Lue keskustelun säännöt.
Muutin Joensuusta Jyväskylään ja en viihdy yhtään! Mitä teen?
09.01.2018 |
Muutin reilu vuosi sitten perheeni kanssa Joensuusta Jyväskylään. Puoliso sai siirron ja samalla paremman tehtävän, ja koska olin itse äitylomalla tuolloin niin idea tuntui hyvältä. Minulla on nyt kuopus 1v ja esikoinen 9, olen hoitovapaalla toukokuun loppuun eli pitää joko saada uusi työ tai palata vanhaan Joensuussa.
Ongelma on se etten viihdy yhtään. Liian iso suurkaupunki, kauhea ruuhka, liikaa ihmisiä ja en tunne täällä ketään. Vaikea tutustua ja jotenkin sellainen tyly torjunta, jos menen reippaasti juttelemaan ja tekemään tuttavuutta.
Esikoiselle oli kamala trauma kun hänet revittiin uudelle paikkakunnalle ja kaverit jäivät. Sai kyllä uusia kavereita mutta kaipaa koko ajan silti ”kotiin” ja ikävöi vanhoja paikkoja ja kavereita.
Teimme pasksn päätöksen ja kaduttaa valtavasti! Kunpa voisin kääntää ajan taaksepäin! Ikävöin vanhaa taloa ja kavereita, kaikki jäi sinne ja uusia en saanut. Silloin ajattelin että tulevaisuuden kannalta muuttovoittokuntaan muuttaminen olisi parempi kuin jäädä kituisaan Joensuuhun. Olin niin vääräsdä, kasvukeskus ei onnea tuo jos vaikea tutustua ja ulkopuolinen olo.
Mitä ihmettä teen!? Mitä sinä tekisit? En haluaisi koko aikaa repiä lasta koulusta toiseen. Töitäkin etsin koko ajan mutta vastoin ennakko-odotuksia en oikein löydä mitään (viestinnän ala). Minulla on siis virka voimassa joensuussa. Mies viihtyy täällä mutta minä ja lapset ei. Tai no, taapero ei ehkä vielä omaa mielipidettä.
Ps. Olen asunut myös kuopiossa enkä ole syntyjäni joensuusta, eli sielläkään ei ole sukua niinkuin ei jyväskylässäkään. Joensuu vaan on niin paljon...kotoisampi, kuin tyly Jyväskylä. Varmaan Jyväskylä on täällä syntyneille kiva paikka kuitenkin.
Kommentit (78)
Riippuu missäpäin asut Jyväskylää? Monella asuinalueella on paljon luontoa ympärillä jne. Keskusta on vähän sumppuinen, mutta eilen kävin keskustassa ja ihmisiä ei ollut oikein missään eli keskusta oli tosi hiljainen n.klo14-15. Täällähän on paljon puhuttu keskustan hiljentymisestä. Minusta tämä on lähes sama kaupunki kuin ollut aina. Ehkä vähän modernimpi mutta mikään ei ole muuttunut mihinkään suuntaan. Tai luontoon ja ympäristöön on panostettu vähän enemmän että on viihtyisämpää. Ja iso kaupunki tämä ei todella ole, tai tunnu. Ei toki pieneltäkään mutta Tampere, Hesa ja Turku ihan eri kastissa ja ovat jo isoja kaupunkeja. Käy kirjastossa, luonnossa kävelemässä, kesällä Lutakko ja sataman ja Jyväsjärven alue on hienoja ja kivoja. Voi liikkua ja on uimarantaa siellä jne. Ja jos nyt pakastaa niin menkää Jyväsjärven jäälle luisteleen, pulkkaileen jne. Myös Laajavuoressa voi pulkkailla lasten kanssa jne. Kesällä myös Viitaniemi ja Tuomiojärven uimaranta on kauniita ja kivoja. Täällä on teatteri ja elokuvateatteri jne jne. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa yrittää vielä "sopeutua". Tai kannattaa käydä vaikka jossain Berliinissä tai Tukholmassa niin ei tunnu enää isolta eikä ruuhkaisalta kaupungilta.
t. Pienestä kunnasta muuttanut, hiljaisessa luonnossa viihtyvä, Jyväskylässä viihtyvä, ei bilettävä opiskelija.
Jos miehellä ei ole työtä Joensuussa, niin ehkä kannattaisi nyt hoitovapaan turvin katsella ja hakea rauhassa töitä. Vai pitääkö päättää heti?
Toisaalta voiko asiat antaa ns. kohtalon käsiin, haette molemmat töitä. Sinä Jyväskylästä, mies Joensuusta. Se paikkakunta on sitten kotinne, mistä molemmat löytää töitä.
Minä ehdin olla työelämässä pari vuotta Jyväskylässä, ennen kuin sain lapsia. Töistä en saanut kavereita, mutta perhekerhojen kautta sitten. Tokikaan ihan kaikkien kanssa ei tullut sen kummemmin juttuun, mutta pari edelleen tärkeää ja rakasta ystävää noista kerhoista jäi. Olemme toisen lapsen kummejakin :) Heidän kauttaan ja myöhemmin työelämän kautta alkoi sosiaalinen elämä rakentua. Enää en voisi kuvitellakaan asuvani muualla, mun koti on Jyväskylässä.
Niin, oletko siis käynyt perhekerhoissa tai vastaavissa?
Älä ota itseesi, mutta minun mielestä sopeutuminen on pitkälti asenteesta kiinni. Varmasti olisi helppoa palat tuttuun ja turvalliseen, mutta voit yrittää löytää myös jyväskylästä hyvät puolet. Mitäpä jos alkaisit harrastaa 1-vuotiaan kanssa jotain? Tai kävisitte jossain äiti-lapsi kerhossa. Sitten kun palaat työelämään, niin varmasti helpottuu jyväskylässäkin olo, jos siis löydät työpaikan jyväskylästä. Jos asenteesi kuitenkin on, että jyväskylässä kaikki on huonoa, niin etpä varmaan sieltä mitään mieluisaa tule löytämäänkään.
Itsekin asun Jyväskylässä enkä juuri viihdy. Vähän samat fiilikset tuohon toisiin tutustumisessa, en ole täältä saanut sydänystäviä. Lasten kautta kyllä joitain kahvittelututtuja, mutta haluaisin enemmänkin seuraa kuin kerran kuussa nähdä tuttuja.
Missä päin Jyväskylää asut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eiisokeskikokoinen kirjoitti:
Riippuu missäpäin asut Jyväskylää? Monella asuinalueella on paljon luontoa ympärillä jne. Keskusta on vähän sumppuinen, mutta eilen kävin keskustassa ja ihmisiä ei ollut oikein missään eli keskusta oli tosi hiljainen n.klo14-15. Täällähän on paljon puhuttu keskustan hiljentymisestä. Minusta tämä on lähes sama kaupunki kuin ollut aina. Ehkä vähän modernimpi mutta mikään ei ole muuttunut mihinkään suuntaan. Tai luontoon ja ympäristöön on panostettu vähän enemmän että on viihtyisämpää. Ja iso kaupunki tämä ei todella ole, tai tunnu. Ei toki pieneltäkään mutta Tampere, Hesa ja Turku ihan eri kastissa ja ovat jo isoja kaupunkeja. Käy kirjastossa, luonnossa kävelemässä, kesällä Lutakko ja sataman ja Jyväsjärven alue on hienoja ja kivoja. Voi liikkua ja on uimarantaa siellä jne. Ja jos nyt pakastaa niin menkää Jyväsjärven jäälle luisteleen, pulkkaileen jne. Myös Laajavuoressa voi pulkkailla lasten kanssa jne. Kesällä myös Viitaniemi ja Tuomiojärven uimaranta on kauniita ja kivoja. Täällä on teatteri ja elokuvateatteri jne jne. Tsemppiä!
No muutosta ei huomaa itse silloin kun se tapahtuu pikkuhiljaa. Olen aiemmin ketjussa vastannut joka muutti Jyväskylästä kun asukkaita oli 70 000 ja palasi kun väkiluku oli tuplaantunut. Ihan eri kaupunki, ihan eri tunnelma, ruuhkaa ja ihmisiä eri lailla. Oli kunnon paluushokki tulla takaisin aivan eri paikkaan mistä lähti. Maamerkit toki on samat mutta porukka erilaista ja uutta.
T. Ex ja nyx jyväskyläläinen
Vierailija kirjoitti:
Älä ota itseesi, mutta minun mielestä sopeutuminen on pitkälti asenteesta kiinni. Varmasti olisi helppoa palat tuttuun ja turvalliseen, mutta voit yrittää löytää myös jyväskylästä hyvät puolet. Mitäpä jos alkaisit harrastaa 1-vuotiaan kanssa jotain? Tai kävisitte jossain äiti-lapsi kerhossa. Sitten kun palaat työelämään, niin varmasti helpottuu jyväskylässäkin olo, jos siis löydät työpaikan jyväskylästä. Jos asenteesi kuitenkin on, että jyväskylässä kaikki on huonoa, niin etpä varmaan sieltä mitään mieluisaa tule löytämäänkään.
Voi olla että asenteessa on ”vikaa” koska kaipaan joensuuhun, mutta olen reippaasti lähestynyt ihmisiä ja käynyt juttelemassa. Naapuruston äidit moikkailevat kyllä mutta ei muuta. Ei halua tutustua enemmin siis. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ota itseesi, mutta minun mielestä sopeutuminen on pitkälti asenteesta kiinni. Varmasti olisi helppoa palat tuttuun ja turvalliseen, mutta voit yrittää löytää myös jyväskylästä hyvät puolet. Mitäpä jos alkaisit harrastaa 1-vuotiaan kanssa jotain? Tai kävisitte jossain äiti-lapsi kerhossa. Sitten kun palaat työelämään, niin varmasti helpottuu jyväskylässäkin olo, jos siis löydät työpaikan jyväskylästä. Jos asenteesi kuitenkin on, että jyväskylässä kaikki on huonoa, niin etpä varmaan sieltä mitään mieluisaa tule löytämäänkään.
Jaa, minä kävin monta vuotta kerhoissa ja ikinä en niihin piireihin päässyt sisään. En tiedä johtuiko siitä, että olin heitä sen 10 vuotta nuorempi vai mistä.
Minulla oli samanlainen Joensuu-ikävä muutettuani sieltä pois. Tosin ilman tuota "suurkaupunki" -efektiä. Muutin siis samoista syistä Kuopioon. Olin ensimmäiset pari vuotta esikoisen kanssa kotona, ja ikävä oli suuri entiseen kotikaupunkiin. Mutta sitten aloitin työt, tutustuin uusiin ihmisiin, kehityin urallani, harrastin ym. niin havahduin jossain vaihessa ajatukseen, että kotini ja koko elämäni (ja erityisesti lasteni elämät kouluineen, ystävineen, harrastuksineen) on täällä enkä enää muuttaisi poia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä kun mun mielestä Joensuu on tympeä ja ahdasmielinen pikkukaupunki jossa kävin vuoden asumassa. Ahdisti niin että oli pakko irtisanoutua ja muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun mun mielestä Joensuu on tympeä ja ahdasmielinen pikkukaupunki jossa kävin vuoden asumassa. Ahdisti niin että oli pakko irtisanoutua ja muuttaa pois.
Pikkukaupunki on kotoisa ja lämmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä ei ole työtä Joensuussa, niin ehkä kannattaisi nyt hoitovapaan turvin katsella ja hakea rauhassa töitä. Vai pitääkö päättää heti?
Toisaalta voiko asiat antaa ns. kohtalon käsiin, haette molemmat töitä. Sinä Jyväskylästä, mies Joensuusta. Se paikkakunta on sitten kotinne, mistä molemmat löytää töitä.
Minä ehdin olla työelämässä pari vuotta Jyväskylässä, ennen kuin sain lapsia. Töistä en saanut kavereita, mutta perhekerhojen kautta sitten. Tokikaan ihan kaikkien kanssa ei tullut sen kummemmin juttuun, mutta pari edelleen tärkeää ja rakasta ystävää noista kerhoista jäi. Olemme toisen lapsen kummejakin :) Heidän kauttaan ja myöhemmin työelämän kautta alkoi sosiaalinen elämä rakentua. Enää en voisi kuvitellakaan asuvani muualla, mun koti on Jyväskylässä.
Niin, oletko siis käynyt perhekerhoissa tai vastaavissa?
Olen käynyt perhekerhossa mutta jotenkin vaan jäänyt ulkopuolelle naapuruston äitijengistä. Nämä aina tunteneet eivät niin vasn ota ulkopuolista piireihin. Kiitos vinkeistä! Ap
Mekin muutettiin Joensuusta, mutta ei Jyväskylään. Ikävä kyllä Joensuuta 😣. Mulla myös lapsi joutu vaihtaa koulua ja ei ois halunnu muuttaa.Voisin muuttaa kyllä takas, mutta miehellä työ täällä ja hirvee homma ois taas muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota itseesi, mutta minun mielestä sopeutuminen on pitkälti asenteesta kiinni. Varmasti olisi helppoa palat tuttuun ja turvalliseen, mutta voit yrittää löytää myös jyväskylästä hyvät puolet. Mitäpä jos alkaisit harrastaa 1-vuotiaan kanssa jotain? Tai kävisitte jossain äiti-lapsi kerhossa. Sitten kun palaat työelämään, niin varmasti helpottuu jyväskylässäkin olo, jos siis löydät työpaikan jyväskylästä. Jos asenteesi kuitenkin on, että jyväskylässä kaikki on huonoa, niin etpä varmaan sieltä mitään mieluisaa tule löytämäänkään.
Voi olla että asenteessa on ”vikaa” koska kaipaan joensuuhun, mutta olen reippaasti lähestynyt ihmisiä ja käynyt juttelemassa. Naapuruston äidit moikkailevat kyllä mutta ei muuta. Ei halua tutustua enemmin siis. Ap
Keskisuomalainen luonne on aika erikoinen ja missään muualla en vastaavaan ole törmännyt.
Ensinnäkin asuinalueella naapurit välillä käyttäytyy ylituttavallisesti, että oikein välillä vaivaannuttaa. Siis tarkoitan, että moikkaa jo pitkästä matkasta ja alkaa udella henkilökohtaisuuksia ja toisella kertaa samat henkilöt ei edes vastaa esitettyyn tervehdykseen.
Työpaikallakin ne perinteiset keskisuomalaiset pölähtää paikalle tervehtimättä ja mikäli tervehtivät, niin tervehtivät vain niitä parhaita kavereitaan tyyliin vaikkapa: "terve Risto", vaikka tilassa olisi muitakin henkilöitä ja työkavereita.
Tuohon vaan on tottuminen, mikäli jyväskylässä meinaa olla ja asua.
Vierailija kirjoitti:
Missä asut ap?
Keljonkankaalla
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota itseesi, mutta minun mielestä sopeutuminen on pitkälti asenteesta kiinni. Varmasti olisi helppoa palat tuttuun ja turvalliseen, mutta voit yrittää löytää myös jyväskylästä hyvät puolet. Mitäpä jos alkaisit harrastaa 1-vuotiaan kanssa jotain? Tai kävisitte jossain äiti-lapsi kerhossa. Sitten kun palaat työelämään, niin varmasti helpottuu jyväskylässäkin olo, jos siis löydät työpaikan jyväskylästä. Jos asenteesi kuitenkin on, että jyväskylässä kaikki on huonoa, niin etpä varmaan sieltä mitään mieluisaa tule löytämäänkään.
Voi olla että asenteessa on ”vikaa” koska kaipaan joensuuhun, mutta olen reippaasti lähestynyt ihmisiä ja käynyt juttelemassa. Naapuruston äidit moikkailevat kyllä mutta ei muuta. Ei halua tutustua enemmin siis. Ap
Keskisuomalainen luonne on aika erikoinen ja missään muualla en vastaavaan ole törmännyt.
Ensinnäkin asuinalueella naapurit välillä käyttäytyy ylituttavallisesti, että oikein välillä vaivaannuttaa. Siis tarkoitan, että moikkaa jo pitkästä matkasta ja alkaa udella henkilökohtaisuuksia ja toisella kertaa samat henkilöt ei edes vastaa esitettyyn tervehdykseen.
Työpaikallakin ne perinteiset keskisuomalaiset pölähtää paikalle tervehtimättä ja mikäli tervehtivät, niin tervehtivät vain niitä parhaita kavereitaan tyyliin vaikkapa: "terve Risto", vaikka tilassa olisi muitakin henkilöitä ja työkavereita.
Tuohon vaan on tottuminen, mikäli jyväskylässä meinaa olla ja asua.
Tämä oli osuva kuvaus :)
Ap
liian iso suurkaupunki? oletko ikinä matkustanut ulkomailla? edes helsinki ei mielestäni ole liian iso :DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä asut ap?
Keljonkankaalla
Ap
Ai. No lessuäitien piireihin on hankala ujuttautua. Ja siellä asuu juopoimmat opettajat jotka hoitovapailla. Eivät mynthon höyryissään tahdo ketään lähettyville.
Lisäksi suurin osa "uusista" asukkaista on tullut kuntaliitosten kautta, enkä usko että kyseiset ihmiset kaupungin luonnetta muuttavat mihinkään suuntaan. Jatkavat arkaan ja asumistaan niin kuin ennenkin.