Lue keskustelun säännöt.
mies ei suostu mukaan neuvolaan
Je2
04.01.2018 |
mieheni ei suostu mukaan neuvolakäynneille, ja on jo valmiiksi ilmoittanut että suurella todennäköisyydellä jättää myös tulematta synnytykseen.
kuinka henkilökunta neuvolassa/sairaalassa suhtautuu?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei haittaisi jos mies jättäisi tulematta neuvolaan ja synnytykseen.
Maksatko oikeasti avopuolisollesi/aviopuolisollesi vuokraa? Itse maksoin eksän omistamassa kämpässä juoksevista kuluista(vastike, sähkö, vesi jne) puolet mutta vuokraa en ois suostunut maksamaan.. onko teidän välillä vuokrasopimus?maksan, ja ihan vain koska haluan.
niinkuin jo aiemmin kirjoitin, en ala muiden nurkissa ilmaiseksi roikkumaan. vuokrasopimusta ei ole, mutta muuttaessani kerroin summan minkä maksan joka kuukausi sen lisäksi, että hoidan osani laskuista, kodin sekä ruuan pöytään.
Siis ettekö te olekaan "perhe"? Parisuhteessa luulisi, että koti on yhteinen, sitä huolletaan yhdessä ja kuluihin osallistutaan yhdessä. Nyt näyttää siltä, että mies kirjaimellisesti tienaa sinun kustannuksellasi ja hyötyy myös muuten, kun tarjoat hänelle siivous- ja ravintolapalvelutkin. Mitä sinä saat tuosta suhteesta? Paitsi siitoksen...
Enkä halua olla ilkeä, ihmettelen vain syvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ap:n tapauksessa nyt ole mitään ongelmaa.
Ap on muuttanut miehen omistamaan asuntoon kämppikseksi ja kodinhoitajaksi.Mies ja ap ovat päättäneet lisääntyä yhdessä. Ap tietää ettei miestä kiinnosta lapsi tai kotileikit ap:n kanssa, ja tiesi jo etukäteen hoitavansa lapsen ja kodin yksin.
Ap on kuitenkin huolissaan siitä miltä tilanne esim. hoitohenkilökunnan mielestä näyttää. (Tästä ei tarvitse olla huolissaan, jos vauva tulevaisuudessakin voi hyvin niin se on tärkeintä.)
On ihan normaalia alkaa jännittämään ja pohtimaan asioita synnytyksen lähestyessä, onhan kyseessä suurin elämänmuutos mitä ihmiselle voi tapahtua, olla vastuussa toisesta ihmisestä, ja se vastuu on välillä painava. Ja tottakai hormoonitkin herkistää.
Olisi hyvä jos löytyisi joku kaveri tai sukulainen jonka kanssa voisi vauvasta jutella ja purkaa tuntoja, kertoa jännityksistä ja haaveista, ja vaikka shopata vauvatasvikkeita. Ei sen aina tarvitse olla se lapsen siittäjä siinä mukana.
olet kyllä hakoteillä ajatuksesi kanssa. ja tietenkin hoidan kodin ja lapsen, eikö se ole vähintään kohtuus kun en pitkään aikaan töihinkään pääse?
ja valitettavasti ei ole ketään kelle purkaa niitä tuntoja. en tunne ketään paikkakunnalta jossa asun, enkä halua soittaa sukulaisille ja vaivata heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei haittaisi jos mies jättäisi tulematta neuvolaan ja synnytykseen.
Maksatko oikeasti avopuolisollesi/aviopuolisollesi vuokraa? Itse maksoin eksän omistamassa kämpässä juoksevista kuluista(vastike, sähkö, vesi jne) puolet mutta vuokraa en ois suostunut maksamaan.. onko teidän välillä vuokrasopimus?maksan, ja ihan vain koska haluan.
niinkuin jo aiemmin kirjoitin, en ala muiden nurkissa ilmaiseksi roikkumaan. vuokrasopimusta ei ole, mutta muuttaessani kerroin summan minkä maksan joka kuukausi sen lisäksi, että hoidan osani laskuista, kodin sekä ruuan pöytään.Siis ettekö te olekaan "perhe"? Parisuhteessa luulisi, että koti on yhteinen, sitä huolletaan yhdessä ja kuluihin osallistutaan yhdessä. Nyt näyttää siltä, että mies kirjaimellisesti tienaa sinun kustannuksellasi ja hyötyy myös muuten, kun tarjoat hänelle siivous- ja ravintolapalvelutkin. Mitä sinä saat tuosta suhteesta? Paitsi siitoksen...
Enkä halua olla ilkeä, ihmettelen vain syvästi.
mieheni tekee fyysisesti raskaampaa työtä, joten mielestäni siivous ja ruuanlaitto on vähintä mitä voin tehdä.
ja minä vain olen sitä mieltä, että kyllähän ne nyt vaan on naisen töitä.
ja saan paljonkin, mm. kodin ja turvallisen paikan jossa elää.
Meillä mies ei tullut mukaan neuvolaan, koska se olisi tarkoittanut palkatonta vapaapäivää, isällehän neuvolakäynti ei ole palkallista aikaa. Äidillekin vain silloin, jos aikaa ei saa työajan ulkopuolelle. Synnytykseen isä ei päässyt mukaan, koska sektio tehtiin sairaalassa, joka ei ottanut ulkopuolisia leikkaussaliin.
Lasta mies on kuitenkin hoitanut kanssani tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ap:n tapauksessa nyt ole mitään ongelmaa.
Ap on muuttanut miehen omistamaan asuntoon kämppikseksi ja kodinhoitajaksi.Mies ja ap ovat päättäneet lisääntyä yhdessä. Ap tietää ettei miestä kiinnosta lapsi tai kotileikit ap:n kanssa, ja tiesi jo etukäteen hoitavansa lapsen ja kodin yksin.
Ap on kuitenkin huolissaan siitä miltä tilanne esim. hoitohenkilökunnan mielestä näyttää. (Tästä ei tarvitse olla huolissaan, jos vauva tulevaisuudessakin voi hyvin niin se on tärkeintä.)
On ihan normaalia alkaa jännittämään ja pohtimaan asioita synnytyksen lähestyessä, onhan kyseessä suurin elämänmuutos mitä ihmiselle voi tapahtua, olla vastuussa toisesta ihmisestä, ja se vastuu on välillä painava. Ja tottakai hormoonitkin herkistää.
Olisi hyvä jos löytyisi joku kaveri tai sukulainen jonka kanssa voisi vauvasta jutella ja purkaa tuntoja, kertoa jännityksistä ja haaveista, ja vaikka shopata vauvatasvikkeita. Ei sen aina tarvitse olla se lapsen siittäjä siinä mukana.
olet kyllä hakoteillä ajatuksesi kanssa. ja tietenkin hoidan kodin ja lapsen, eikö se ole vähintään kohtuus kun en pitkään aikaan töihinkään pääse?
ja valitettavasti ei ole ketään kelle purkaa niitä tuntoja. en tunne ketään paikkakunnalta jossa asun, enkä halua soittaa sukulaisille ja vaivata heitä.
Annoit kyllä ymmärtää, että hoidat kodin ja ruokahuollon jo nyt vaikka teet kolmea eri työtä.
Harmi tuo, ettei lähellä ole ketään. Olisikohan paikkakunnalla mitään äiti/lapsi ryhmää, tai jos neuvola järjestää perhevalmennusta niin siellä kannattaa rohkeasti vaihtaa numeroita muiden vanhempien kanssa, voi saada ihan hyvää vertaistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuollaisella miehellä tekee?Ei kiinnosta lapsi...Ei elätä perhettä..
Tässä kiteytyy uusfeminismi tänä päivänä. Parisuhde ei loppujen lopuksi kiinnosta uusfemakkoa hevon helvettiä muuten kuin korkeintaan oman sosiaalisen statuksen vuoksi. Miehen tehtävä on toimia lompakkona ja lasten/kodinhoitoapulaisena.
Vierailija kirjoitti:
Miten te mammat olisitte pärjänneet 50,60 ja 70-luvuilla? Olisi ihan pöljänä pitäneet, jos miehet olisivat neuovloissa ravanneet.
Eikä se mitenkään korreloinut laste/kodinhoitoon. Olivat hyviä ja auttavaisia MIEHIÄ, eikä ämmien kahleissa kiemurtelevia surkimuksia.
Nykynaiset ovat pilanneet monen hyvän miehen vaatimalla häneltä lähtöä jokaiseen ompeluseuraan ja ristipistokerhoon.
T.Mummeli miesten puolesta
Siihen aikaan avioeroissa ei edes kysytty, kenelle lapset jäävät eron jälkeen. Lapset olivat äidillä eikä mistään vuoroviikoin asumisesta oltu kuultukaan. Ja kyllä se korreloi, hyvin harvalla ikätovereistani (olen syntynyt 60-luvun alussa) on hyvä ja lämmin isäsuhde. Isä oli vaan mies, joka asui samassa taloudessa, mutta ihan ventovieras ihminen. Kyllä me kaveripiireissä puhuttiin vanhemmistamme. Onneksi nykyisin nuoret miehet ovat erilaisia kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuollaisella miehellä tekee?Ei kiinnosta lapsi...Ei elätä perhettä..
Tässä kiteytyy uusfeminismi tänä päivänä. Parisuhde ei loppujen lopuksi kiinnosta uusfemakkoa hevon helvettiä muuten kuin korkeintaan oman sosiaalisen statuksen vuoksi. Miehen tehtävä on toimia lompakkona ja lasten/kodinhoitoapulaisena.
Miksi miestä ei kiinnosta olla mukana omien lasten elämässä? Ei ne lapset tunne isäänsä, jos tämä ei vietä aikaa lastensa kanssa. Jos lapset on sinulle vain välttämätön paha, et tajua, miten paljon menetät. Lapset ovat vain hetken pieniä.
Mun mies oli mukana neuvolan ekalla ja tokalla kerralla. Ensimmäinen lapsi, joten ei ollut tietoa mitä siellä käsitellään. Sen jälkeen totesin miehelle että turhaan hän käyttää aikaansa sen diipadaapaan kuunteluun. Ei muakaan siellä kiinnosta kuin lapsen kehitys ja terveys. Synnytykseen kyllä haluan miehen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 2 lasta ja mies ei ollut kummankaan lapsen neuvoloissa mukana, en kyllä häntä sinne olisi halunutkaan. Eikä ne neuvoloissa ikinä mitään kyselleet. Rakenneultrassa ollut molemmilla. Synnytyksissä kuitenkin vaadin että on oltava mukana, mutta eipähän tuo vastaankaan sanonut. Sen verran vaan puhuimme että hänen ei tarvitse olla siellä alapäässä häärimässä vaan kunhan on huoneessa ja voi jopa käytävällä käydä välillä jos pahaa tekee (tekee veren näkeminen pahaa) Molemmissa synnytyksissä sain kuitenkin yllättyä kun mies istui vieressäni, hieroi selkää ja touhusi muutakin "avustavaa" ja molemmilta on vielä napanuoratkin itse HALUNNUT leikata. Ei halunnut tulla lasten neuvoloihinkaan,enkä ole häntä sinne pyytänyt. Mies on kyllä ihan hyvä isä lapsille ja osallistuu lasten hoitoon, mutta esim. johonkin lasten kerhoihin häntä ei saa lähtemään sitten millään. Ajan käyttö ja Raha-asiat meillä aiheuttaa aina vääntöä, varsinkin kun olin hoitovapaalla. Mutta kyllä näistä on saatu aina jonkinlainen kompromissi ja sopu aikaan väännettyä. Ihmettelen sitä kun aina jos joku täällä kertoo jostain ongelmista raskaus/pikkulapsi aikana tulee heti joku kommentoimaan että "ette sitten keskustelleet tästä ennen lasta" en usko että kaikki varsinkaan ekalla kerralla tietävät edes kaikki mistä pitäisi sopia ja keskustella etukäteen. Eikä kukaan voi ennekkoon tietää minkäläinen on itse tai puoliso vanhempana ja muutenkin voi tilanteet muuttua tulla työttömyyttä, sairautta ym. kaikkeen ei voi varautua ja ei vaikka oisi super av-mamma joka olisi keskustellut läpi kaikki miten toimitaan lasten kanssa ja miten mikäkin euro jaetaan.
Lapsesi isästä voi tulla ihan hyväkin isä vaikka ei nyt neuvoloissa ramppaisikaan. Jos haluat miehen synnytykseen, sano hänelle että tarvitset häntä siellä ja se olisi sinulle äärimmäisen tärkeää. Ja kannattaa kertoa että ei hänen välttämättä tarvitse siellä mitään edes tehdä, kunhan on. Mutta jos ei silti tule niin sit on tulematta. Kannattaa kuitenkin katsoa minkälainen tämä jästipää on isänä ennen kuin lähtee lätkimään, toisilla kestää vähä pidempään herääminen tähän isyys juttuun.
Tsemppiä ap, älä heitä vielä kirvestä kaivoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ap:n tapauksessa nyt ole mitään ongelmaa.
Ap on muuttanut miehen omistamaan asuntoon kämppikseksi ja kodinhoitajaksi.Mies ja ap ovat päättäneet lisääntyä yhdessä. Ap tietää ettei miestä kiinnosta lapsi tai kotileikit ap:n kanssa, ja tiesi jo etukäteen hoitavansa lapsen ja kodin yksin.
Ap on kuitenkin huolissaan siitä miltä tilanne esim. hoitohenkilökunnan mielestä näyttää. (Tästä ei tarvitse olla huolissaan, jos vauva tulevaisuudessakin voi hyvin niin se on tärkeintä.)
On ihan normaalia alkaa jännittämään ja pohtimaan asioita synnytyksen lähestyessä, onhan kyseessä suurin elämänmuutos mitä ihmiselle voi tapahtua, olla vastuussa toisesta ihmisestä, ja se vastuu on välillä painava. Ja tottakai hormoonitkin herkistää.
Olisi hyvä jos löytyisi joku kaveri tai sukulainen jonka kanssa voisi vauvasta jutella ja purkaa tuntoja, kertoa jännityksistä ja haaveista, ja vaikka shopata vauvatasvikkeita. Ei sen aina tarvitse olla se lapsen siittäjä siinä mukana.
olet kyllä hakoteillä ajatuksesi kanssa. ja tietenkin hoidan kodin ja lapsen, eikö se ole vähintään kohtuus kun en pitkään aikaan töihinkään pääse?
ja valitettavasti ei ole ketään kelle purkaa niitä tuntoja. en tunne ketään paikkakunnalta jossa asun, enkä halua soittaa sukulaisille ja vaivata heitä.
Annoit kyllä ymmärtää, että hoidat kodin ja ruokahuollon jo nyt vaikka teet kolmea eri työtä.
Harmi tuo, ettei lähellä ole ketään. Olisikohan paikkakunnalla mitään äiti/lapsi ryhmää, tai jos neuvola järjestää perhevalmennusta niin siellä kannattaa rohkeasti vaihtaa numeroita muiden vanhempien kanssa, voi saada ihan hyvää vertaistukea.
voinhan tuota harkita, mutta en mielellään ole kenenkään paikallisen kanssa tekemisissä vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuollaisella miehellä tekee?Ei kiinnosta lapsi...Ei elätä perhettä..
Tässä kiteytyy uusfeminismi tänä päivänä. Parisuhde ei loppujen lopuksi kiinnosta uusfemakkoa hevon helvettiä muuten kuin korkeintaan oman sosiaalisen statuksen vuoksi. Miehen tehtävä on toimia lompakkona ja lasten/kodinhoitoapulaisena.
Miksi miestä ei kiinnosta olla mukana omien lasten elämässä? Ei ne lapset tunne isäänsä, jos tämä ei vietä aikaa lastensa kanssa. Jos lapset on sinulle vain välttämätön paha, et tajua, miten paljon menetät. Lapset ovat vain hetken pieniä.
Urpo.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 2 lasta ja mies ei ollut kummankaan lapsen neuvoloissa mukana, en kyllä häntä sinne olisi halunutkaan. Eikä ne neuvoloissa ikinä mitään kyselleet. Rakenneultrassa ollut molemmilla. Synnytyksissä kuitenkin vaadin että on oltava mukana, mutta eipähän tuo vastaankaan sanonut. Sen verran vaan puhuimme että hänen ei tarvitse olla siellä alapäässä häärimässä vaan kunhan on huoneessa ja voi jopa käytävällä käydä välillä jos pahaa tekee (tekee veren näkeminen pahaa) Molemmissa synnytyksissä sain kuitenkin yllättyä kun mies istui vieressäni, hieroi selkää ja touhusi muutakin "avustavaa" ja molemmilta on vielä napanuoratkin itse HALUNNUT leikata. Ei halunnut tulla lasten neuvoloihinkaan,enkä ole häntä sinne pyytänyt. Mies on kyllä ihan hyvä isä lapsille ja osallistuu lasten hoitoon, mutta esim. johonkin lasten kerhoihin häntä ei saa lähtemään sitten millään. Ajan käyttö ja Raha-asiat meillä aiheuttaa aina vääntöä, varsinkin kun olin hoitovapaalla. Mutta kyllä näistä on saatu aina jonkinlainen kompromissi ja sopu aikaan väännettyä. Ihmettelen sitä kun aina jos joku täällä kertoo jostain ongelmista raskaus/pikkulapsi aikana tulee heti joku kommentoimaan että "ette sitten keskustelleet tästä ennen lasta" en usko että kaikki varsinkaan ekalla kerralla tietävät edes kaikki mistä pitäisi sopia ja keskustella etukäteen. Eikä kukaan voi ennekkoon tietää minkäläinen on itse tai puoliso vanhempana ja muutenkin voi tilanteet muuttua tulla työttömyyttä, sairautta ym. kaikkeen ei voi varautua ja ei vaikka oisi super av-mamma joka olisi keskustellut läpi kaikki miten toimitaan lasten kanssa ja miten mikäkin euro jaetaan.
Lapsesi isästä voi tulla ihan hyväkin isä vaikka ei nyt neuvoloissa ramppaisikaan. Jos haluat miehen synnytykseen, sano hänelle että tarvitset häntä siellä ja se olisi sinulle äärimmäisen tärkeää. Ja kannattaa kertoa että ei hänen välttämättä tarvitse siellä mitään edes tehdä, kunhan on. Mutta jos ei silti tule niin sit on tulematta. Kannattaa kuitenkin katsoa minkälainen tämä jästipää on isänä ennen kuin lähtee lätkimään, toisilla kestää vähä pidempään herääminen tähän isyys juttuun.
Tsemppiä ap, älä heitä vielä kirvestä kaivoon!
i
kiitos tsempeistä :)
missään nimessä en ole eroamassakaan, annan olla isä juuri sellaisella tavalla kun haluaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin nyt koko ketjun läpi ja jos joku ei nyt leiki ap:tä ja vastaile tahallaan kuin vastarannankiiski niin...
Jos sulle on ok valitsemasi tilanne, niin mitä sitten valitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuollaisella miehellä tekee?Ei kiinnosta lapsi...Ei elätä perhettä..
hän kyllä elättäisi, mutta minä en toisten rahoilla ala elämään. enkä muiden nurkissa ala ilmaiseksi asumaan.
Eihän se ole "toisten" ja "muiden", jos olette samaa perhettä...?
Entäpä jos mies on noin välinpitämätön juuri koska et näy tarvitsevan häntä mihinkään? Ehkä hänelle sopisi ns. perinteinen perhemalli, jossa sinä hoidat kodin ja hän tienaa, mutta se ei onnistu koska vaadit että sinä kyllä elätät itsesi ja huolehdit itsestäsi, et tarvitse miestä mihinkään. Tuli vain mieleen. Näyttää siltä että ihan mielelläsi kuitenkin palvelet miestä ja hoidat lapsen ja pidät miehen työtä ja harrastuksia tärkeimpänä. Niin oletko ajatellut että toteutat omilla valinnoillasi suhdetta jossa on ns. perinteisen ja modernin "tasa-arvoisen" parisuhteen huonoimmat puolet, ja siksi suhde on epätasapainoinen ja tunnet olevasi yksinäinen? Mies saattaisi olla lämpimämpi jos kokisi olevansa tärkeässä roolissa perheen elättäjänä. Tai ehkä ei, mutta tuli vain mieleen.
Ennen kuin kukaan älähtää niin joo perinteisessä parisuhdemallissa on se ongelma, että nainen on taloudellisesti riippuvainen miehestä. Se ei tarkoita että se olisi lähtökohtaisesti huono suhde, riippuvuus on naisen kannalta ongelma vain jos miehellä ei ole tarpeeksi tuloja perheen elättämiseen, jos mies on manipuloiva vallankäyttäjä, holtiton ja epäluotettava, ja naisen pitäisi päästä suhteesta pois, mutta ei ole omia rahoja. Lainsäädäntö ja tuet toki auttaa tässä asiassa.
En usko, että suhtautuvat mitenkään ja pääasia lienee muutenkin, että olet itse sinut asian kanssa. Ulkopuoliselle tietysti hieman kuulostaa siltä, ettei miehesi ole kovin kiinnostunut tulevasta lapsestanne ja se surettaa. Meillä mies on ollut mukana neuvolassa, jos on työkiireiltään ehtinyt. En kyllä itsekään ole kokenut, että juuri neuvolassa olisi ihan välttämätöntä miehen olla mukana, mutta jos ultrat ja etenkin synnytyksen skippaisi, niin sitten saattaisin hermostua.
Vierailija kirjoitti:
Luin nyt koko ketjun läpi ja jos joku ei nyt leiki ap:tä ja vastaile tahallaan kuin vastarannankiiski niin...
Jos sulle on ok valitsemasi tilanne, niin mitä sitten valitat?
en minä mielestäni vastarannankiiski ole, kieltämättä nyt on kyllä piikit pystyssä kuin siilillä ja tuntuu että saa omaa elämäänsä ja arvojaan selitellä ventovieraille, ilkeille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuollaisella miehellä tekee?Ei kiinnosta lapsi...Ei elätä perhettä..
hän kyllä elättäisi, mutta minä en toisten rahoilla ala elämään. enkä muiden nurkissa ala ilmaiseksi asumaan.
Eihän se ole "toisten" ja "muiden", jos olette samaa perhettä...?
Entäpä jos mies on noin välinpitämätön juuri koska et näy tarvitsevan häntä mihinkään? Ehkä hänelle sopisi ns. perinteinen perhemalli, jossa sinä hoidat kodin ja hän tienaa, mutta se ei onnistu koska vaadit että sinä kyllä elätät itsesi ja huolehdit itsestäsi, et tarvitse miestä mihinkään. Tuli vain mieleen. Näyttää siltä että ihan mielelläsi kuitenkin palvelet miestä ja hoidat lapsen ja pidät miehen työtä ja harrastuksia tärkeimpänä. Niin oletko ajatellut että toteutat omilla valinnoillasi suhdetta jossa on ns. perinteisen ja modernin "tasa-arvoisen" parisuhteen huonoimmat puolet, ja siksi suhde on epätasapainoinen ja tunnet olevasi yksinäinen? Mies saattaisi olla lämpimämpi jos kokisi olevansa tärkeässä roolissa perheen elättäjänä. Tai ehkä ei, mutta tuli vain mieleen.
Ennen kuin kukaan älähtää niin joo perinteisessä parisuhdemallissa on se ongelma, että nainen on taloudellisesti riippuvainen miehestä. Se ei tarkoita että se olisi lähtökohtaisesti huono suhde, riippuvuus on naisen kannalta ongelma vain jos miehellä ei ole tarpeeksi tuloja perheen elättämiseen, jos mies on manipuloiva vallankäyttäjä, holtiton ja epäluotettava, ja naisen pitäisi päästä suhteesta pois, mutta ei ole omia rahoja. Lainsäädäntö ja tuet toki auttaa tässä asiassa.
kyllähän talo on hänen, koska hän on sen ostanut ja maksanut. ja minä olen tullut valmiiseen taloon.
samoin oli edellisessä avioliitossani talon suhteen, minä tulin valmiiseen taloon joten en siitä mitään itselleni voinut vaatia lähtiessäni.
ja tietenkin olen kysynyt miten hän haluaisi minun toimivan, ja tämä malli sopii meille molemmille. ja mielestäni on parempikin käydä töissä, hulluksihan sitä tulisi jos päivät pitkät kotona yksin istuisi. ja joudunhan minä jokuseksi kuukaudeksi kokonaan pois töistä, joutuuhan hän sillä aikaa elättämään minuakin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei tullut mukaan neuvolaan, koska se olisi tarkoittanut palkatonta vapaapäivää, isällehän neuvolakäynti ei ole palkallista aikaa. Äidillekin vain silloin, jos aikaa ei saa työajan ulkopuolelle. Synnytykseen isä ei päässyt mukaan, koska sektio tehtiin sairaalassa, joka ei ottanut ulkopuolisia leikkaussaliin.
Lasta mies on kuitenkin hoitanut kanssani tasapuolisesti.
palkattomia vapaitahan ne on äidillekin, tai takaisin korvattavia.
Eihän tässä ap:n tapauksessa nyt ole mitään ongelmaa.
Ap on muuttanut miehen omistamaan asuntoon kämppikseksi ja kodinhoitajaksi.
Mies ja ap ovat päättäneet lisääntyä yhdessä. Ap tietää ettei miestä kiinnosta lapsi tai kotileikit ap:n kanssa, ja tiesi jo etukäteen hoitavansa lapsen ja kodin yksin.
Ap on kuitenkin huolissaan siitä miltä tilanne esim. hoitohenkilökunnan mielestä näyttää. (Tästä ei tarvitse olla huolissaan, jos vauva tulevaisuudessakin voi hyvin niin se on tärkeintä.)
On ihan normaalia alkaa jännittämään ja pohtimaan asioita synnytyksen lähestyessä, onhan kyseessä suurin elämänmuutos mitä ihmiselle voi tapahtua, olla vastuussa toisesta ihmisestä, ja se vastuu on välillä painava. Ja tottakai hormoonitkin herkistää.
Olisi hyvä jos löytyisi joku kaveri tai sukulainen jonka kanssa voisi vauvasta jutella ja purkaa tuntoja, kertoa jännityksistä ja haaveista, ja vaikka shopata vauvatasvikkeita. Ei sen aina tarvitse olla se lapsen siittäjä siinä mukana.