Lue keskustelun säännöt.
Juhana Vartiainen: "Jos paikkakunnallla ei ole työtä, pitää muuttaa työn perässä pois"
03.01.2018 |
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801032200642336_pi.shtml
Lähdenkö minä työn perään länteen, mies itään? Entä erityislapsi, jolle on juuri saatu terapiat, tukiperhe, kuntoutus ym. Miten ikääntyneet vanhemmat, jotka tarvitsevat nyt läheisiään enemmän kuin koskaan?
Eihän ihminen elä tyhjiössä. Loppupeleissä läheiset merkitsevät enemmän kuin mikään työ. Sureeko ihminen
kuolinvuoteellaan, ettei tehnyt enemmän työtä?
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Yhteiskunta on muuttumassa eikä kaikille ole enää mahdollista tarjota sellaista elintasoa kuin mitä on pitkän aikaa ollut. Suurin osa kansalaisista joutuu laskemaan elintasoaan. Työelämä on pirstaloitunut ja yhä harvemmalla alalla on enää mitään nk eläkevirkoja, joihin kerran päästessään ei koskaan joudu irtisanotuksi vaan työpaikastaan pääsee aikanaan vanhuuseläkkeelle. Tilalle on tullut lyhytaikaiset työsuhteet. Erilaisia projekteja, keikkatöitä, kausiluonteisia töitä jne. Ihmisten on tulevaisuudessa pakko ottaa huomioon tämä asia, kun mitoittaa elintasoaan. Onko varaa asua kolmiossa vai täytyykö kaksion riittää? Montako lasta on varaa hankkia? Millaisia harrastuksia lapsille on mahdollista epäsäännöllisillä tuloilla tarjota? Millaista ruokaa on varaa syödä? Suu säkkiä myöten on vanha suomalainen sanonta ja se tulee pitämään paikkansa entistäkin enemmän seuraavan 10-20 vuoden aikana. Ei tulevaisuudessa ole tarkoituskaan, että ihmisillä olisi kaksi asuntoa vaan toinen asunto - se työpaikkakunnalla oleva - jaetaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kimppakämppiä. Virolaisilla raksaduunareilla tällaisia on jo varsin paljon.
En minäkään tästä tilanteesta pidä, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei yksilö voi haluta ja hankkia asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai jos on hankkinut silloin, kun oli varaa, niistä on luovuttava, jos enää ei ole varaa. Tai on tehtävä harmillisiakin ratkaisuja (kuten viikot toisella paikkakunnalla kimppakämpässä), jos ei halua luopua niistä asioista.
Kysyn uudestaan: tapetaanko ne hankitut lapset, jos työpaikka menee? Vai myydään?
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta sun kommenttisi on todella tyhmä. Tässähän sanotaan, että jatkossa ihmiset joutuvat miettimään asiaa entistä enemmän, harkitsemaan mihin on varaa.
Ja sen sijaan, että roikut täällä niin teepä jotain kivaa niiden lasten kanssa.
Sinulla siis on myytävänä kristallipallo, jonka avulla korkeakoulutettu työssä käyvä ihminen voi ennustaa kuinka monta lasta voi hankkia ennenkuin yt-neuvottelut osuvat kohdalle. Tuohon voisi saada vaikka kivan starttirahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Yhteiskunta on muuttumassa eikä kaikille ole enää mahdollista tarjota sellaista elintasoa kuin mitä on pitkän aikaa ollut. Suurin osa kansalaisista joutuu laskemaan elintasoaan. Työelämä on pirstaloitunut ja yhä harvemmalla alalla on enää mitään nk eläkevirkoja, joihin kerran päästessään ei koskaan joudu irtisanotuksi vaan työpaikastaan pääsee aikanaan vanhuuseläkkeelle. Tilalle on tullut lyhytaikaiset työsuhteet. Erilaisia projekteja, keikkatöitä, kausiluonteisia töitä jne. Ihmisten on tulevaisuudessa pakko ottaa huomioon tämä asia, kun mitoittaa elintasoaan. Onko varaa asua kolmiossa vai täytyykö kaksion riittää? Montako lasta on varaa hankkia? Millaisia harrastuksia lapsille on mahdollista epäsäännöllisillä tuloilla tarjota? Millaista ruokaa on varaa syödä? Suu säkkiä myöten on vanha suomalainen sanonta ja se tulee pitämään paikkansa entistäkin enemmän seuraavan 10-20 vuoden aikana. Ei tulevaisuudessa ole tarkoituskaan, että ihmisillä olisi kaksi asuntoa vaan toinen asunto - se työpaikkakunnalla oleva - jaetaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kimppakämppiä. Virolaisilla raksaduunareilla tällaisia on jo varsin paljon.
En minäkään tästä tilanteesta pidä, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei yksilö voi haluta ja hankkia asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai jos on hankkinut silloin, kun oli varaa, niistä on luovuttava, jos enää ei ole varaa. Tai on tehtävä harmillisiakin ratkaisuja (kuten viikot toisella paikkakunnalla kimppakämpässä), jos ei halua luopua niistä asioista.
Kysyn uudestaan: tapetaanko ne hankitut lapset, jos työpaikka menee? Vai myydään?
Ei kumpaakaan. Vaan kun tulotaso laskee, muutetaan pienempään ja halvempaan asuntoon. Tai vaikka asuntovaunuun, kuten Yhdysvalloissa. Syödään entistä halvempaa ruokaa ja määrällisesti vähemmän. Yksi kännykkä kotona, jolloin lapset eivät tarvitse jokainen omaa kännykkää. Vaatteita aletaan taas korjata ja paikata eikä osteta uutta, kun edellinen hajoaa. Kun housunlahkeet tai hihat alkaa lapselle olla liian lyhyet, niihin ommellaan tai neulotaan jatkokappaleet. Jos vaatteeseen tulee reikä, se paikataan. Aikuisen vanhoista vaatteista tehdään lapsille uusia vaatteita. Jos ei osata, opetellaan. Ja lapsille opetellaan sanomaan "meillä ei ole varaa" eikä hankita osamaksulla kaikenlaista, mitä lapsen kaverillakin on. Laitetaan siis suu säkkiä myöten.
Näytäpä esimerkkiä ja elä itse näin. Älä pakota lapsiasi elämään.
Lasten arvostus on Suomessa vihdoinkin oikealla tolalla. Sitä ei saa romuttaa.
Mä olen elänyt lapsuuteni juuri noin 1960-luvulla. Oli siihen aikaan ihan tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Yhteiskunta on muuttumassa eikä kaikille ole enää mahdollista tarjota sellaista elintasoa kuin mitä on pitkän aikaa ollut. Suurin osa kansalaisista joutuu laskemaan elintasoaan. Työelämä on pirstaloitunut ja yhä harvemmalla alalla on enää mitään nk eläkevirkoja, joihin kerran päästessään ei koskaan joudu irtisanotuksi vaan työpaikastaan pääsee aikanaan vanhuuseläkkeelle. Tilalle on tullut lyhytaikaiset työsuhteet. Erilaisia projekteja, keikkatöitä, kausiluonteisia töitä jne. Ihmisten on tulevaisuudessa pakko ottaa huomioon tämä asia, kun mitoittaa elintasoaan. Onko varaa asua kolmiossa vai täytyykö kaksion riittää? Montako lasta on varaa hankkia? Millaisia harrastuksia lapsille on mahdollista epäsäännöllisillä tuloilla tarjota? Millaista ruokaa on varaa syödä? Suu säkkiä myöten on vanha suomalainen sanonta ja se tulee pitämään paikkansa entistäkin enemmän seuraavan 10-20 vuoden aikana. Ei tulevaisuudessa ole tarkoituskaan, että ihmisillä olisi kaksi asuntoa vaan toinen asunto - se työpaikkakunnalla oleva - jaetaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kimppakämppiä. Virolaisilla raksaduunareilla tällaisia on jo varsin paljon.
En minäkään tästä tilanteesta pidä, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei yksilö voi haluta ja hankkia asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai jos on hankkinut silloin, kun oli varaa, niistä on luovuttava, jos enää ei ole varaa. Tai on tehtävä harmillisiakin ratkaisuja (kuten viikot toisella paikkakunnalla kimppakämpässä), jos ei halua luopua niistä asioista.
Kysyn uudestaan: tapetaanko ne hankitut lapset, jos työpaikka menee? Vai myydään?
Ei kumpaakaan. Vaan kun tulotaso laskee, muutetaan pienempään ja halvempaan asuntoon. Tai vaikka asuntovaunuun, kuten Yhdysvalloissa. Syödään entistä halvempaa ruokaa ja määrällisesti vähemmän. Yksi kännykkä kotona, jolloin lapset eivät tarvitse jokainen omaa kännykkää. Vaatteita aletaan taas korjata ja paikata eikä osteta uutta, kun edellinen hajoaa. Kun housunlahkeet tai hihat alkaa lapselle olla liian lyhyet, niihin ommellaan tai neulotaan jatkokappaleet. Jos vaatteeseen tulee reikä, se paikataan. Aikuisen vanhoista vaatteista tehdään lapsille uusia vaatteita. Jos ei osata, opetellaan. Ja lapsille opetellaan sanomaan "meillä ei ole varaa" eikä hankita osamaksulla kaikenlaista, mitä lapsen kaverillakin on. Laitetaan siis suu säkkiä myöten.
Mitä ihmettä muuta kuvittelet, että toimeentulotuen varassa tehdään nykyisinkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
Olen niukista oloista kotoisin ja itse opiskeluaikoina ja ennen kunnon työpaikan löytymistä tein kyllä kaikenlaista henkeni pitimiksi. Mm. joka syksy marjastin. Vielä kun ei ollut pakastimeen varaa (vain pakastelokero) niin marjat hilloiksi ja mehuiksi. Niistä sai ainakin puuron päälle hilloa ja mehua veden jatkeeksi. Kuivattelin koivunlehtiä teeksi ja kaikenlaista "hauskaa" keksin. Nokkosletutkin olivat kivaa vaihtelua ja maksoivat huomattavasti vähemmän kuin pinaatista tehdyt.
Mutta eihän kukaan tuommoiseen ala. Ellei ole joku terveysintoilija. Minä aloin, että sain jotain ruokaa pöytään ja kuitenkin oli vähän ravintorikkaampaa. Tämä siis 90-luvun alkupuolella.
Minä keräsin sieniä, tein mehut ja hillot perheelle, kunnes te-toimisto riisti vapaa-aikani ja jouduin palkattomaan orjatyöhön.
No mä tein tätä kyllä aika paljon viikonloppuisin tai niinä päivinä kun en ollut pienipalkkaisessa työssäni tai opiskellut. Kyllä siihen aikaa jäi. Ei se kuitenkaan ihan kokopäivätyö ollut. Mutta sullahan voi olla eri tilanne, olet 7/24 orjatyössä.
Olis pitänyt silloin äänestyskopissa viimeistään ajatella ketä äänestää, turha nyt on valittaa kun paska on housuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä torkkupeitto juhana päästelee aivopieruina, ei kukaan voi käskeä muuttamaan. Tuet juoksevat edelleen.Juhana joko olet aloittanut laihduttamisen, sinua ei kestä katsoa, tuollainen plösö.
PERUSTUSLAKI takaa asuinpaikan vapaan valinnan.
Vartiainen keräämme rahaa sinulle uuteen torkkupeittoon, juot sen alla sitten punaviiniä.
Kyllä jokainen saa valita asuinpaikkansa ihan vapaasti. Siitä vaan, asukaa ihan missä haluatte. Työkykyinen ei kuitenkaan saa elää toisten kustannuksella, jos hänellä on mahdollisuus elättää itsensä. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei työtä voi vältellä asumalla hevonkuusessa niin, että toiset maksavat lystin.
matikkaa kirjoitti:
Miehen työn muutto vie hänet toiselle paikkakunnalle. Yksiön vuokra siellä 600€ ja matkat kotiin viikonloppuisin n200€ kuussa plus sähköt, vedet, nettiliittymä. Lähes 1000€ kuluihin kuussa, niin kannattaako suht pienellä palkalla? Voisiko Vartiainen vastata?
Itse tein näin ja oli suunnilleen plus miinus nolla. Mutta työkokemusta ja suhteita sain. Ihmiset eivät taida ymmärtää kuinka tärkeää on tuntea oikeita ihmisiä oikeilta paikoilta. Mua tuo vei eteenpäin. Ja meidän perhettä. Tosin päätettiin miehen kanssa, että katsotaan miten käy. Jos käy ylivoimaiseksi jommalle kummalle niin hanskat tiskiin ja uusia suunnitelmia peliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
No vaikka olisikin halua niin mistä maksat lastenhoitajan, jos sun oma nettopalkka on sama kuin mikä pitäisi lastenhoitajalle maksaa? Kaikissa perheissä ei ole kahta vanhempaa!
Kyllä syitä ja skenaarioita aina löytyy olla yrittämättä. Ja yrittämisen puolesta. Sinä valitset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä torkkupeitto juhana päästelee aivopieruina, ei kukaan voi käskeä muuttamaan. Tuet juoksevat edelleen.Juhana joko olet aloittanut laihduttamisen, sinua ei kestä katsoa, tuollainen plösö.
PERUSTUSLAKI takaa asuinpaikan vapaan valinnan.
Vartiainen keräämme rahaa sinulle uuteen torkkupeittoon, juot sen alla sitten punaviiniä.
Kyllä jokainen saa valita asuinpaikkansa ihan vapaasti. Siitä vaan, asukaa ihan missä haluatte. Työkykyinen ei kuitenkaan saa elää toisten kustannuksella, jos hänellä on mahdollisuus elättää itsensä. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei työtä voi vältellä asumalla hevonkuusessa niin, että toiset maksavat lystin.
Nyt voi jo hallituspuolueiden toimistoissakin alkaa sitten miettiä konkreettisesti, mitkä nämä hevonkuuset ovat, joista väestö pitää joko siirtää tai tappaa nälkään. Any ideas? Any?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Yhteiskunta on muuttumassa eikä kaikille ole enää mahdollista tarjota sellaista elintasoa kuin mitä on pitkän aikaa ollut. Suurin osa kansalaisista joutuu laskemaan elintasoaan. Työelämä on pirstaloitunut ja yhä harvemmalla alalla on enää mitään nk eläkevirkoja, joihin kerran päästessään ei koskaan joudu irtisanotuksi vaan työpaikastaan pääsee aikanaan vanhuuseläkkeelle. Tilalle on tullut lyhytaikaiset työsuhteet. Erilaisia projekteja, keikkatöitä, kausiluonteisia töitä jne. Ihmisten on tulevaisuudessa pakko ottaa huomioon tämä asia, kun mitoittaa elintasoaan. Onko varaa asua kolmiossa vai täytyykö kaksion riittää? Montako lasta on varaa hankkia? Millaisia harrastuksia lapsille on mahdollista epäsäännöllisillä tuloilla tarjota? Millaista ruokaa on varaa syödä? Suu säkkiä myöten on vanha suomalainen sanonta ja se tulee pitämään paikkansa entistäkin enemmän seuraavan 10-20 vuoden aikana. Ei tulevaisuudessa ole tarkoituskaan, että ihmisillä olisi kaksi asuntoa vaan toinen asunto - se työpaikkakunnalla oleva - jaetaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kimppakämppiä. Virolaisilla raksaduunareilla tällaisia on jo varsin paljon.
En minäkään tästä tilanteesta pidä, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei yksilö voi haluta ja hankkia asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai jos on hankkinut silloin, kun oli varaa, niistä on luovuttava, jos enää ei ole varaa. Tai on tehtävä harmillisiakin ratkaisuja (kuten viikot toisella paikkakunnalla kimppakämpässä), jos ei halua luopua niistä asioista.
Kysyn uudestaan: tapetaanko ne hankitut lapset, jos työpaikka menee? Vai myydään?
Ei kumpaakaan. Vaan kun tulotaso laskee, muutetaan pienempään ja halvempaan asuntoon. Tai vaikka asuntovaunuun, kuten Yhdysvalloissa. Syödään entistä halvempaa ruokaa ja määrällisesti vähemmän. Yksi kännykkä kotona, jolloin lapset eivät tarvitse jokainen omaa kännykkää. Vaatteita aletaan taas korjata ja paikata eikä osteta uutta, kun edellinen hajoaa. Kun housunlahkeet tai hihat alkaa lapselle olla liian lyhyet, niihin ommellaan tai neulotaan jatkokappaleet. Jos vaatteeseen tulee reikä, se paikataan. Aikuisen vanhoista vaatteista tehdään lapsille uusia vaatteita. Jos ei osata, opetellaan. Ja lapsille opetellaan sanomaan "meillä ei ole varaa" eikä hankita osamaksulla kaikenlaista, mitä lapsen kaverillakin on. Laitetaan siis suu säkkiä myöten.
Näytäpä esimerkkiä ja elä itse näin. Älä pakota lapsiasi elämään.
Lasten arvostus on Suomessa vihdoinkin oikealla tolalla. Sitä ei saa romuttaa.Mä olen elänyt lapsuuteni juuri noin 1960-luvulla. Oli siihen aikaan ihan tavallista.
Siitä on 50 vuotta aikaa. Siitä kärsittiin jo siihen aikaan. Ja minä kärsin 70-80- luvuilla. Ei ikinä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä torkkupeitto juhana päästelee aivopieruina, ei kukaan voi käskeä muuttamaan. Tuet juoksevat edelleen.Juhana joko olet aloittanut laihduttamisen, sinua ei kestä katsoa, tuollainen plösö.
PERUSTUSLAKI takaa asuinpaikan vapaan valinnan.
Vartiainen keräämme rahaa sinulle uuteen torkkupeittoon, juot sen alla sitten punaviiniä.
Kyllä jokainen saa valita asuinpaikkansa ihan vapaasti. Siitä vaan, asukaa ihan missä haluatte. Työkykyinen ei kuitenkaan saa elää toisten kustannuksella, jos hänellä on mahdollisuus elättää itsensä. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ei työtä voi vältellä asumalla hevonkuusessa niin, että toiset maksavat lystin.
Perustuslain mukaan voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Yhteiskunta on muuttumassa eikä kaikille ole enää mahdollista tarjota sellaista elintasoa kuin mitä on pitkän aikaa ollut. Suurin osa kansalaisista joutuu laskemaan elintasoaan. Työelämä on pirstaloitunut ja yhä harvemmalla alalla on enää mitään nk eläkevirkoja, joihin kerran päästessään ei koskaan joudu irtisanotuksi vaan työpaikastaan pääsee aikanaan vanhuuseläkkeelle. Tilalle on tullut lyhytaikaiset työsuhteet. Erilaisia projekteja, keikkatöitä, kausiluonteisia töitä jne. Ihmisten on tulevaisuudessa pakko ottaa huomioon tämä asia, kun mitoittaa elintasoaan. Onko varaa asua kolmiossa vai täytyykö kaksion riittää? Montako lasta on varaa hankkia? Millaisia harrastuksia lapsille on mahdollista epäsäännöllisillä tuloilla tarjota? Millaista ruokaa on varaa syödä? Suu säkkiä myöten on vanha suomalainen sanonta ja se tulee pitämään paikkansa entistäkin enemmän seuraavan 10-20 vuoden aikana. Ei tulevaisuudessa ole tarkoituskaan, että ihmisillä olisi kaksi asuntoa vaan toinen asunto - se työpaikkakunnalla oleva - jaetaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kimppakämppiä. Virolaisilla raksaduunareilla tällaisia on jo varsin paljon.
En minäkään tästä tilanteesta pidä, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei yksilö voi haluta ja hankkia asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai jos on hankkinut silloin, kun oli varaa, niistä on luovuttava, jos enää ei ole varaa. Tai on tehtävä harmillisiakin ratkaisuja (kuten viikot toisella paikkakunnalla kimppakämpässä), jos ei halua luopua niistä asioista.
Kysyn uudestaan: tapetaanko ne hankitut lapset, jos työpaikka menee? Vai myydään?
Ei kumpaakaan. Vaan kun tulotaso laskee, muutetaan pienempään ja halvempaan asuntoon. Tai vaikka asuntovaunuun, kuten Yhdysvalloissa. Syödään entistä halvempaa ruokaa ja määrällisesti vähemmän. Yksi kännykkä kotona, jolloin lapset eivät tarvitse jokainen omaa kännykkää. Vaatteita aletaan taas korjata ja paikata eikä osteta uutta, kun edellinen hajoaa. Kun housunlahkeet tai hihat alkaa lapselle olla liian lyhyet, niihin ommellaan tai neulotaan jatkokappaleet. Jos vaatteeseen tulee reikä, se paikataan. Aikuisen vanhoista vaatteista tehdään lapsille uusia vaatteita. Jos ei osata, opetellaan. Ja lapsille opetellaan sanomaan "meillä ei ole varaa" eikä hankita osamaksulla kaikenlaista, mitä lapsen kaverillakin on. Laitetaan siis suu säkkiä myöten.
Mitä ihmettä muuta kuvittelet, että toimeentulotuen varassa tehdään nykyisinkään?
Amerikan malliin.
Kokoomus sen sijaan toimii perustuslain vastaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku aktiivimallia puolustava vastata kysymykseeni? Olen 55 v. työtön nainen. Työuraa takana 37 vuotta. Ihmettelen sitä, että miksi nämä suomeen tulleet, parhaassa työiässä olevat raavaat miehet, saavat asunnot sekä elatuksen, tekemättä mitään. Heitähän aktiivimalli ei koske? Miksi minä, joudun tekemään pakkotöitä 9€/päivässä? Olenko yht'äkkiä 38vuoden työurani jälkeen, veroja maksaneena, muuttunut loiseksi ja hylkiöksi, joka pakoitetaan töihin, josta maksetaan 9 € päivässä? Kiitos asiallisista vastauksistanne. Lähetin kysymyksen myös J. Vartiaiselle, mutta en odota hänen vaivautuvan vastaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Yhteiskunta on muuttumassa eikä kaikille ole enää mahdollista tarjota sellaista elintasoa kuin mitä on pitkän aikaa ollut. Suurin osa kansalaisista joutuu laskemaan elintasoaan. Työelämä on pirstaloitunut ja yhä harvemmalla alalla on enää mitään nk eläkevirkoja, joihin kerran päästessään ei koskaan joudu irtisanotuksi vaan työpaikastaan pääsee aikanaan vanhuuseläkkeelle. Tilalle on tullut lyhytaikaiset työsuhteet. Erilaisia projekteja, keikkatöitä, kausiluonteisia töitä jne. Ihmisten on tulevaisuudessa pakko ottaa huomioon tämä asia, kun mitoittaa elintasoaan. Onko varaa asua kolmiossa vai täytyykö kaksion riittää? Montako lasta on varaa hankkia? Millaisia harrastuksia lapsille on mahdollista epäsäännöllisillä tuloilla tarjota? Millaista ruokaa on varaa syödä? Suu säkkiä myöten on vanha suomalainen sanonta ja se tulee pitämään paikkansa entistäkin enemmän seuraavan 10-20 vuoden aikana. Ei tulevaisuudessa ole tarkoituskaan, että ihmisillä olisi kaksi asuntoa vaan toinen asunto - se työpaikkakunnalla oleva - jaetaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kimppakämppiä. Virolaisilla raksaduunareilla tällaisia on jo varsin paljon.
En minäkään tästä tilanteesta pidä, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei yksilö voi haluta ja hankkia asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai jos on hankkinut silloin, kun oli varaa, niistä on luovuttava, jos enää ei ole varaa. Tai on tehtävä harmillisiakin ratkaisuja (kuten viikot toisella paikkakunnalla kimppakämpässä), jos ei halua luopua niistä asioista.
Kysyn uudestaan: tapetaanko ne hankitut lapset, jos työpaikka menee? Vai myydään?
Ei kumpaakaan. Vaan kun tulotaso laskee, muutetaan pienempään ja halvempaan asuntoon. Tai vaikka asuntovaunuun, kuten Yhdysvalloissa. Syödään entistä halvempaa ruokaa ja määrällisesti vähemmän. Yksi kännykkä kotona, jolloin lapset eivät tarvitse jokainen omaa kännykkää. Vaatteita aletaan taas korjata ja paikata eikä osteta uutta, kun edellinen hajoaa. Kun housunlahkeet tai hihat alkaa lapselle olla liian lyhyet, niihin ommellaan tai neulotaan jatkokappaleet. Jos vaatteeseen tulee reikä, se paikataan. Aikuisen vanhoista vaatteista tehdään lapsille uusia vaatteita. Jos ei osata, opetellaan. Ja lapsille opetellaan sanomaan "meillä ei ole varaa" eikä hankita osamaksulla kaikenlaista, mitä lapsen kaverillakin on. Laitetaan siis suu säkkiä myöten.
Mitä ihmettä muuta kuvittelet, että toimeentulotuen varassa tehdään nykyisinkään?
Juuri tuota. Mutta tulevaisuudessa sitä joutuvat tekemään myös ne, jotka eivät saa toimeentulotukea. Pätkätyöläiset, kausityöntekijät, projektityöntekijät jne. Jos vuodesta puoli vuotta on töitä ja puolet on työttömänä, ei elintasoa voi mitoittaa työstä saadun palkan mukaan vaan pitää elintasossaan huomioida myös puolen vuoden työttömyys.
Jatkuva muuttaminen paikkakunnalta toiselle alkaa ahdistamaan jossakin vaiheessa. Nuorena muutin 500 km päähän opiskelemaan ja sen jälkeen olen muuttanut työn perässä monta kertaa. Jossakin vaiheessa sitä alkaa kaipaamaan pysyvyyttä, omaa perhettä ja ”juuria”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain juureton ihminen pystyy noin vaan muuttamaan minne vaan. Tuohon tarpeeseen ne haluavat tänne muuttoa ulkomailta. Tulijoilla ei ole niin väliä, minne asettuvat ja alkuun voi tehdä töitä huomattavan halvalla, jotta saa jäädä tänne.
Ajan mittaan tulijat tai heidän lapsensa alkavat käyttäytyä ja vaatia kuin alkuperäiset asukkaat. Tämän vuoksi halutaan jatkuvaa massamuuttoa tänne. Alati uusia halpatyöntekijöitä.
Muuttajia, jotka lähtevät takaisin kun ovat työnsä tehneet, hoitamaan vanhoja vanhempiaan. Tätähän ne toivoo.
Miksei työtä viedä sinne missä ihmiset ovat?
1990-luvulla valtio ja kunnat myivät suuren määrän liiketoimintaansa yksityisille yrityksille. Tästä seurasi, etteivät valtio ja kunnat voineet enää päättää, missä nämä yritykset maantieteellisesti sijaitsivat. 2000-luvulla tapahtui paljon fuusioita ja yritysostoja. Hyvin moni alunperin suomalainen yritys sai ulkomaalaiset omistajat, joilla ei ole juurikaan intressejä suomalaisia kohtaan. Globalisaation myötä töitä on viety maihin, joissa työ maksaa vähemmän. 1970-luvulla Suomesta lähti lähes kokonaan tekstiiliteollisuus Baltian maihin eikä Suomessa ollut enää kannattavaa toimua alalla. Tämä työn valuminen maailmalle on jatkunut ja teknologia mahdollistaa yhä useamman työn tekemisen halvempien työvoimakustannusten maissa, vaikka yritys vielä nimellisesti olisikin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntarauha alkaa horjua. Jos mistään ei tule noille ihmisille edes perustuloa, jolla saa kodin ja ruuan, heidän täytyy alkaa varastaa.
Moraalista kertookin paljon se, että mieluummin varastetaan kuin muutetaan työn perässä. Sama ansaintalogiikka siinä kyllä on kuin tukien nauttimisessa ilman aikomusta ja halua elättää itse itseään.
En tosin oikein usko että noin käy, sen verran aikaansaamatonta porukkaa. Varastelu on kuitenkin aika työlästä ja rasittavaa puuhaa.
No mutta kerro nyt sitten ihmeessä, miten tämä muuttaminen tapahtuu? Lapset ovat 3- ja 4,5-vuotiaat ja mies on vakituisessa työssä. Otanko vain eron ja sanon että moro, työt kutsuu, pärjäilkää. Vai otanko perheen mukaan, jolloin mies joko menettää vakituisen työnsä tai ajelee uuteen kotiin toisen työpäivän verran? Voi olla että mies, vaikka työpaikka onkin, alkaa myös melko pian äänestää muita kuin oikeistoa.
Ei vaan teet kuten ihmiset tekivät ennenkuin oli nykyisen kaltaista sosiaalitirvaa eikä kotipaikkakunnalta löytynyt töitä: sinä asut viikot paikkakunnalla, jossa on töitä, käyt töissä ja tulet viikonlopuiksi kotiin. Miehesi ja lapsesi asuvat siellä missä nytkin ja miehesi käy töissä ja lapset ovat sen aikaa päiväkodissa.
Kuka hoitaa pienet koululaiset iltaisin, kun mies on iltavuorossa? Sinun mielestäsi varmaan 7 v ja 9 v pitää pärjätä viikot keskenään koulun jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia juttuja, että kun on tahtoa niin ratkaisut löytyvät. Osa ihmisistä huutaa aihe vapaalla kädet ristissä, että miten nyt muka tämänkin teet... Osa sitten miettii ratkaisuja. Voihan niille lapsille palkata lapsenlikan. Tuon ikäisille jo riittää, kun on joku aikuinen seurana ja osaa laittaa syötävää ja voi auttaa vähän läksyissä. Veikkaisin, että siihen voisi hyvinkin löytyä joku kiva teinityttö tai opiskelija eikä ihan hirveästi tarvitsisi maksaa.
Mutta jos ei ole halua niin ei sitten edes yritä miettiä.
Mistä sä revit rahat perheen elämiseen, kahteen asuntoon, edestakaisiin matkoihin ja vielä lapsenlikkaankin? Tässä ihan oikeassa elämässä? Alkaa nää teidän keksimät "ratkaisuehdotukset" olla jo huvittavia. Samaa sarjaa kuin Susanna Kosken (kok) idea: junan ikkunasta näkyy paljon metsää, hei työttömät voi mennä risusavottaan. Tai legendaarinen jokainen köyhä voi saada lisätuloja marjastamalla, metsästämällä ja kalastamalla.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Yhteiskunta on muuttumassa eikä kaikille ole enää mahdollista tarjota sellaista elintasoa kuin mitä on pitkän aikaa ollut. Suurin osa kansalaisista joutuu laskemaan elintasoaan. Työelämä on pirstaloitunut ja yhä harvemmalla alalla on enää mitään nk eläkevirkoja, joihin kerran päästessään ei koskaan joudu irtisanotuksi vaan työpaikastaan pääsee aikanaan vanhuuseläkkeelle. Tilalle on tullut lyhytaikaiset työsuhteet. Erilaisia projekteja, keikkatöitä, kausiluonteisia töitä jne. Ihmisten on tulevaisuudessa pakko ottaa huomioon tämä asia, kun mitoittaa elintasoaan. Onko varaa asua kolmiossa vai täytyykö kaksion riittää? Montako lasta on varaa hankkia? Millaisia harrastuksia lapsille on mahdollista epäsäännöllisillä tuloilla tarjota? Millaista ruokaa on varaa syödä? Suu säkkiä myöten on vanha suomalainen sanonta ja se tulee pitämään paikkansa entistäkin enemmän seuraavan 10-20 vuoden aikana. Ei tulevaisuudessa ole tarkoituskaan, että ihmisillä olisi kaksi asuntoa vaan toinen asunto - se työpaikkakunnalla oleva - jaetaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kimppakämppiä. Virolaisilla raksaduunareilla tällaisia on jo varsin paljon.
En minäkään tästä tilanteesta pidä, mutta ymmärrän kuitenkin, ettei yksilö voi haluta ja hankkia asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai jos on hankkinut silloin, kun oli varaa, niistä on luovuttava, jos enää ei ole varaa. Tai on tehtävä harmillisiakin ratkaisuja (kuten viikot toisella paikkakunnalla kimppakämpässä), jos ei halua luopua niistä asioista.
Kysyn uudestaan: tapetaanko ne hankitut lapset, jos työpaikka menee? Vai myydään?
Ei kumpaakaan. Vaan kun tulotaso laskee, muutetaan pienempään ja halvempaan asuntoon. Tai vaikka asuntovaunuun, kuten Yhdysvalloissa. Syödään entistä halvempaa ruokaa ja määrällisesti vähemmän. Yksi kännykkä kotona, jolloin lapset eivät tarvitse jokainen omaa kännykkää. Vaatteita aletaan taas korjata ja paikata eikä osteta uutta, kun edellinen hajoaa. Kun housunlahkeet tai hihat alkaa lapselle olla liian lyhyet, niihin ommellaan tai neulotaan jatkokappaleet. Jos vaatteeseen tulee reikä, se paikataan. Aikuisen vanhoista vaatteista tehdään lapsille uusia vaatteita. Jos ei osata, opetellaan. Ja lapsille opetellaan sanomaan "meillä ei ole varaa" eikä hankita osamaksulla kaikenlaista, mitä lapsen kaverillakin on. Laitetaan siis suu säkkiä myöten.
Mitä ihmettä muuta kuvittelet, että toimeentulotuen varassa tehdään nykyisinkään?
Juuri tuota. Mutta tulevaisuudessa sitä joutuvat tekemään myös ne, jotka eivät saa toimeentulotukea. Pätkätyöläiset, kausityöntekijät, projektityöntekijät jne. Jos vuodesta puoli vuotta on töitä ja puolet on työttömänä, ei elintasoa voi mitoittaa työstä saadun palkan mukaan vaan pitää elintasossaan huomioida myös puolen vuoden työttömyys.
Tuo on varmasti tulevaisuutta, elintaso tulee laskemaan länsimaissa jossakin vaiheessa. Siksi kannatan kansalaispalkkaa, se luo edes jonkinlaista turvaa ja vakautta elämään. Jos elämässä kaikki on jatkuvasti epävarmaa, niin kukaan ei uskalla perustaa perhettä ym.
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin heti työn perässä Helsinkiin jos saisin sieltä asunnon!
Näistä ketjuista saa sen kuvan, että ihan jokaiselle löytyy Helsingistä asunto heti, kun sellaista kysyy. Vuokranantajatkin ovat niin reiluja, että eivät vaadi takuuvuokraa tai minimivuokra-aikaa tai kysele edes työpaikan perään. Täällä maakunnissa vuokranantajat ovat paljon niuhompia.
Kun itse aikoinaan muutin Helsinkiin, sain asunnon tutuntutuntutun kautta, ihan tuurilla siis. Kiva kuulla, että asuntopula on helpottanut. Mutta mikä taho tekee telkkariin ohjelmia Helsingin asuntopulasta, on asunnottomien öitä ja vastaavia? Kuka levittää valheellista propagandaa?
Tosi vitsikästä... hyvä kun henki kulkee kun niin naurattaa.
Olen tyytyväinen näin jälkeenpäin valintaani. Silloin tuntui, että 6 kk on pitkä aika ja onko tässä järkeä. Mun osalta oli järkeä ja toimi sitten loppujen lopuksi edukseni ja avukseni. Oli meillä miehen kanssa muitakin suunnitelmia ja osan olemme toteuttaneet. Tärkein kai on ollut se, että heti emme ole sanoneet ei johonkin tekosyyhyn vedoten vaan tutkineet ja tutkiskelleet asiaa. Avoimin mielin ja paremminkin niin, että ei tässä nyt ainakaan mitään hävittävää ole. Vaatii tosin aika vahvaa ja luottamuksellista parisuhdetta.