Koulu vaatii jatkuvaa aktiivista osallistumista oppilaiden vanhemmilta, Wilmassa koko ajan kehotuksia tehdä sitä ja tätä ja jatkuvaa lasten ...
Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.
Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.
Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.
Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.
Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.
Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.
Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?
Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.
Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...
Kommentit (1366)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se opetajien aika menee Wilmaillessa, ja ihmetellään kun kukaan ei opi mitään.
Opettaja ei kyllä tunnin aikana ehdi mitään wilmailla.
Kesällä joku opettaja kertoi tällä palstalla, että opettajalla voi yhden koulutunnin aikana olla noin minuutti aikaa YHDEN oppilaan oppimisen tukemiseen tai tarkistamiseen. Luokassa on monta lasta ja osa oppitunnista menee häiriköivien oppilaiden taltuttamiseen. Säälittää ne lapset, jotka oppivat vähän hitaammin ja tarvitsevat paljon neuvomista.. Niiden lasten osa on vaikea nykykoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ihan mielenkiinnosta läpi koko ketjun, ja pakko sanoa, että on tuo nykyinen koulu mennyt aivan täydeksi pelleilyksi. Omat kouluni olen käynyt 80-luvun puolella ja 2000-luvulla. Ei ollut tuollaista pelleilyä tuolloin. Itsellä ei onneksi ole lapsia, koska todennäköisesti olisi mennyt hermot sen 100 kertaa, tuollaisen viestitulvan alla. Olisi viestintä saattanut omalta suunnalta olla vähemmän rakentavaa. Tiedättekö miksi sanotaan ihmistä, kuka tuijottaa sitä puhelintaan jatkuvasti ja reagoi jokaiseen sen kilahdukseen? Digizombieksi. Eli hellittäkää hieman sitä kuminauhaa pään ympäriltä, niin saattaa olla eläminen astetta helpompaa.
Ja sitten istut vanhempainvartissa pohtimassa, miksi lapsi ei koskaan ole varustautunut ohjeiden mukaisesti.
Miten ihmeessä ennen pystyttiin kertomaan ajoissa, että esim. mitä liikuntaa on seuraavalla kerralla? Tai yleisesti ottaen asiat pystyttiin kertomaan suullisesti, ja ei ollut ongelmia. Mikäli oli tarkoitus olla ulkoliikuntaa ja vettä tuli taivaan täydeltä, no keksittiin jotain muuta. Mihin on hävinnut oikeasti taito hoitaa asioita ns. lennossa?
Oli pakko ponnistella. Siis opettajan.
Nyt se opettaja voi vaan tunkea koko asian vanhempien niskoille.
Meillä on sukset lapsilla, mutta koska asumme Helsingissä, ne sukset on mökillä, jossa on yleensä aina lunta ja maajussi tekee ladutkin viereen. Me myös olemme siellä mökillä viikonloput, jolloin on aikaa hiihtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän syksyn aikana on tarvittu
- valkoinen paita
- oma liima
- huomiseksi päällystetyt kirjat
- sisäpelikengät
- lasipurkki
- kulmalukkokansio
- oma pumpuli mukaan
- karkkia (mikä ihme tämä on että joka kuukausi pitää koulussa syödä karkkia?)
- isovanhemman haastattelu
- kuorittu maitotölkki (tää olikin hauska, kokeilkaapa joskus miten helppoa se kuoriminen on 🤣 siellä minä sitä puolilta öin liotin ja nyhräsin)
- johtava cd- tai dvd-levy (askartelumateriaaliksi)
- valokuvauslomake + saman sisältöinen netti-ilmoittautuminen seuraavalle päivälle
- oppimiskeskustelulomake vanhempien täyttämänä
- oppilasilmoitus jossa miljoona epämääräistä lupakohtaa "saako lapsen kuvan / nimen / teoksen taltioinnin julkaista koulun sisätiloissa / oppilaiden vanhemmille / koulun sisäisessä tiedotuksessa / kaupungin tiedotuskanavilla / muissa medioissa" ja saako lapsi käyttää koulussa omaa älylaitetta ja saako käyttää koulun laitetta ja saako mennä jeesustelemaan ja saako sitä ja tätä...Kivaa on myös se että kolmasluokkalaisen kokeita ei välttämättä laiteta näkyviin "kokeet" kohtaan, vaan ne voi olla siellä TAI viesteissä TAI läksyissä TAI koulun nettisivuilla. Että jos oot tsekata milloin se matikan koe olimaan niin joutuu tonkimaan.
Tässä välttämättömät. Sitten toki toistakymmentä kyselyä, tutkimuskutsua, äänestä kouluruoka -tiedotetta jne, jotka tini pitää vilkaista tietääkseen mitä ne koskee.
Osa noista on hallintoon liittyviä ja siksi pakollisia - ja myös opettajien mielestä naurettavia. Toisaalta joidenkin vanhempien kimpoilun takia on lähdetty varmistamaan esim. lupa oppilaan kuvan julkaisuun.
Olisiko kuitenkin niin, että yrität suorittaa vanhemmuutta kympin arvosanalla? Nuo askartelujutut on sellaisia, että voit tuoda jos löytyy. Noin puolet oppilaista tuo jotain ja useimmat useamman kappaleen - juuri siksi, että ei niitä hankkimaan tarvitse ryhtyä. Opettajilla on myös ihan omat varastot unohdusten ym. varalle. Aina on jokunen, jotka ei muista tai ei ole mistä ottaa. Se kuuluu asiaan, eikä siitä palkkioita jaeta.
Äläkä tee niitä lapsen tehtäviä. Jos oppilas ei itse sitä purkkia kuori, niin ei se vanhemman tehtävä ole lapset kuorivat ne sitten koulussa, jos ei ole kotona osannut taikka ehtinyt. Mitäpä tuosta.
Noin puolet oppilaista myös päällystää kirjat. Ei siihen ketään voi pakottaa. Muovit maksaa. Anna olla, jos ei ole sinun juttusi. Kulmalukkokansioita ym kouluilla on edellisten oppilaiden jäljiltä. Niitä löytyy varmasti, ellei halua juuri sitä omaa muksua miellyttävää mallia hankkia.
Tuo asioiden tiedottaminen eri tuuteista on sellainen, että siitä sanoisin opettajalle. Tuo ei mene oikein. Hän ei ilmeisesti itse osaa vielä systeemiä käyttää tai ei ole perehtynyt siihen riittävästi.
Hellitä hyvä ihminen
Kun ne ns. pyynnöt tulee viime tipassa, kyllä se on se äiti, joka maitopurkkia liottaa keskiyöllä.
Ja suurin ongelmahan on se, että
- kaikki tulee viime tipassa
- tipottain eli koko ajan jotain
Sen sijaan että olisi esimerkiksi aina viikonlopun yli aikaa ja ne lomakkeet tulisi kerralla
Turhaan haukut äitiä. Hellitä, paska ihminen.
Millä tavalla kuoritaan maitotölkki? Siis mitä siitä otetaan pois ja miten? En ole kuullutkaan tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ihan mielenkiinnosta läpi koko ketjun, ja pakko sanoa, että on tuo nykyinen koulu mennyt aivan täydeksi pelleilyksi. Omat kouluni olen käynyt 80-luvun puolella ja 2000-luvulla. Ei ollut tuollaista pelleilyä tuolloin. Itsellä ei onneksi ole lapsia, koska todennäköisesti olisi mennyt hermot sen 100 kertaa, tuollaisen viestitulvan alla. Olisi viestintä saattanut omalta suunnalta olla vähemmän rakentavaa. Tiedättekö miksi sanotaan ihmistä, kuka tuijottaa sitä puhelintaan jatkuvasti ja reagoi jokaiseen sen kilahdukseen? Digizombieksi. Eli hellittäkää hieman sitä kuminauhaa pään ympäriltä, niin saattaa olla eläminen astetta helpompaa.
Ja sitten istut vanhempainvartissa pohtimassa, miksi lapsi ei koskaan ole varustautunut ohjeiden mukaisesti.
Onneksi ei ole itselläni lapsia, niin ei tarvitse kantaa huolta tällaisesta. Mikäli olisi, niin tekisin kyllä harvinaisen selväksi, että ne viestit pitää olla luettavissa ns. ihmisten aikoihin, tai niitä ei sen illan puolella katsota. Itse pidän tietyissä tilanteissa puhelinta nytkin äänettömällä, tai karsin pois käytöstä tiettyjen sovellusten oikeudet lähettää merkkiääniä. Ihmisillä pitää helvetti vie olla muutakin elämää, kuin olla nenä kiinni siinä luurissa.
En ole opettaja, mutta luultavasti opettaja käy työpäivän jälkeen kaupassa, tekee ruokaa, hoitaa lapsiaan, siivoaa ja pesee pyykkiä. Hän siis tekee kaikkea sitä, mitä muissakin perheissä tehdään. Milloin hän ehtii tehdä (ilmeisesti työnantajan määräämiä pakollisia) merkintöjä Wilmaan? Niin, aivan.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvattanut kaksi lasta aikuiseksi 2010-2020-luvulla avaamatta Wilmaa kertaakaan. Lapseni menestyivät koulussa hyvin.
Sinä ja kaltaisesi, huh huh. Sitten vielä leuhkitaan sillä, että lapsen koulunkäynti ei jaksanut kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ihan mielenkiinnosta läpi koko ketjun, ja pakko sanoa, että on tuo nykyinen koulu mennyt aivan täydeksi pelleilyksi. Omat kouluni olen käynyt 80-luvun puolella ja 2000-luvulla. Ei ollut tuollaista pelleilyä tuolloin. Itsellä ei onneksi ole lapsia, koska todennäköisesti olisi mennyt hermot sen 100 kertaa, tuollaisen viestitulvan alla. Olisi viestintä saattanut omalta suunnalta olla vähemmän rakentavaa. Tiedättekö miksi sanotaan ihmistä, kuka tuijottaa sitä puhelintaan jatkuvasti ja reagoi jokaiseen sen kilahdukseen? Digizombieksi. Eli hellittäkää hieman sitä kuminauhaa pään ympäriltä, niin saattaa olla eläminen astetta helpompaa.
Ja sitten istut vanhempainvartissa pohtimassa, miksi lapsi ei koskaan ole varustautunut ohjeiden mukaisesti.
Onneksi ei ole itselläni lapsia, niin ei tarvitse kantaa huolta tällaisesta. Mikäli olisi, niin tekisin kyllä harvinaisen selväksi, että ne viestit pitää olla luettavissa ns. ihmisten aikoihin, tai niitä ei sen illan puolella katsota. Itse pidän tietyissä tilanteissa puhelinta nytkin äänettömällä, tai karsin pois käytöstä tiettyjen sovellusten oikeudet lähettää merkkiääniä. Ihmisillä pitää helvetti vie olla muutakin elämää, kuin olla nenä kiinni siinä luurissa.
En ole opettaja, mutta luultavasti opettaja käy työpäivän jälkeen kaupassa, tekee ruokaa, hoitaa lapsiaan, siivoaa ja pesee pyykkiä. Hän siis tekee kaikkea sitä, mitä muissakin perheissä tehdään. Milloin hän ehtii tehdä (ilmeisesti työnantajan määräämiä pakollisia) merkintöjä Wilmaan? Niin, aivan.
Niin. Hänen pitäisi laatia ne tuntisuunnitelmat ja laajemmat kehyksensä jo elokuussa. Siitähän hän saa palkkaa silloin.
Sen sijaan että hän roiskii niitä hahmotelmiaan sinne Wilmaan edellisenä yönä.
Ja opetustahan opettajilla ei ole kuin noin 20 tuntia viikossa, loppu työaika on tarkoitus käyttää juurikin siihen suunnittelemiseen yms.
Kiva koulujen woke rehtorit vaikenevat Wilmassa, jos kyse rasismista valkoisia kohtaan ja koulukiusaamisesta. Kaikesta muusta nillittävöt.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää Wilmassa jatkuva raportointi. Sanon tän kahden ns. kympin oppilaan äitinä. Osaan itsekin laskea, miten paljon turhaa työtä siitä kertyy vuositasolla, kun arpoo yhden viidestätoista positiivisesta merkinnästä jokaiselle erikseen, tunti ja luokka toisensa perään. Mitä minä teen tiedolla, että lapsi "piti yllä opiskelurauhaa"? Tai "osallistui aktiivisesti"? Hienoa jos näin oli, mutta jos on pakko jotain merkata, riittäisikö pelkkä plussa/miinus? Senkin tilalle ottaisin mielummin ysärin reissuvihkot ja kaksi vanhempainvarttia per vuosi, kasvotusten.
No jo on valituksen aiheet! Olet tietysti iloinen siitä, että lapsesi piti yllä työrauhaa ja kerrot sen hänelle! Se on myös lapselle tarkoitettu merkintä, joka ilahduttaa häntä. Älä lue niitä merkintöjä, jos noin ahdistavat.
Reissuvihkot olivat ihan vihoviimeisiä, en ymmärrä, että joku niitä kaipaa takaisin.
Ihmeellisiä valittajia osa nykyvanhemmista. En ihmettele oppilaiden huonoa käytöstä, jos kotoa omaksutaan tuollaiset asenteet ja koulua ja opettajaa haukutaan jopa myönteisistä merkinnöistä.
Meillä oli 10v sitten liikunnan opettaja tehnyt kuukauden liikuntatunneille ohjelman, ja sitä noudatettiin sitten talvellakin. Jos oli merkitty, että on hiihtopäivä, niin sitten lapset ottivat sukset mukaan ja jos kouluaamuna keli näyttikin vihreää nurmikkoa lumen sijasta, niin sitten myös sisäliikuntavälineet mukaan. Joskus ilmoitettiin etukäteen, että suunnitelma vaihtuu, mutta nekin muutokset kerrottiin opettajan toimesta suoraan lapsille kouluaikana eikä vanhempien kautta. Veikkaan, että tämä aikataulutus säästi aikaa ja mielenterveyttä niin opettajilta kuin oppilailta ja vanhempien ei tarvinnut puuttua muuta kuin siihen, että on etukäteen lainattu vaikka ne sukset sitten tietyille päiville tms.
Liikuntakamat sai jättää koululle, kun oli oma luokka ja esim sisäliikuntavaatteita saatettiin säilyttää koululla talven ajan, josta ne sitten vietiin kotiin pestäväksi jos niille oli ollut tarvetta. Onko tämä uusi peruskoulumuoto eli vaihtuvat luokat tehneet sen, että pitää oikeasti kaikki tavarat raahata kouluun ja mitään tavaroita ei voi siellä säilyttää?
Ymmärrän kyllä, jos on askartelutunti ja tarvitaan maitotölkkejä, mutta luulisi että suurin osa lapsista osaa tyhjän maitotölkin omasta kotoa pyytää ja viedä kouluun. Olettaen, että on esim edellisellä askartelutunnilla kerrottu, että viikon päästä tarvitaan sitten tämä item sinne luokkaan. Jos joku lapsi ei saa tätä hoidetuksi, niin luulisi että koulusta liikenisi näitä välineitä. Kai koulussakin on ruokala???
Mihin tämä peruskoulu on menossa? Eikö sitä itseohjautuvuutta painoteta sitten kuitenkaan ja lasten vastuunottoa? Olen nykykoulusta saanut sellaisen käsityksen, että joko opettaja huolehtii aivan liiaksi näistä koululaisista tai sitten opettaja on täysi vastakohta ja lapset joutuu itse suunnillein keksimään tehtävät koulupäivän ajaksi ja vanhemmat joutuu puuttumaan kaikkeen. Missä se välimuoto, jossa opettaja ohjaa ja kertoo miten asiat ovat ja lapset tekevät ja lasten vanhemmat kotona kysyy miten koulupäivä on sujunut?
Vierailija kirjoitti:
Asutte varmaankin aika pienellä paikkakunnalla? Omana kouluaikana vajaa 20v sitten saimme myöskin piirtoheitinkalvolle piirtää rakseja siihen, missä kohtaa kylää asuttiin. Ja loman jälkeen oli kerrottava missä oli käynyt matkalla, olipa hienoa sanoa että lähimmässä suuremmassa kaupungissa oltiin elokuvissa kerran.
Asumme Helsingissä. Ihan hyvämaineisessa peruskoulussa, jossa ei edes paljon ma muja, juuri tällaista. Kiusaamiseen ei puutu kukaan, rehtorikin vaan hymistelee opettajan kanssa ja pyrkii hautaamaan asian. Sen sijaan juuri wilmaan tulee nohevia nootteja purkasta, tai että vihko unohtui. Lapsella jonka arvosanat on 8-9 ja jota tuetaan koulunkäynnissä. Ja tosiaan kouluuntuloajat tai lähtöajat saattaa juuri muuttua klo 19 edellisenä iltana, tai ohjeet liikunnasta, tai ilmoitus että matikan sijaan onkin tanssia tien toisella puolella olevassa koulussa ja se alkaa klo 9.15 klo 10 matikan sijaan. Kiva lukea tämä aamulla klo 9 kun viesti tullut opettajalta edellisenä iltana klo 20 eikä ole huomannut tarkistaa vartin välein wilmaa puoleenyöhön saakka.
Tätä viestiketjua, kun on lukenut, niin yhden asian olen huomannut. Opettajien vahvin osa-alue ei ole viestintä, ainakaan sellainen viestintä, että se ymmärrettäisiin oikein. Ainakaan se ei tapahdu silloin, kun ihmisillä on mahdollisuus näihin reagoida. Viestintä on oma "taiteenlajinsa", ja kaikilta se ei onnistu. Yksi, mihin myös opettajat saisivat panostaa, mutta myös työnantajat eli koulut. Opettakaa ihmisille ne tietotekniikan käytön perusteet edes jollakin tavalla. Omassa työssäni saanut liian monta kertaa huomata, että, kun tämä puoli ei ole hallussa, niin lopputulos on aika mielenkiintoista säätämistä. On naurettavaa, että digitaalisuutta tuodaan kouluihin ns. ovista ja ikkunoista, kun henkilöt, joiden pitäisi opettaa eivät osaa itsekkään riittävän hyvin. Poikkeuksia tietty löytyy, mutta ne ovat harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ihan mielenkiinnosta läpi koko ketjun, ja pakko sanoa, että on tuo nykyinen koulu mennyt aivan täydeksi pelleilyksi. Omat kouluni olen käynyt 80-luvun puolella ja 2000-luvulla. Ei ollut tuollaista pelleilyä tuolloin. Itsellä ei onneksi ole lapsia, koska todennäköisesti olisi mennyt hermot sen 100 kertaa, tuollaisen viestitulvan alla. Olisi viestintä saattanut omalta suunnalta olla vähemmän rakentavaa. Tiedättekö miksi sanotaan ihmistä, kuka tuijottaa sitä puhelintaan jatkuvasti ja reagoi jokaiseen sen kilahdukseen? Digizombieksi. Eli hellittäkää hieman sitä kuminauhaa pään ympäriltä, niin saattaa olla eläminen astetta helpompaa.
Vanhemmilta vaaditaan nykyään sitä että huolehtii lapsesta, katsoo lapsen perään, kasvattaa, ja esim. Wilman seuraaminen on yksi huolehtimisen ja kasvatuksen mittari. Wilmaa jos ei seuraa, niin ei hyvällä katsota.
Tuolloin 80-luvulla vanhemmat pääsivät yleisesti ottaen oikeasti helpolla lapsen koulun suhteen. Muutama merkinta reissuvihkoon, vanhempainilta ja joulu/kevätjuhla.
Mikäli tuon apin seuraaminen on joku "mittari", niin voi morjens. Miten helvetissä on ennen tultu toimeen ilman tällaista jo älyttömyyksiä lähentelevää hössötystä? Vastaus on tultu toimeen, ja ihmiset ovat pärjänneet elämässään ihan hyvin. Nykyinen yhteiskunta on tehnyt ihmisistä tyhmiä, ja ikävän läheltä olen saanut työni puolesta tätä seurata. Välillä tekisi mieli juosta pää edellä seinään, koska vitutus on sitä luokkaa. Se mikä on joidenkin mielestä muotia, on joidenkin mielestä täysin perseestä. Antaa ihmisten hoitaa asiat omalla tavallaan, ilman että joku on koko ajan neuvomassa. En yhtään ihmettele, että vanhempien ja opettajien välit ovat tulehtuneet, ja on ajauduttu tilanteeseen vanhemmat vs. opettajat. Tässä tilanteessa ei kumpikaa osapuoli kykene järkevään viestintään, koska tunteteet ottavat väkisinkin vallan.
Noin meille annettiin ymmärtää että Wilman kautta kulkee yhteydenpito vanhempien ja koulun välillä ja koulussa tehdään vanhempien kanssa yhteistyötä (tämä yhteistyö mainitaan Opetushallituksen sivuilla). Wilmassa on myös seuranta, milloin on kirjautunut. Tällaista tämä on nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja tuntuu tosiaan harrastavan Wilmaa iltaisin. Tuntimerkintöjä ja tiedotteita tulee usein klo 18-23 välillä. Joskus myös viikonloppuisin.
Ap
Muuten kyllä ymmärrän ap:ta, mutta ei kai niitä tuntimerkintöjä tarvitse lukea klo 18-23? Opettaja laittaa tuntimerkinnät yms. silloin kun hänellä on sopivin aika. En ihan ymmärrä niitä, jotka marmattavat siitä, mihin aikaan joku viesti on lähetetty.
Sama juttu töissä, toiset suuttuu siitä, että joku on kehdannut lähettää viestin illalla tai viikonloppuna. Puhelimesta pitää osata ottaa hälytysäänet pois.
Kannattaa lukea viestit ajatuksella, varsinkin sellaiset joita aikoo kommentoida!
Kukaan ei ole valittanut yleisesti, että viestit lähetetään klo 18-23 vaan siitä, että SEURAAVAA PÄIVÄÄ koskevat viestit lähetetään klo 18-23. Silloinhan ne pitäisi lukea juurikin klo 18 jälkeen, että ehtii toimia tuon viestin mukaisesti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ihan mielenkiinnosta läpi koko ketjun, ja pakko sanoa, että on tuo nykyinen koulu mennyt aivan täydeksi pelleilyksi. Omat kouluni olen käynyt 80-luvun puolella ja 2000-luvulla. Ei ollut tuollaista pelleilyä tuolloin. Itsellä ei onneksi ole lapsia, koska todennäköisesti olisi mennyt hermot sen 100 kertaa, tuollaisen viestitulvan alla. Olisi viestintä saattanut omalta suunnalta olla vähemmän rakentavaa. Tiedättekö miksi sanotaan ihmistä, kuka tuijottaa sitä puhelintaan jatkuvasti ja reagoi jokaiseen sen kilahdukseen? Digizombieksi. Eli hellittäkää hieman sitä kuminauhaa pään ympäriltä, niin saattaa olla eläminen astetta helpompaa.
Vanhemmilta vaaditaan nykyään sitä että huolehtii lapsesta, katsoo lapsen perään, kasvattaa, ja esim. Wilman seuraaminen on yksi huolehtimisen ja kasvatuksen mittari. Wilmaa jos ei seuraa, niin ei hyvällä katsota.
Tuolloin 80-luvulla vanhemmat pääsivät yleisesti ottaen oikeasti helpolla lapsen koulun suhteen. Muutama merkinta reissuvihkoon, vanhempainilta ja joulu/kevätjuhla.
Mikäli tuon apin seuraaminen on joku "mittari", niin voi morjens. Miten helvetissä on ennen tultu toimeen ilman tällaista jo älyttömyyksiä lähentelevää hössötystä? Vastaus on tultu toimeen, ja ihmiset ovat pärjänneet elämässään ihan hyvin. Nykyinen yhteiskunta on tehnyt ihmisistä tyhmiä, ja ikävän läheltä olen saanut työni puolesta tätä seurata. Välillä tekisi mieli juosta pää edellä seinään, koska vitutus on sitä luokkaa. Se mikä on joidenkin mielestä muotia, on joidenkin mielestä täysin perseestä. Antaa ihmisten hoitaa asiat omalla tavallaan, ilman että joku on koko ajan neuvomassa. En yhtään ihmettele, että vanhempien ja opettajien välit ovat tulehtuneet, ja on ajauduttu tilanteeseen vanhemmat vs. opettajat. Tässä tilanteessa ei kumpikaa osapuoli kykene järkevään viestintään, koska tunteteet ottavat väkisinkin vallan.
Noin meille annettiin ymmärtää että Wilman kautta kulkee yhteydenpito vanhempien ja koulun välillä ja koulussa tehdään vanhempien kanssa yhteistyötä (tämä yhteistyö mainitaan Opetushallituksen sivuilla). Wilmassa on myös seuranta, milloin on kirjautunut. Tällaista tämä on nykyään.
Lisäys: opettaja voi olla yhteydessä myös muilla tavoinkin. tällain oli.
Mulla vanhemmat ei puuttuneet koulunkäyntiin. Luistimet ja sukset sain ja todistuksen katsoivat ja tuli joulu- ja kevätjuhliin. Ekalla luokalla laittoi oikeaan aikaan kouluun. Ihan itse piti tietää milloin on kokeet ja lukea niihin heti kun ymmärsin kellon. Osasin lukea jo kouluun mennessä, ei vanhempani olleet osaamisestani välinpitämättömiä. He vain ajatteli, että opettaminen kuuluu koululle ja läksyt minulle. Ihan hyvin pärjäsin ja sain akateemisen tutkinnon ilman vanhempien osallistumista ja ponnistin työläistaustalta siis.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vanhemmat ei puuttuneet koulunkäyntiin. Luistimet ja sukset sain ja todistuksen katsoivat ja tuli joulu- ja kevätjuhliin. Ekalla luokalla laittoi oikeaan aikaan kouluun. Ihan itse piti tietää milloin on kokeet ja lukea niihin heti kun ymmärsin kellon. Osasin lukea jo kouluun mennessä, ei vanhempani olleet osaamisestani välinpitämättömiä. He vain ajatteli, että opettaminen kuuluu koululle ja läksyt minulle. Ihan hyvin pärjäsin ja sain akateemisen tutkinnon ilman vanhempien osallistumista ja ponnistin työläistaustalta siis.
Taitaa olla kyse jostain 60-70-luvusta. Ennen ei puututtu, vaikka olisi ollut syytäkin. Kiusaaminen oli holtitonta ja opettajatkin saivat kiusata oppilaita ja toisiaan ilman, että siihen kukaan puuttui. Vanhemmat saivat hakata ja kiusata lapsiaan kenenkään siihen puuttumatta. Eipä ollut hyvä sekään tilanne. Kaikki eivät siihenkään aikaan ihan hyvin pärjänneet, vaikka sinä pärjäsit eivätkä kaikki lahjakkaat päässet edes oppikouluun, vaikka sinusta tuli akateeminen.
Jos yhdellä on mennyt hyvin, ei se tarkoita, että kaikilla muilla olisi. Ja kyllä se koulu oli "ennen vanhaan" , vielä 60 - 70 - luvuilla aika paljon pahempi paikka kuin nykyään.
Opettajat ei saa enää sanoa mitään lapsille ja siksi nillittävät wilmassa vanhemmille. Ja osin myös ihan vittuillakseen. Pelkäävät kunnianloukkaussyytettä teiltä vanhemmilta jos sanovat jotain suoraan, tunteella.
Hiihtämiseen tarvitaan monotkin ja niiden pitää sopia kyseisen lapsen jalkaan.