Eikö kukaan muu vihaa olla ulkoleikkipaikoilla lasten kanssa?
Eihän se ole aikuisille soveltuvaa puuhaa. Hirveät kelit vielä.
Kommentit (32)
Minä taas tykkäsin nimenomaan noista ulkoleikkipaikoista kunhan ei ollut kovin paljon mammoja paikalla. Sisäleikit minusta tylsempiä.
En tiedä, kun en ole koskaan kokeillut.
M35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän lastenlapsille, että mummilla on lonkka kipeänä ja ollaan päivät pitkät sisällä. Ulkoilkoot vanhemmat lastensa kanssa, minä etsin Netflixistä lastenlapsille katsottavaa ja menen nokosille.
Ai kamala. Olihan tää vitsi? T: Viiden mummu
Miksi tämä olisi vitsi? Turvatontahan niiden lastenlasten kanssa siellä ulona on, jos en saa niitä juoksemalla kiinni. Ostin varta vasten kyynärsauvan eteiseen merkiksi siitä, että kävely on kehnoa.
Jos siellä ei ole muita niin menettelee. Muut mammat- apua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän lastenlapsille, että mummilla on lonkka kipeänä ja ollaan päivät pitkät sisällä. Ulkoilkoot vanhemmat lastensa kanssa, minä etsin Netflixistä lastenlapsille katsottavaa ja menen nokosille.
Ja mä väitän, että reuma särkee just niin kovasti käsiä, ei voi pukea. Kyllä pappa kohta lähtee teidän kanssa! Olen aina inhonnut ulkoilua, en itsekään ulkoile koskaan.
Ei onneksi reuma, mutta kun ei kuluma lonkassa anna myöten kumartua tai kyykistyä. Mutta katsotaanko vaikka Frozen, siinä on liikuntaa meidänkin puolesta! Nyt mennyt jo 6 päivää ilman ulkoilua eikä kukaan hypi seinille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän lastenlapsille, että mummilla on lonkka kipeänä ja ollaan päivät pitkät sisällä. Ulkoilkoot vanhemmat lastensa kanssa, minä etsin Netflixistä lastenlapsille katsottavaa ja menen nokosille.
Ai kamala. Olihan tää vitsi? T: Viiden mummu
Miksi tämä olisi vitsi? Turvatontahan niiden lastenlasten kanssa siellä ulona on, jos en saa niitä juoksemalla kiinni. Ostin varta vasten kyynärsauvan eteiseen merkiksi siitä, että kävely on kehnoa.
Heh. Mitähän ne lapset puuhailee, kun mummo on nokosilla:)
En rakasta puistoja, mutta tulee niissäkin käytyä. Juuri nyt meillä on kuukauden ikäinen vauva, joten lähipuistokin on kaukana. Pihassa ollaan. Oman pääni vuoksi tarvitsen päivittäin ulkoilmaa.
Teoriassa menisin mieluiten lasten kanssa metsään, mutta nämä kaupunkimetsät ovat niin täynnä koiranpeetä että eipä siellä paljon riehuta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole aikuisille soveltuvaa puuhaa. Hirveät kelit vielä.
Mie vihaan sitä, että en kykene olemaan aina hyvä aikuinen lapselle. Aina, kun olen viettänyt aikaa lasten kanssa ja aika on mennyt hyvin, joku lapsuuden taakka on lähtenyt samalla. Edellyttää, että kykenee jättämään oman trauman taakse ja ymmärtämään lapsen tarpeet asioissa. Se on palkitsevaa, koska lapsissa on tulevaisuus ja oma elämä paranee hyvän terveen vuorovaikutuksen myötä. Tämä koskee ihmissuhteita yleensäkkin. Pääsee paremmin kiinni tähän päivään.
No se koirakin viedään sinne ulos ihan koiran hyvinvoinnin takia.
Tätä jos kysyy vaikka fb-ryhmissä, niin 99% kertoo kiipeilevänsä lasten kanssa siellä ja muutenkin osallistuvansa leikkeihin... Itse inhoan myös puistossa olemista. Oma piha on pelkkä patio eikä siinä paljoa leikitä. Puistoilu on tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän lastenlapsille, että mummilla on lonkka kipeänä ja ollaan päivät pitkät sisällä. Ulkoilkoot vanhemmat lastensa kanssa, minä etsin Netflixistä lastenlapsille katsottavaa ja menen nokosille.
Ai kamala. Olihan tää vitsi? T: Viiden mummu
Miksi tämä olisi vitsi? Turvatontahan niiden lastenlasten kanssa siellä ulona on, jos en saa niitä juoksemalla kiinni. Ostin varta vasten kyynärsauvan eteiseen merkiksi siitä, että kävely on kehnoa.
Heh. Mitähän ne lapset puuhailee, kun mummo on nokosilla:)
Niillä on vihdoinkin ruutuaikaa! jos kysyy, että kumpi mieluummin, ulos räntäsateeseen vai Netflix, on vastaus aina sama eli ei mennä ulos.
Ihan mielelläni kävin lasten ollessa pieniä kaikissa mahdollisissa kaupungin leikkipuistoissa.
Ainut mikä sapetti oli sellaiset vanhemmat lapsineen, jotka eivät osanneet ottaa muita huomioon, vaan heillä tuntui olevan aina asenne "Minä aina ensin.", "Minä saan etuilla miten haluan.", "Minä saan ottaa muiden tavaroita.", "Minä saan varata leikkitelineen vaikka koko päiväksi, jos haluan." ja vanhemmilla tätä tukeva asenne "En näe, en kuule, räplään kännykkääni tai juoruilen naapurin kanssa niitä näitä esittääkseni, etten huomaa, mitä lapseni tekee, koska eihän sitä kullanmurua voi mitenkään kieltää mistään."
Itsekkäät ihmiset ja heidän jälkikasvunsa pilaavat yleensäkin joka paikassa hyvän tunnelman.