Nyt loppui vapaaehtoistoiminta! Yhdet osallistuu ja toiset vapaamatkustaa.

Verottajan mukaan tosiaan ei voi tehdä työtä oman lapsensa hyväksi. Jos "ansaitsee" 100 euroa tyttönsä maksujen pienentämiseksi, tuo 100 euroa on ansaitsijalleen veronalaista tuloa.

Toki käryn käymisen mahdollisuus on varmaan pienen pieni, mutta vastoin verottajan ohjeita. Puffetin tuoton pitää mennä tasan kaikkieen joukkueen jäsenten hyväksi, ei 3 aktiivisen vanhemman kausimaksun alentamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on tietysti urheiluseura, ja siellä juniorijoukkue. Tämän kevään loppuun osallistun ja se oli sitten siinä. Olen paikannut valmentajia treeneissä, ollut kuljettamassa junnuja peleihin, keitellyt kahvia, hakenut tavaraa buffaan, kysellyt sponsoreita, pyytänyt vaatetarjouksia, myynyt ja tilannut myytävää joukkueelle. Tämän monen vuoden avuliaisuuden jälkeen kypsyttää parikin asiaa. 1. Vanhemmat, jotka valittavat kaikesta. Viimeisin valituksen aihe oli väärän kokoinen peliasu. Jos tulee joukkueeseen kauden alkamisen jälkeen, voisi itse olla edes sen verran aktiivinen, että vaivautuu pyytämään joltakin lainaksi peliasun, että tietää tilata oikean koon. En minä kenenkään kokoa päätä. Edellinen valituksen aihe oli se, ettei joku saanut kyytiä peliin vieraspaikkakunnalle. Voi kun sekin vaatii vain vähän aktiivisuutta, että ajoissa alkaa kysellä, kenen autossa on tilaa! Eikä päivää ennen peliä.

2. Vanhemmat, jotka ei ilmoittaudu koskaan mihinkään. Ei ole aikaa tai "ei pysty" edes buffaa pitämään, toimitsijatehtävistä puhumattakaan. Joitain vanhempia ei näy pelipaikoillakaan. Kauden avauspalaverissa istuvat hiljaa nyökyttelemässä ja sen jälkeen kaikki hommat jätetään muille.

Minulla taas risoo kaltaisesi jokapaikan höylä joka MUKA innoissaan talkoilee ja on suuna päänä joka paikassa, mutta sitten selän takana vinkuu, että muut eivät tee mitään ja itse pitää tehdä kaikki!

Moni haluaisi olla mukana ja tehdä NORMAALIN määrän talkoita, mutta teille ei mikään riitä jos ei ole joka päivä aamusta iltaan seuran asialla. Useilla on muutakin elämää, eikä ainoastaan eletä pelkästään seuralle!

Varainkeruu pitää hoitaa niin, että ne talkoilee jotka haluaa ja kuittaavat rahalla jotka haluaa!

 

Yleensä nämä aktiivit tietävät paljonko työtä tarvitaan niiden turnausten eteen ja tämä sinun normaalisia ei välttämättä riitä Vantaata pidemmälle.

Mikäli NORMAALI määrä talkoilua ei jossakin seurassa riitä niin silloin on jotakin pahasti pielessä!

Mitä perhe-elämää se on, että toinen vanhempi on kaikki viikonloput  ja yleensä myös arki-iltoina yhden lapsen harrastuksen vuoksi pois muun perheen touhuista. Meillä nimittäin on kausia, että vaatimustaso on tama!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuran ehtoihin kannattaa laittaa hinta sille, ettei osallistu mitenkään seuran/joukkueen pyöritykseen. Sillä ylimääräisellä rahalla sitten kustannetaan vaikka niiden osallistujien lasten kuluja.

Samoin pitäisi poistaa yhteiskunnan tuet ja verovapaus urheiluseurojen toiminnasta, sillä nyt tuetaan hyvätuloisten ja aktiivisten vanhempien lasten harrastustoimintaa yhteiskunnan varoilla. Samoin yrityselämässä, sillä laki mahdollistaa tukien maksamisen verovähennyksenä.

Lapsihan ei voi valita vanhempiaan, eikä se ole lapsen syy, joka oikeuttaisi laittaa lapsen liikunnan harrastuksen ulkopuolelle, jos vanhemmat eivät osallistu talkoisiin.

Pieni korjaus. Urheiluseurojen tuet eivät tule verovaroista, vaan Veikkausvoittovaroista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei yksinkertaisesti ole aikaa panostaa seuratoimintaan. Lapsi kuitenkin haluaa harrastaa tiettyä urheilulajia.

Työpäiväni ovat niin pitkiä, että lähden kotoa klo 6.45 ja tulen takaisin klo 20.45. Viikonloppuisin töitä on vain toisena päivänä (la tai su), mutta sen vapaan päivän haluan oikeasti olla kotona ja tehdä kotitöitä. Miehen päivät ovat viikolla lyhyet, mutta viikonloppuisin hän taas tekee pitkiä vuoroja.

Lapsen kaverin perhe on auttanut meitä paljon kuljetuksissa ja muussakin urheiluharrastukseen liittyvässä. Me taas koitamme ostaa heille välillä esim. leffaliput koko perheelle, annamme bensarahaa ja otamme heidän lapsensa meille yökylään aina silloin tällöin.

Aina kun se on mahdollista, katsomme pelejä ja koitamme muutenkin kannustaa lasta harrastuksessaan. Töitä emme voi kuitenkaan lopettaa sen takia, emmekä tällä hetkellä vähentääkään. Sen verran vaativa ja hektinen on tämän hetken työelämä, jossa uusia ei palkata, vaan vanhat joutuvat tekemään kahden ihmisen työt.

Tämä on mun mielestä erittäin Fair Play, ei mulla ainakaan olisi mitään valittamista tuona kaveriperheenä. Tosi huomaavaista itse asiassa. Bensarahakin olisi ok.

Mutta muistan kyllä ajan kun lapseni oli joukkuevoimistelussa: Tietyt vanhemmat tuuppasivat lapsensa kyytiin tyyliin Turusta Jyväskylään ja takaisin + tietenkin siitä lapsesta piti pitää huolta (itsestäänselvyys) sen reissun aikana. Koskaan ei tarjottu edes bensarahoja, vaikka siitä oli epävirallisesti sovittu. Plus järkkyä aina laskeskella niitä ja sitten ne kriittisimmät kitisivät siitäkin, että kuinka se voi olla noin paljon? Ei helvetti sentään. Kiitoksen sanaa ei koskaan, vaan niitä kiukkuisia meilejä kuinka "Pinja-Jasmiinalla ei VIELÄKÄÄN ole kyytiä Tampereelle silloin ja silloin, HALOO!! MIten Pinja-Anniina pääsee kisoihin???"

Jossain vaiheessa sovittiin yhteisesti kyytimaksu, joka oli vakio aina kun liikuttiin yli 100 km suuntaansa. Se oli vähän yläkanttiin verrattuna "bensarahoihin", mutta selkeytti käytäntöä. Lisäksi sovittiin eism. valmentajan ja tuomarin kuljettamisesta kukin vuorollaan ja ne jotka eivät koskaan kuljettaneet, maksoivat sen kyytimaksun.

Ymmärrän ihan hyvin ettei kaikilla ole a) aikaa eikä b) halua osallistua yhtään mihinkään. Se lähinnä ärsyttää, että nämä ovat aina kovimpia valittajia kaikista kustannuksista.

Toinen juttu on se, ettei niitä pelejä ja kisoja lapsille ole jos ei niitä vanhemmat ja muut vapaaehtoiset järkkää. Olisi aivan tajuttoman kallista ostaa palvelu kaupallisislta toimijoilta eikä sellaisia edes taida olla. Buffetit ja muut on tietty ekstraa, niitä pidetään jotta saadaan niitä kustannuksia kuriin. Usein lisäksi toimitsijoille ja tuomareille joudutaan kuitenkin tarjoamaan ruokaa/sämpylää tms. niin puffetit on syntyneet siinä samalla. Mutta ei missään nimessä välttämättömiä juttuja.

Tottakai vaihtoehto on vaan kerätä joku korttelijengi joka pelailee keskenään tai sille palkataan ohjaaja. Ei osallistuta turnauksiin jne. ja treenataan koulun pihalla yms. maksuttomilla paikoilla. Vaikka täälläkin aina näiden perään aina huudetaan ("miksei voi vaan pelata"), mutta jostain kumman syystä näitä ei kuitenkaan muodostu ja/tai ne eivät ole pitkäikäisiä.

Tiivistit ajatukseni aika hyvin sanoiksi. Korttelijengit ei pyöri siksi, ettei saada edes kunnolla kenttävuoroja. Täälläpäin ainakin vuorot ovat todella kortilla kesäisin ja vaihtoehdoksi jää käytännössä koulun sorakenttä tai jonkun takapiha. Lisäksi juuri kukaan ei ole sitoutunut käymään pelailemassa ja lopulta koko homma lässähtää käsiin. Lapsille on myös tärkeää ne pelit, voittamisen kokemus tuntuu lapsesta järjettömän hyvältä ja toisaalta myös se häviö on hyvää kasvatusta lapselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantaja muuten arvottaa tuon toimeliaisuuden korkealle, "koska sitä kautta syntyy liiketoimintaa edistäviä suhteita..."

Jollain konttorikonemyyjällä noin voi ollakin. Mutta hyvä noin.

Tiedän aika monta johtavassa asemassa olevaa koutsia ja futisjunnun vanhempaa...tämä tosin pääkaupunkiseudulla.

Näin se on jokapaikassa. Itse harrastin seurassa, jossa erään Ollilan "Dreamteamilaisen" poika pelasi. Yllättäen Nokia sponsoroi seuraa ja ko. henkilö myöskin osallistui toimintaan. Avasi aikalailla ovia eikä varmaan ollenkaan huono kontakti muutenkaan.

Nykyisessä kotikaupungissa kyllä juuri ne isoimpien johtajien kersat pelaa juuri jääkiekkoa, fudista ja tytöt taitolustelee. Itse aikanaan sain työpaikan näiden suhteiden kautta, ihan asiantuntijatehtävissä Jännä muuten kun noi aika usein ehtii peleihin jne.

Vierailija kirjoitti:

n

y

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei yksinkertaisesti ole aikaa panostaa seuratoimintaan. Lapsi kuitenkin haluaa harrastaa tiettyä urheilulajia.

Työpäiväni ovat niin pitkiä, että lähden kotoa klo 6.45 ja tulen takaisin klo 20.45. Viikonloppuisin töitä on vain toisena päivänä (la tai su), mutta sen vapaan päivän haluan oikeasti olla kotona ja tehdä kotitöitä. Miehen päivät ovat viikolla lyhyet, mutta viikonloppuisin hän taas tekee pitkiä vuoroja.

Lapsen kaverin perhe on auttanut meitä paljon kuljetuksissa ja muussakin urheiluharrastukseen liittyvässä. Me taas koitamme ostaa heille välillä esim. leffaliput koko perheelle, annamme bensarahaa ja otamme heidän lapsensa meille yökylään aina silloin tällöin.

Aina kun se on mahdollista, katsomme pelejä ja koitamme muutenkin kannustaa lasta harrastuksessaan. Töitä emme voi kuitenkaan lopettaa sen takia, emmekä tällä hetkellä vähentääkään. Sen verran vaativa ja hektinen on tämän hetken työelämä, jossa uusia ei palkata, vaan vanhat joutuvat tekemään kahden ihmisen työt.

No tuntuu olevan todellakin vaativa työelämä, jos lähtee klo 6.45 ja palaa 20.45 ja vielä on toinen päivä viikonlopustakin töitä. Onkohan tuo edes laillista? Vai hiukan liioiteltua? En itse uhraisi koko perhe-elämää työn takia. Meillä menee lapset nukkumaan jo klo 21, niin ehtisin olla niille äiti 15 minuuttia.

Tämä vuosi menee nyt näin. Rankkaa on, mutta onneksi miehellä on enemmän aikaa olla kotona. Ensi syksylle olen jo etsimässä työpaikkaa, jossa saa olla, vaikkei tekisikään näin rankasti ylitöitä. Ylitöistä saan tosin kesälle lomaa aika paljon, joten silloin ehdin myös viettää aikaa lapsen kanssa - myös urheilutreeneissä.

Näitä työaikoja saadaan näköjään ketjutettua, kun työt jaetaan projekteina, joille arvioidaan etukäteen aivan lyhyet suoritusajat. Sitten on vain raadettava projektit loppuun, vaikka töitä riittäisi kahdelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei yksinkertaisesti ole aikaa panostaa seuratoimintaan. Lapsi kuitenkin haluaa harrastaa tiettyä urheilulajia.

Työpäiväni ovat niin pitkiä, että lähden kotoa klo 6.45 ja tulen takaisin klo 20.45. Viikonloppuisin töitä on vain toisena päivänä (la tai su), mutta sen vapaan päivän haluan oikeasti olla kotona ja tehdä kotitöitä. Miehen päivät ovat viikolla lyhyet, mutta viikonloppuisin hän taas tekee pitkiä vuoroja.

Lapsen kaverin perhe on auttanut meitä paljon kuljetuksissa ja muussakin urheiluharrastukseen liittyvässä. Me taas koitamme ostaa heille välillä esim. leffaliput koko perheelle, annamme bensarahaa ja otamme heidän lapsensa meille yökylään aina silloin tällöin.

Aina kun se on mahdollista, katsomme pelejä ja koitamme muutenkin kannustaa lasta harrastuksessaan. Töitä emme voi kuitenkaan lopettaa sen takia, emmekä tällä hetkellä vähentääkään. Sen verran vaativa ja hektinen on tämän hetken työelämä, jossa uusia ei palkata, vaan vanhat joutuvat tekemään kahden ihmisen työt.

No tuntuu olevan todellakin vaativa työelämä, jos lähtee klo 6.45 ja palaa 20.45 ja vielä on toinen päivä viikonlopustakin töitä. Onkohan tuo edes laillista? Vai hiukan liioiteltua? En itse uhraisi koko perhe-elämää työn takia. Meillä menee lapset nukkumaan jo klo 21, niin ehtisin olla niille äiti 15 minuuttia.

Tämä vuosi menee nyt näin. Rankkaa on, mutta onneksi miehellä on enemmän aikaa olla kotona. Ensi syksylle olen jo etsimässä työpaikkaa, jossa saa olla, vaikkei tekisikään näin rankasti ylitöitä. Ylitöistä saan tosin kesälle lomaa aika paljon, joten silloin ehdin myös viettää aikaa lapsen kanssa - myös urheilutreeneissä.

Näitä työaikoja saadaan näköjään ketjutettua, kun työt jaetaan projekteina, joille arvioidaan etukäteen aivan lyhyet suoritusajat. Sitten on vain raadettava projektit loppuun, vaikka töitä riittäisi kahdelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei yksinkertaisesti ole aikaa panostaa seuratoimintaan. Lapsi kuitenkin haluaa harrastaa tiettyä urheilulajia.

Työpäiväni ovat niin pitkiä, että lähden kotoa klo 6.45 ja tulen takaisin klo 20.45. Viikonloppuisin töitä on vain toisena päivänä (la tai su), mutta sen vapaan päivän haluan oikeasti olla kotona ja tehdä kotitöitä. Miehen päivät ovat viikolla lyhyet, mutta viikonloppuisin hän taas tekee pitkiä vuoroja.

Lapsen kaverin perhe on auttanut meitä paljon kuljetuksissa ja muussakin urheiluharrastukseen liittyvässä. Me taas koitamme ostaa heille välillä esim. leffaliput koko perheelle, annamme bensarahaa ja otamme heidän lapsensa meille yökylään aina silloin tällöin.

Aina kun se on mahdollista, katsomme pelejä ja koitamme muutenkin kannustaa lasta harrastuksessaan. Töitä emme voi kuitenkaan lopettaa sen takia, emmekä tällä hetkellä vähentääkään. Sen verran vaativa ja hektinen on tämän hetken työelämä, jossa uusia ei palkata, vaan vanhat joutuvat tekemään kahden ihmisen työt.

No tuntuu olevan todellakin vaativa työelämä, jos lähtee klo 6.45 ja palaa 20.45 ja vielä on toinen päivä viikonlopustakin töitä. Onkohan tuo edes laillista? Vai hiukan liioiteltua? En itse uhraisi koko perhe-elämää työn takia. Meillä menee lapset nukkumaan jo klo 21, niin ehtisin olla niille äiti 15 minuuttia.

Tämä vuosi menee nyt näin. Rankkaa on, mutta onneksi miehellä on enemmän aikaa olla kotona. Ensi syksylle olen jo etsimässä työpaikkaa, jossa saa olla, vaikkei tekisikään näin rankasti ylitöitä. Ylitöistä saan tosin kesälle lomaa aika paljon, joten silloin ehdin myös viettää aikaa lapsen kanssa - myös urheilutreeneissä.

Näitä työaikoja saadaan näköjään ketjutettua, kun työt jaetaan projekteina, joille arvioidaan etukäteen aivan lyhyet suoritusajat. Sitten on vain raadettava projektit loppuun, vaikka töitä riittäisi kahdelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei yksinkertaisesti ole aikaa panostaa seuratoimintaan. Lapsi kuitenkin haluaa harrastaa tiettyä urheilulajia.

Työpäiväni ovat niin pitkiä, että lähden kotoa klo 6.45 ja tulen takaisin klo 20.45. Viikonloppuisin töitä on vain toisena päivänä (la tai su), mutta sen vapaan päivän haluan oikeasti olla kotona ja tehdä kotitöitä. Miehen päivät ovat viikolla lyhyet, mutta viikonloppuisin hän taas tekee pitkiä vuoroja.

Lapsen kaverin perhe on auttanut meitä paljon kuljetuksissa ja muussakin urheiluharrastukseen liittyvässä. Me taas koitamme ostaa heille välillä esim. leffaliput koko perheelle, annamme bensarahaa ja otamme heidän lapsensa meille yökylään aina silloin tällöin.

Aina kun se on mahdollista, katsomme pelejä ja koitamme muutenkin kannustaa lasta harrastuksessaan. Töitä emme voi kuitenkaan lopettaa sen takia, emmekä tällä hetkellä vähentääkään. Sen verran vaativa ja hektinen on tämän hetken työelämä, jossa uusia ei palkata, vaan vanhat joutuvat tekemään kahden ihmisen työt.

No tuntuu olevan todellakin vaativa työelämä, jos lähtee klo 6.45 ja palaa 20.45 ja vielä on toinen päivä viikonlopustakin töitä. Onkohan tuo edes laillista? Vai hiukan liioiteltua? En itse uhraisi koko perhe-elämää työn takia. Meillä menee lapset nukkumaan jo klo 21, niin ehtisin olla niille äiti 15 minuuttia.

Tämä vuosi menee nyt näin. Rankkaa on, mutta onneksi miehellä on enemmän aikaa olla kotona. Ensi syksylle olen jo etsimässä työpaikkaa, jossa saa olla, vaikkei tekisikään näin rankasti ylitöitä. Ylitöistä saan tosin kesälle lomaa aika paljon, joten silloin ehdin myös viettää aikaa lapsen kanssa - myös urheilutreeneissä.

Näitä työaikoja saadaan näköjään ketjutettua, kun työt jaetaan projekteina, joille arvioidaan etukäteen aivan lyhyet suoritusajat. Sitten on vain raadettava projektit loppuun, vaikka töitä riittäisi kahdelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei yksinkertaisesti ole aikaa panostaa seuratoimintaan. Lapsi kuitenkin haluaa harrastaa tiettyä urheilulajia.

Työpäiväni ovat niin pitkiä, että lähden kotoa klo 6.45 ja tulen takaisin klo 20.45. Viikonloppuisin töitä on vain toisena päivänä (la tai su), mutta sen vapaan päivän haluan oikeasti olla kotona ja tehdä kotitöitä. Miehen päivät ovat viikolla lyhyet, mutta viikonloppuisin hän taas tekee pitkiä vuoroja.

Lapsen kaverin perhe on auttanut meitä paljon kuljetuksissa ja muussakin urheiluharrastukseen liittyvässä. Me taas koitamme ostaa heille välillä esim. leffaliput koko perheelle, annamme bensarahaa ja otamme heidän lapsensa meille yökylään aina silloin tällöin.

Aina kun se on mahdollista, katsomme pelejä ja koitamme muutenkin kannustaa lasta harrastuksessaan. Töitä emme voi kuitenkaan lopettaa sen takia, emmekä tällä hetkellä vähentääkään. Sen verran vaativa ja hektinen on tämän hetken työelämä, jossa uusia ei palkata, vaan vanhat joutuvat tekemään kahden ihmisen työt.

No tuntuu olevan todellakin vaativa työelämä, jos lähtee klo 6.45 ja palaa 20.45 ja vielä on toinen päivä viikonlopustakin töitä. Onkohan tuo edes laillista? Vai hiukan liioiteltua? En itse uhraisi koko perhe-elämää työn takia. Meillä menee lapset nukkumaan jo klo 21, niin ehtisin olla niille äiti 15 minuuttia.

Tämä vuosi menee nyt näin. Rankkaa on, mutta onneksi miehellä on enemmän aikaa olla kotona. Ensi syksylle olen jo etsimässä työpaikkaa, jossa saa olla, vaikkei tekisikään näin rankasti ylitöitä. Ylitöistä saan tosin kesälle lomaa aika paljon, joten silloin ehdin myös viettää aikaa lapsen kanssa - myös urheilutreeneissä.

Näitä työaikoja saadaan näköjään ketjutettua, kun työt jaetaan projekteina, joille arvioidaan etukäteen aivan lyhyet suoritusajat. Sitten on vain raadettava projektit loppuun, vaikka töitä riittäisi kahdelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei yksinkertaisesti ole aikaa panostaa seuratoimintaan. Lapsi kuitenkin haluaa harrastaa tiettyä urheilulajia.

Työpäiväni ovat niin pitkiä, että lähden kotoa klo 6.45 ja tulen takaisin klo 20.45. Viikonloppuisin töitä on vain toisena päivänä (la tai su), mutta sen vapaan päivän haluan oikeasti olla kotona ja tehdä kotitöitä. Miehen päivät ovat viikolla lyhyet, mutta viikonloppuisin hän taas tekee pitkiä vuoroja.

Lapsen kaverin perhe on auttanut meitä paljon kuljetuksissa ja muussakin urheiluharrastukseen liittyvässä. Me taas koitamme ostaa heille välillä esim. leffaliput koko perheelle, annamme bensarahaa ja otamme heidän lapsensa meille yökylään aina silloin tällöin.

Aina kun se on mahdollista, katsomme pelejä ja koitamme muutenkin kannustaa lasta harrastuksessaan. Töitä emme voi kuitenkaan lopettaa sen takia, emmekä tällä hetkellä vähentääkään. Sen verran vaativa ja hektinen on tämän hetken työelämä, jossa uusia ei palkata, vaan vanhat joutuvat tekemään kahden ihmisen työt.

No tuntuu olevan todellakin vaativa työelämä, jos lähtee klo 6.45 ja palaa 20.45 ja vielä on toinen päivä viikonlopustakin töitä. Onkohan tuo edes laillista? Vai hiukan liioiteltua? En itse uhraisi koko perhe-elämää työn takia. Meillä menee lapset nukkumaan jo klo 21, niin ehtisin olla niille äiti 15 minuuttia.

Tämä vuosi menee nyt näin. Rankkaa on, mutta onneksi miehellä on enemmän aikaa olla kotona. Ensi syksylle olen jo etsimässä työpaikkaa, jossa saa olla, vaikkei tekisikään näin rankasti ylitöitä. Ylitöistä saan tosin kesälle lomaa aika paljon, joten silloin ehdin myös viettää aikaa lapsen kanssa - myös urheilutreeneissä.

Näitä työaikoja saadaan näköjään ketjutettua, kun työt jaetaan projekteina, joille arvioidaan etukäteen aivan lyhyet suoritusajat. Sitten on vain raadettava projektit loppuun, vaikka töitä riittäisi kahdelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tekee säännön, että jokainen kuljettaa oman poikansa/tyttönsä vieraspeleihin ja turnauksiin, eiköhän hetkessä lopu marina kyydeistä? Mitään puffettia ei oo pakko pitää. Se tarkoittaa sitten muutaman satasen enemmän vanhempien kukkarosta, mutta jos joukkueessa on vaikka 15 ? pelaajaa, ei siihen pariin kymppiin/nuppi normaalin ihmisen talous kaadu.

Just tässä ketjussa kerrottiin, miten kallista kaikki seuratoiminta on nykyään. Ja sä sitten lisäät vielä eriarvoisuutta noilla "säännöilläs".

Ootko tullut ajatelleeksi, ettei kaikilla ole edes autoa? Normaali on myös yksinhuoltaja, jolla useita lapsia. Näistä sun "parista kympistä" per kersa voi jo talous kaatuakin.

Jo nykyään on paljon lajeja, joihin varattomamman perheen lapsilla ei ole mitään saumaa.

Lapset kannattaa kasvattaa niin, että ne ymmärtävät sen, mikä omalle perheelle on mahdollista. Aina on ollut perheitä, joilla ei ole ollut varaa kustantaa lapsilleen harrastuksia ja hyvin ovat lapset siitä huolimatta selvinneet. Se on vanhempien vastuulla selvittää onko jokin harrastus perheelle mahdollinen ennen kuin lapsi sen aloittaa. Jos perheellä ei ole autoa, kannattaa valita harrastus niin, että autoa ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Meidän pojan luokka ei tee mitään. Joka vuosi maksetaan 50€ luokkaretkirahastoon. Enemmistön päätös. Myyjäisiin ei halua kukaan, ja mitään ei haluttu ottaa myytäväksi, niin tuon kanssa on elettävä.

Mun lapsen luokalla tehtiin sama päätös, ei tarvinnut edes äänestää. Yksi vanhemmista sanoi: "Eiköhän jokaisella ole tähän mennessä hankittuna joku elinkeino jolla nämä leirikoulut saadaan maksettua." ja se oli sillä selvä. Ymmärrän hyvin, ettei kiireiset uraihmiset välitä myydä vessapapereita, sukkia tai leipoa myyjäisiin. Joka toinen vuosi sitten kerättiin vanhemmilta se 300-400€/lapsi leirikoulua varten.

Joukkueurheilu on mennyt ihan mahdottomaksi. Jo pienestä asti ne lapset ramppaavat ulkomailla leireillä ja kisoissa. Sääliksi käy niitä, jotka erehtyvät tuollaisen harrastuksen lapselleen sallimaan silloin kun lapsi on vielä pieni ja kustannukset kohtuulliset. Iän myötä ne kustannukset nousevat pilviin, samaten vanhemmilta vaadittava talkootyö. Ei tuossa ole järjen häivää, ellei se ole koko perheen yhteinen intohimo ja elämäntapa. 

Kausimaksut ovat yleensä niin kalliita, että minusta on kohtuutonta edellyttää vanhemmilta vapaaehtoistyötä. Suomessa junnuvalmennus on muutenkin alkutekijöissään. Pitäisi olla systeemi, jossa koulutetaan ammattivalmentajia nimenomaan pieniä harrastajia varten. Nythän valmennuksenkin hoitavat usein pystymetsästä pompanneet vanhemmat. Inhoan joukkuelajeja juuri siitä syystä, että huoltajat saavat heittää kokonaan hyvästit omalle vapaa-ajalleen, kun pitää kuskata, leipoa, valmentaa, pyykätä ja toimia urheiluselostajana. Toki lasta pitää harrastuksessaan tukea, mutta liika on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei yksinkertaisesti ole aikaa panostaa seuratoimintaan. Lapsi kuitenkin haluaa harrastaa tiettyä urheilulajia.

Työpäiväni ovat niin pitkiä, että lähden kotoa klo 6.45 ja tulen takaisin klo 20.45. Viikonloppuisin töitä on vain toisena päivänä (la tai su), mutta sen vapaan päivän haluan oikeasti olla kotona ja tehdä kotitöitä. Miehen päivät ovat viikolla lyhyet, mutta viikonloppuisin hän taas tekee pitkiä vuoroja.

Lapsen kaverin perhe on auttanut meitä paljon kuljetuksissa ja muussakin urheiluharrastukseen liittyvässä. Me taas koitamme ostaa heille välillä esim. leffaliput koko perheelle, annamme bensarahaa ja otamme heidän lapsensa meille yökylään aina silloin tällöin.

Aina kun se on mahdollista, katsomme pelejä ja koitamme muutenkin kannustaa lasta harrastuksessaan. Töitä emme voi kuitenkaan lopettaa sen takia, emmekä tällä hetkellä vähentääkään. Sen verran vaativa ja hektinen on tämän hetken työelämä, jossa uusia ei palkata, vaan vanhat joutuvat tekemään kahden ihmisen työt.

No tuntuu olevan todellakin vaativa työelämä, jos lähtee klo 6.45 ja palaa 20.45 ja vielä on toinen päivä viikonlopustakin töitä. Onkohan tuo edes laillista? Vai hiukan liioiteltua? En itse uhraisi koko perhe-elämää työn takia. Meillä menee lapset nukkumaan jo klo 21, niin ehtisin olla niille äiti 15 minuuttia.

Tämä vuosi menee nyt näin. Rankkaa on, mutta onneksi miehellä on enemmän aikaa olla kotona. Ensi syksylle olen jo etsimässä työpaikkaa, jossa saa olla, vaikkei tekisikään näin rankasti ylitöitä. Ylitöistä saan tosin kesälle lomaa aika paljon, joten silloin ehdin myös viettää aikaa lapsen kanssa - myös urheilutreeneissä.

Näitä työaikoja saadaan näköjään ketjutettua, kun työt jaetaan projekteina, joille arvioidaan etukäteen aivan lyhyet suoritusajat. Sitten on vain raadettava projektit loppuun, vaikka töitä riittäisi kahdelle.

Vapaita? Etkai vain ole kirjanpitäjä. Tuo työtuntien ketjuttaminen on laitonta, ellei siitä makseta ylityökorvausta. 1-1 vapaa ei korvaa ylityötunteja.

Jotkin firmat nimittäin huijaavat työntekijöitään tolkuttomilla ylitöiden määrillä.

Onko tämä vanhempien vapaaehtoistoiminta jotenkin lajikohtaista? Oma jälkikasvu pelasi aktiivisesti tennistä yli 10 vuotta eikä mua tarvittu kuin laskujen maksajaksi (= välineet ja valmennusmaksu ja aika ajoin kisamatkat). Tosin kisojakin oli ehkä pari kertaa vuodessa. Poika veti treeniksiä nuoremmille ja teki hommia kentällä ja kahviossa itse. Olin alunperin sitä mieltä, että oma on harrastuksensa enkä siihen puutu sen enempää kuin isäni omaan balettitanssiini. Toki jos ongelmia olisi ollut, niin asia olisi eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on tietysti urheiluseura, ja siellä juniorijoukkue. Tämän kevään loppuun osallistun ja se oli sitten siinä. Olen paikannut valmentajia treeneissä, ollut kuljettamassa junnuja peleihin, keitellyt kahvia, hakenut tavaraa buffaan, kysellyt sponsoreita, pyytänyt vaatetarjouksia, myynyt ja tilannut myytävää joukkueelle. Tämän monen vuoden avuliaisuuden jälkeen kypsyttää parikin asiaa. 1. Vanhemmat, jotka valittavat kaikesta. Viimeisin valituksen aihe oli väärän kokoinen peliasu. Jos tulee joukkueeseen kauden alkamisen jälkeen, voisi itse olla edes sen verran aktiivinen, että vaivautuu pyytämään joltakin lainaksi peliasun, että tietää tilata oikean koon. En minä kenenkään kokoa päätä. Edellinen valituksen aihe oli se, ettei joku saanut kyytiä peliin vieraspaikkakunnalle. Voi kun sekin vaatii vain vähän aktiivisuutta, että ajoissa alkaa kysellä, kenen autossa on tilaa! Eikä päivää ennen peliä.

2. Vanhemmat, jotka ei ilmoittaudu koskaan mihinkään. Ei ole aikaa tai "ei pysty" edes buffaa pitämään, toimitsijatehtävistä puhumattakaan. Joitain vanhempia ei näy pelipaikoillakaan. Kauden avauspalaverissa istuvat hiljaa nyökyttelemässä ja sen jälkeen kaikki hommat jätetään muille.

ihmisillä on parempaa tekemistä.

Juuuu, jätetään ne tenavat/teinit räpläämään kännyköitään, niin saadaan olla ihan rauhassa. Muuttaa kai ne jossain vaiheessa pois, niin pitäkööt sitten huolta kunnostaan.

Toi sun joukkue ei ole ainoa tapa liikkua. Pakkomielle toi sulle on. Säädät liikaa asioita ja kukaan ei sellasta jaksa eikä olla tekemisissä. Pojan seurassa oli just tollanen tyyppi. Viestii tuli niin paljon, että estot meni päälle. Sitä ei ketään jaksanu.

Juuri se, että touhuIidat karkottavat ne muut helposti itse. Minä olen jo kolmesta yhdistyksestä lähtenyt pois, kun en jaksanut näitä, jotka tekivät numeron siitä, mitä kaikkea he tekevät. Niitä, jotka tekivät pitämättä numeroa itsestään, ei huomioitu mitenkään.

Mä voin ilomielin maksaa rahaa siitä ilosta, etten joudu leipomaan, pitämään buffettia, toimitsemaan tms. No, lapsellani ei ole (vielä) sellaisia harrastuksia jotka tuollaista vaatisivatkaan. Tanssia harrastaa ja aktiivisuudeksi riittää treeneihin kuskaaminen ja kerran kaudessa esiintymisasun hankkiminen.

Jos on esim useampi lapsi, jotka hoitaa pääosin tai kokonaan itse, onko silloinkin vapaamatkustaja jos ei osallistu vapaaehtoisena kaikenmaailman buffetteihin? Mihin ne muut lapset laitetaan siksi aikaa, kun mamma toimitsee? Nii-i. Tai ne mukulan treenit on ainoa aika, kun itse pääsee lenkille/yksin kauppaan/whatever. On niin monenlaisia tilanteita ihmisillä ja harvalla riittää aikaa ja energiaa osallistua tuollaiseen.

Tenja kirjoitti:

Kausimaksut ovat yleensä niin kalliita, että minusta on kohtuutonta edellyttää vanhemmilta vapaaehtoistyötä. Suomessa junnuvalmennus on muutenkin alkutekijöissään. Pitäisi olla systeemi, jossa koulutetaan ammattivalmentajia nimenomaan pieniä harrastajia varten. Nythän valmennuksenkin hoitavat usein pystymetsästä pompanneet vanhemmat. Inhoan joukkuelajeja juuri siitä syystä, että huoltajat saavat heittää kokonaan hyvästit omalle vapaa-ajalleen, kun pitää kuskata, leipoa, valmentaa, pyykätä ja toimia urheiluselostajana. Toki lasta pitää harrastuksessaan tukea, mutta liika on liikaa.

Meille tuli urheiluseuraan 2 palkattua valmentajaa (A-C-ikäisille). Kas kummaa, omankin lapsen harrastusmaksut nuoremmassa ikäluokassa nousivat heti seuraavana syksynä! Edellisenä vuonna samalla joukkueella ja samoilla harjoitusmäärillä vuosi maksoi lisenssin kanssa 600 € ja ammattivalmentajien myötä 800 €. Seurajohto sanoi suoraan, että palkat jyvitetään joukkueiden kesken, koska muutoin A-C-ikäisten maksut tulisivat kohtuuttomiksi. En missään nimessä kannata siirtymistä ammattivalmennukseen missään seurassa, jos ei ole pakko. Se nostaa kustannuksia vanhemmille huomattavasti.