Lue keskustelun säännöt.
Mikä "vika" liitossanne on, mitä muut eivät tiedä?
05.01.2018 |
Ulospäin monet parisuhteet/avo-/avioliitot vaikuttavat onnellisilta. Mitä isoja ongelmia tai vaikeuksia teidän suhteessa on, mitkä eivät näy kulissien toiselle puolen?
Kommentit (382)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on aika kontrolloiva ja kritisoi minua joka päivä milloin mistäkin. Tänään olen ollut kolmasti lähikaupassa ostamassa ruokatarvikkeita, joita olemme tarvinneet ja jotka unohdimme listasta. Vielä pitäisi käydä toisessa kaupassa, joja on kauempana koska lähikaupassa ei ole tiettyjä tuotteita. Kun sanoin voivani mennä sinnekin, että saisin hyötyliikuntaa samalla, niin tää oli repiä housunsa. Olen kuulemma ollut koko päivän ulkona. Jos olen eri huoneessa kuin hän edes puoli tuntia niin hänen mielestään minä välttelen häntä. Se noin 45 minuuttia, mikä toiseen kauppaan kuluu aikaa, on ilmeisesti liian pitkä. Nyt en voi edes viikata vaatteita ja siivota makuuhuonetta, koska saisin kuulla taas jostain eristäytymisestä. Mies ei tajua että siihen menee aikaa. Puhtaiden pyykkien kasa on iso kun en ole ehtinyt niitä vielä viikata ja kolme koneellista pesin. Hän haluaa että istun olohuoneessa tuijottamassa telkkua ja katselemassa hänen selkäänsä kun hän pelaa tietokoneella.
Olisi kiva viettää edes yksi päivä rauhassa ilman kritiikkiä. Jos olen kaverini kanssa ostoksilla tai kylässä myöhempään kuin kun hän tulee töistä kotiin haettuaan poikamme tarhasta, ovat prioriteettini väärin. En siis saisi viettää aikaa pois poikani luota edes yhtä tuntia kahdessa viikossa kun hän ei ole tarhassa. Sen sijaan mies kyllä voi.
Minun pitää yksin hoitaa kotityöt paitsi kokkaaminen, koska hän on töissä. Tähän kuuluu myös hänen jälkiensä siivoaminen. Meillä on kohtalaisen suuri asunto yksin hoidettavaksi kun on viisivuotiaan lisäksi aikuisen miehenkin sotkut vielä päälle. Ja kaikesta siis palkinnoksi arvostelua. Olen aika masentunut. Mutta mies ei tätä ymmärrä. Minun pitäisi pystyä samaan kuin ihmiset jotka eivät ole masentuneita. Kun sanon masentuneisuudestani, sanoo hän että sitten pitää mennä osastolle. Miksi hän ei voi auttaa että asia ei olisi joko tai? Jaksaisin paremmin, jos hän ei joka päivä kritisoisi jostain kun en kykene tekemään tarpeeksi. Kohta päädyn ihan oikeasti sinne osastolle kun olen henkisesti ihan rikki ja tarvitsen taukoa hänestä.
Muut ihmiset näkevät hänet auttavaisena ja kärsivällisenä kivana tyyppinä. Hän käyttäytyy muita kohtaan ja muiden aikana ihan eri tavalla, puhuukin ihan eri sävyyn paljon ystävällisemmin.
Muiden läsnäollessa kehuu minua, halailee ja hellii. Välillä oksettaa tuo näytteleminen.
Voih, aika kurjaa luettavaa, onkohan tuo jo narsismia, jos tuolleen esittääkin muille 😢
Kyllä tuo tilanne pitää saada hoitoon, ettet sekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin exäääni älykkäämpänä, kun suhteemme nykyisen mieheni kanssa alkoi 15 vuotta sitten. Ajattelin, että asialla ei ole merkitystä, mutta olen vuosien saatossa huomannut, että kyllä asialla on merkitystä. Mieheni stressaa töissä, sillä hän joutuu hitautensa takia tekemään koko ajan ylitöitä asiantuntijatyössä. Stressi näkyy kotona huonona itsetuntona ja huonona tuulena. Molemmilla lapsilla lievä lukivaikeus ja miehelläni on ilmeisesti lukivaikeus ja keskittymisvaikeus myös. Olisi pitänyt hälytyskellojen soida. En sano, että itse olen älykäs, mutta kun katson miten hyvin exäni lapset ovat pärjänneet menestyksekkäästi harrastuksissaan ja koulussa, niin tulee välillä mieleen mitä olisi voinut olla.
Emme tee mitään kivaa tai parisuhteelle tärkeää avioliitossamme. Miehelläni ei näytä olevan ystäviä eikä harrastuksia. Sosiaalisissa tilanteissa ei puhu vaan vetäytyy. Näin ollen liikun paljon lasten kanssa ja nautin kovasti lasteni harrastusten kautta tulleista hetkistä kun voin puhua toisten aikuisten kanssa. Muuten en jaksaisi. Mieheni mielestä olen pettänyt avioliitolupauksen kun en kykene maksamaan asuntolainaamme. Maksan kaikki ruuat, vaatteet, lapsiin liittyvät kulut jne. Minulla on huomattavasti pienempi palkka ja hoidin lapsiamme aika monta vuotta kotona. Minulle viihtyisä koti, lapset ja arjen pienet asia, vaikka kahvillakäynti ovat tärkeitä. Jos yritän ottaa tilanteen esille saan vastaan lähinnä raivoisan hyökkäyksen ja syyttelyn. Näin ollen en sitten sano mitään. Miten on täytyykö tätä jaksaa. Missä kohti voi ajatella myös itseään. Olisi ihanaa jos puolison kanssa voisi jakaa ylä-ja alamäet.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on muiden silmissä hyvin kiltti, kohtelias, hiljainen ja mukava mies. Mutta kun mies suuttuu, saa ihan hirveitä raivokohtauksia eikä pysty hillitsemään itseään, huutaa ja haukkuu todella rumasti. Kukaan ei uskoisi. Fyysistä väkivaltaa ei ole ollut. Noita kunnon raivareita tulee muutaman kerran vuodessa ja muuten meillä elämä on aika tasaista ja hyvää, mutta tuo "pimeä puoli" vaan tulee joskus esille. Mies itsekin pelästyy noita raivareita....
Meillä taas niin että minä naisena saan vaikeita kohtauksia. Se rasittaa suhdetta, mutta mies on pysynyt vierellä koska olen aloittanut terapian ja aiheesta on pystytty puhumaan avoimesti. Itselläni vaikea traumatausta.
Olemme olleet yli kolmekymmentä vuotta naimisissa, enkä löydä mitään vikaa liitostamme. Kuulumme yhteen aika tiiviisti ja sukulaiset ja ystävät tietävät meistä saman kuin me itsekin, mitään salattavaa ei ole. Mutta esim. seksiasiat ovat meille niin yksityisiä, että niistä emme ole koskaan ulkopuolisille kertoneet, ne vain eivät kuulu muille. Rakkaus, läheisyys, kiintymys ja vetovoima toisiamme kohtaan näkyvät ulkospäinkin, näin on meille sanottu usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se olisi monelle yllätys tietää, kuinka onnellinen parisuhteemme on. Tiedän monen hämmästelleen, miksi komea ja sporttinen mies meni naimisiin minun kanssani. Olen melko tavallisen näköinen ja ylipainoinenkin. Itsekin meni pitkä aika, ennen kuin luotin mieheni oikeasti rakastavan ja haluavan minua.
Kohta parikymmentä vuotta on kuitenkin oltu yhdessä ja seksielämäkin on melko vilkasta. Olisi vilkkaampaakin ilman kotona notkuvia teinejä.
Mieheni osti taas joululahjaksi jo perinteisen kahdenkeskisen viikonloppureissun. Viikon päästä päästäänkin sitten hotelliin lemmiskelemään :)
Vierailija kirjoitti:
Pidin exäääni älykkäämpänä, kun suhteemme nykyisen mieheni kanssa alkoi 15 vuotta sitten. Ajattelin, että asialla ei ole merkitystä, mutta olen vuosien saatossa huomannut, että kyllä asialla on merkitystä. Mieheni stressaa töissä, sillä hän joutuu hitautensa takia tekemään koko ajan ylitöitä asiantuntijatyössä. Stressi näkyy kotona huonona itsetuntona ja huonona tuulena. Molemmilla lapsilla lievä lukivaikeus ja miehelläni on ilmeisesti lukivaikeus ja keskittymisvaikeus myös. Olisi pitänyt hälytyskellojen soida. En sano, että itse olen älykäs, mutta kun katson miten hyvin exäni lapset ovat pärjänneet menestyksekkäästi harrastuksissaan ja koulussa, niin tulee välillä mieleen mitä olisi voinut olla.
Miinustajille tiedoksi, että lasteni koulunkäynnin tuleminen, kotitehtävät ja toisen lapsen puheterapia ovat minun vastuullani. Minä jaksan työpäiväni jälkeen tehdä lasten kanssa koulutehtävät joka arkipäivä, mies kerran kuukaudessa. Minä jaksan pitää puheterapiaharjoituksia joka päivä, minä jaksan valmistaa lapset kokeisiin, minä jaksan käydä lapsen kanssa terapiassa kesken työpäiväni. Onneksi olen itsekin asiantuntijatyössä, että tämä onnistuu. Jos olisin tyypillisellä naisten matalapalkka-alalla vuorotyössä onnistuisiko yhtälö? Kun lasteni lukiongelmat ilmenivät putosin todellisuuteen, kun mieheni kertoi omista lapsuuden kouluvaikeuksistaan. Hän oli luokkansa häirikkö, koska ei pystynyt keskittymään tunnilla. Hän kiusasi muita, koska ei osannut leikkiä muiden lasten kanssa. Kyllä näen täyden yhteyden lasteni vaikeuksien ja mieheni lapsuuden välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös seksittömyyttä. Miehellä on erektio-ongelmia. Ei nyt täysin impotentti, mutta toimintavarmuus heikohko. Eli ei edes yritetä, ikinä. Miehen päätös.
Mies on täysin kyvytön käsittelemään konflikteja. Ensimmäisestä poikittaisesta sanasta lähtee ovenkarmit kaulassa pihalle. Ikinä ei olla yhtään riitaa riidelty loppuun, joten samat aiheet pulpahtavat pintaan uudestaan ja uudestaan. On myös todella passiivinen keksimään mitään tekemistä perheelle. Lähtee kyllä mukaan, mutta ihan kaikki jää mun harteille. Todella turhauttavaa. Oma-aloitteisesti mies osallistuu kotitöihin harvoin. Aina on pakko pyytää, että viitsiskö herra imuroida eteisen.
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista ole.Meillä on hyvä parisuhde, ei moittimista.
Ja kas, toistasataa kateellista kävi alapeukuttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nou sex...ukolla ei seiso eikä mullakaan kyllä tee mieli😧tuskin monikaan uskois..
Heiii ollaa samiksii. Kippis sille
Täällä myös sama juttu😩
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta ja emme ole ikinä harrastaneet seksiä keskenämme. Mies harrastaa joskus jonkun miehen kanssa ja minä inhoan ajatustakin seksistä.
Miten saitte lapset alulle vai onko ne jonkun muun miehen?
Öö... No olisikohan ihan muumimuki menetelmällä.
Anteeksi ot, mutta ei kai sentään hedelmöityshoitoja anneta sellaisille, jotka ei ole koskaan ikinä edes koettaneet saada lasta ihan perinteisellä menetelmällä??? Siis jos on toisiaan rakastava ja yhdessä oleva heteropariskunta kyseessä?
Mä en tajua tuota "kolme lasta ja nolla yhdyntää ever" -väitettä.
No et nähtävästi tajua. Miksi ihmeessä pitäisi mennä hedelmöityshoitoihin? Muumimukimenetelmähän on ilmainen ja vaivaton. Ja toki rakastamme toisiamme ihmisinä. En olisi muuten suostunut naimisiin ja lasten hankkimiseen yhdessä. Heteroita emme ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta ja emme ole ikinä harrastaneet seksiä keskenämme. Mies harrastaa joskus jonkun miehen kanssa ja minä inhoan ajatustakin seksistä.
Miten saitte lapset alulle vai onko ne jonkun muun miehen?
Öö... No olisikohan ihan muumimuki menetelmällä.
Anteeksi ot, mutta ei kai sentään hedelmöityshoitoja anneta sellaisille, jotka ei ole koskaan ikinä edes koettaneet saada lasta ihan perinteisellä menetelmällä??? Siis jos on toisiaan rakastava ja yhdessä oleva heteropariskunta kyseessä?
Mä en tajua tuota "kolme lasta ja nolla yhdyntää ever" -väitettä.
No et nähtävästi tajua. Miksi ihmeessä pitäisi mennä hedelmöityshoitoihin? Muumimukimenetelmähän on ilmainen ja vaivaton. Ja toki rakastamme toisiamme ihmisinä. En olisi muuten suostunut naimisiin ja lasten hankkimiseen yhdessä. Heteroita emme ole.
Tästä unohtui yksi osapuoli täysin.
Vierailija kirjoitti:
Hirveän paljon seksittömiä parisuhteita. Ihmettelen ja olen hämmentynyt.....En tiennyt sen olevan niin yleistä.
Ja mikä hämmentävintä: tämän ketjun perusteella mies on se joka pihtaa tai ei halua, ei nainen kuten aina annetaan ymmärtää ja syyllistetään!
Tutkimusta ja lehtijuttuja odotellessa miehistä, jotka ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä pidetään varmaan ihanneparina, ollaan hauskoja, sosiaalisia ja hyvätuulisia. Todellisuudessa riidellään aivan hirveästi ja kiihdytään nollasta sataan. Seksiä ei ole, eikä läheisyyttä.
Just niinku meillä on ollu aina.
Puoliso seksuaali ja itse olen aseksuaali. Vastoinkäymisiltä ei todellakaan olla vältytty, mutta yhdessä ollaan edelleen. Rakastamme toisiamme valtavasti ja olemme tehneet rutkasti töitä ymmärtääksemme toisiamme ja toisen tarpeita. Edessä on vielä haasteita , mutta olemme valmiina taisteluun! :D Ollaan kaikenlaisesta selvitty yhdessä aiemminkin.
Olemme asuneet yhdessä jo 7 vuotta, mies on edelleen naimisissa exänsä kanssa. En voi avata tilannetta sen enempää, mutta emme halua että kenenkään henki tai terveys joutuu uhatuksi miehen avioeron vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta ja emme ole ikinä harrastaneet seksiä keskenämme. Mies harrastaa joskus jonkun miehen kanssa ja minä inhoan ajatustakin seksistä.
Miten saitte lapset alulle vai onko ne jonkun muun miehen?
Öö... No olisikohan ihan muumimuki menetelmällä.
Anteeksi ot, mutta ei kai sentään hedelmöityshoitoja anneta sellaisille, jotka ei ole koskaan ikinä edes koettaneet saada lasta ihan perinteisellä menetelmällä??? Siis jos on toisiaan rakastava ja yhdessä oleva heteropariskunta kyseessä?
Mä en tajua tuota "kolme lasta ja nolla yhdyntää ever" -väitettä.
No et nähtävästi tajua. Miksi ihmeessä pitäisi mennä hedelmöityshoitoihin? Muumimukimenetelmähän on ilmainen ja vaivaton. Ja toki rakastamme toisiamme ihmisinä. En olisi muuten suostunut naimisiin ja lasten hankkimiseen yhdessä. Heteroita emme ole.
Tästä unohtui yksi osapuoli täysin.
Ei. Kyllä liitossamme on vain kaksi ihmistä.
Meilläkin on jo vuosia olllut seksitön liitto. Syy selvisi, kun miehelle alkoi tulla muitakin oireita. Hänellä on Parkinsonin tauti. Dopamiinin puute johtaa usein haluttomuuteen ja kyvyttömyyteen.
Aika monen avioparin olisi näköjään parempi erota pikaisesti... Hyvä ketju ja onneksi ei ole itsellä enää riippakivenä exää!
Mieheni on aika kontrolloiva ja kritisoi minua joka päivä milloin mistäkin. Tänään olen ollut kolmasti lähikaupassa ostamassa ruokatarvikkeita, joita olemme tarvinneet ja jotka unohdimme listasta. Vielä pitäisi käydä toisessa kaupassa, joja on kauempana koska lähikaupassa ei ole tiettyjä tuotteita. Kun sanoin voivani mennä sinnekin, että saisin hyötyliikuntaa samalla, niin tää oli repiä housunsa. Olen kuulemma ollut koko päivän ulkona. Jos olen eri huoneessa kuin hän edes puoli tuntia niin hänen mielestään minä välttelen häntä. Se noin 45 minuuttia, mikä toiseen kauppaan kuluu aikaa, on ilmeisesti liian pitkä. Nyt en voi edes viikata vaatteita ja siivota makuuhuonetta, koska saisin kuulla taas jostain eristäytymisestä. Mies ei tajua että siihen menee aikaa. Puhtaiden pyykkien kasa on iso kun en ole ehtinyt niitä vielä viikata ja kolme koneellista pesin. Hän haluaa että istun olohuoneessa tuijottamassa telkkua ja katselemassa hänen selkäänsä kun hän pelaa tietokoneella.
Olisi kiva viettää edes yksi päivä rauhassa ilman kritiikkiä. Jos olen kaverini kanssa ostoksilla tai kylässä myöhempään kuin kun hän tulee töistä kotiin haettuaan poikamme tarhasta, ovat prioriteettini väärin. En siis saisi viettää aikaa pois poikani luota edes yhtä tuntia kahdessa viikossa kun hän ei ole tarhassa. Sen sijaan mies kyllä voi.
Minun pitää yksin hoitaa kotityöt paitsi kokkaaminen, koska hän on töissä. Tähän kuuluu myös hänen jälkiensä siivoaminen. Meillä on kohtalaisen suuri asunto yksin hoidettavaksi kun on viisivuotiaan lisäksi aikuisen miehenkin sotkut vielä päälle. Ja kaikesta siis palkinnoksi arvostelua. Olen aika masentunut. Mutta mies ei tätä ymmärrä. Minun pitäisi pystyä samaan kuin ihmiset jotka eivät ole masentuneita. Kun sanon masentuneisuudestani, sanoo hän että sitten pitää mennä osastolle. Miksi hän ei voi auttaa että asia ei olisi joko tai? Jaksaisin paremmin, jos hän ei joka päivä kritisoisi jostain kun en kykene tekemään tarpeeksi. Kohta päädyn ihan oikeasti sinne osastolle kun olen henkisesti ihan rikki ja tarvitsen taukoa hänestä.
Muut ihmiset näkevät hänet auttavaisena ja kärsivällisenä kivana tyyppinä. Hän käyttäytyy muita kohtaan ja muiden aikana ihan eri tavalla, puhuukin ihan eri sävyyn paljon ystävällisemmin.
Muiden läsnäollessa kehuu minua, halailee ja hellii. Välillä oksettaa tuo näytteleminen.