Koulu vaatii jatkuvaa aktiivista osallistumista oppilaiden vanhemmilta, Wilmassa koko ajan kehotuksia tehdä sitä ja tätä ja jatkuvaa lasten ...
Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.
Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.
Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.
Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.
Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.
Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.
Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?
Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.
Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...
Kommentit (1366)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ihan mielenkiinnosta läpi koko ketjun, ja pakko sanoa, että on tuo nykyinen koulu mennyt aivan täydeksi pelleilyksi. Omat kouluni olen käynyt 80-luvun puolella ja 2000-luvulla. Ei ollut tuollaista pelleilyä tuolloin. Itsellä ei onneksi ole lapsia, koska todennäköisesti olisi mennyt hermot sen 100 kertaa, tuollaisen viestitulvan alla. Olisi viestintä saattanut omalta suunnalta olla vähemmän rakentavaa. Tiedättekö miksi sanotaan ihmistä, kuka tuijottaa sitä puhelintaan jatkuvasti ja reagoi jokaiseen sen kilahdukseen? Digizombieksi. Eli hellittäkää hieman sitä kuminauhaa pään ympäriltä, niin saattaa olla eläminen astetta helpompaa.
Vanhemmilta vaaditaan nykyään sitä että huolehtii lapsesta, katsoo lapsen perään, kasvattaa, ja esim. Wilman seuraaminen on yksi huolehtimisen ja kasvatuksen mittari. Wilmaa jos ei seuraa, niin ei hyvällä katsota.
Tuolloin 80-luvulla vanhemmat pääsivät yleisesti ottaen oikeasti helpolla lapsen koulun suhteen. Muutama merkinta reissuvihkoon, vanhempainilta ja joulu/kevätjuhla.
Mikäli tuon apin seuraaminen on joku "mittari", niin voi morjens. Miten helvetissä on ennen tultu toimeen ilman tällaista jo älyttömyyksiä lähentelevää hössötystä? Vastaus on tultu toimeen, ja ihmiset ovat pärjänneet elämässään ihan hyvin. Nykyinen yhteiskunta on tehnyt ihmisistä tyhmiä, ja ikävän läheltä olen saanut työni puolesta tätä seurata. Välillä tekisi mieli juosta pää edellä seinään, koska vitutus on sitä luokkaa. Se mikä on joidenkin mielestä muotia, on joidenkin mielestä täysin perseestä. Antaa ihmisten hoitaa asiat omalla tavallaan, ilman että joku on koko ajan neuvomassa. En yhtään ihmettele, että vanhempien ja opettajien välit ovat tulehtuneet, ja on ajauduttu tilanteeseen vanhemmat vs. opettajat. Tässä tilanteessa ei kumpikaa osapuoli kykene järkevään viestintään, koska tunteteet ottavat väkisinkin vallan.
Meillä kun on useampi peruskouluikäinen lapsi niin ärsyttävät todella paljon myös terveystarkastukset. Sinänsä pidän terveystarkastuksia totta kai hyvänä asiana, mutta kun niihin aina toivotaan vanhemmat mukaan. Niitä on todella vaikea sovittaa kahden työssäkäyvän vanhemman (ei etätyö) aikatauluihin etenkin lääkärintarkastusten osalta, joihin aika vain ilmoitetaan. Terkkarilta tuli viimeksi oikein pitkä viesti, jossa erikseen painotettiin, kuinka tärkeää vanhemman/vanhempien osallistuminen on. Pari kertaa olen ollut mukana kahden pienemmän sisaruksen kanssa jos olen ollut vanhempainvapaalla, kun en ole heitä mihinkään saanut ja sitten on ruvettu turvaamaan, miksi ovat kotihoidossa. Ja tietenkin täytetään muutama lippulappunen taas ja udellaan perheen ilmapiiri ja onko sitä ja onko tätä ja kas kun ei kysytä vanhempien seksielämästä niin kuin neuvolassa. Ehkä on eri käytäntöjä eri kunnissa, mutta täällä ainakin lomakkeessa kysytään myös vanhempien ammatit, koulutus ja työnantaja. En ole näihin aina vastannut kun terkka on vaihtunut ja välillä on tullut pahaa silmää. Tämäkään ei kuulu koululle mitenkään mielestäni.
Omana kouluaikana terkkari haki oppilaat luokasta ja se oli siinä, en muista kertaakaan että vanhempi olisi ollut mukana. Lappu kyllä saatiin kotiin, jossa keskeiset tiedot, eli lähinnä mitat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kun on useampi peruskouluikäinen lapsi niin ärsyttävät todella paljon myös terveystarkastukset. Sinänsä pidän terveystarkastuksia totta kai hyvänä asiana, mutta kun niihin aina toivotaan vanhemmat mukaan. Niitä on todella vaikea sovittaa kahden työssäkäyvän vanhemman (ei etätyö) aikatauluihin etenkin lääkärintarkastusten osalta, joihin aika vain ilmoitetaan. Terkkarilta tuli viimeksi oikein pitkä viesti, jossa erikseen painotettiin, kuinka tärkeää vanhemman/vanhempien osallistuminen on. Pari kertaa olen ollut mukana kahden pienemmän sisaruksen kanssa jos olen ollut vanhempainvapaalla, kun en ole heitä mihinkään saanut ja sitten on ruvettu turvaamaan, miksi ovat kotihoidossa. Ja tietenkin täytetään muutama lippulappunen taas ja udellaan perheen ilmapiiri ja onko sitä ja onko tätä ja kas kun ei kysytä vanhempien seksielämästä niin kuin neuvolassa. Ehkä on eri käytäntöjä eri kunnissa, mutta täällä ainakin lomakkeessa kysytään myös vanhempien ammatit, koulutus ja työnantaja. En ole näihin aina vastannut kun terkka on vaihtunut ja välillä on tullut pahaa silmää. Tämäkään ei kuulu koululle mitenkään mielestäni.
Omana kouluaikana terkkari haki oppilaat luokasta ja se oli siinä, en muista kertaakaan että vanhempi olisi ollut mukana. Lappu kyllä saatiin kotiin, jossa keskeiset tiedot, eli lähinnä mitat.
Tivaamaan siis! Ennakoiva tekstinsyöttö.
Mikähän vika siinä reissuvihkossa oli kun siitä luovuttiin? Oli se tietysti aina hukassa ja laukun pohjalla pyörittyään aika rähjäinen, mutta sillä satiin kommunikoitua kaikki oleellinen. Omista historiallisista ja osin kylläkin itse aiheutetuista kokemuksistani johtuen, pidän edelleenkin ammattiryhmän edustajiin tiettyä minimietäisyyttä, kyynel siitä. Mutta kun julkista keskustelua ja tätäkin palstaa seuraa, niin väistämättä tulee mieleen että ihme on jos eivät ole mol.fi sivujen suurkäyttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäkää järkeä. Jos on ilmoitettu että luistellaan, mutta yöllä on satanut kolme tuntia vettä, voi aavistella luistelun peruuntuvan. Luistimet ja sisäkamat silloin mukaan, jos haluaa varman päälle ottaa.
Luin ketjua todella hämmentyneenä, että tämmöseksi showksiko koulun käynti on mennyt monessa paikassa!?
Ensinnäkin kukin vanhempi ottakoot järjen käyttöönsä ja vastuun lapsestaan. Vanhemmat pyörittävät lasten arkea, ei koulu.
Jos opettajan Wilma viestit lähtee laukalle voi todeta asian ja antaa palautetta.
Kuukausiraportti kuun eka päivä Wilmaan. Siinä kuun liikuntatunnit sää varauksineen, retket, muutokset, Koepäivät! Yms
Sitten sama jaetaan viikkoraportteihin, joka tulee edellisen viikon perjantaina. Sisältää mahdolliset muutokset.
Sen päälle vain välttämätön henkilökohtainen viestintä poissaoloista. Ehkä koenumerot.
Ei tarvta mitään yksittäisiä kirja kotona ilmoituksia, läksyt tekemättä joka päivä.. Jos alkaa kasaantumaan, niin sitten viesti kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän vika siinä reissuvihkossa oli kun siitä luovuttiin? Oli se tietysti aina hukassa ja laukun pohjalla pyörittyään aika rähjäinen, mutta sillä satiin kommunikoitua kaikki oleellinen. Omista historiallisista ja osin kylläkin itse aiheutetuista kokemuksistani johtuen, pidän edelleenkin ammattiryhmän edustajiin tiettyä minimietäisyyttä, kyynel siitä. Mutta kun julkista keskustelua ja tätäkin palstaa seuraa, niin väistämättä tulee mieleen että ihme on jos eivät ole mol.fi sivujen suurkäyttäjiä.
En tiedä, kun en ole koskaan käyttänyt.
Perusoulun aloitin 1978. Ei ollut käytössä. Se koettiin tarpeettomana.
Omilla lapsillakaan ei ole ollut käytössä.
Wilmaakin vasta opeteltiin käyttämään vanhempien muksujen kohdalla. Nuorempien aikana oli jo käytössä. Opettajat hallitsevat sen käytön. Lähinnä tiedottamista varten.
Kyllä ns tavalliset lapset ja perheet pärjää elämässä ilman jatkuvaa raportointiakin. Lisäksi enemmän vastuuta lapsille itselleen. Kyllä ne osaa, kun antaa tilaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän vika siinä reissuvihkossa oli kun siitä luovuttiin? Oli se tietysti aina hukassa ja laukun pohjalla pyörittyään aika rähjäinen, mutta sillä satiin kommunikoitua kaikki oleellinen. Omista historiallisista ja osin kylläkin itse aiheutetuista kokemuksistani johtuen, pidän edelleenkin ammattiryhmän edustajiin tiettyä minimietäisyyttä, kyynel siitä. Mutta kun julkista keskustelua ja tätäkin palstaa seuraa, niin väistämättä tulee mieleen että ihme on jos eivät ole mol.fi sivujen suurkäyttäjiä.
Veikkaisin, että nykyinen systeemi on opettajille helpompaa. Reissuvihko taidettiin kirjoittaa käsin. Hauskojahan ne olivat, mutta lähes samat asiat niissä oli kuin nyt on tässäkin systeemissä.
En minäkään täällä etelässä osta välttämättä luistimia ja suksia paria käyttökertaa varten. Ne jäävät pian pieniksi ja ei tarvita vapaa-ajalla, meillä on muita harrastuksia. Kylmänä ja lumisena talvena saatan ostaa, jos osuu silmään vaikka kirppiksellä sopivat. Lisäksi ilmoitus hiihdosta koulussa tulee aina viime tipassa.
Onneksi meillä ei pyydetä jatkuvasti jotain erityistä kampetta askarteluun tai projekteihin, ja jos pyydetäänkin, niin lapseni huolehtii niistä itse jos muistaa. Mulla on tarpeeksi projektinvetämistä elämässä muutenkin.
Suurin rasite on luokan innokas leirikouluvarojen kerääminen, eli kaiken aikaa pitäisi myydä jotain. En osallistu, helpompi on töissä tienata nämä rahat ja osallistua sitten rahallisesti.
Lienee koulu- ja opettajakohtaista. Espoossa omilla lapsilla ei ala- tai yläkoulussa ole ollut mitenkään muiden kertomassa mittakaavassa juttuja. Wilma-viestejä tulee harvakseltaan tai osaan ei tarvitse reagoida mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvatkaahan vanhemmat, haluaako opettaja käyttää sitä wilmaa? Kyllä se paine todistusaineiston keräämiseen tulee ns. ylhäältä. Joka ikinen lapsen tunarointi tai harkitsematon teko pitäisi kirjata ylös. Näitä nimittäin sitten lasketaan, kun ilmenee jotain huolta taikka pulmaa. Kaikki päätökset esim. tuen tarpeesta perustuu näyttöön. Jos mitään merkintöjä ei ole, ei sitä tukea heru.
Sattuuhan sitä, että läksy unohtuu tai kirjat on kotona. Ei niistä kannata stressata. Eiköhän normaalit vanhemmat ihan itse keksi, mitä asialle tekevät. Se on vain tiedonanto ja opettajan oma sähköinen muistikirja asioista. Ettekä te vanhemmat edes näe niitä kaikkia merkintöjä, koska ope voi valita senkin asian.
Sen keskustelisitteko asiasta kotona -kehoituksen on muuten eräs kasvatusalan guru keksinyt ja se on opelle ohjeena siellä Viesti wilmalla viisaasti-ohjeistuksessa. Enpä ole käyttänyt mokomaa kehoitusta.
Ei tässä puhuta mistään virheistä tai tuen tarpeesta tms.
Aina pitää kääntääkin asia noin.
Kyse on siitä älyttömästä ohjeistusmäärästä, joka sieltä vyöryy. Niistä tajunnanvirtaoksennuksista, joissa on otsikointi pielessä ja joita oiotaan 15 uudella viestillä. Että eiku eiku eiku, täsmennys, täsmennys, täsmennys...
Mielenmuutoksista, viime hetken ai niin en ole muistanut sanoa -heipoista jne.
Ottakaa sukset, luistimet, eiku sukset, eiku uimakamat...
Koealueiden muuttamisista viime tipassa jne.
Tämä on ohis, mutta aivan samaa tapahtuu työpaikoilla. Ohjetta, hetken päästä uusi ohje hieman korjattuna ja kohta pian viimeisimmän ohjeen pientä muuntelua kunnes onneton työntekijä ei enää ymmärrä miten päin kuuluu olla. Kaikki tuo mahdollisimman epäselvästi ilmaistuna. Tämä aiheuttaa uupumusta ja riittämättömyyden tunnetta työntekijöissä ja ajoi ainakin itseni ennenaikaiselle eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos on sellainen vanhempi vanhempi joka ei osaa tai ei halua käyttää älylaitteita? Tai nuori vanhempi joka on luopunut älypuhelimesta ja tyyliin aukaisee läppärin kerran kuussa maksaakseen laskut. Miten opet pärjää?
On aika paljon lapsia, joiden vanhemmat eivät osaa suomea ja vielä vähemmän jotain englantia tai ranskaa, jotka ovat maailmankieliä (nämä ovat toinen pääkieli useassa Afrikan maassa) . Miten ne vanhemmat selviävät wilma-aikakaudella?
Olen kasvattanut kaksi lasta aikuiseksi 2010-2020-luvulla avaamatta Wilmaa kertaakaan. Lapseni menestyivät koulussa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvattanut kaksi lasta aikuiseksi 2010-2020-luvulla avaamatta Wilmaa kertaakaan. Lapseni menestyivät koulussa hyvin.
mikiä siinä oli että et Wilmaa avannut? Kyllä minunkin lapseni menestyi erittäin hyvin mutta tottakai luin viestit. Osallistuin kun piti olla myyjäisissä jne, luokkaretkeä varten rahaa koottiin mm vaalikahveilla jne , koululla äänestys,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvatkaahan vanhemmat, haluaako opettaja käyttää sitä wilmaa? Kyllä se paine todistusaineiston keräämiseen tulee ns. ylhäältä. Joka ikinen lapsen tunarointi tai harkitsematon teko pitäisi kirjata ylös. Näitä nimittäin sitten lasketaan, kun ilmenee jotain huolta taikka pulmaa. Kaikki päätökset esim. tuen tarpeesta perustuu näyttöön. Jos mitään merkintöjä ei ole, ei sitä tukea heru.
Sattuuhan sitä, että läksy unohtuu tai kirjat on kotona. Ei niistä kannata stressata. Eiköhän normaalit vanhemmat ihan itse keksi, mitä asialle tekevät. Se on vain tiedonanto ja opettajan oma sähköinen muistikirja asioista. Ettekä te vanhemmat edes näe niitä kaikkia merkintöjä, koska ope voi valita senkin asian.
Sen keskustelisitteko asiasta kotona -kehoituksen on muuten eräs kasvatusalan guru keksinyt ja se on opelle ohjeena siellä Viesti wilmalla viisaasti-ohjeistuksessa. Enpä ole käyttänyt mokomaa kehoitusta.
Ei tässä puhuta mistään virheistä tai tuen tarpeesta tms.
Aina pitää kääntääkin asia noin.
Kyse on siitä älyttömästä ohjeistusmäärästä, joka sieltä vyöryy. Niistä tajunnanvirtaoksennuksista, joissa on otsikointi pielessä ja joita oiotaan 15 uudella viestillä. Että eiku eiku eiku, täsmennys, täsmennys, täsmennys...
Mielenmuutoksista, viime hetken ai niin en ole muistanut sanoa -heipoista jne.
Ottakaa sukset, luistimet, eiku sukset, eiku uimakamat...
Koealueiden muuttamisista viime tipassa jne.
Tämä on ohis, mutta aivan samaa tapahtuu työpaikoilla. Ohjetta, hetken päästä uusi ohje hieman korjattuna ja kohta pian viimeisimmän ohjeen pientä muuntelua kunnes onneton työntekijä ei enää ymmärrä miten päin kuuluu olla. Kaikki tuo mahdollisimman epäselvästi ilmaistuna. Tämä aiheuttaa uupumusta ja riittämättömyyden tunnetta työntekijöissä ja ajoi ainakin itseni ennenaikaiselle eläkkeelle.
En jaksa penkoa tuon opettajan tekstiä. Mutta nyt lataan suorat sanat kokemusteni perusteella: te opettajat olette kyllä määkijöitä nro 1. Missään ammattikunnassa ei ole niin samankaltaisia lampaita. Erilaiset on lähteneet jo karkuun, kun enemmistö laumasta määkii ihan väärää virttä. Eikö teillä lapasilla ole omia aivoja ollenkaan. Kammottava ammattikunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvatkaahan vanhemmat, haluaako opettaja käyttää sitä wilmaa? Kyllä se paine todistusaineiston keräämiseen tulee ns. ylhäältä. Joka ikinen lapsen tunarointi tai harkitsematon teko pitäisi kirjata ylös. Näitä nimittäin sitten lasketaan, kun ilmenee jotain huolta taikka pulmaa. Kaikki päätökset esim. tuen tarpeesta perustuu näyttöön. Jos mitään merkintöjä ei ole, ei sitä tukea heru.
Sattuuhan sitä, että läksy unohtuu tai kirjat on kotona. Ei niistä kannata stressata. Eiköhän normaalit vanhemmat ihan itse keksi, mitä asialle tekevät. Se on vain tiedonanto ja opettajan oma sähköinen muistikirja asioista. Ettekä te vanhemmat edes näe niitä kaikkia merkintöjä, koska ope voi valita senkin asian.
Sen keskustelisitteko asiasta kotona -kehoituksen on muuten eräs kasvatusalan guru keksinyt ja se on opelle ohjeena siellä Viesti wilmalla viisaasti-ohjeistuksessa. Enpä ole käyttänyt mokomaa kehoitusta.
Ei tässä puhuta mistään virheistä tai tuen tarpeesta tms.
Aina pitää kääntääkin asia noin.
Kyse on siitä älyttömästä ohjeistusmäärästä, joka sieltä vyöryy. Niistä tajunnanvirtaoksennuksista, joissa on otsikointi pielessä ja joita oiotaan 15 uudella viestillä. Että eiku eiku eiku, täsmennys, täsmennys, täsmennys...
Mielenmuutoksista, viime hetken ai niin en ole muistanut sanoa -heipoista jne.
Ottakaa sukset, luistimet, eiku sukset, eiku uimakamat...
Koealueiden muuttamisista viime tipassa jne.
Tämä on ohis, mutta aivan samaa tapahtuu työpaikoilla. Ohjetta, hetken päästä uusi ohje hieman korjattuna ja kohta pian viimeisimmän ohjeen pientä muuntelua kunnes onneton työntekijä ei enää ymmärrä miten päin kuuluu olla. Kaikki tuo mahdollisimman epäselvästi ilmaistuna. Tämä aiheuttaa uupumusta ja riittämättömyyden tunnetta työntekijöissä ja ajoi ainakin itseni ennenaikaiselle eläkkeelle.
Ja yleensä nämä ohjeet tulevat sähköpostin liitteenä huonosti otsikoituna niin, ettei niitä enää jälkikäteen löydä millään hakusanoilla. Yleisiin ohjeisiin tai perehdytysmateriaaleihin näitä ei päivitetä, ettei vain uudet työntekijät tai sijaiset tekisi vahingossakaan oikein :D
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsen luokalla jokaisen pitänyt vuorollaan opelle kertoa, minkä ikäiset vanhemmat kullakin on. Sitten oli vertailtu, kenellä on nuorimmat vanhemmat ja kuinka moni vanhempi on nuorempi kuin opettaja. Mietin, mahtoiko olla nelikymppisen lapsettoman naisopettajan omaa ikäkriiseilyä...
Samoin melkein aina uusi opettaja tiedustelee, montako lasta perheessä on ja mitä vanhemmat tekevät työkseen. Samoin opettaja oli keväällä tiedustellut jokaiselta lapselta yhteiskuntaopin tehtävässä, paljonko perheessä menee rahaa ruokaan, asumiseen ja muuhun. Käskin lapsen sanoa opettajalle, että en ala perata perheemme yksityisiä raha-asioita koululle, ei kuulu tippaakaan koululle paljonko lainanlyhennyksemme on. Ope oli hermostunut, kun lapsi vastasi, että vanhemmat eivät halunneet kertoa.
Arvaus. Kyseessä ovat olleet isot koululaiset ja opettaja halusi antaa oppilaille jonkinlaista käsitystä paljonko eläminen maksaa. Alaikäiset mankuvat usein tavaroita ymmärtämättä, että asumiskulut, sähkölaskut ja ruokabudjetti ovat etusijalla. Luokassa on viisaampaa laittaa taululle esimerkkiperheitä. Perhe A:lla (lääkäri, IT-alan osaaja tms) on näin paljon tuloja kuussa. Perhe B:llä (bussikuski, toimistotyöntekijä) on näin paljon. Ja perhe C:llä (kaupan kassa, siivooja, postinkantaja) on näin paljon tuloja kuussa. Sitten kerrotaan esimerkkejä asumiskuluista, laskuista ja ruokamenoista. Lapsilla on joskus vääristynyt kuva siitä paljonko vanhemmilla on rahaa. Oppilaiden on myös hyvä ymmärtää, että jos ottaa velkaa, sen joutuu oikeasti maksamaan takaisin. Tunsin kerran nuoren miehen, joka oli joutunut lainaamaan rahaa ammatitkoulun aikana ja joutui pahoihin vaikeuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan kun opettaja saakin yhtäkkiä päähänsä, että huomenna luistelua! Varsinkin jos talven ekat luistelut. Meillä luistimet varaston perällä ja ei välttämättä olla edes sovitettu niitä ja saattaa olla, että mennään miehen kanssa molemmat aamulla aikaisin töihin (lähtö kotoa ennen kuutta), vuorotöitä kun teemme. Siinä kohtaa saa lapset mennä ilman luistimia ja joskus olen laittanut aika vihaisen viestin opettajalle että ei onnistu tällä varoajalla nämä asiat. Kaverini on opettaja ja aina tuskailee miten opettajilla on rankkaa ja vanhemmat ovat hirveitä. Varmasti niinkin, mutta joskus vanhemmat ovat hirveitä ihan syystä.
Sulle olisikin kai hyvä ilmottaa luistelusta jo marraskuussa? Olisiko riittävän ajoissa?
Ennen talven ekaa kertaa olisi hyvä olla noin viikon varoaika, koska tosiaan osa tarvitsee uudet luistimet.
Kesällä voi jo varautua ostamaan uudet jos toteaa ettei entiset mahdu. Kuitenkin sitä luistelua on joka kouluvuosi. Ei voi tulla yllätyksenä. Kesällä voi löytää käytettyjä jopa ilmaiseksi.
Ei löydy ainakaan helposti. Liikkeissä on yleensä esillä sitä, mitä sesongin mukaisesti menee hyvin kaupaksi. Samoin kirpputorimyymälöissä on ajankohtaan ospivaa tavaraa. Esim. Talvitakkia tai villasukkia ei juuri löydy kesällä. Lämpimät pipot katosivat vaatekaupoista jo lopputalvella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en reagoisi enää kuuden jälkeen tulleisiin viesteihin seuraavaksi päiväksi. Aikatauluasian voisi myös ottaa esille opettajan kanssa ja muiden vanhempien. Eihän siinä ole järkeä, että opettaja tekee iltatöitä ja te kyttäätte wilmaa. Ps. Ammattiasiasta onkin ollut puhetta palstalla kuten ihan hyviä selityksiä siihen.
Sä lopetat lapsen kasvattamisen kuuden jälkeen?
No, niitä kupeittesi hedelmiä onkin iltaisin steissillä riehumassa.
Voi helvetti sentään mikä yksinkertaistus jälleen kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ihan mielenkiinnosta läpi koko ketjun, ja pakko sanoa, että on tuo nykyinen koulu mennyt aivan täydeksi pelleilyksi. Omat kouluni olen käynyt 80-luvun puolella ja 2000-luvulla. Ei ollut tuollaista pelleilyä tuolloin. Itsellä ei onneksi ole lapsia, koska todennäköisesti olisi mennyt hermot sen 100 kertaa, tuollaisen viestitulvan alla. Olisi viestintä saattanut omalta suunnalta olla vähemmän rakentavaa. Tiedättekö miksi sanotaan ihmistä, kuka tuijottaa sitä puhelintaan jatkuvasti ja reagoi jokaiseen sen kilahdukseen? Digizombieksi. Eli hellittäkää hieman sitä kuminauhaa pään ympäriltä, niin saattaa olla eläminen astetta helpompaa.
Ja sitten istut vanhempainvartissa pohtimassa, miksi lapsi ei koskaan ole varustautunut ohjeiden mukaisesti.
Miten ihmeessä ennen pystyttiin kertomaan ajoissa, että esim. mitä liikuntaa on seuraavalla kerralla? Tai yleisesti ottaen asiat pystyttiin kertomaan suullisesti, ja ei ollut ongelmia. Mikäli oli tarkoitus olla ulkoliikuntaa ja vettä tuli taivaan täydeltä, no keksittiin jotain muuta. Mihin on hävinnut oikeasti taito hoitaa asioita ns. lennossa?
Onneksi ei ole itselläni lapsia, niin ei tarvitse kantaa huolta tällaisesta. Mikäli olisi, niin tekisin kyllä harvinaisen selväksi, että ne viestit pitää olla luettavissa ns. ihmisten aikoihin, tai niitä ei sen illan puolella katsota. Itse pidän tietyissä tilanteissa puhelinta nytkin äänettömällä, tai karsin pois käytöstä tiettyjen sovellusten oikeudet lähettää merkkiääniä. Ihmisillä pitää helvetti vie olla muutakin elämää, kuin olla nenä kiinni siinä luurissa.