Miten jonkun ihmisen tavote voi olla työ
Siis onhan työ nyt hiton tärkee asia. Mutta että ihan päätavote niin minusta aika surullista. Ja tähän ei nyt lasketa työttömiä mukaan. Vaan ne ketkä on jo töissä ja tyytyy siihen.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
ylös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työskentelee esimerkiksi tutkijana, niin on kiinnostunut työn sisällöstä niin paljon, että se on enemmän elämäntapa. Samoin moni muu ammatti. Rahat elämiseen on saatava jostain joten työ viehättää.
Herää todellisuuteen. Suurelle valtaosalle työnteko on nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä. Kukaan ei mene Alepan kassalle aamuvarhaisella hakemaan mitään elämänsisältöä tai koe sitä viehättävänä elämätapavalintana.
Huippututkijat, taidemaalarit, rock-tähdet ja muut vastaavat ei hirveän hyvin edusta keskimääräistä työssäkävijää. Äärimmäisen pieni joukko jotka todella kykenee elämänsisältönään työtänsä tekemään.
Tästä syystä monet jääkin sinne alepan kassalle, koska asenne on tuo. Kaupan alallakin valtavasti etenemismahdollisuuksia ja todella mielekkäitä tehtäviä. Kyllä se on omasta asenteesta kiinni haluaako kehittyä urallaan ja elämässään ja ihmisenä vai onko vielä viiskymppisenäkin "kaupan kassana naama norsunv:nä". Ja tämä ei mitenkään halvenna näitä kaupan kassoja. Tunnen myös niitä jotka saavat aidosti myös sisältöä elämäänsä kaupan kassana. Eli tarkemmin vielä Ei ole mitenkään väärin että on kaupan kassana 20 vuotta kun nauttii siitä, mutta tuo että "mä joudun oleen kaupan kassana että pysysin hengissä, kun onni ei oo potkinut" on juuri siitä omasta asenteesta kiinni.
Kysymys on kylmän matemaattisesta totuudesta.
Kaupassa on yksi kauppias ja montakymmentä kassahenkilöä. Kaikki ei voi edetä mielekkäisiin työtehtäviin ja alkaa päälliköiksi. Maailma ei vaan toimi niin. Ei se toimi jos on liikaa päälliköitä ja liian vähän intiaaneja.
Sama pätee mielekästä tutkijan työtä tekeviin. Jokaista tutkijaa kohden on tuhansia roskakuskeja, siivojia ja kaupankassoja.
Vaikka yksittäisiä työntekijöitä siirreltäisiin työtehtävästä toiseen se ei muuta työelämän rakennetta miksikään. Edelleen on valtaosin näitä ihan tavallisia tylsiä töitä joista kukaan ei erityisemmin nauti ja sitten on pieni joukko työtehtäviä mistä voi saada mielekästä elämänsisältöä. Väestöstä enemmistön kohtaloksi jää tyytyminen siihen työhön mitä nyt sattuu saamaan. Jokainen voi toki yksilötasolla tavoitella näitä parempia hommia. Se kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että sinun asemastasi joku muu tekee sen vähemmän mieluisan homman.
Aina joku on se jolle jää Musta-Pekka kortti käteen ja pääsee viemärisukeltajaksi.
Pitää olla vissiin vähän enemmän elämänkokemusta että näkee miten tämä kiertokulku oikeasti toimii. Kaikilla nimittäin on mahdollisuus edetä ja liikkua urallaan koska porukkaa koko ajan häipyy jokaisesta portaasta joko eteenpäin tai sivulle päin tai ulos. Pitää vain tehdä hommansa niin että on valmis seuraavaan siirtoon. Pystyvien tyyppien haku jokaisella alalla jatkuu ihan maailman tappiin. Ne jotka jumituvat epämieluisaan työhön sairastavat negatiivisuutta ja itseluottamuksen puutetta.
On naivia ajatella että viemärisukellus olisi pohjanoteeraus töiden joukossa. Työhön on takuulla sellaiset fyysiset ja henkiset vaatimukset että kuka tahansa ei hommaan kelpaa ja palkka on sen mukainen.
Fiksu olisi ymmärtänyt viemärisukeltajan tarkoittavan karrikotua erimerkkiä työstä joka kukaan ei koe tärkeimpänä elämänsisältönään.
Kun tarkastellaan työelämästä eläkkeelle siirtyviä niin paljon enemmän siellä joukossa on kaupan kassoja, siivoajia ja roskakuskeja kuin näitä työurallaan edenneitä johtajia. Tämä epämieluisia töitä tekevien joukko on niin ylivoimaisen paljon suurempi kuin se pieni hyviin hommiin päässyt kerho. Jokaista pystyvää tyyppiä kohden on kymmeniä keskinkertaisia ja siitä vielä heikommin työelämässä menestyneitä.
Kaikki ei voi olla keskimääräistä parempia työntekijöitä. Se on mahdottomuus. Puolet työntekijöistä on keskimääräistä huonompia. Tämä on Suomessa yli miljoonan ihmisen joukko. Sieltä löytyy näitä ketkä ei nauti hetkeäkään työpaikalla viettämästään ajasta.
Työ - eli elämäntehtävä - on ihmisen elämän pääsisältö. Ihmisuhteet ja harrastukset tuovat lisäarvoa, mutta eivät riitä elämän sisällöksi. Elämä on suunnittelukysymys. Mielekästä työtä ei saa, ellei kouluta itseään ja ole valmis panostamaan siihen mitä tekee. Eri asiat ovat eri ihmisille mielekkäitä. Pohjimmillaan kysymys on kyvystä motivoida itseään. Kyse on vähemmän olosuhteista kuin omasta asenteesta. Ihan ensiksi on opittava, että omiin tunteisiin ja motivaatioihinsa voi vaikuttaa ajatuksillaan. Kannattaa siis miettiä millaisia ajatuskulkuja itsessään ruokkii. Elämä ei ole koskaan täydellistä, mutta se voi olla erittäin mielenkiintoista.
Työ on tärkeä koska yleensä siinä menee n 8 t. Elämässä on muitakin tärkeitä asioita.
Minulle työ on todella tärkeä koska siitä saa rahaa, sisältöä elämään ja työssä tapaan ihmisiä, saan onnistumisen tunteita ja opin uusia asioita.
Minulla ei ole perhettä tai puolisoa. Ystävilläni on perheet ja puolisot. Olen melko paljon yksin paitsi töissä tapaan ihmisiä. Haluaisin kyllä miehen mutta en valitettavasti taida kelvata kenellekään koska en halua lapsia.
Töissä käynti mahdollistaa minulle sen että saan rahaa pariin harrastukseen joihin käytän vapaa-aikani ja voin asua mieluisalla alueella. On vähän ikävää vähätellä toisen elämää koska jos voisin valita niin ottaisin kyllä miehen ja ystäviä joilla on aikaa tavata, minulle ei vaan rakkaussuhdetta ole siunaantunut enkä aio sitä asiaa jäädä murehtimaan. Olisin todella onneton yksin ja työttömänä. Kaikilla ei ole niin onnekkaasti asiat kuin ehkä sinulla, että onnistuisivat ihmissuhteissa. Älä vähättele töitä tekeviä.
Elämäntaitoa kirjoitti:
Työ - eli elämäntehtävä - on ihmisen elämän pääsisältö. Ihmisuhteet ja harrastukset tuovat lisäarvoa, mutta eivät riitä elämän sisällöksi.
Ikävää, jos koet noin. Miksi monet sitten haaveilevat taloudellisesta omavaraisuudesta ja ennenaikaisesta eläköitymisestä?
Kyse on vähemmän olosuhteista kuin omasta asenteesta.
Olosuhteet ovat hyvinkin ratkaisevia. Eri asia sitten on, tekeekö niille olosuhteille mitään esim. muuttamalla pois korkean työttömyyden alueelta.
Asenne vaikuttaa siihen, miten olosuhteet huomioidaan, mutta esim. ydinfyysikko ei työllisty välttämättä, vaikka asenne olisi millainen. Uudelleenkouluttautuminenkaan ei aina onnistu, jos siihen ei ole varaa. Ikä on myös usein haasteena kaikille, jos sitä on tarpeeksi paljon, eikä sitäkään voi asenteella muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kauheaa koko ajan vihata työtänsä. Sehän tarkoittaisi sitä, että vihaisi suurinta osaa elämästään.
Työtä kun on pakko tehdä jos haluaa syödä ja elää jossain, jos ei ole sattunut perimään omaisuuksia, voittamaan lotossa tai olemaan rikkaiden sukulaisten elätettävänä. Työttömänä eläminen kun alkaa tulla koko ajan vaikeammaksi.
Hyvin harvalla on mahdollisuus tehdä työkseen edes sellaista mistä pitää ja vielä harvemmalla sellaista mitä rakastaa. Työtä tehdään ainoastaan siksi että jotain on pakko tehdä ja totta kai sitä vihaa, koska se vie niin ison osan elämästä. Ihminen kun harvoin on tyytyväinen, kun jonkin tekeminen on pakollista ja vastenmielistä eikä itsellä ole asiaan sananvaltaa.
Eri asia tietenkin olisi, jos saisikin tehdä työkseen jotain "omaa", sellaista missä olisi omassa elementissään niin työ voisi olla jopa nautinto eikä se tuntuisi pakkopullalta.
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ylös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työskentelee esimerkiksi tutkijana, niin on kiinnostunut työn sisällöstä niin paljon, että se on enemmän elämäntapa. Samoin moni muu ammatti. Rahat elämiseen on saatava jostain joten työ viehättää.
Herää todellisuuteen. Suurelle valtaosalle työnteko on nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä. Kukaan ei mene Alepan kassalle aamuvarhaisella hakemaan mitään elämänsisältöä tai koe sitä viehättävänä elämätapavalintana.
Huippututkijat, taidemaalarit, rock-tähdet ja muut vastaavat ei hirveän hyvin edusta keskimääräistä työssäkävijää. Äärimmäisen pieni joukko jotka todella kykenee elämänsisältönään työtänsä tekemään.
Tästä syystä monet jääkin sinne alepan kassalle, koska asenne on tuo. Kaupan alallakin valtavasti etenemismahdollisuuksia ja todella mielekkäitä tehtäviä. Kyllä se on omasta asenteesta kiinni haluaako kehittyä urallaan ja elämässään ja ihmisenä vai onko vielä viiskymppisenäkin "kaupan kassana naama norsunv:nä". Ja tämä ei mitenkään halvenna näitä kaupan kassoja. Tunnen myös niitä jotka saavat aidosti myös sisältöä elämäänsä kaupan kassana. Eli tarkemmin vielä Ei ole mitenkään väärin että on kaupan kassana 20 vuotta kun nauttii siitä, mutta tuo että "mä joudun oleen kaupan kassana että pysysin hengissä, kun onni ei oo potkinut" on juuri siitä omasta asenteesta kiinni.
Kysymys on kylmän matemaattisesta totuudesta.
Kaupassa on yksi kauppias ja montakymmentä kassahenkilöä. Kaikki ei voi edetä mielekkäisiin työtehtäviin ja alkaa päälliköiksi. Maailma ei vaan toimi niin. Ei se toimi jos on liikaa päälliköitä ja liian vähän intiaaneja.
Sama pätee mielekästä tutkijan työtä tekeviin. Jokaista tutkijaa kohden on tuhansia roskakuskeja, siivojia ja kaupankassoja.
Vaikka yksittäisiä työntekijöitä siirreltäisiin työtehtävästä toiseen se ei muuta työelämän rakennetta miksikään. Edelleen on valtaosin näitä ihan tavallisia tylsiä töitä joista kukaan ei erityisemmin nauti ja sitten on pieni joukko työtehtäviä mistä voi saada mielekästä elämänsisältöä. Väestöstä enemmistön kohtaloksi jää tyytyminen siihen työhön mitä nyt sattuu saamaan. Jokainen voi toki yksilötasolla tavoitella näitä parempia hommia. Se kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että sinun asemastasi joku muu tekee sen vähemmän mieluisan homman.
Aina joku on se jolle jää Musta-Pekka kortti käteen ja pääsee viemärisukeltajaksi.
Pitää olla vissiin vähän enemmän elämänkokemusta että näkee miten tämä kiertokulku oikeasti toimii. Kaikilla nimittäin on mahdollisuus edetä ja liikkua urallaan koska porukkaa koko ajan häipyy jokaisesta portaasta joko eteenpäin tai sivulle päin tai ulos. Pitää vain tehdä hommansa niin että on valmis seuraavaan siirtoon. Pystyvien tyyppien haku jokaisella alalla jatkuu ihan maailman tappiin. Ne jotka jumituvat epämieluisaan työhön sairastavat negatiivisuutta ja itseluottamuksen puutetta.
On naivia ajatella että viemärisukellus olisi pohjanoteeraus töiden joukossa. Työhön on takuulla sellaiset fyysiset ja henkiset vaatimukset että kuka tahansa ei hommaan kelpaa ja palkka on sen mukainen.
Fiksu olisi ymmärtänyt viemärisukeltajan tarkoittavan karrikotua erimerkkiä työstä joka kukaan ei koe tärkeimpänä elämänsisältönään.
Kun tarkastellaan työelämästä eläkkeelle siirtyviä niin paljon enemmän siellä joukossa on kaupan kassoja, siivoajia ja roskakuskeja kuin näitä työurallaan edenneitä johtajia. Tämä epämieluisia töitä tekevien joukko on niin ylivoimaisen paljon suurempi kuin se pieni hyviin hommiin päässyt kerho. Jokaista pystyvää tyyppiä kohden on kymmeniä keskinkertaisia ja siitä vielä heikommin työelämässä menestyneitä.
Kaikki ei voi olla keskimääräistä parempia työntekijöitä. Se on mahdottomuus. Puolet työntekijöistä on keskimääräistä huonompia. Tämä on Suomessa yli miljoonan ihmisen joukko. Sieltä löytyy näitä ketkä ei nauti hetkeäkään työpaikalla viettämästään ajasta.
Jos en olisi ymmärtänyt mihin esimerkilläsi pyrit, en olisi sanonut että valintasi oli naivi. On ylipäätään hölmöä puhua mistään ammateista ikään kuin ne olisivat vain surkeille epäonnistujille varattu.
Johtajaksi päätyminen on melko harvan ihmisen tavoite työelämässä. Yleisin tavoite on löytää itselleen sopiva työ, jossa viihtyy ja saa riittävän hyvän korvauksen. Joillekin viihtyminen vaatii sitä että joutuu ponnistelemaan älyllisesti tai fyysisesti ja toiselle jotakin muuta. Kaikki haluavat kokea olevansa hyviä siinä mitä tekevät. On myös ymmärrettävä että keskimääräistä huonompi kaupan myyjä voi olla jossakin muussa hommassa ihan hyvä.
Mistä olet löytänyt eläkkeelle jäävien ammatteja tilastoituna?
Niin taisit ite käsittää vääriin. Juuri ne taide-ihmiset ajattelee muutakin kuin työtä.
Hyvin sanottu! Mutta valitettavasti ku näitä kommentteja täällä lukee. Niin aika moni nauttii olla hallituksen h..ra
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta surullisinta on ne tyypit, jotka vääntäytyy pakosta duuniin, tekemään jotain mitä inhoaa, koska pitää. Ajatelkaa miten paljon aikaa te vietätte työpaikalla viikossa tai kuukaudessa tai vuodessa. Ja olla koko se aika pahalla päällä, inhoten sitä mitä tekee?
Monella ei ole vaihtoehtoa. Jotain muuta työtä ei välttämättä saa eikä rahatta pysty elämään.
Voi kouluttautua sen inhoamansa työn teon ohella uudelle alalle.
Oletko vähän lapsellinen?
Ei ole mitään sellaista työtä, joka käy kaikille ihmisille ja jolla voi työllistyä. Tai ehkä sinä haluat lähihoitajiksi tyyppejä, joita muutaman vuoden päästä syytetään potilaidensa surmaamisesta.
No jos oot jossain jumissa 8h viitenä päivänä viikossa, niin kyllä sen soisi olevan sitten edes pääpiirteittäin kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Musta ihmisen arvot on jotenki repsahtanu jos työstä on tullu elämän tärkein sisältö. Tosi surullista. Kuten ap sano.
Tällaisiinkin ihmisiin on törmännyt eläessään. Surullista. Ajatellut että miten sitten kun eläkkeelle siirtyvät... vai onko sitten että olosuhteiden pakosta ihminen tyytyy ja alistuu, vähän kuin monissa muissa asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän lähtien työ, harrastukset ja ihmissuhteet ovat jotenkin sulkeneet toisensa pois? Oikeasti ne menevät sosiaalisella ihmisellä sekaisin, työporukalla urheillaan jne. Eipä siinä muuta tarvitse kuin hyvää ajankäyttöä näiden yhdistämiseen.
Tuo kuulostaa siltä, että ihan koko elämä pyörii työn ympärillä.
Ankeaa.Ja sitten kun yt:ssä tulee kenkää niin koko elämä hajoaa.
Ei siinä kyllä missään kohtaa lukenut, että sosiaaliset suhteet tulisivat VAIN työn kautta. Voi olla vaikea käsittää, jos oma asenne kaikkeen työhön liittyvään on negatiivinen.
Harvadin proffa John Kotter sanoi jo pitkän aikaa sitten, ettei työpaikoilla kannata luoda sosiaalisia suhteita, koska ne kuolevat kuitenkin kun yrityksiä pilkotaan ja ihmisiä potkitaan pois. Tämä lisää painetta kodin ja muiden läheisten välisiin sosiaalisiin suhteisiin, joka on taas hallituksellekin ongelma, koska läheisiin olevat välit sitovat ihmisen paikkakunnalle. Vartiainen yrittää tätä kovasti purkaa, mutta purkaminen tarkoittaa lisää avioeroja yms.
Aika sekaisin pitää olla päästään, jos luo noin laskelmoiden kaverisuhteita ja oikeasti kuvittelee pullasorsa-Vartiaisen mielipiteillä olevan jotain vaikutusta avioeroihin. Mitä väliä mitä joku yksittäinen proffa sanoo. Olen minäkin Harvard Business Schoolin oppeja tankannut, mutta ei se nyt tarkoita, että koko elämä niiden mukaan rakentuisi.
Minä kuulun kai niihin, jotka tekevät työkseen sitä mistä oikeasti pitävät. Olen onnistunut muuttamaan intohimoni työksi ja voin rehellisesti sanoa, että tekisin tätä vaikka voittaisin lotossa eikä enää olisi tarvetta ansaita rahaa.
Toimin yrittäjänä, ja perhekin on tullut perustettua, 3 muksua. En aseta perhettä tai työtä tärkeysjärjestykseen - kyse on niin eri luokan asioista - mutta olen helkatin onnellinen että mulla on ne molemmat.
Vaikea edes kuvitella minkälainen ihminen kommentoi tuolla tavalla. Toivottavasti kyseessä on teini joka teinihormoonihuuruissaan harjoittelee ajatusten vaihtoa aikuisten maailmassa.