Saako työhaastattelussa kysyä

Minusta iän ainakin saa kysyä. Sairauksia mielestäni ei, ellei ole joku työn kannalta oleellinen (esim. pahasti allerginen hakee johonkin pölypesään töihin). Lapsikysymys ei minusta ole paha mutta en tiedä onko se merkityksellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- minkäs ikäinen sä olet?

- montas lasta sulla on? minkä ikäisiä?

- onko sulla sairauksia?

Noi kaikki multa kyseltiin muiden mukana. Jäin vaan miettimään, että meniköhän tuo nyt ihan oikein?

Työhaastattelussa pitää olla valmis vastaamaan mihin tahansa. Ei sitä työpaikkaa saa, jos alkaa vinkumaan kysymyksistä.

Palkkatoivetta kysyessä hakija vastasi tämän olevan epäkorrekia, joten totesimme hänet epäsopivaksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelussa myyn sekä työ- että asuinpaikkaa hakijalle ja, mitä enemmän tiedän hänestä, sitä paremmin voin keskittyä hakijan tarpeisiin. Mahdollinen puoliso kutsutaan tutustumaan kaupunkiin. Perheelliselle kehutaan lastenhoitoa, kouluja ja pyritään tarjoamaan elämiseen riittävä alkupalkka. Sinkulle sen sijaan näytetään kaupunkielämää ja puhutaan mahdollisuudesta matkustaa - tai kullekin kiinnostuksensa mukaan. Erityisruokavaliota tai erityisiä terveyspalveluja tarvitseville osoitetaan, että se ei ole täällä ongelma. Moni hakija ei tiedä, miten hyvä näillä main on asua ja elää. Haluamme työntekijöitä, jotka viihtyvät. Yksityiselämä työn ulkopuolella on siinä ratkaisevassa roolissa. 

Eikö tuo ole sitten joku työnaloitushaastattelu eikä siinä enää olla valitsemassa työntekijää monien hakijoiden joukosta? Tässä puhutaan nyt niistä työhaastatteluista, joissa kenellekään ei ole vielä luvattu työpaikkaa. 

Yleensä haastattelemme useita hakijoita. Ensimmäinen, jolle paikkaa tarjotaan, ei aina ota sitä vastaan. Tavalliset syyt ovat parempi tarjous kilpailijalta tai että perhe ei halua muuttaa. Pahimmillaan vasta palkattu henkilö on irtisanoutunut koeajalla, koska puoliso ei muuttanut mukana. Työhaastattelu on kaksisuuntainen tilaisuus, jossa kumpikin osapuoli arvioi, mitä toisella on tarjottavana. Hakijoille pyritään antamaan hyvä mutta realistinen kuva kokonaisuudesta mukaan lukien työ ja muut olosuhteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ennemmin kannattaisi olla rehellinen, että työnantaja saisi työntekijästä oikeanlaisen kuvan, että kysymys on hyvästä ja asiallisesta työntekijästä?

Valehtelu haastattelussa selviää kyllä ennen pitkää, jos työntekijä on työsuhteessa pitkään ja siitä voi muodostua esimerkiksi luottamuspula työntekijän ja työnantajan välillä

Näinhän se on, mutta työnhausta on tullut niin raakaa kilpailua, että joskus on pakko vähän kaunistella. Itsekin olin kerran liiankin rehellinen eräälle työnantajalle, kun kerroin, että olen hakenut opiskelupaikkaa, joten pitkään en ole käytettävissä, mikäli opiskelupaikan saan. Työnantaja meni sitten sanomaan työkkäriin, että olin kieltäytynyt töistä, vaikka missään vaiheessa minulle ei edes työtä tarjottu. Enkä siis saanut työtä. Karenssihan siitä napsahti. 

Jestas miten typerä työnantaja.

Entä jos hän olisi valinnut sinut, olisit päässyt kouluun ja lopettanut työt, työnantajaa olisi harmittanut kun kaikki perehdyttäminen kohdallasi meni hukkaan ja joutuu aloittamaan rekrytoinnin alusta. Yleensä työnantajat just haluaa tietää jos ei ole mahdollista olla pitempään töissä, vaan on hakenut esim opiskelemaan.

Voi sairauksistakin kysyä, kunhan kysymys rajoittuu työntekoon vaikuttaviin sairauksiin. Yleensä kysymys onkin muotoiltu: onko teillä työntekoon vaikuttavia sairauksia? Ihan olennainen kysymys, sillä toiset sairaudet estävät kokonaan joissain ammateissa toimimisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelussa myyn sekä työ- että asuinpaikkaa hakijalle ja, mitä enemmän tiedän hänestä, sitä paremmin voin keskittyä hakijan tarpeisiin. Mahdollinen puoliso kutsutaan tutustumaan kaupunkiin. Perheelliselle kehutaan lastenhoitoa, kouluja ja pyritään tarjoamaan elämiseen riittävä alkupalkka. Sinkulle sen sijaan näytetään kaupunkielämää ja puhutaan mahdollisuudesta matkustaa - tai kullekin kiinnostuksensa mukaan. Erityisruokavaliota tai erityisiä terveyspalveluja tarvitseville osoitetaan, että se ei ole täällä ongelma. Moni hakija ei tiedä, miten hyvä näillä main on asua ja elää. Haluamme työntekijöitä, jotka viihtyvät. Yksityiselämä työn ulkopuolella on siinä ratkaisevassa roolissa. 

Eikö tuo ole sitten joku työnaloitushaastattelu eikä siinä enää olla valitsemassa työntekijää monien hakijoiden joukosta? Tässä puhutaan nyt niistä työhaastatteluista, joissa kenellekään ei ole vielä luvattu työpaikkaa. 

Yleensä haastattelemme useita hakijoita. Ensimmäinen, jolle paikkaa tarjotaan, ei aina ota sitä vastaan. Tavalliset syyt ovat parempi tarjous kilpailijalta tai että perhe ei halua muuttaa. Pahimmillaan vasta palkattu henkilö on irtisanoutunut koeajalla, koska puoliso ei muuttanut mukana. Työhaastattelu on kaksisuuntainen tilaisuus, jossa kumpikin osapuoli arvioi, mitä toisella on tarjottavana. Hakijoille pyritään antamaan hyvä mutta realistinen kuva kokonaisuudesta mukaan lukien työ ja muut olosuhteet. 

Niin. Mutta edelleen, tuossa sinä olet tarjoamassa työpaikkaa, eli hakija on jo saanut sen. Se, hyväksyykö hakija tarjouksesi ei mitenkään poista tätä faktaa. Tarjouksesi sitoo sinua, etkä voi sanoa hakijalle, että sori, ei sittenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ennemmin kannattaisi olla rehellinen, että työnantaja saisi työntekijästä oikeanlaisen kuvan, että kysymys on hyvästä ja asiallisesta työntekijästä?

Valehtelu haastattelussa selviää kyllä ennen pitkää, jos työntekijä on työsuhteessa pitkään ja siitä voi muodostua esimerkiksi luottamuspula työntekijän ja työnantajan välillä

Näinhän se on, mutta työnhausta on tullut niin raakaa kilpailua, että joskus on pakko vähän kaunistella. Itsekin olin kerran liiankin rehellinen eräälle työnantajalle, kun kerroin, että olen hakenut opiskelupaikkaa, joten pitkään en ole käytettävissä, mikäli opiskelupaikan saan. Työnantaja meni sitten sanomaan työkkäriin, että olin kieltäytynyt töistä, vaikka missään vaiheessa minulle ei edes työtä tarjottu. Enkä siis saanut työtä. Karenssihan siitä napsahti. 

Jestas miten typerä työnantaja.

Entä jos hän olisi valinnut sinut, olisit päässyt kouluun ja lopettanut työt, työnantajaa olisi harmittanut kun kaikki perehdyttäminen kohdallasi meni hukkaan ja joutuu aloittamaan rekrytoinnin alusta. Yleensä työnantajat just haluaa tietää jos ei ole mahdollista olla pitempään töissä, vaan on hakenut esim opiskelemaan.

No näinhän sitä luulisi, mutta eipä näytä työnantajatkaan olevan terävimmästä päästä. En tiedä sitten olinko ainut hakija, kun työnantaja näin loukkaantui siitä, etten olisi kuitenkaan jäänyt pidempään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- minkäs ikäinen sä olet?

- montas lasta sulla on? minkä ikäisiä?

- onko sulla sairauksia?

Noi kaikki multa kyseltiin muiden mukana. Jäin vaan miettimään, että meniköhän tuo nyt ihan oikein?

Multa kysyttiin noi sama.Kusetin suoraan ettei ole lapsia eikä sairauksia. Ikä oli ainoo totta.

Irtisanomisperuste.

Ei ole irtisanomisperuste. Eli laittomiin kysymyksiin ei tarvitse vastata totuudenmukaisesti.

Fiksu työnanataja ei kysy tuollaisia kysymyksiä. Kysytään vaan asioita, jotka liittyvät töihin.

Eli ei kysytä onko lapsia, vaan kysytään asioita jotka liittyvät töihin.

Eli vaikka:

- Töissä voi joutua hyvinkin lyhyellä varoitusajalla matkustamaan, pystytkö siihen?

- Meille voi tulla ylitöitä, joista tiedetään tunti ennen työn ylitöiden alkua pystytkö jäämään ylitöihin?

- Töissä joudut nostelemaan esineitä/ käyttämään trukkia / työskentelemään korkealla etc... onko jotain estettä tällaiselle työlle?

Minä sanoin heti haastattelijalle, että pidän visusti kotiasiat ja muut yksityisasiani omana tietonani.

Vastaan vain työhön liittyviin kysymyksiin.

Oli se vähän hapan senjälkeen...mä en halunnut sitä paikkaa enkä onneksi saanutkaan:)

Työnhakijan kannattaa olla aina rehellinen työhaastattelussa, ettei myöhemmin jää kiinni siitä ja saa sitä kautta epäluotettavan työntekijän maineen.

Noihin voi myös vastata ihan mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- minkäs ikäinen sä olet?

- montas lasta sulla on? minkä ikäisiä?

- onko sulla sairauksia?

Noi kaikki multa kyseltiin muiden mukana. Jäin vaan miettimään, että meniköhän tuo nyt ihan oikein?

Multa kysyttiin noi sama.Kusetin suoraan ettei ole lapsia eikä sairauksia. Ikä oli ainoo totta.

No mitenkäs työnantaja siihen sitten suhtautuu, jos työntekijän pitääkin jäädä hoitamaan sairasta lasta kotiin ja hän on ilmoittanut että hänellä ei ole lapsia?

Nielee vaan raivonsa, koska kysyminen on laissa kielletty..

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelussa myyn sekä työ- että asuinpaikkaa hakijalle ja, mitä enemmän tiedän hänestä, sitä paremmin voin keskittyä hakijan tarpeisiin. Mahdollinen puoliso kutsutaan tutustumaan kaupunkiin. Perheelliselle kehutaan lastenhoitoa, kouluja ja pyritään tarjoamaan elämiseen riittävä alkupalkka. Sinkulle sen sijaan näytetään kaupunkielämää ja puhutaan mahdollisuudesta matkustaa - tai kullekin kiinnostuksensa mukaan. Erityisruokavaliota tai erityisiä terveyspalveluja tarvitseville osoitetaan, että se ei ole täällä ongelma. Moni hakija ei tiedä, miten hyvä näillä main on asua ja elää. Haluamme työntekijöitä, jotka viihtyvät. Yksityiselämä työn ulkopuolella on siinä ratkaisevassa roolissa. 

Tämä ei kuulosta asialliselta eikä suomalaiselta. Työntekijöiden yksityiselämä on heidän asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ennemmin kannattaisi olla rehellinen, että työnantaja saisi työntekijästä oikeanlaisen kuvan, että kysymys on hyvästä ja asiallisesta työntekijästä?

Valehtelu haastattelussa selviää kyllä ennen pitkää, jos työntekijä on työsuhteessa pitkään ja siitä voi muodostua esimerkiksi luottamuspula työntekijän ja työnantajan välillä

Mikä on sellainen kysymys, johon sinäkään et vastaisi rehellisesti? Tuolla periaatteella työnantaja voi kysyä sinulta ihan mitä tahansa, joka ei liity työhön millään tavalla. Jos työnantaja pyytää sinua näyttämään tissit, niin nostatko puseron helmaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoin heti haastattelijalle, että pidän visusti kotiasiat ja muut yksityisasiani omana tietonani.

Vastaan vain työhön liittyviin kysymyksiin.

Oli se vähän hapan senjälkeen...mä en halunnut sitä paikkaa enkä onneksi saanutkaan:)

hait varmaan meille, koska kuulin tuollaisesta tyypistä. opettele kertomaan jotain, ei tarvitse olla tottakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitään lakiahan ei ole säädetty mitä saa kysyä ja mitä ei. Kaikkiin kysymyksiin ei tietenkään tarvitse vastata.

Joskus esim. terveydentilaan liittyvät kysymykset voivat olla olleellinen, jos ne liittyvät työtehtävän erityispiirteisiin ja työstä suoriutumiseen.

Ei ole säädetty lakia joka yksiselitteisesti kieltäisi, mutta lakejahan tulkitaan eri tavoin riippuen onko kyseessä esim. EK vai joku työntekijäjärjestöistä. Tasa-arvovaltuutetun lausunnossa v.2010 todettiin, että esimerkiksi perhesuhteiden ja siviilisäädyn kysyminen työhönoton yhteydessä on tasa-arvolain vastaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- minkäs ikäinen sä olet?

- montas lasta sulla on? minkä ikäisiä?

- onko sulla sairauksia?

Noi kaikki multa kyseltiin muiden mukana. Jäin vaan miettimään, että meniköhän tuo nyt ihan oikein?

Työhaastattelussa pitää olla valmis vastaamaan mihin tahansa. Ei sitä työpaikkaa saa, jos alkaa vinkumaan kysymyksistä.

Tuollaisiin kysymyksiin voi myös vastata mitä haluaa sen mukaan minkä vastauksen arvelee eniten miellyttävän työnanatajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- minkäs ikäinen sä olet?

- montas lasta sulla on? minkä ikäisiä?

- onko sulla sairauksia?

Noi kaikki multa kyseltiin muiden mukana. Jäin vaan miettimään, että meniköhän tuo nyt ihan oikein?

Multa kysyttiin noi sama.Kusetin suoraan ettei ole lapsia eikä sairauksia. Ikä oli ainoo totta.

No mitenkäs työnantaja siihen sitten suhtautuu, jos työntekijän pitääkin jäädä hoitamaan sairasta lasta kotiin ja hän on ilmoittanut että hänellä ei ole lapsia?

Nielee vaan raivonsa, koska kysyminen on laissa kielletty..

Oli tai ei kiellettyä niin ensimmäisen tuollaisen tapauksen jälkeen varmaankin työntekijään luotto on aika nolla työnantajan puolelta. Ja kyseinen työntekijä on varmasti ensimmäisenä pois laitettavissa mikäli tarvetta ilmenee