Juhana Vartiainen: "Jos paikkakunnallla ei ole työtä, pitää muuttaa työn perässä pois"
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801032200642336_pi.shtml
Lähdenkö minä työn perään länteen, mies itään? Entä erityislapsi, jolle on juuri saatu terapiat, tukiperhe, kuntoutus ym. Miten ikääntyneet vanhemmat, jotka tarvitsevat nyt läheisiään enemmän kuin koskaan?
Eihän ihminen elä tyhjiössä. Loppupeleissä läheiset merkitsevät enemmän kuin mikään työ. Sureeko ihminen
kuolinvuoteellaan, ettei tehnyt enemmän työtä?
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi muutin (töiden perässä!) pois suomesta. Käsittämätöntä tämä ajattelu, että "minä saan asua missä haluan mutta joku muu sen maksaa". Me maksajat vaan on alettu enenevässä määrin muuttamaan muualle, siinäpä huudatte oikeuksienne perään kun maksajat alkaa käydä vähiin.
No, onneksi tuota työvoimareserviä tässä maassa riittää, vain vaivaiset 500 000 ihmistä. Eiköhän sieltä löydy tekijät teidän lähteneiden tilalle. Vähenee se työttömyyskin samalla. Eli tilanne on hyvä molemmille. Te saatte toivomanne hyvän elämän siellä ulkomailla ja työttömyys vähenee täällä Suomessa. Ette te nimittäin korvaamattomia ole, ette todellakaan. Kukaan ei ruikuta perään, vaikka te sitä ilmeisen kovasti haluatte ja toivotte.
Mummoni sanoin, kyllä jäävä keinot keksii jos menijällä evähät riittää.
Eli et tunne käsitettä aivovuoto ja mitä ongelmia se aiheuttaa. Ihan vinkkinä: mieti miten maalle käy, jos ne viitseliäimmät häipyvät ja vain laiskat jäävät.
No jaa, jos nää lähtijät eivät ole töitä Suomesta löytäneet niin joko he itse ovat a) laiskoja (eivät viitsi etsiä) tai sitten b) heissä on jotain muuta vikaa (kukaan ei heitä halua töihin). Sillä kuten täälläkin on moneen kertaan todettu niin kyllä pätevä ihminen aina töitä löytää. Jos ei löydä niin vika on työttömässä itsessään. Että sen perusteella vähän epäilen tuota aivovuotoa tai ahkerimpien poislähtemistä. Taitaa mennä juuri ne joilla ei äly eikä ahkeruus riitä.
Ja todetaan vielä, että kyllähän suomalaisella koulutuksella ollaan monessa maassa jo "älykkäitä" kun osa porukasta ei niissä osaa edes lukea ja kirjoittaa. Että ei se ulkomailta töiden saaminenkaan mitään erityistä superälyä vaadi. Aika moni maalaistallukka meni -60 ja70-luvullakin Ruotsiin töihin. No kyllähän nekin tuli kesäisin volvoillaan kotiseudulle kehuskelemaan. Että sikäli, kai nää muuttajat on tavallaan pysyneet ihan samanlaisina. Aina vähän muita parempia :)
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisesta eri paikoissa asumisesta voi seurata jopa avioero. Se on valtava tragedia koko perheelle.
Jos parisuhde kaatuu tuohon niin voi voi. Kyllä niitä uusia rakkaita löytyy sieltä uudellakin paikkakunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö tehdä kuten Saksassa. Siellä mies on töissä ja vaimo hoivaa lapset ja vanhukset. Ymmärtääkseni miehen palkkaa jotenkin jaetaan perheessä säädösten kautta?
Tällä tavalla tulis vanhukset hoidettua paremmin ja töitä riittäisi niille miehille.
(tietty kaikki ei mee naimisiin jne, mutta jos olis tavoite yhteiskunnassa tuo)
Kyllä tämä vaihtoehto on paljon parempi kuin se, että perhe harjoitetaan ja lapsilta viedään isä/äiti kun toinen vanhemmista muuttaa työn perässä muualle (johtaa varmaan lopulta eroonkin) ja vielä kahta asuntoa pitäisi pitää. Eli käykö lopulta niin, että kun hyvinvointivaltio murenee niin naiset matalapalkkaisempana ja myös ehkä "äidillisempinä" jäävät kotiin hoitamaan lapset, erityislapset ja vanhukset koska eivät halua, että perhe hajoaa. Myöskään Suomen merkitys kotimaana murenee. Mieluumminkin Saksan malli kuin Suomen.
Vierailija kirjoitti:
Joo heti kun Vartiaiska saa Lindenin ja Holmlundin töihin ilman eläkettä, mä voin muuttaa vaikka Marsiin.
Kuulostaa perin kummalliselta, että Lindenille ei löydy muka Oulun kokoisesta kaupungista töitä! Eikö Oulusssa muka ole yhtään puhelinmyyjän paikkaa vapaana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurikin näin; kymmenen vuotta sitten muutimme Kaakkois-Suomesta pääkaupunkiseudulle ja tuolloin 50-vuotias datanomi-mieheni sai töitä; nyt hän on päätynyt jälleen pitkäaikaistyöttömäksi - mihin meidän nyt pitää muuttaa?
Ainahan voi opetella uuden ammatin, hankkia kielitaitoa ja vaikka mitä. Niinpä niin. Kaikkien muiden on raadettava niskalimassa ja sinun saatava kaikki elämän mukavuudet, koska nooh sinä nyt olet sinä.
Sinunkin kannattaisi opetella lukemaan teksti, mitä kommentoit. Se olisi hyvä taito!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
Kyllä sitä metsästystä, kalastusta ja marjastusta voi harrastaa siellä uudellakin paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut opintojen ja töiden vuoksi elämäni aikana usean kertaa. Lisäksi sekä puolisoni että minä olemme olleet reissutöissä vielä silloinkin, kun meillä oli jo lapsia. Siis viikon toisella paikkakunnalla. Ensin minä, sitten hän. Minulle riitti kaksi vuotta, hän kesti kolme.
Opintolainat tuli maksettua, mutta kyllä se oli kuluttavaa aikaa. Ei meitä kuskannut virka-auto emmekä lennelleet lentokoneella. Itse kuljin matkat julkisilla.
Muutto kauas omasta perheestäni ja lähimmistä ystävistäni teki orvon olon. Lapsia oli jatkuvasti ikävä silloin, kun oli työssä 400 km päässä heistä.
Nyt ikää on sen verran, että kukaan ei minua edes palkkaisi. Naurettavaa, että samanaikaisesti vanhuuseläkeikää on nostettu.
Minä minä minä ja minä. Et se sinä ole ainut Suomessa 'kärsinyt'. Sinun kokema 'kärsimys' on tässä meidän niin sanotussa hyvinvointivaltiossa sieltä pienimmästä päästä verrattuna alkoholistiperheiden tai sijaiskodeissa kasvaneiden lasten kärsimyksiin. Mene kysymään kehitysmaista tulevilta lapsiperheiltä mitä se oikea puurtaminen on. Ja kommunismillahan sitä ei ratkaista. Muilta ottamansa kulutettuaan kaltaisesi haluavat yhä lisää ja lisää tekemättä juuri mitään sen eteen mihin kokevat olevansa oikeutettuja prlkän nimensä perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Juurikin näin; kymmenen vuotta sitten muutimme Kaakkois-Suomesta pääkaupunkiseudulle ja tuolloin 50-vuotias datanomi-mieheni sai töitä; nyt hän on päätynyt jälleen pitkäaikaistyöttömäksi - mihin meidän nyt pitää muuttaa?
Kyllä hän voi olla työttömänä datanomina siellä uudellakin paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin pari vuotta maassa, jossa ei ollut tällaista yhteiskunnan tukiverkkoa ja sosiaaliturvaa. Ihmiset muuttivat työn perässä pitkiä matkoja ja vuoroin sitten katsottiin löytääkö mies vai vaimo paremman työn.
Kyllä suomalainen työttömyysturva on huippua ja ikävä kyllä myös passivoi ihmisiä.
Aloittaja kertoi, että pitäisi laittaa uusiksi lapsen terapiat ja muut. Niin muualla maailmassa tehdään. Uudet koulut, ympäristöt, terapiat.... Paitsi tietysti sillä erolla, että terapiatkin maksetaan itse.
On olemassa sellaisiakin maita, että kun ihmiset muuttavat työn perässä muualle, niin ottavat työn vastaan ja aloittavat työskentelyn, vaikka heillä ei ole asuntoakaan. Asuvat vaikka sillan alla siihen asti, kunnes löytävät asunnon, mutta käyvät silti töissä. Siis kyllä, oikeasti, monissa maissa ihmiset ovat valmiita muuttamaan vaikka sillan alle, jos vain saavat työpaikan.
Tässäkin kiteytyy hyvin siis suomalaisten työttömien työhaluttomuus, kun osa vetoaa siihen, että "en mä voi lähteä sinne työskentelemään, kun mulla ei oo siellä asuntoa".
Oikeastaan kyse ei ole yksinomaan tuosta. Muutamassa vuosikymmenessä meistä suomalaisista on tullut sellaisia, että keksimme hyvin äkkiä 10 syytä, miksi jokin asia ei voi onnistua. Siis sen sijaan, että keksisimme ratkaisuja, joilla asia voisi onnistua. Kyse on paljon laajemmasta negatiivisesta ja pessimistisestä asenteesta kuin yksittäisistä työttömistä. Tämä maa tarvitsisi uusia innovaatioita ja yrittäjyyttä, mutta niiden sijasta keksimme syitä, miksi ei kannata/voi/ehdi/jaksa innovoida tai yrittää. Mutta niinhän sitä sanotaan, että pessimisti ei pety koskaan.
Olet oikeassa monen asian suhteen, mutta fakta on se, että Suomessa ei voi asua sillan alla (tai no ehkä ryyppy-Reiska voi). Tuo idea on typeryyden huippu.
Mä en ollut tuo sillan alta kirjoittaja :D Totta on, ettei Suomen ilmastossa voi asua kaikkina vuodenaikoina taivasalla. Olen ollut nuorena tyttöni kaksi kuukautta asunnoton, vaikka olinkin töissä siivoojana. Oli kuitenkin kesä ja tuon ajan asuin teltassa leirintäalueella. Eihän se mitään luksuselämää ollut, mutta sain säästettyä rahat takuuvuokraan ja sain hankittua asunnon. Talvella ei olisi onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
Kyllä sitä metsästystä, kalastusta ja marjastusta voi harrastaa siellä uudellakin paikkakunnalla.
Espoossa vai Grankullassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi muutin (töiden perässä!) pois suomesta. Käsittämätöntä tämä ajattelu, että "minä saan asua missä haluan mutta joku muu sen maksaa". Me maksajat vaan on alettu enenevässä määrin muuttamaan muualle, siinäpä huudatte oikeuksienne perään kun maksajat alkaa käydä vähiin.
No, onneksi tuota työvoimareserviä tässä maassa riittää, vain vaivaiset 500 000 ihmistä. Eiköhän sieltä löydy tekijät teidän lähteneiden tilalle. Vähenee se työttömyyskin samalla. Eli tilanne on hyvä molemmille. Te saatte toivomanne hyvän elämän siellä ulkomailla ja työttömyys vähenee täällä Suomessa. Ette te nimittäin korvaamattomia ole, ette todellakaan. Kukaan ei ruikuta perään, vaikka te sitä ilmeisen kovasti haluatte ja toivotte.
Mummoni sanoin, kyllä jäävä keinot keksii jos menijällä evähät riittää.
Eli et tunne käsitettä aivovuoto ja mitä ongelmia se aiheuttaa. Ihan vinkkinä: mieti miten maalle käy, jos ne viitseliäimmät häipyvät ja vain laiskat jäävät.
No jaa, jos nää lähtijät eivät ole töitä Suomesta löytäneet niin joko he itse ovat a) laiskoja (eivät viitsi etsiä) tai sitten b) heissä on jotain muuta vikaa (kukaan ei heitä halua töihin). Sillä kuten täälläkin on moneen kertaan todettu niin kyllä pätevä ihminen aina töitä löytää. Jos ei löydä niin vika on työttömässä itsessään. Että sen perusteella vähän epäilen tuota aivovuotoa tai ahkerimpien poislähtemistä. Taitaa mennä juuri ne joilla ei äly eikä ahkeruus riitä.
Ja todetaan vielä, että kyllähän suomalaisella koulutuksella ollaan monessa maassa jo "älykkäitä" kun osa porukasta ei niissä osaa edes lukea ja kirjoittaa. Että ei se ulkomailta töiden saaminenkaan mitään erityistä superälyä vaadi. Aika moni maalaistallukka meni -60 ja70-luvullakin Ruotsiin töihin. No kyllähän nekin tuli kesäisin volvoillaan kotiseudulle kehuskelemaan. Että sikäli, kai nää muuttajat on tavallaan pysyneet ihan samanlaisina. Aina vähän muita parempia :)
Taitaa ne volvot olla niitä känissä näkemiäsi harhoja. Ei Ruotsissakaan työläisen palkka ole sen kumempi. Järkevä ihminen ei osta leasing-autoja tai mitään muuta kiiltävää status-symbolia.
Mä muutin aikanaan valmistumisen jälkeen töiden perässä 700 km päähän. Työttömyys uhkasi, Helsingistä tai ylipäätään pk-seudulta oli vaikea saada harvinaisemman akateemisen alan töitä, mutta pikkupaikolla maaseudulla taas oli pulaa työvoimasta. Olin silloin 25-vuotias vastavalmistunut ja muutto oli tavallaan sekä helpotus että shokki. Mulla oli tosi iso kynnys työttömyyttä kohtaan joten siinä mielessä oli helpottavaa saada oman alan töitä. R-kiskan myyjäksi ja siivoojaksi olisin myös päässyt, mutta mieluiten kuitenkin tein oman alan töitä vaikkakin sitten muualle muuttamalla.
Toisaalta tuo 1.5 vuotta sisäänpäinkääntyneellä pikkupaikkakunnalla oli aika ahdistavaa aikaa. Kaverit ja harrastukset jäi Helsinkiin. Onneksi aiempi kämppäni oli ollut opiskelijasolussa lähiössä, joten siitä luopuminen ei tehnyt kipeää. Mutta oli kieltämättä yksinäistä ja ahdistavaa kun ei ollut uudella paikkakunnalla muuta kuin työ. Lopulta onneksi sain töitä Helsingistä ja pääsin takaisin kotiin.
Jälkikäteen ajatellen oli ehkä hyvä asia, että kävin nuorena hakemassa työurallani vauhtia sen sijaan, että olisin jäänyt työttömäksi. Mutta toisaalta tuo ratkaisu ei sovi kuin ehkä perheettömille tai korkeintaan lapsettomille nuorille aikuisille. Kaikkien elämä ei ole noin vain siirrettävissä paikasta toiseen.
Minä muutin aikoinaan toiselle paikkakunnalle, kun sain työpaikan. Aluksi asuin vuokralla ja myöhemmin sitten ostin oman asunnon. Täällä olen luonut oman elämäni ja perustanut perheen enkä ole katunut. En voisi kuvitellakaan, että palaisin lapsuuden ajan paikkakunnalle. Vanhempani hoituvat etäomaishoidolla sekä kotipalvelun avustuksella. Koti ja elämä on siellä, mihin sen perustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi muutin (töiden perässä!) pois suomesta. Käsittämätöntä tämä ajattelu, että "minä saan asua missä haluan mutta joku muu sen maksaa". Me maksajat vaan on alettu enenevässä määrin muuttamaan muualle, siinäpä huudatte oikeuksienne perään kun maksajat alkaa käydä vähiin.
No, onneksi tuota työvoimareserviä tässä maassa riittää, vain vaivaiset 500 000 ihmistä. Eiköhän sieltä löydy tekijät teidän lähteneiden tilalle. Vähenee se työttömyyskin samalla. Eli tilanne on hyvä molemmille. Te saatte toivomanne hyvän elämän siellä ulkomailla ja työttömyys vähenee täällä Suomessa. Ette te nimittäin korvaamattomia ole, ette todellakaan. Kukaan ei ruikuta perään, vaikka te sitä ilmeisen kovasti haluatte ja toivotte.
Mummoni sanoin, kyllä jäävä keinot keksii jos menijällä evähät riittää.
Eli et tunne käsitettä aivovuoto ja mitä ongelmia se aiheuttaa. Ihan vinkkinä: mieti miten maalle käy, jos ne viitseliäimmät häipyvät ja vain laiskat jäävät.
No jaa, jos nää lähtijät eivät ole töitä Suomesta löytäneet niin joko he itse ovat a) laiskoja (eivät viitsi etsiä) tai sitten b) heissä on jotain muuta vikaa (kukaan ei heitä halua töihin). Sillä kuten täälläkin on moneen kertaan todettu niin kyllä pätevä ihminen aina töitä löytää. Jos ei löydä niin vika on työttömässä itsessään. Että sen perusteella vähän epäilen tuota aivovuotoa tai ahkerimpien poislähtemistä. Taitaa mennä juuri ne joilla ei äly eikä ahkeruus riitä.
Ja todetaan vielä, että kyllähän suomalaisella koulutuksella ollaan monessa maassa jo "älykkäitä" kun osa porukasta ei niissä osaa edes lukea ja kirjoittaa. Että ei se ulkomailta töiden saaminenkaan mitään erityistä superälyä vaadi. Aika moni maalaistallukka meni -60 ja70-luvullakin Ruotsiin töihin. No kyllähän nekin tuli kesäisin volvoillaan kotiseudulle kehuskelemaan. Että sikäli, kai nää muuttajat on tavallaan pysyneet ihan samanlaisina. Aina vähän muita parempia :)
Näin se vain on! Vieläkin muistan kuinka hävetti olla suomalainen kun näki sitä rakäporukkaa ja puliukkoa pitkin poikin Tukholmaa. Siellä sitä jälkikasvua näkee vieläkin oikein kolmannessa polvessa huroraamassa ja huumeissa.
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin heti työn perässä Helsinkiin jos saisin sieltä asunnon!
Jos solukämppä kelpaa alkuun, niin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin heti työn perässä Helsinkiin jos saisin sieltä asunnon!
Jos solukämppä kelpaa alkuun, niin löytyy.
Solut on tarkoitettu opiskelijoille ja niitäkään ei riitä kaikille koska Helsingissä opiskelee nykyään niin paljon kansainvälisiä opiskelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se paikkakunta, jossa ihmisille on oikeita (!) töitä? Kaikki vaahtoavat tästä fantasiapaikkakunnasta, mutta kukaan ei kerro, mikä se on.
Uusikaupunki ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö tehdä kuten Saksassa. Siellä mies on töissä ja vaimo hoivaa lapset ja vanhukset. Ymmärtääkseni miehen palkkaa jotenkin jaetaan perheessä säädösten kautta?
Tällä tavalla tulis vanhukset hoidettua paremmin ja töitä riittäisi niille miehille.
(tietty kaikki ei mee naimisiin jne, mutta jos olis tavoite yhteiskunnassa tuo)
Kyllä tämä vaihtoehto on paljon parempi kuin se, että perhe harjoitetaan ja lapsilta viedään isä/äiti kun toinen vanhemmista muuttaa työn perässä muualle (johtaa varmaan lopulta eroonkin) ja vielä kahta asuntoa pitäisi pitää. Eli käykö lopulta niin, että kun hyvinvointivaltio murenee niin naiset matalapalkkaisempana ja myös ehkä "äidillisempinä" jäävät kotiin hoitamaan lapset, erityislapset ja vanhukset koska eivät halua, että perhe hajoaa. Myöskään Suomen merkitys kotimaana murenee. Mieluumminkin Saksan malli kuin Suomen.
Kyllä niistä lapsista huoli pidetään, vaikka työttömällä ei olisikaan edellytyksiä pitää heitä. On paljon hyvin toimeen tulevia normaaleja ihmisiä, jotka ovat olleet adoptiojonossa jo vuosia. Lapsettomuus kun ei valotettavasti katso sosiaaliluokkaa. Vaikka heikomman aineksen ominaisuudet ovat osittain perinnöllisiä, oikeanlaisella kasvatuksella näistäkin lapsista voi kouluttaa kunnon ihmisiä ja he saisivat paremman elämän kuin työttömyysperheessä.
Muistakaa äänestää Keskustaa, Kokoomusta ja Perussuomalaisia myös ensi eduskuntavaaleissa. :D
Ainahan voi opetella uuden ammatin, hankkia kielitaitoa ja vaikka mitä. Niinpä niin. Kaikkien muiden on raadettava niskalimassa ja sinun saatava kaikki elämän mukavuudet, koska nooh sinä nyt olet sinä.