KUKAAN ei muuta uuteen asuntoon vieraalle paikkakunnalle työpaikan takia
Siinä käy helposti niin että tulee koeaikairtisanominen. Riskit on yksinkertaisesti liian isot.
Oikea tapa on vaatia työsuhdeasunto tai työsuhde ilman koeaikaa. Muuten riskit on työntekijälle yksinkertaisesti liian isot.
Kommentit (64)
Olen samaa mieltä.
Tosin mä muutin 1989, mutta maailma oli silloin ihan erilainen. Nykyään en muuttaisi.
Muutin siis maalta pikkukylästä Helsinkiin.
Tiedän montakin, kuten itseni. Ja mikähän se riski on? Voihan sitä olla työttömänä siellä uudellakin paikkakunnalla.
Miksei vuokralle voi muuttaa?
Kuukauden irtisanomisaika asunnosta useimmiten.
Taidatte olla elämästä ihan vieraantuneita.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tosin mä muutin 1989, mutta maailma oli silloin ihan erilainen. Nykyään en muuttaisi.
Muutin siis maalta pikkukylästä Helsinkiin.
Vai johtuuko siitä että olit silloin vielä nuori ja energinen?
En näe ongelmaa, riskejä joutuu ottamaan aina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tosin mä muutin 1989, mutta maailma oli silloin ihan erilainen. Nykyään en muuttaisi.
Muutin siis maalta pikkukylästä Helsinkiin.Vai johtuuko siitä että olit silloin vielä nuori ja energinen?
Ei, tuo ei ollut minun kommenttini 🙂
Muutin kaksi vuotta sitten ihan uuteen (käyttämättömään) asuntoon vieraalle paikkakunnalle työn perässä, joten olen siis Ei Kukaan. Nyt on etsinnässä omistusasunto.
Jaa "kukaan", kun ap ei ole muuttanut....
Mä sanoisin, että kukaan PERHEELLINEN ei revi perhettä kotikunnasta, myy asuntoa ja ostaa uutta uudelta paikkakunnalta, jos työpaikassa on koeaika.
Homman voi aina hoitaa fiksustikin, käydä töissä vanhalta asuinpaikkakunnalta tai hommata vuokra-asunnon lyhyellä irtisanomisajalla uudelta kunnes paikka on varma puolin ja toisin. Ja vasta sitten alkaa perhe muuttaa.
Voihan siinä nimittäin niinkin käydä, että muuttaja ei viihdy uudessa duunissa. Tai puoliso (jos sellainen siis on) ei saa uudelta paikkakunnalta duunia.
Minäkin meinaan tehdä noin kohta puoliin....!☺👍
Mikäs siinä vuokrakämpästä toiseen pomppiessa, tosin ei tuota kovin usein viitsisi kamojaan lähteä raahaamaan joten työ saisi mieluiten olla vakituinen.
Vierailija kirjoitti:
Miksei vuokralle voi muuttaa?
Kuukauden irtisanomisaika asunnosta useimmiten.
Taidatte olla elämästä ihan vieraantuneita.
Nykyään se on vuoden minimivuokra-aika. Siinäpä maksat kahta asuntoa puolen vuoden ajan, kun taas pitää muuttaa töiden perässä uudelle paikkakunnalle. Mistä edes saa noin hyvää palkkaa, että onnistuu?
Vierailija kirjoitti:
Miksei vuokralle voi muuttaa?
Kuukauden irtisanomisaika asunnosta useimmiten.
Taidatte olla elämästä ihan vieraantuneita.
12kk jos ei halua maksaa sopimussakkoa.
Kukahan tässä on elämästä vieraantunut.
Itse lähdin Turusta maakuntaan, vuokra-asuntoon (tietenkin), sillä en aikonut sinne jäädä. Aikani keräsin työkokemusta, sitten saikin duunia jo ihmisten ilmoilta :)
Ei tosin ollut lapsia, mutta miehen sinä aikana löysin ja muutama vuosi seurusteltiin välimatkasta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Täh? Muutin vuokra-asuntoon.
Millainen työ ja vuokrasopimus?
Ongelma nimittäin oikeasti on se, että monella alalla on tarjolla vain pätkää, ja sitten noita koeaikairtisanomisia tapahtuu ihan keplottelumielessä (useinhan koeaikana maksetaan pienempää palkkaa). Toisaalta yksityiset vuokranantajat usein haluavat, että vuokralainen sitoutuu asuntoon pidemmäksi aikaa, esim. vuodeksi, ennen kuin sopimus jatkuu toistaiseksi voimassa olevana. Työ voi siis päättyä ennen kuin vuokrasopimus päättyy.
Mutta joo, voihan sitä tietysti jäädä työttömänäkin ex-työpaikkakunnalleen asumaan. Ainoa vain, että sitten on taas vaikea muuttaa työn perässä seuraavaan paikkaan.
Tottakai voi muuttaa ja moni muuttaakin.
Mutta ainakin perheellisellä ihmisellä siihen käytännössä vaaditaan vähän enemmän kuin jotain silppua ja 0-sopparia joiden perässä sitten sinkoiltaisiin ympäri maata. Mitähän lastensuojelukin siihen sanois jos koulut vaihtuis parin-kolmen kuukauden välein?
Kyllä vakituisen paikan perässä muutetaan erittäin paljon ja se on fiksuakin, jos toisellekin puolisolle löytyy sieltä uudelta paikkakunnalta työ.
Nykyisen koeaikakikkailun aikana olisin kyllä varovainen ennen kuin sitoudun vuokrasopimukseen. On nimittäin käynyt niin, että tein kuin hullu töitä kaksi kuukautta uudessa duunissa, vaikka koko homma haisi alusta saakka epäilyttävälle. Luvattua perehdytystä ja koulutusta ei tullut, ei oikeen työtilaakaan. Lopulta sitten irtisanominen koeajalla kuun viimeisenä päivänä "tuotannollisista ja taloudellisista" syistä - firma halusi henkilön tekemään projektin, joka vaati kuitenkin ammattitaitoa ja osaamista, muttei ollut tarkoituskaan jatkaa hommaa pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tosin mä muutin 1989, mutta maailma oli silloin ihan erilainen. Nykyään en muuttaisi.
Muutin siis maalta pikkukylästä Helsinkiin.Vai johtuuko siitä että olit silloin vielä nuori ja energinen?
Voi olla niinkin. Silloin oli seikkailuhenkeä johtuen nuoresta iästä. Ja töitä sai pelkän puhelinsoiton perusteella ja työnantaja järjesti asunnon.
Palkalla tuli toimeen, ei tarvinnut hakea tukia.
Nykyäänhän monet joutuu hakemaan esim asumistukea, vaikka käy töissä.
Eliitin ideahan on nimenomaan rikkoa kaverisuhteet ja muut sidokset paikkakuntiin. Todiste: mitä enemmän ihmisiä pakkautuu samaan paikkaan, sitä enemmän ongelmia, kuten yksinäisyyttä, mielenterveysongelmia, syrjäytymistä jne.
Tämä parantaa tietysti lääkefirmojen ja muiden vastaavien tulosta, mutta kokonaisuudessaan täysin neukkumeininkiä ja ei tule kestämään kovin pitkään kunnes ajaudumme kansalaissodan tyyppiseen ratkaisuun, jossa omaisuus järjestellään uudelleen.
Sotaa edeltänee terroriteot siinä vaiheessa kun se kansanosa, jota eniten päähän potkitaan, ei saa tyydytystä tittytainmentista.
Ei vai? Minä muutin.