taas Turussa on paljon avuliaampia ja yhteisöllisempiä ihmisiä. Turussa on facebook ryhmä, Turun seudun mamit ja siellä sai aina apuja kun vain kyseli, niin lastenhoidossa kuin missä vain muussakin. Samaa ei ole Jyväskylän äitiryhmissä lähellekään.
Mielenkiinnosta, mitä tarkoittaa ”jyväskylän äitiryhmät”? Perhekerhoja? Jotain muuta?
Olen tässä miettinyt että ongelma tässä sopeutumisessa voi olla se, että viiteryhmä on nyt vaikeampi kuin muilla. Eli siis jos muuttaa uuteen kaupunkin äidin roolissa, ei välttämättä pääse mammapiiriin sisään koska ne ovat usein tiiviitä ja suljettuja ja niissä joskus katsotaan hyvinkin torjuvasti nenänvartta pitkin uusia tulokkaita.
Mutta jos muuttaa opiskelijana niin jo lähtökohtaisesti otetaan piiriin mukaan ja ollaan vastaanottavaisia. Työhön tullessa ehkä vähän vsikeampi alku kuin opiskelijalla mutta taatusti helpompi kuin äitinä.Itse olen asunut kolmessa eri kaupungissa äitivuosieni aikana ja kaikissa on ollut suljetut äitipiirit johon ei ole uusia haluttu tai otettu mukaan. Ja miksi haluisikaan, oma tuttu tiivis äitiporukka riittää, ei siinä viitsitä alkaa uusia ja ulkopuolisia viihdyttämään.
Kuten puhuin jo, että facebook ryhmissä on avuliaampaa Turussa ja täällä ei. En tajunnut mainita erikseen, että Jyväskylän äitiryhmissä facebookissa, kun luulin sen tulleen jo ilmi tuosta aiemmasta. Minun mokani.
Miksi uusia tarvitsee sen kummemmin viihdyttää? Eikö voi vain ottaa mukaan, jutella ja tutustua? En itse ainakaan ole ikinä kokenut niin, että tässä on nyt tämä kaveriporukkani, mukaan ei mahdu vaan mitä enemmän tuttuja ja kavereita sitä kivempaa!
Mitä turhaan kärvistelemään! Muuttoauto takaspäin jos ei viihdy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jyväskylässä on ap alallasi (viestintä) aika hankala työllisyystilanne. Paikkoja on vähän ja hakijoita paljon. Yliopisto suoltaa "nuoria ja nälkäisiä" alalle jatkuvasti ja yliopisto esim. on aika sisäsiittoinen rekrytoinneissaan. Samoin JAMK. Kaupunki tekee pienillä resursseilla ja juuri lopetettiin kuntien kehittämisyhtiö, sieltäkin alan ammatilaisia taas työttömäksi muutamia. Toki yksityisellä on aina silloin tällöin paikkoja, mutta kilpailu on kovaa lyhyisiin määräaikaisuuksiinkin.
Mutta aina joku sen paikan saa, eli hae vaan aktiivisesti. En tiedä missä sinulla on virka, mutta viran saaminen tässä kaupungissa viestinnän alalla voi olla kyllä työn ja tuskan takana.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ajattelin että tulevaisuuden kannalta muuttovoittokuntaan muuttaminen olisi parempi kuin jäädä kituisaan Joensuuhun.
OT, mutta eikös Joensuu ole muuttovoittokunta sekin? Sinnehän tunkee kaikki nuoret Pohjois-Karjalan syrjäkyliltä, ja lisäksi opiskelijoita muualtakin.
Itse jouduin muuttamaan lapsena toiseen suuntaan, siis JKL -> JNS, enkä tykännyt. Enkä Joensuuhun sitten jäänytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihan päinvastaiset kokemukset, muutin Jyväskylään 7 vuotta sitten, kun olin kotiäitinä. Mies sai täältä silloin siis töitä. Minusta jyväskyläläiset on aina olleet oikein avoimia ja ystävällisiä näin uudelle ihmiselle. Sain nopeasti kavereita ihan vaan sillä, että olin joka päivä lähileikkipuistossa. Muut kotiäidit ja perhepäivähoitajat otti nopeasti mukaan joukkoonsa ja samoin on aina käynyt, jos alueelle muutti uusi äiti. Itsekin olen keskimäärin muita äitejä 10 vuotta nuorempi, mutta ei ole mktenkään vaikuttanut asiän tämä. Samoin sitten harrastusten parista olen saanut paljon kavereita ja muutaman todella hyvän ystävän.
Harmillista, että sinä koet itsesi yksinäiseksi. En silti menettäisi luottoa kaikkiin jyväskyläläisiin, kuten sanoin, minusta täällä asuu varsin mukavaa ja lämminhenkistä porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan päinvastaiset kokemukset, muutin Jyväskylään 7 vuotta sitten, kun olin kotiäitinä. Mies sai täältä silloin siis töitä. Minusta jyväskyläläiset on aina olleet oikein avoimia ja ystävällisiä näin uudelle ihmiselle. Sain nopeasti kavereita ihan vaan sillä, että olin joka päivä lähileikkipuistossa. Muut kotiäidit ja perhepäivähoitajat otti nopeasti mukaan joukkoonsa ja samoin on aina käynyt, jos alueelle muutti uusi äiti. Itsekin olen keskimäärin muita äitejä 10 vuotta nuorempi, mutta ei ole mktenkään vaikuttanut asiän tämä. Samoin sitten harrastusten parista olen saanut paljon kavereita ja muutaman todella hyvän ystävän.
Harmillista, että sinä koet itsesi yksinäiseksi. En silti menettäisi luottoa kaikkiin jyväskyläläisiin, kuten sanoin, minusta täällä asuu varsin mukavaa ja lämminhenkistä porukkaa.
Millä asuinalueella on noin ystävällistä äitijengiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan päinvastaiset kokemukset, muutin Jyväskylään 7 vuotta sitten, kun olin kotiäitinä. Mies sai täältä silloin siis töitä. Minusta jyväskyläläiset on aina olleet oikein avoimia ja ystävällisiä näin uudelle ihmiselle. Sain nopeasti kavereita ihan vaan sillä, että olin joka päivä lähileikkipuistossa. Muut kotiäidit ja perhepäivähoitajat otti nopeasti mukaan joukkoonsa ja samoin on aina käynyt, jos alueelle muutti uusi äiti. Itsekin olen keskimäärin muita äitejä 10 vuotta nuorempi, mutta ei ole mktenkään vaikuttanut asiän tämä. Samoin sitten harrastusten parista olen saanut paljon kavereita ja muutaman todella hyvän ystävän.
Harmillista, että sinä koet itsesi yksinäiseksi. En silti menettäisi luottoa kaikkiin jyväskyläläisiin, kuten sanoin, minusta täällä asuu varsin mukavaa ja lämminhenkistä porukkaa.
Millä asuinalueella on noin ystävällistä äitijengiä?
Tuohan on varmasti ihan kaikissa kaupungeissa joko puisto- tai kaupunginosakohtaista. Riippuu muutamasta ydintyypistä, ovatko sisäänpäin lämpeneviä vai ottavatko uudet ystävällisesti mukaan. Asenne leviää yllättävän nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan päinvastaiset kokemukset, muutin Jyväskylään 7 vuotta sitten, kun olin kotiäitinä. Mies sai täältä silloin siis töitä. Minusta jyväskyläläiset on aina olleet oikein avoimia ja ystävällisiä näin uudelle ihmiselle. Sain nopeasti kavereita ihan vaan sillä, että olin joka päivä lähileikkipuistossa. Muut kotiäidit ja perhepäivähoitajat otti nopeasti mukaan joukkoonsa ja samoin on aina käynyt, jos alueelle muutti uusi äiti. Itsekin olen keskimäärin muita äitejä 10 vuotta nuorempi, mutta ei ole mktenkään vaikuttanut asiän tämä. Samoin sitten harrastusten parista olen saanut paljon kavereita ja muutaman todella hyvän ystävän.
Harmillista, että sinä koet itsesi yksinäiseksi. En silti menettäisi luottoa kaikkiin jyväskyläläisiin, kuten sanoin, minusta täällä asuu varsin mukavaa ja lämminhenkistä porukkaa.
Millä asuinalueella on noin ystävällistä äitijengiä?
Ainakin Suuruspäänpuistossa ja Yrttisuolla olen tavannut sosiaalisia äitejä. Lisäksi siellä käy päiväkoti- ja perhepäivähoitoryhmiä ja heidän hoitajansa ja opettajansa ovat olleet myös puheliaita ja mukavia-
En ole edellinen Jyväskylästä hyvän kuvan saanut, mutta omasta kokemuksestani vastailen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a... Jyväskylän suurin ongelma - joskin se on kai vahvuuskin - on se että se on kasvanut aivan hallitsemattomasti ja lyhyessä ajassa. Kun muutin aikanaan muualle opiskelemään oli Jyväskylä 70 00 asukkaan kotoisa pikkuinen kaupunki. Kun palasin paluumuuttajana oli shokki melkoinen kun asukasluku 148 000 ja koko kaupunki muuttunut ihan täysin. Entinen koti ei tuntunut yhtään kodilta kun vuosikymmenessä tietenkin kaikki ihmisetkin oli muuttuneet (muuttaneet muualle, väki vaihtunut jne).
Liian raju ja nopea kasvu ei tee oikein millekään kaupungille hyvää, Tampereella tainnut olla vähän sama kuvio.
Osa Jyväskylän väestön kasvusta johtuu kuntaliitoksista, etenkin maalaiskunnan liittämisestä Jyväskylään. Toki Jyväskylä on muutoinkin kasvanut väestöltään.
Ap, voisin lähteä kanssasi joskus kävelylle tai uimaan vaikka. Asun lähellä Keljonkangasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joensuulaiset ovat ihan oma outo asukasjoukkonsa (tosin siellä on paljon muualta muuttaneita, joten tilanne muuttunee), savolaisia sanotaan lupsakoiksi, mutta monessa paikassa asuttuani yhä muistan sen, miten lääkärin odotushuoneessa toisilleen vieraat ihmiset rupesivat juttelemaan keskenään, toki sai olla hiljaakin jos siltä tuntui.
Kaupassa saattoi alkaa jonkinlainen keskustelu, kun ruvettiin vertailemaan tuotteita vieressä olijan kanssa. Linja-autossa voidaan jutella vieraiden kanssa. Itse sain ihan kahvittelututtavan, kun yhden naisen kanssa samalla bussilla usein mentiin töihin.
Silti se tuttavallisuus hoidetaan niin luontaisesti, että ymmärretään kyllä, jos joku haluaa olla ihan vain omassa yksityisessä seurassaan.
kamalin loukkaus on rinnastaa Jyväskylä kuopioon. Jyväskyläläiset ovat kauan sitten tehty evoluutio savolaisista.
Jyväskylässä on kivoja asuinalueita, kun menee pääteiltä hivenen sivuun.
Ruuhkia on vähän, lähinnä vartti ennen 8 ja 9 aamulla ja vastaavasti 16 ja 17 aikoihin. Ainakaan Keljonkankaalla ei muihin aikoihin ole ollenkaan ruuhkia.
Koeta ap käydä tutustumassa Jyväskylään eri paikkoihin vähän laajemmin. Jos eivät Jyväskylän kaupunginosat miellytä, vieressä on esimerkiksi pienempi paikka Muurame.
Työnhaku viestintäalalla ei ehkä ole helppoa Jyväskylässä, jossa koulutetaan viestinnän ammattilaisia useassakin koulutuspaikassa.
Millaista on asua Laukaassa? Etenkin Brittilänrannan alue? Onko siellä perhekerhoja ym, jossa tutustua ihmisiin?
No voi harmi, me asumme aikalailla toisella puolella Jyväskylää. Itse kaipaan myös seuraa täältä. Tosin onhan meitä jyväskyläläisiä tälläkin palstalla, pitäisi saada joku tapaaminen aikaiseksi?