Lue keskustelun säännöt.
Poliisi kumppanina
05.01.2018 |
Millainen on poliisi aviomiehenä? seurustelen nyt toista vuotta poliisin kanssa ja välillä hän on kyllä todella epäluuloinen, kyyninen. mietin vain, johtuuko duunista vai tyyppinä kyyninen luonteeltaan. Ei tietenkään myönnä työn vaikuttavan mutta kun näkee kaikenlaista, valehtelua joka puolella, väkivaltaa jne.
En tiedä uskallanko mennä naimisiin kun ja jos tup pahenee.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kuuluu duuniin. Pahempana pitäisin sitä että hänellä on jatkuvasti turvakielto päällä.
Miksi pidät sitä pahempana? Tai siis miksi se on sinusta huono asia?
Itsekin olen parisuhteessa poliisin kanssa. Tunnistan samoja iirteitä hänessä. Uskon että työn vaikutus on merkittävä. Minua kohtaan hän ei ole kyyninen tai epäluuloinen kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyi. En lähtisi edes kokeilemaan.
Poliisit ovat ilmeisesti yliedustettuina perheväkivaltatilanteissa. Jostain näin luin. Liittyneeköhän sellaiseen yleiseen valmiuteen käyttää väkivaltaa ongelmanratkaisukeinona.
Mikään ei ole pahempaa kuin virkaintoinen poliisi.
Valitettavasti olen kuullut vain huonoa. Ja kun olen itsekin keskustellut poliisin kanssa jossain tilanteessa niin välittyy jonkinlainen kylmyys ja emotionaalinen etäisyys. En kyllä usko että kovikaan monia selviää selväjärkisenä poliisintyöstä, mikä selittänee tuota omituista ilmapiiriä. Poliisintyössä kun ollaan joka päivä tekemisissä ihmisten rumimman puolen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha rikospoliisi, ju-u, osaa olla todella h.....vetistä kotoisin oleva kumppani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poliisit ovat nättejä vain univormuissaan. Ei muuten.
Mieheni on poliisivankilan vartija ja on ollut töissä myös keskusrikospoliisilla, nähnyt kaikenlaista pitkän uransa aikana, työkavereita on kuollut ja seonnut ja tehnyt hulluja juttuja. Kyllä se ihmisen psyykkeeseen vaikuttaa kun näkee elämän nurjaa puolta päivät ja vuodet pääksytysten, pitää olla todella vahva henkisesti että pystyy jättämään työasiat töihin, ne kun tuppaa tulemaan vapaa-ajallakin silmille.
Minun mieheni on inhonnut työtään oikeastaan aina, on nyt tuota tehnyt 20 vuotta, sanoo sitä sonnan lapioimiseksi. Jos miehellä vielä olisi mahdollisuus johonkin muuhun työhön niin heti vaihtaisi, ikävä kyllä ainoa odotettavissa oleva positiivinen muutos on sairaseläke. Mieheni on muuttunut näiden 20 vuoden aikana kyllä kyynisemmäksi, toki siihen vaikuttaa muutkin asiat kuin vain työ. Mutta vielä 15 vuotta sitten mies sanoi minulle että kyllä sinä osaat ja pystyt, nyt ei juuri kannustusta enää tule, reaktiot on kuin Ihaa-aasin suusta, hän on menettänyt monen asian suhteen toivonsa.
Valtio on kiristänyt ja muuttanut systeemeitä poliisissa moneen kertaan näiden vuosien aikana, aina kun porukka oppii käyttämään uusia tietokoneohjelmia, ne vaihdetaan, poliisilaitoksia ja väkeä vähennetään koko ajan, varsinkin suorittavasta portaasta, aina sanotaan että pomoja vähennetään, mutta toisin käy, niitä keksitään lisää kun eihän oikeasti ketään virkamiestä voi alentaa. Asiakkaiden määrä lisääntyy, asiakkaiden kunto huononee, paineet on kovat kun töitä ei ehdi kunnolla tehdä. Poliisin organisaatio on hyvin armeijamainen eikä se oikein istu tähän päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poliisit eroavat AINA.
Mieheni työpaikalla on pariskunta jotka ovat molemmat poliiseja, eivät ole eronneet, lapset hoitivat aikoinaan vuorotellen, tekivät eri vuoroja, ja läpystä vaihtoivat rooleja, ehkä se heillä sitten toimii.
POLIISI ON VÄKIVAL... ei ku siis, VALTIOVALLAN ORGANISAATIO (wikipedia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poliisit ovat nättejä vain univormuissaan. Ei muuten.
Miten se kurahaalari saa kenestäkään nättiä/komeaa?
Työ ei itsessään voi määritellä kenenkään maailmankuvaa, vaikka siinä altistuisi ikäville asioille.
Näköalattomuus yhdistettynä siihen työn stressiin tekee sen kyynisyyden, kun jäädään marinoitumaan siihen omaan kurjuuteen eikä osata tehdä muutoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä sillä ammatilla on avioliiton suhteen, eikö sitä mennäkään naimisiin rakkaudesta??? Pääasia, että on jokin ammatti, mun mielestä kaikki ns. normaalit ammatit ovat ok.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä ammatilla on avioliiton suhteen, eikö sitä mennäkään naimisiin rakkaudesta??? Pääasia, että on jokin ammatti, mun mielestä kaikki ns. normaalit ammatit ovat ok.
Kyllä minä sitä kumppanin ammattiakin mietin. Jokainen ihminen on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja persoona muodostuu sen mukaan. Poliisinammatissa ei mihinkään hyvään suuntaan. Se ihminen voi olla ihan erilainen jonkun ajan päästä. Muitakin parisuhteen kannalta riski-ammatteja on. Jossain kaukana työskenteleminen joten ei pääse olemaan yhdessä. Vaarallinen työ, mihin poliisikin lukeutuu, jolloin saattaa menettää kumppaninsa ennen aikojaan. Kyllä minusta nämä saa ottaa huomioon kun tulevaisuuttaan rakentaa.
Kerran olin kovasti ihastunut poliisinaiseen mutta valitettavasti en kelvannut. Ujosta tytöstä oli kouliintunut sanavalmis ja sosiaalinen nainen. Blondi nainen hiukset ponnarilla ja univormu päällä niin olen myyty!
No onko teillä lapsia? Koska poliisin kumppanina mietin haluanko tehdä lapsia miehen kanssa joka on itse vaarassa jatkuvasti ja kuten sanoin, epäluuloinen. Minua kohtaan ei mutta muuttuuko sekin kun suhde arkiintuu...
Tavallaan kuuluu duuniin. Pahempana pitäisin sitä että hänellä on jatkuvasti turvakielto päällä.