PSYKOLOGIA 2018

Oon miettinyt psykiatrisen sairaanhoitajan työtä kyllä, mut ei se silti ole sama asia, kun psykologi. Ja nimenomaan yiopistoon haluan opiskelemaan psykologiaa pääaineenani.

Meni mulla siis muitakin kysymyksiä väärin, kun vaan niitä "peruskysymyksiä" ja se onkin yks syy, miks oon ollut niin down tiistaista asti. Oon vaan pääni sisällä syyllistänyt itseäni siitä, että miksen epävarmojen kysymyksien kohdalla vain luottanut intuitioon. Jos/kun en tänä vuonna pääse, niin kyllähän ainakin matikan osalta mulla on ensvuonna paremmat lähtökohdat, koska olin tänä vuonna nettivalmennuskurssilla, josta oli tosi paljon apua ja opettelin siis kaikki kaavatkin aika pitkälti ulkoa (mut eihän niitä pääsykokeessa sit kysyttykään). Mut psykologian kirja on ollut jo kolme vuotta sama, joten en ihmettelisi, jos se ensvuodelle vaihtuisi.

Vierailija kirjoitti:

No jaa, vähän sama kuin opettajaksi haluavalta kysyy onko hän miettinyt lastenhoitajan ammattia tai sairaanhoitajaksi haluavalta lähihoitajaksi opiskelemista. Lähellä tai melkein ei kuitenkaan ole sama. Ei kauaa motivoisi.

Joskus on varmaan kuitenkin mietittävä niitä lähellä olevia vaihtoehtoja, jos ei rahkeet riitä siihen ensisijaiseen. Viisi vuotta hanttihommia ja sisäänpääsyn yritystä vai kymmenen vuotta...?

Ja kokeiden pisteytyshän tietääkseni (tai ainakin Uef:n sivuilla luki niin) menee normaalijakauman mukaan ja täytyy saada kaikkien kokeeseen osallistuneiden keskiarvosta vähintään 60%, että pääsee opiskelijaksi.

Koska tulee tieto pääsystä Turun yliopiston soveltuvuuskokeeseen?

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette yrittäneet monta kertaa sisään onnistumatta, oletteko miettineet psykiatrisen sairaanhoitajan ammattia, jos koette auttamisen olevan kutsumuksenne? Paljon samaa työnkuvassa poislukien testaus ja psyk.sh. koulutuksella voi myöhemmin hakeutua myös psykoterapiakoulutukseen.

Psykologi on ihmisen mielenterveyden, käyttäytymisen, tunne-elämän ja ajattelun asiantuntija. Sairaanhoitaja taas tekee hoitotyötä.  Vaikka aihealue eli mielenterveys on toki samankaltainen, niin psykologin työ on luonteeltaan kuitenkin asiantuntijatyötä. Opinnoissa painottuu ihmisen mielen teoreettinen tunteminen ja myös psykologian alan laajan tutkimuskentän hahmottaminen. Psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykologin työtä ei siis voi verrata toisiinsa. 

Psykologina työskenteleminen sairaalan osastolla voinee liipata läheltä psykiatrisen sairaanhoitajan työtä, mutta psykologeilla on paljon laajemmin myös muita sijoittumisvaihtoehtoja työelämässä.

Monia psykologeja kiinnostaa erityisesti ihmismielen teoreettinen tunteminen - toki halu auttaa ihmisiä on yhtä tärkeä ja vahva motivaattori, ja ehdottoman tärkeää myös käytännön työn kannalta. Kuitenkin psykologit ovat se ammattiryhmä, joilla on kaikista vahvin ja laaja-alaisin ihmisen käyttäytymisen, ajattelun ja tunne-elämän tuntemus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette yrittäneet monta kertaa sisään onnistumatta, oletteko miettineet psykiatrisen sairaanhoitajan ammattia, jos koette auttamisen olevan kutsumuksenne? Paljon samaa työnkuvassa poislukien testaus ja psyk.sh. koulutuksella voi myöhemmin hakeutua myös psykoterapiakoulutukseen.

Psykologi on ihmisen mielenterveyden, käyttäytymisen, tunne-elämän ja ajattelun asiantuntija. Sairaanhoitaja taas tekee hoitotyötä.  Vaikka aihealue eli mielenterveys on toki samankaltainen, niin psykologin työ on luonteeltaan kuitenkin asiantuntijatyötä. Opinnoissa painottuu ihmisen mielen teoreettinen tunteminen ja myös psykologian alan laajan tutkimuskentän hahmottaminen. Psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykologin työtä ei siis voi verrata toisiinsa. 

Psykologina työskenteleminen sairaalan osastolla voinee liipata läheltä psykiatrisen sairaanhoitajan työtä, mutta psykologeilla on paljon laajemmin myös muita sijoittumisvaihtoehtoja työelämässä.

Monia psykologeja kiinnostaa erityisesti ihmismielen teoreettinen tunteminen - toki halu auttaa ihmisiä on yhtä tärkeä ja vahva motivaattori, ja ehdottoman tärkeää myös käytännön työn kannalta. Kuitenkin psykologit ovat se ammattiryhmä, joilla on kaikista vahvin ja laaja-alaisin ihmisen käyttäytymisen, ajattelun ja tunne-elämän tuntemus. 

Tiedän kyllä psykologin ja psykiatrisen sairaanhoitajan eron. Kysymys oli siitä, että jos joku on yrittänyt jo esim. neljä-viisi kertaa sisään pääsemättä, niin missä vaiheessa tulee se raja vastaan, että kannattaa miettiä jotain muuta? Ja jos se mt-alalla työskentely on se, mitä kokee haluavansa tehdä, niin psyk.sh. on kuitenkin hyvä vaihtoehto sille. Ainahan voi sitten tuon tutkinnon hankittuaan kokeilla sitä psykologiksi hakeutumista uudelleen, jos vielä kokee, että sinne haluaa.

Ai että mä haluisin niin kokea sen tunteen, kun joskus tässä kesäkuussa Opintopolkuun tulisi teksti ''Hyväksytty'' ja tajuaisin, että musta tulee psykologi. Se olis varmaan paras tunne ikinä. Jyväskylästä tuli jo hylkäys ja nyt enää Joensuu jäljellä. Aion tietenkin hakea vielä kolmannen kerran, jos en pääse, mutta olis ihan kiva päästä jo elämässä eteenpäin ja saada se koulupaikka. Tuntuu vaan, että aina siellä on niitä viiden ällän hakijoita, jotka pääsee. Voiko kukaan samaistua? :/

Kiitti tsempistä, lämmittää kovasti. <3 Ei unelma tähän vielä kaadu, mutta negatiivisuus tulee välillä sellaisina aaltoina. Ainakin tietää että sisäänpääsy on itselle tosi tärkeä juttu, kun tämän otti näin raskaasti.

Tämä oli vasta toinen hakukerta, mutta välivuosia en olisi halunnut pitää lainkaan (toisaalta on tässä ehtinyt miettiä tulevaisuutta ja kerätä motivaatiota niin ei vuosi ole ihan haaskattu). Pitää nyt kartoittaa vaihtoehtoja; avoimet opinnot, hakeako vielä Jyväskylään vai kenties muualle tai ulkomaille. Toisaalta nyt Jyväskylän koe tuntuu jo "tutulta", niin sitä silmällä pitäen osaisi lukea "oikeita" asioita taas seuraavana keväänä (voi vitsi taas se luku-urakka...).

Voin kuvitella kuinka kamalalta tuntuu jäädä ihan pisterajoille, toisaalta siitä voi saada isostikin lisää motivaatiota seuraavalle vuodelle. Soveltuvuuskokeessakaan ei varmasti tunnu hyvältä pudota, mutta niin siinä aina joillekin käy.

t. viestin 274 pillittäjä

Onhan sähköpostin odottelijat muistaneet tsekata roskapostikansion?

Itsekin olen miettinyt muita vaihtoehtoja psykalle. Vaihtoehdot ovat rajalliset jos haluaisi yliopistoon. Logopedia liippaa läheltä, mutta samat onnettomat sisäänpääsyprosentit sielläkin. Lääketiedehän on suljettu lukion kurssivalinnoilla pois jo vuosia sitten. Erityisopettajalla olisi myös muutakin kuin opetustyötä mikä voisi olla myös. Mutta silti psykologia on se joka vetää puoleensa.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen miettinyt muita vaihtoehtoja psykalle. Vaihtoehdot ovat rajalliset jos haluaisi yliopistoon. Logopedia liippaa läheltä, mutta samat onnettomat sisäänpääsyprosentit sielläkin. Lääketiedehän on suljettu lukion kurssivalinnoilla pois jo vuosia sitten. Erityisopettajalla olisi myös muutakin kuin opetustyötä mikä voisi olla myös. Mutta silti psykologia on se joka vetää puoleensa.

Jos en olis valinnut psykologiaa, logopedia olisi ollut mullekin toinen vaihtoehto. Mikä sinne on sisäänpääsyprosentti esim. Helsinkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen miettinyt muita vaihtoehtoja psykalle. Vaihtoehdot ovat rajalliset jos haluaisi yliopistoon. Logopedia liippaa läheltä, mutta samat onnettomat sisäänpääsyprosentit sielläkin. Lääketiedehän on suljettu lukion kurssivalinnoilla pois jo vuosia sitten. Erityisopettajalla olisi myös muutakin kuin opetustyötä mikä voisi olla myös. Mutta silti psykologia on se joka vetää puoleensa.

Jos en olis valinnut psykologiaa, logopedia olisi ollut mullekin toinen vaihtoehto. Mikä sinne on sisäänpääsyprosentti esim. Helsinkiin?

Helsinkiin 2,4% ja sai hakea vain yhteen

Ootteko miettineet sairaanhoitajaksi ja sen jälkeen kouluttautua psykoterapeutiksi?

Vierailija kirjoitti:

Ootteko miettineet sairaanhoitajaksi ja sen jälkeen kouluttautua psykoterapeutiksi?

Itselle psykoterapiatyö on psykologian kentältä se mikä kiinnostaa vähiten/koen että vahvuuteni on muilla alueilla.

Ootteko miettiny että kävisitte avoimessa kursseja, koska niistä vois olla apua sisäänpääsemiseksi, kun kokonaiskuva psygolokiasta parantuisi ja sitten kursseja voisi vain hyväksilukea kun pääsette sisään? Siis te kaikki useamman kerran yrittäjät.

Onnea soveltuvuuskokeisiin päässeille ja paljon voimia niille, jotka jäivät ilman jatkopaikkaa. Hakuprosessi on todella raskas ja ansaitsette kaikki onnittelut suorituksestanne, etenkin te jotka olette jaksaneet tehdä työn useampaan kertaan.

Minä olin hakiessani äitiyslomalla ja luin lähinnä illat ja joskus öitäkin. Lukiosta oli jo lähes kymmenen vuotta ja tahtotila hurja. "Opiskelupaikka myönnetty" opintopolussa oli yksi elämäni hienoimmista hetkistä ja tunteet nousee edelleen pintaan kun ajattelen sitä.

Uskokaa itseenne myös vaikeina hetkinä ja tehkää kovasti töitä unelmienne eteen. Se palkitsee kyllä tavalla tai toisella.

Miten olette laskeneet niitä alustavia pisteitänne Joensuuhun? Muistatteko kaikki kysymykset ja sen perusteella? Itse koitin listata niitä ja muistin vain reilu puolet, joten vaikea laskea mitään...

Tunnen muutaman psykkatytön Helsingistä.  Kaikilla omaa kannettavaa. Pliis. Hankkikaa ensin hoito omiin ongelmiin. Sitten ratkaisemaan muitten.

Mulla on avoimessa yliopistossa psykan perusopinnot kyllä, mut en kerennyt tehdä niistä, kun yhden kurssin. Ihan sen takia, koska sit aloitin aika pian lukemaan jo pääsykokeisiin, jotka tietenkin oli etusijalla. Harmi sinänsä, koska kyllähän ne perusopinnotkin maksoi aika paljon rahaa ja tähän mennessä se on mennyt vähän niinkun hukkaan.

Kf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovaa puurtamista näyttää sisäänpääsy olevan. Ihmettelen miten ajattelette yliopistossa pärjäävänne, siellä se lukeminen vasta alkaa... työelämässä pitää osata jättää pilkunviilaukset jo enemmän taakse, ja osata soveltaa opittua. Plus kouluttautua lisää. Monta tiukkaa rastia on siis edessä mutta tsemppiä kaikille tätä alaa yrittäville!

Niin. Voihan olla että joukossa on (ja varmasti onkin) porukkaa, joiden ei syystä tai toisesta tarvitse puurtaa pääsykokeiden eteen niin paljon, mutta ainakin itse näin tavan tallaajana ja btw kasvatuspsykologian maisterin paperit kädessä joudun tekemään paaaaljon töitä pääsykokeiden eteen. Puurtamista opinnot yliopistossa vaatii, mutta itse koen että tää pääsykoe on paljon vaativampi kuin yksittäiset kurssit yliopistossa nimen omaan sen takia että täytyy viilata nippelitietoa ja laskea käsin mitä ei oikeasti opinnoissa saati työelämässä tarvitse tehdä. Vielä tulis paljon tekstiä mutta jätän tämän tähän

Mitä on kasvatuspsykologia? Onko se siis PsM-tutkinto myös? Onko helpompi päästä opiskelemaan? Anteeksi jos kyselen tässä tyhmiä mutta ala kiinnostaa :) Samalla myös kauhistuttaa ketjun lukeneena, että uskallanko koskaan hakea.

Mietin myös, että jos psykologia kiinnostaa niin mikä amk:ssa vois olla lähinnä sitä? Tiedän, ettei mikään ihan 100% mutta onkohan esim sosionomin opinnoissa paljon psykologiaa ja ehkä pääsisi vähän samanlaisiin töihin?

Vierailija kirjoitti:

Mitä laitoitte siihen, että mikä seuraavista on kronosysteemin ilmiö? Mä laitoin, että kiristyvä kuntatalous

Joo mietin samaa?? Eihän se voinut olla ylisukupolvien siirtyvä huono-osaisuus? Mietin tosin et eiks kiristyvä kuntatalous oo enemmänkin makrotason asia🤔