Lue keskustelun säännöt.
Mikä "vika" liitossanne on, mitä muut eivät tiedä?
05.01.2018 |
Ulospäin monet parisuhteet/avo-/avioliitot vaikuttavat onnellisilta. Mitä isoja ongelmia tai vaikeuksia teidän suhteessa on, mitkä eivät näy kulissien toiselle puolen?
Kommentit (382)
gdfgdfgdfg kirjoitti:
Akateemiset 35 kirjoitti:
Miehelläni ei ole juurikaan kavereita. Töissä käy ja on siinä menestyvä, mutta työn ja parisuhteen ulkopuolisia sosiaalisia suhteita hänellä ei ole.
Itsekään en tätä ymmärrä, hän on fiksu, puhelias ja oikeasti hauska.
Vuoden 2017 aikana en kuullut että kertaakaan kukaan olisi hänelle soittanut, pari textaria sai..
Onko tämä ongelma sinulle?
Minä olen samanlainen, omaan hyvät sosiaaliset taidot mutta ei yksinkertaisesti kiinnosta pitää laajaa ihmispiiriä tai tutustua uusiin ihmisiin. Yksi paras kaveri on perheen lisäksi riittänyt.
Saanko kysyä, miksi ei kiinnosta? Ne, joilla on hyvät sosiaaliset taidot, ovat yleensä itse sosiaalisia ja viihtyvät muiden seurassa. Puolison ystävät vilkastuttavat perhe-elämää ja opettavat lapsillekin sosiaalisia taitoja, kun vietetään aikaa isommalla porukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies lyönyt mua kerran ihan kasvoihin, oltiin nuoria, ei vielä seurusteltu, tosi humalassa ja yllytin, mutta silti. Suhteen alkuaikoina annoin miehen kuulla tästä useasti kunniansa ja puhuin asiasta tosi paljon miehen kanssa, on vaikuttanut olevan siitä itsekin tosi järkyttynyt ja pahoillaan. Silti toi kaihertaa mua. En anna ikinä anteeksi, enkä ikinä unohda. Saattaa olla että kyllästyn joskus miettimään tätä ja jätän koko miehen, vaikka onkin muuten ollut todella loistava ja rakastava mies ja meillä on ollut muuten oikein mukiinmenevä suhde. Mutta silti.
Eli mies on vastuussa oman käytöksensä lisäksi siitä, mitä sinun suustasi pääsee ja mihin keksit yllyttää?
Eiköhän ole jo aika päästä tuosta irti.
Vierailija kirjoitti:
gdfgdfgdfg kirjoitti:
Akateemiset 35 kirjoitti:
Miehelläni ei ole juurikaan kavereita. Töissä käy ja on siinä menestyvä, mutta työn ja parisuhteen ulkopuolisia sosiaalisia suhteita hänellä ei ole.
Itsekään en tätä ymmärrä, hän on fiksu, puhelias ja oikeasti hauska.
Vuoden 2017 aikana en kuullut että kertaakaan kukaan olisi hänelle soittanut, pari textaria sai..
Onko tämä ongelma sinulle?
Minä olen samanlainen, omaan hyvät sosiaaliset taidot mutta ei yksinkertaisesti kiinnosta pitää laajaa ihmispiiriä tai tutustua uusiin ihmisiin. Yksi paras kaveri on perheen lisäksi riittänyt.
Saanko kysyä, miksi ei kiinnosta? Ne, joilla on hyvät sosiaaliset taidot, ovat yleensä itse sosiaalisia ja viihtyvät muiden seurassa. Puolison ystävät vilkastuttavat perhe-elämää ja opettavat lapsillekin sosiaalisia taitoja, kun vietetään aikaa isommalla porukalla.
En keksi tuohon muuta vastausta kuin että olen äärimmäisen introvertti ihminen. Aktiivinen sosialisointi ei anna minulle energiaa, vaan kuluttaa sitä. Tarvitsen omaa rauhaa palautumiseen. Eikä se tarkoita, että seurassa olisi vikaa tai etten nauttisi siitä ollenkaan. Minulle vain riittää vähempi. Kaipa olen aika itseriittoinenkin, en ehkä koe tarvitsevani muita ihmisiä niin paljon kuin keskivertoihminen tarvitsee. Tämä on joskus aiheuttanut ongelmia parisuhteissakin, vaikka en tarkoituksella mitään pahaa halua ja rakastan aidosti ja voimakkaasti. Kyllähän sitä välillä miettii, että pitäisi olla enemmän tekemisissä ihmisten kanssa. Työkaveritkin selvästi haluaisivat tutustua minuun enemmän. Minä taas en osaa mieltää työkavereita automaattisesti vapaa-ajan kavereiksi, ne ovat vain tyyppejä joiden kanssa satun tekemään töitä samassa paikassa. Olen kai vähän outo tässä suhteessa.
gdfgdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gdfgdfgdfg kirjoitti:
Akateemiset 35 kirjoitti:
Miehelläni ei ole juurikaan kavereita. Töissä käy ja on siinä menestyvä, mutta työn ja parisuhteen ulkopuolisia sosiaalisia suhteita hänellä ei ole.
Itsekään en tätä ymmärrä, hän on fiksu, puhelias ja oikeasti hauska.
Vuoden 2017 aikana en kuullut että kertaakaan kukaan olisi hänelle soittanut, pari textaria sai..
Onko tämä ongelma sinulle?
Minä olen samanlainen, omaan hyvät sosiaaliset taidot mutta ei yksinkertaisesti kiinnosta pitää laajaa ihmispiiriä tai tutustua uusiin ihmisiin. Yksi paras kaveri on perheen lisäksi riittänyt.
Saanko kysyä, miksi ei kiinnosta? Ne, joilla on hyvät sosiaaliset taidot, ovat yleensä itse sosiaalisia ja viihtyvät muiden seurassa. Puolison ystävät vilkastuttavat perhe-elämää ja opettavat lapsillekin sosiaalisia taitoja, kun vietetään aikaa isommalla porukalla.
En keksi tuohon muuta vastausta kuin että olen äärimmäisen introvertti ihminen. Aktiivinen sosialisointi ei anna minulle energiaa, vaan kuluttaa sitä. Tarvitsen omaa rauhaa palautumiseen. Eikä se tarkoita, että seurassa olisi vikaa tai etten nauttisi siitä ollenkaan. Minulle vain riittää vähempi. Kaipa olen aika itseriittoinenkin, en ehkä koe tarvitsevani muita ihmisiä niin paljon kuin keskivertoihminen tarvitsee. Tämä on joskus aiheuttanut ongelmia parisuhteissakin, vaikka en tarkoituksella mitään pahaa halua ja rakastan aidosti ja voimakkaasti. Kyllähän sitä välillä miettii, että pitäisi olla enemmän tekemisissä ihmisten kanssa. Työkaveritkin selvästi haluaisivat tutustua minuun enemmän. Minä taas en osaa mieltää työkavereita automaattisesti vapaa-ajan kavereiksi, ne ovat vain tyyppejä joiden kanssa satun tekemään töitä samassa paikassa. Olen kai vähän outo tässä suhteessa.
Minunkin mieheni oli tuollainen introvertti, ja saihan hän sitä olla, mutta siinä vaiheessa, kun hänellä todettiin sairaus, joka koitui myöhemmin hänen kohtalokseen, olisin todellakin toivonut, että hänellä olisi ollut ystäviä, jotka olisivat tukeneet häntä ja koko perhettämme. Sikäli ymmärrän erittäin hyvin, että puolison eristäytyminen muista voi olla iso ongelma parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei anna / halua seksiä. Nyt jo kolmas vuosi ilman mitään. Ennen tätä taukoa oli kerran ja sitä ennen reilu pari vuotta ilman. Viiden vuoden sisällä seksiä ollut sius kerran.
Miehelläsi on oikeus seksuaaliseen koskemattomuuteen joten älä ahdistele häntä enää. Sinun täytyy pitää halusi kurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahankäyttöön liittyvät jatkuvat riidat, vaikka mieheni on hyvätuloinen. Itse olen keskituloinen, miehellä keskivertoa parempi palkka, ei kuitenkaan miljonääri eikä ole saatu perintöjä. Mies on kuitenkin niin pihi, että alkanut häiritä jo normaalielämää. Hänen vanhempansa ovat myös erittäin pihejä, voi sanoa jo jopa saitoja. Ja mies on perinyt tämän mallin.
Tämä on alkanut rasittaa niin paljon, että haittaa jokapäiväistä elämää. On tietysti makuasia, missä vaiheessa on kyse järkevästä säästäväisyydestä ja missä vaiheessa saituudesta, mutta mielestäni hän on jo ylittänyt sen rajan. Hänelle se on kuitenkin niin syvään iskostettu piirre, että sitä on vaikea muuttaa. Tämä aiheuttaa sitten ristiriitoja joka päivä, ihan arkisista kauppareissuista lähtien. Mies ei voi ymmärtää, miksi haluan ostaa esim. leivän, joka maksaa 50 senttiä enemmän kuin joku toinen leipä. Sanomattakin on selvää, että mies ei raaski uusia huonekalujamme, kodinkoneita, lomamatkat on hirveää vääntöä, koska kaikki on liian kallista ja hintoja kauhistellaan heti kun matkasivustot avataan ( vaikka käyttötilillä on siis koko ajan 20 tonnia ns. käyttöön, sitä ennen hän on hoitanut jo sijoituksiin menevät varat jne). Lastenvaatteita ostaessa tuhisee koko ajan, miksi pitää ostaa kasvaville noin kallista ( ymmärrän idean ettei osta mitään huippukallista tai merkkikamaa, mutta näin sanoo myös keskihintaisista vaatteista). Kun lomamatkalle sitten lähdetään ( minun painostuksesta), niin mies tutkii kaikki hintasivustot monen päivän ajan, koska kaikki pitää saada minimihinnalla. Mies laskee, paljonko maksaa taksit lentokentältä ja pääseekö junalla ja mikä hotelli tulee siinä suhteessa halvemmaksi jne. Joo, ymmärrän tiettyyn rajaan asti, mutta kun miehen palkka on 6400e kuussa, niin välillä hiukan huvittaa, että matkalle lähdetään kuin 15-v ekalla kesätyöpalkalla. Tämä on todella outoa ja on kyllä tarttunut mieheen jo hänen lapsuudenkodissaan. Muuten ei ole mitenkään neuroottinen tai tarkka ihminen, liittyy "vaan" rahaan.
Kun harrastusporukassa mennään sitten muiden lapsiperheiden kanssa matkoille, niin mies tietysti haluaa aina syödä edullisimmissa paikoissa yms, aiheuttaa välillä todella kiusallisia tilanteita. Esim. laivalla hän ei "maksa tuommosta hintaa" tuosta kun kahvila-ravintolaan pääsee halvemmalla......jne jne
Tuo on joku psykologinen juttu ja siitä voi parantua. Miehesi nyt ajattelee että kaikki rahankäyttö on turhaa tuhlausta ja "tyhmää". Hän ei halua olla tyhmä, vaan järkevä. Puhukaa rahasta ja mitä se oikeasti on, mitä elämä on ja miten rahankäyttö vaikuttaa jokapäiväisen elämän mukavuuteen. Kerro miehellesi että hän on täysin oikeutettu kuluttamaan rahansa hyvään ruokaan, laadukkaksiin tuotteisiin ja asioihin jotka helpottaa teidän elämää. Rahaa käyttämällä hän tukee yrityksiä ja ihmisiä jotka panostavat laatuun (hän voi itse päättää mitä firmaa tukee). Selitä että halvimmat firmat nyt monesti menee sieltä mistä aita on matalin, eikä tuote ole aina kuluttajalle oikeasti paras, vaikka onkin halpa.
Mitä hän odottaa tekevänsä kaikella rahalla ja milloin? Sitä varmasti on tarpeeksi sitäkin tarvetta varten, vaikka osa meniskin nyt teidän mukavuuksiin. Mies voi vaikka kuolla huomenna ja silloin mies ei enää voi edes vaikuttaa rahoihinsa. Kaikki raha aivan turhaan. Nyt hän voi itse tuoda niillä iloa itselleen ja perheelleen. Koska hän on järkevä rahankäyttäjä, ei hän tule koskaan olemaan halveksimansa tuhlari, vaikka löysäis reilusti käyttöään. Rahan käyttämisellä voi saada paljon hyvää aikaiseksi.
Joo, on psykologinen ongelma, mutta paljon syvempi kuin uskotkaan ja ei varmasti parane järkeen vetoamalla. Näiden pihien ihmisten ongelma liittyy kaikkeen antamiseen, myös rakkauden antamiseen. Pahimmillaan nämä ihmiset korntrolloivat kaikkea. Terapiaan vain.
Perseseksiä on vain kerran kuukaudessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on useampi rakastaja. Kolmea tapaan aktiivisemmin ja muutamaa sen lisäksi satunnaisesti. t. Vaimo, joka ei kotoa saa seksiä lainkaan
Mies käyttää huumeita suonensisäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo ei ole ottanut koskaan suihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi sietää miestäni. Vihaan häntä.
Miksi hän on sun mies?
Meillä ei ole juurikaan yhteistä tekemistä kuin seksi ja telkkarin kattominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsenäinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei anna / halua seksiä. Nyt jo kolmas vuosi ilman mitään. Ennen tätä taukoa oli kerran ja sitä ennen reilu pari vuotta ilman. Viiden vuoden sisällä seksiä ollut sius kerran.
Miehelläsi on oikeus seksuaaliseen koskemattomuuteen joten älä ahdistele häntä enää. Sinun täytyy pitää halusi kurissa.
Kyllä. Miehelläni on oikeus seksuaaliseen koskemattomuuteen ja ainakaan minä en sitä enää loukkaa. Mutta minun ei tarvitse pitää halujani kurissa. Ne pitää kohdistaa toisaalle. Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
gdfgdfgdfg kirjoitti:
Akateemiset 35 kirjoitti:
Miehelläni ei ole juurikaan kavereita. Töissä käy ja on siinä menestyvä, mutta työn ja parisuhteen ulkopuolisia sosiaalisia suhteita hänellä ei ole.
Itsekään en tätä ymmärrä, hän on fiksu, puhelias ja oikeasti hauska.
Vuoden 2017 aikana en kuullut että kertaakaan kukaan olisi hänelle soittanut, pari textaria sai..
Onko tämä ongelma sinulle?
Minä olen samanlainen, omaan hyvät sosiaaliset taidot mutta ei yksinkertaisesti kiinnosta pitää laajaa ihmispiiriä tai tutustua uusiin ihmisiin. Yksi paras kaveri on perheen lisäksi riittänyt.
Saanko kysyä, miksi ei kiinnosta? Ne, joilla on hyvät sosiaaliset taidot, ovat yleensä itse sosiaalisia ja viihtyvät muiden seurassa. Puolison ystävät vilkastuttavat perhe-elämää ja opettavat lapsillekin sosiaalisia taitoja, kun vietetään aikaa isommalla porukalla.
Tyypillinen ekstrovertin vastaus. Tiedoksi että sosiaaliset taidot ei ole sama asia kuin ulospäinsuuntautuneisuus. Moni ekstrovertti on itsekeskeinen hölöttäjä.
Meillä on puolisoni kanssa pieni ystäväporukka joista suurin osa introvertteja. Tosin heistäkin moni pitää minua ulospäinsuuntautuneena mutta vaikutelma on vain tuttujen kesken. Työpaikalla vaikkapa käyn mieluummin yksin lounaalla ja luen kirjaa kuin jauhan tyhjänpäiväisiä puolituttujen kanssa. Mieheni samanlainen ja nauretaan usein tälle kun kumpikin omalla työpaikallaan yrittää vältellä lounaita työkavereiden kanssa.
Asiaan. Meistä ei moni uskoisi kuinka paljon ja tulisesti meillä riidellään kun ollaan ulospäin niin rauhallisia. Ja ehkä moni ei samasta syystä myöskään arvaisi miten intohimoista meillä on, ja miten "rumia" mies puhuu seksin aikana. ;)
Vierailija kirjoitti:
gdfgdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gdfgdfgdfg kirjoitti:
Akateemiset 35 kirjoitti:
Miehelläni ei ole juurikaan kavereita. Töissä käy ja on siinä menestyvä, mutta työn ja parisuhteen ulkopuolisia sosiaalisia suhteita hänellä ei ole.
Itsekään en tätä ymmärrä, hän on fiksu, puhelias ja oikeasti hauska.
Vuoden 2017 aikana en kuullut että kertaakaan kukaan olisi hänelle soittanut, pari textaria sai..
Onko tämä ongelma sinulle?
Minä olen samanlainen, omaan hyvät sosiaaliset taidot mutta ei yksinkertaisesti kiinnosta pitää laajaa ihmispiiriä tai tutustua uusiin ihmisiin. Yksi paras kaveri on perheen lisäksi riittänyt.
Saanko kysyä, miksi ei kiinnosta? Ne, joilla on hyvät sosiaaliset taidot, ovat yleensä itse sosiaalisia ja viihtyvät muiden seurassa. Puolison ystävät vilkastuttavat perhe-elämää ja opettavat lapsillekin sosiaalisia taitoja, kun vietetään aikaa isommalla porukalla.
En keksi tuohon muuta vastausta kuin että olen äärimmäisen introvertti ihminen. Aktiivinen sosialisointi ei anna minulle energiaa, vaan kuluttaa sitä. Tarvitsen omaa rauhaa palautumiseen. Eikä se tarkoita, että seurassa olisi vikaa tai etten nauttisi siitä ollenkaan. Minulle vain riittää vähempi. Kaipa olen aika itseriittoinenkin, en ehkä koe tarvitsevani muita ihmisiä niin paljon kuin keskivertoihminen tarvitsee. Tämä on joskus aiheuttanut ongelmia parisuhteissakin, vaikka en tarkoituksella mitään pahaa halua ja rakastan aidosti ja voimakkaasti. Kyllähän sitä välillä miettii, että pitäisi olla enemmän tekemisissä ihmisten kanssa. Työkaveritkin selvästi haluaisivat tutustua minuun enemmän. Minä taas en osaa mieltää työkavereita automaattisesti vapaa-ajan kavereiksi, ne ovat vain tyyppejä joiden kanssa satun tekemään töitä samassa paikassa. Olen kai vähän outo tässä suhteessa.
Minunkin mieheni oli tuollainen introvertti, ja saihan hän sitä olla, mutta siinä vaiheessa, kun hänellä todettiin sairaus, joka koitui myöhemmin hänen kohtalokseen, olisin todellakin toivonut, että hänellä olisi ollut ystäviä, jotka olisivat tukeneet häntä ja koko perhettämme. Sikäli ymmärrän erittäin hyvin, että puolison eristäytyminen muista voi olla iso ongelma parisuhteessa.
On minullakin joskus käynyt mielessä, että aika yksin tässä ollaan jos jotain sattuu, etenkin nyt sinkkuna taas. Toisaalta minulla on poika ja pari sisarusta, se yksi paras kaveri ja vanhemmatkin vielä elossa tässä vaiheessa, joten varmasti tukea löytyy jostain suunnasta. Vakavan sairauden tullessa tuskin tuon porukan ulkopuolelle siitä kertoisin muutenkaan.
Paska957568 kirjoitti:
Vaimo ei ole ottanut koskaan suihin.
Mitä yhteistä on hienolla ravintola illallisella ja kunnon suihin otolla???
-Kumpaakaan ei saa kotona!
Vierailija kirjoitti:
Olen jo päättänyt etten ole loppuelämääni hänen kanssaan. Vielä olen kun lapsi on pieni ja ihan mukavaa meillä onkin, ei riitoja eikä draamaa, seksiäkin on.
Pitää ihan kysyä, Miksi helvetissä levitit ne haarat??
Lisääntymisvietin? Omahyväisyyden? Vai minkä?? Pakko olla provo tai sitten kirjoittajalla on "kuula" pikkasen sekaisin!
Itse olin joskus suhteessa jossa nainen halusi lasta, minä en. Sitä juonittelun määrää ei VOI selittää. Ja hän vielä keksi viedä minut oikeuteen, posttraumaatisesta stressireaktiosta (olin muka pahoinpidellyt hänet).
Kuulostat samanlaiselta, omahyväiseltä kusipäältä joka syö päiväpäivältä kumppaninsa elinvoimaa pois!
Toivottavasti kuolet vitutukseesi! Ilman lasta! Tai sitten kolmosia odottaen YKSIN!
Mies on kaikinpuolin ihana, seksi on hyvää ja kaikesta pystytään puhumaan. Pidetään läheisyydestä yhtä paljon, päivittäin halailua ja romantiikkaa. Lisäksi jaetaan samat arvot ja pidetään lukuisista samoista asioista ja harrastetaan, keskustellaan jatkuvasti, pelataan ja vietetään lähes kaikki vapaa-aika mielellämme yhdessä. Kyllästyessä vietetään myös omaa aikaa.
Nyt tulee mutta. Itseasiassa kaksikin.
Mies ei halua lapsia. Omien sanojensa mukaan ei tiedä vielä, juuri nyt ei ainakaan (olen 30, mies 33). Riidellessä hänellä on tapana valittaa kissoistani, jotka ovat olleet minulla jo ennen häntä. Olen itse pitänyt lasten hankkimista itsestäänselvyytenä, mutta rakastan miestä ja elämä on tällaisena hyvää ilman lapsiakin. Mies on luonteeltaan aika itsekäs, hyvin pihi (mukavan rikas) ja tulisieluinen pikaräyhääjä, joten on vaikea kuvitella häntä isänä, mutta miehenä hän on minulle paras. En halua lapsia ihmisen kanssa, joka ei ole 100% mukana, joten pyrin löytämään lapsettomuudesta hyvät puolet.
Toinen ”vika” on, ettei kummallakaan ole juuri muita kavereita työkavereiden ja parisuhteen lisäksi. Mies näkee säännöllisesti yhtä kaveria, minä harvakseltaan paria. Itse toivon isompaa kaveripiiriä, mutten tee mitään asian hyväksi.
Onko tämä ongelma sinulle?
Minä olen samanlainen, omaan hyvät sosiaaliset taidot mutta ei yksinkertaisesti kiinnosta pitää laajaa ihmispiiriä tai tutustua uusiin ihmisiin. Yksi paras kaveri on perheen lisäksi riittänyt.