Juhana Vartiainen: "Jos paikkakunnallla ei ole työtä, pitää muuttaa työn perässä pois"

Vierailija kirjoitti:

Näistä reissaavista perheenisistä hyötyy kasvukeskuksen yksinäiset naiset, nam

Ai miten niin isistä? Ne lapset jäävät isän hoitoon viikoiksi, jos perheen äiti sattuu olemaan se työn perässä reissaaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle myydään entiselle paikkakunnalle jäävä asunto, jossa on hyvänä aikana hyvässä uskossa otettua lainaakin vielä jäljellä kymmeniä, jos ei satoja tuhansia?

Ajatelkaa edes vähän vaihtoehtoja älkääkä heti tyrmätkö!

Pistäkää se vaikka vuokralle ja muutatte itsekin alkuun vuokralle. Vuokralla maksatte vuokran.

Itse olen tehnyt näin. 4 vuoden jälkeen ostin sen asunnon, jossa olin ollut vuokralla (vakuutena oli toisella paikkakunnalla oleva osin velkainen asuntoni) ja tänä päivänä edelleen minulla on vuokralainen toisella paikkakunnalla entisessä asunnossani. Oli siis hyvä etten myynyt sitä, nyt ei tarvitse myydäkään kun on hyvä vuokralainen, joka sen velat maksaa loppuun.

Selvä. Kuka vuokraa sen asunnon, jos paikkakunnalla josta on pakko muuttaa, ei ole työtä? Maksaako tämä teoreettinen syrjäseudulle muuttava sitten myös sellaisen vuokran, että se kattaa kasvukeskuksessa olevan asunnon vuokran? Voi helvetin hölmölän viltinjatkot :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801032200642336_pi.shtml

Lähdenkö minä työn perään länteen, mies itään? Entä erityislapsi, jolle on juuri saatu terapiat, tukiperhe, kuntoutus ym. Miten ikääntyneet vanhemmat, jotka tarvitsevat nyt läheisiään enemmän kuin koskaan?

Eihän ihminen elä tyhjiössä. Loppupeleissä läheiset merkitsevät enemmän kuin mikään työ. Sureeko ihminen

kuolinvuoteellaan, ettei tehnyt enemmän työtä?

Voihan sitä noinkin ajatella niin kauan kun joku muu maksaa koko lystin.

Kyse onkin siitä, että pitääkö meidän työssäkäyvien tosiaan maksaa teidän eläminen ja asuminen, perheen terapiat, tukiperheet, kuntoutukset ja työttömyyskorvaukset. Samalla kun se työssäkäynti on poissa läheistemme kanssa olemisesta ja siitä saatavasta palkasta osa menee teidänkin porukan elättämiseen.

Entä jos me maksajatkin päätetään mieluummin siirtyä viettämään vapaa-aikaa läheistemme kanssa ja koko kansa odottaa lopulta että joku työntää pullaa suuhun? 

Työttömyys ei perhettäni koske, mutta vastustan aktivointimallia. Niitä töitä ei vaan ole kaikille. Ja suurin ihmisistä todellakin haluaa tehdä töitä. Jos kaikki työttömät muuttaisivat vaikkapa Helsinkiin, niin mistä heille löytyisi asunto? Entäpä jos toisella puolisolla on hyvä työpaikka, niin pitäisikö toisen puolison muuttaa toiselle puolelle Suomea? Kahden asunnon ylläpitäminenkin maksaa. Kuka yleensä muuttaa parin kuukauden pätkätyön takia?  Kumman luona lapset asuisivat? Ja kuka huolehtii niistä iäkkäistä vanhemmista? Kotihoitokin piipahtaa pikaisesti. Mutta voidaanhan vanhukset kai jättää heitteille. Kuolevat varmaan nopeammin pois eivätkä ole veronmaksajien riesana. Ja nykyään se työttömyys saattaa osua kenen tahansa kohdalle. Suurin syyllinen työttömyyteen on työpaikkojen siirtyminen halpatuontimaihin eikä ihmisten laiskuus.

Minä opettajana haluaisin aktiivimallilla töihin kouluun. Mitähän mieltä muut opettajat olisivat siitä että teen saman työn ilmaiseksi?

Osa saattaisi ajatella kauhulla että tuohan vie minulta oikean työn. Toisaalta jos kuuluu oikeaan puolueeseen, kuten tuntuisi moni rehtorikin kuuluvan niin ehkä ne kokkarit saavat pitää neuvostoliittomaiseen tapaan virkansa ja korkeat palkkansa. Me sosialistit sitten tekisimme töitä matalien tukien varassa, kuten neukkulassa aikoinaan.

Onkohan moni lääkärikin sitä mieltä että voisi lähteä ilmaiseksi töihin auttamaan ihmisiä yhteisen hyvän vuoksi ilman oikeaa palkkaa?

Minä olen aidosti hyvä ihminen ja vaikka tämä koko idea on väärin niin lapset tarvitsevat silti opetusta.

Meillä parisuhde ja perhe hajosi, kuin itsestään kymmenenvuoden pätkätöiden avulla. Mies ja lapset tutustuivat uuteen "äitiin" ihan itsestään. Ei viikonloppuinen äitiys ja työnpaljous kotona antanut mahdollisuutta olla hyvä vaimo tai äiti.

Valitsin uran perheen sijaan. Nyt kärsin alkoholismista ja töitäkään ei ole. Edes pätkätöitä ja ansiosidonnaisetkin ovat loppu. Aktiivimallin orjatyö on luultavasti pelastukseni, mutta katkeruus jää.

Aikoinaan luvattiin että opettajille olisi töitä.

Tuskin ope kenenkään vakipaikkaa vie vaikka 18 tuntia töitä tekee kolmessa kuukaudessa?

Sen verran luulisi sijaisuuksia löytyvän, että yhden 6 tunnin päivän/kuukausi saa tehtyä. Meillä koulussa ainakin hyppii sijaisia jatkuvasti.

Miten niin palkatonta työtä? Eikö siitä 18 tunnista saa ansaita palkkaa?

Siitä pitää ansaita palkkaa, muutoin vaadittu työssäoloehto ei täyty.

JOS halutaan, että Suomi on hyvinvointivaltio, joka takaa kaikille mahdollisuuksien tasa-arvon, valtio huolehtii, että jokaiselle taataan ilmainen peruskoulutus, jatkokouluttautuminen on ilmaista ja terveydenhuolto on ilmaista kaikille. JOS halutaan, että Suomi on maa, jossa yksilönvapautta pidetään tärkeänä, jokainen saa päättää elämästään. Se tarkoittaa, että terveydenhuollossa hoidetaan itselleen rasvamaksan ryypänneen tai herkutelleen, itsensä psykoosiin pössytelleen ja tukia maksetaan myös sille, joka valitse perheensä pätkätöiden sijaan. Oikeastaan "kuka ansaitsee yhteisestä kuormasta" kysymyksen voisi sitten tässä yhteydessä koskea ulottamaan myös terveydenhuoltoa. Pitääkö hoitaa ylipainoista, jonka verisuonet tirisee rasvaa?

Toisaalta on hyvä huomio sekin, että yksilön vastuuta on lisättävä talouskriisin aikana. Tämä aktiivimalli kuitenkin heikentää mahdollisuuksien tasa-arvoa ja jos esim.vaaditaan muuttoa perheen luota, yksilönvapauden arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle myydään entiselle paikkakunnalle jäävä asunto, jossa on hyvänä aikana hyvässä uskossa otettua lainaakin vielä jäljellä kymmeniä, jos ei satoja tuhansia?

Ajatelkaa edes vähän vaihtoehtoja älkääkä heti tyrmätkö!

Pistäkää se vaikka vuokralle ja muutatte itsekin alkuun vuokralle. Vuokralla maksatte vuokran.

Itse olen tehnyt näin. 4 vuoden jälkeen ostin sen asunnon, jossa olin ollut vuokralla (vakuutena oli toisella paikkakunnalla oleva osin velkainen asuntoni) ja tänä päivänä edelleen minulla on vuokralainen toisella paikkakunnalla entisessä asunnossani. Oli siis hyvä etten myynyt sitä, nyt ei tarvitse myydäkään kun on hyvä vuokralainen, joka sen velat maksaa loppuun.

Selvä. Kuka vuokraa sen asunnon, jos paikkakunnalla josta on pakko muuttaa, ei ole työtä? Maksaako tämä teoreettinen syrjäseudulle muuttava sitten myös sellaisen vuokran, että se kattaa kasvukeskuksessa olevan asunnon vuokran? Voi helvetin hölmölän viltinjatkot :D

Asunnon vuokralle antamisesta tulee muutakin riesaa. Mikä takaa, että vuokralainen on hyvä, varsinkin kun itse ei pääse jatkuvasti asumista valvomaan? Vuokratulot lasketaan myös tuloksi verotuksessa, päiväkotimaksuissa jne. Ja se rajoittaa myös uuden asuntolainan saamista, nykyään kun on lainakatto.

Varmaankin haikaillaan edelleen siirtotyömaita kyykytykseen jossa hämmentävän vähin konein tehtiin töitä lapiolla ja rautakangella työllisyyden merkeissä.

Lisään vielä omaan viestiini 246, että tietysti ihmisellä on myös velvollisuuksia, kuten oppivelvollisuus ja työttömällä velvollisuus hakea työtä. Mutta ei velvollisuutta nyt esim.muuttaa perheensä luota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä reissaavista perheenisistä hyötyy kasvukeskuksen yksinäiset naiset, nam

Ai miten niin isistä? Ne lapset jäävät isän hoitoon viikoiksi, jos perheen äiti sattuu olemaan se työn perässä reissaaja. 

Ja kuinkahan kauan nämä käytännössä yh-isät pitävät kokoomuslaisesta äänestyskäyttäytymisestään kiinni, vaikka olisivat kuinka hyvässä vakiduunissa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801032200642336_pi.shtml

Lähdenkö minä työn perään länteen, mies itään? Entä erityislapsi, jolle on juuri saatu terapiat, tukiperhe, kuntoutus ym. Miten ikääntyneet vanhemmat, jotka tarvitsevat nyt läheisiään enemmän kuin koskaan?

Eihän ihminen elä tyhjiössä. Loppupeleissä läheiset merkitsevät enemmän kuin mikään työ. Sureeko ihminen

kuolinvuoteellaan, ettei tehnyt enemmän työtä?

Voihan sitä noinkin ajatella niin kauan kun joku muu maksaa koko lystin.

Kyse onkin siitä, että pitääkö meidän työssäkäyvien tosiaan maksaa teidän eläminen ja asuminen, perheen terapiat, tukiperheet, kuntoutukset ja työttömyyskorvaukset. Samalla kun se työssäkäynti on poissa läheistemme kanssa olemisesta ja siitä saatavasta palkasta osa menee teidänkin porukan elättämiseen.

Entä jos me maksajatkin päätetään mieluummin siirtyä viettämään vapaa-aikaa läheistemme kanssa ja koko kansa odottaa lopulta että joku työntää pullaa suuhun? 

Aika polleaa uhota "me maksajat". Oletko ihan varma, että sinunkaan työpaikkasi ei katoa altasi? Eiku niin tietysti, sinä olet niitä superhyperosaajia, joita on Suomessa vain viisi ja joista on huutava pula, sen kun vaihtaa vain työpaikasta toiseen.

Myös työttömyyskorvauksesta maksetaan veroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut opintojen ja töiden vuoksi elämäni aikana usean kertaa. Lisäksi sekä puolisoni että minä olemme olleet reissutöissä vielä silloinkin, kun meillä oli jo lapsia. Siis viikon toisella paikkakunnalla. Ensin minä, sitten hän. Minulle riitti kaksi vuotta, hän kesti kolme.

Opintolainat tuli maksettua, mutta kyllä se oli kuluttavaa aikaa. Ei meitä kuskannut virka-auto emmekä lennelleet lentokoneella. Itse kuljin matkat julkisilla.

Muutto kauas omasta perheestäni ja lähimmistä ystävistäni teki orvon olon. Lapsia oli jatkuvasti ikävä silloin, kun oli työssä 400 km päässä heistä.

Nyt ikää on sen verran, että kukaan ei minua edes palkkaisi. Naurettavaa, että samanaikaisesti vanhuuseläkeikää on nostettu.

Minä minä minä ja minä. Et se sinä ole ainut Suomessa 'kärsinyt'. Sinun kokema 'kärsimys' on tässä meidän niin sanotussa hyvinvointivaltiossa sieltä pienimmästä päästä verrattuna alkoholistiperheiden tai sijaiskodeissa kasvaneiden lasten kärsimyksiin. Mene kysymään kehitysmaista tulevilta lapsiperheiltä mitä se oikea puurtaminen on. Ja kommunismillahan sitä ei ratkaista. Muilta ottamansa kulutettuaan kaltaisesi haluavat yhä lisää ja lisää tekemättä juuri mitään sen eteen mihin kokevat olevansa oikeutettuja prlkän nimensä perusteella.

Mitä vit..a oikein vaahtoat ?? Mä en oikein ymmärrä, että miten se kelle vastasit äsken on millään muotoa ansainnut tuon vastauksen ?? Onko päässäsi jotain vialla ?

Vai pitäisi tässä perheenäidin vielä aktivoitua ja lähteä isosta kaupungista toiseen isoon kaupunkiin etsimään niitä olemattomia töitä? Ei näköjään riitä, että mies jo suhaa työnsä takia joka viikko kaupunkien väliä ja ulkomailla, kilometrejä kertyy ja hotelleissa asuuPitäisi varmaan jättää nämä lapset oman onnensa nojaan, päivähoitoonkaan heitä ei ikänsä puolesta enää saa ja ystäviä ja sukulaisia ei paikkakunnalla ole, paitsi, niin pitäisikö jättää hoitamatta myös dementoituneiden ja sairaalloisten isovanhempien asiat, mitäs noista, tulkoot omillaan toimeen, vuodeosastolle vaan kärrätään, paitsi sinnekään ei oteta edes henkihieverissä vastaan. Joo, pistetään vaan koko pakka sekaisin, mitä sitä miehen vakityöstä, OK-talo vaan myyntiin, ai niin, myyntiajat hipoo kyllä kahta vuotta ja ostajan oikeudet on kyllä turvattu, myyjän ei niinkään eli allikosta ojaan voi käydä tie. Ja mitä sitä teinin opiskelunomaisesta harrastuksesta koulunsa ohessa, mitä sillä väliä, ettei saa vaihdettua toiseen oppilaitokseen opinto-oikeutta, heittää vaan vuosien aktiivisuuden romukoppaan, koska työttömän äidin on pakko olla hullun aktiivinen ja juosta tyhjän perässä vaikka maailmanääriin.

Kyllähän ihmisen itsensä pitää ottaa vastuu elantonsa hankkimisesta. Ei sitä voi vaan odottaa, että mukavaa työtä mukavan matkan päässä tullaan tarjoamaan kotiin. Eikä se, että on sattunut johonkin paikkaan syntymään, ja siellä jotain alaa opiskelemaan tai sen alan töitä tekemään, tarkoita että paikkakunnalla sen alan töitä olisi aina tarjolla tai tulisi olemaan.  Jos niitä ei ole, on mentävä sinne, missä on, alettava tekemään sellaisia töitä, joita on tarjolla tai työllistettävä itsensä muilla keinoin. Toki voi olla töitä tekemättäkin, mutta ei silloin pidä olettaa että muut maksaisivat elatuksen.

Tuntuu, että ihmiset ovat hyvinvointiyhteiskunnassa laitostuneet odottamaan, että yhteiskunnan tulee automaattisesti osoittaa koulut, opiskelupaikat, työpaikat ja asunnot valmiiksi jokaiselle, eikä ihmisen itse tarvitse ottaa mitään vastuuta. Ja jos sitten "yhteiskunta" ei osoita mieluista työtä, pitäisi maksaa kotiin elatusrahaa, jotta saa saman elintason kuin työssä käyvätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vai pitäisi tässä perheenäidin vielä aktivoitua ja lähteä isosta kaupungista toiseen isoon kaupunkiin etsimään niitä olemattomia töitä? Ei näköjään riitä, että mies jo suhaa työnsä takia joka viikko kaupunkien väliä ja ulkomailla, kilometrejä kertyy ja hotelleissa asuuPitäisi varmaan jättää nämä lapset oman onnensa nojaan, päivähoitoonkaan heitä ei ikänsä puolesta enää saa ja ystäviä ja sukulaisia ei paikkakunnalla ole, paitsi, niin pitäisikö jättää hoitamatta myös dementoituneiden ja sairaalloisten isovanhempien asiat, mitäs noista, tulkoot omillaan toimeen, vuodeosastolle vaan kärrätään, paitsi sinnekään ei oteta edes henkihieverissä vastaan. Joo, pistetään vaan koko pakka sekaisin, mitä sitä miehen vakityöstä, OK-talo vaan myyntiin, ai niin, myyntiajat hipoo kyllä kahta vuotta ja ostajan oikeudet on kyllä turvattu, myyjän ei niinkään eli allikosta ojaan voi käydä tie. Ja mitä sitä teinin opiskelunomaisesta harrastuksesta koulunsa ohessa, mitä sillä väliä, ettei saa vaihdettua toiseen oppilaitokseen opinto-oikeutta, heittää vaan vuosien aktiivisuuden romukoppaan, koska työttömän äidin on pakko olla hullun aktiivinen ja juosta tyhjän perässä vaikka maailmanääriin.

Ei tietenkään tarvitse, mutta ei pidä olettaa että muut kotonaolostakaan maksavat.

Joko se vartiainen kertoi osoitetta missä sitä työtä on? Minulla on jo reppu pakattu, kunhan tietäisi mihin suuntaan lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801032200642336_pi.shtml

Lähdenkö minä työn perään länteen, mies itään? Entä erityislapsi, jolle on juuri saatu terapiat, tukiperhe, kuntoutus ym. Miten ikääntyneet vanhemmat, jotka tarvitsevat nyt läheisiään enemmän kuin koskaan?

Eihän ihminen elä tyhjiössä. Loppupeleissä läheiset merkitsevät enemmän kuin mikään työ. Sureeko ihminen

kuolinvuoteellaan, ettei tehnyt enemmän työtä?

Voihan sitä noinkin ajatella niin kauan kun joku muu maksaa koko lystin.

Kyse onkin siitä, että pitääkö meidän työssäkäyvien tosiaan maksaa teidän eläminen ja asuminen, perheen terapiat, tukiperheet, kuntoutukset ja työttömyyskorvaukset. Samalla kun se työssäkäynti on poissa läheistemme kanssa olemisesta ja siitä saatavasta palkasta osa menee teidänkin porukan elättämiseen.

Entä jos me maksajatkin päätetään mieluummin siirtyä viettämään vapaa-aikaa läheistemme kanssa ja koko kansa odottaa lopulta että joku työntää pullaa suuhun? 

Juurikin näin. Mikä olisi vaihtoehto työn perässä muuttamiselle? Ei sitä mieluista työtä välttämättä ole ikinä tulossa tarjolle sinne missä sattuu asumaan. Pitääkö sitten muiden sitten maksaa verovaroilla eläminen siellä lopun ikää? Vai pitäisikö ihmisen itsensä ottaa vastuu omasta elannostaan? Mistä ne rahat otetaan, jos kaikki jäävät kotiin vaatimaan, että yhteiskunta maksaa mukavaa kansalaispalkkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle myydään entiselle paikkakunnalle jäävä asunto, jossa on hyvänä aikana hyvässä uskossa otettua lainaakin vielä jäljellä kymmeniä, jos ei satoja tuhansia?

Ajatelkaa edes vähän vaihtoehtoja älkääkä heti tyrmätkö!

Pistäkää se vaikka vuokralle ja muutatte itsekin alkuun vuokralle. Vuokralla maksatte vuokran.

Itse olen tehnyt näin. 4 vuoden jälkeen ostin sen asunnon, jossa olin ollut vuokralla (vakuutena oli toisella paikkakunnalla oleva osin velkainen asuntoni) ja tänä päivänä edelleen minulla on vuokralainen toisella paikkakunnalla entisessä asunnossani. Oli siis hyvä etten myynyt sitä, nyt ei tarvitse myydäkään kun on hyvä vuokralainen, joka sen velat maksaa loppuun.

Selvä. Kuka vuokraa sen asunnon, jos paikkakunnalla josta on pakko muuttaa, ei ole työtä? Maksaako tämä teoreettinen syrjäseudulle muuttava sitten myös sellaisen vuokran, että se kattaa kasvukeskuksessa olevan asunnon vuokran? Voi helvetin hölmölän viltinjatkot :D

Asunnon vuokralle antamisesta tulee muutakin riesaa. Mikä takaa, että vuokralainen on hyvä, varsinkin kun itse ei pääse jatkuvasti asumista valvomaan? Vuokratulot lasketaan myös tuloksi verotuksessa, päiväkotimaksuissa jne. Ja se rajoittaa myös uuden asuntolainan saamista, nykyään kun on lainakatto.

Siitä mitään riesaa ole. Ensin vuoden määräaikainen sopimus ja vähintään kahden kuukauden takuuvuokra. Varmistuu vuokralaisen laadusta. Kannattaa myös itse etsiä vuokralainen eikä käyttää välittäjää.  Vuokranantajan vakuutus vielä päälle niin tuhotkin saa korvattua. VuokraTUOTOSTA maksetaan veroa, ei koko vuokrasta. Vuokratulosta vähennetään korot, vastikkeet ja lainanlyhennys sekä muut omat kulut. Itselle ~850 € kuussa vuokratusta asunnosta jää pääomatuloa ~2K vuodessa. Tästä vain maksetaan se 30% vero. Kyllähän se vain kannattaa., kun vuokralainen maksaa lainaa pois. Sitten sen koko ajan tuottaneen ja velattoman asunnon voi vaikka myydä pois.

Vierailija kirjoitti:

Joko se vartiainen kertoi osoitetta missä sitä työtä on? Minulla on jo reppu pakattu, kunhan tietäisi mihin suuntaan lähteä.

Ai se työ pitää jonkun sinulle valmiiksi osoittaa? Mitäs jos otat itse vastuun asiasta ja alat etsiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko se vartiainen kertoi osoitetta missä sitä työtä on? Minulla on jo reppu pakattu, kunhan tietäisi mihin suuntaan lähteä.

Ai se työ pitää jonkun sinulle valmiiksi osoittaa? Mitäs jos otat itse vastuun asiasta ja alat etsiä?

Työnantajat voisivat kyllä ilmoitella sellaisilla foorumeilla, jotka ovat kaikille avoimia. Työpaikkojen piilottelusta ei voi syyttää työntekijöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801032200642336_pi.shtml

Lähdenkö minä työn perään länteen, mies itään? Entä erityislapsi, jolle on juuri saatu terapiat, tukiperhe, kuntoutus ym. Miten ikääntyneet vanhemmat, jotka tarvitsevat nyt läheisiään enemmän kuin koskaan?

Eihän ihminen elä tyhjiössä. Loppupeleissä läheiset merkitsevät enemmän kuin mikään työ. Sureeko ihminen

kuolinvuoteellaan, ettei tehnyt enemmän työtä?

Voihan sitä noinkin ajatella niin kauan kun joku muu maksaa koko lystin.

Kyse onkin siitä, että pitääkö meidän työssäkäyvien tosiaan maksaa teidän eläminen ja asuminen, perheen terapiat, tukiperheet, kuntoutukset ja työttömyyskorvaukset. Samalla kun se työssäkäynti on poissa läheistemme kanssa olemisesta ja siitä saatavasta palkasta osa menee teidänkin porukan elättämiseen.

Entä jos me maksajatkin päätetään mieluummin siirtyä viettämään vapaa-aikaa läheistemme kanssa ja koko kansa odottaa lopulta että joku työntää pullaa suuhun? 

Juurikin näin. Mikä olisi vaihtoehto työn perässä muuttamiselle? Ei sitä mieluista työtä välttämättä ole ikinä tulossa tarjolle sinne missä sattuu asumaan. Pitääkö sitten muiden sitten maksaa verovaroilla eläminen siellä lopun ikää? Vai pitäisikö ihmisen itsensä ottaa vastuu omasta elannostaan? Mistä ne rahat otetaan, jos kaikki jäävät kotiin vaatimaan, että yhteiskunta maksaa mukavaa kansalaispalkkaa?

Ei työtä ole välttämättä tulossa yhtään mihinkään. Se on loppumassa ylipäätään. Suuri osa on jo loppunut. 

Vierailija kirjoitti:

Maaseutu tyhjäksi vain. Mitähän Kepu sanoo tähän malliin...

Maaseudulla asuttiin ennen sen takia, että tehtiin maataloustöitä ja saatiin niistä elanto. Jos niistä edelleenkin saa siellä elantonsa, niin hyvä niin. Ellei kuitenkaan viljelyksiä, karjaa, metsiä tms ole, eikä muustakaan saa elantoansa maaseudulla, niin ei kai voi olettaa, että muut maksaisivat kotiin elatuksen vain siksi, että maaseutu pysyisi asuttuna. Mikä itseisasrvo asutetulla maaseudulla on, ellei siellä asuvat ihmiset pysty hankkimaan itse omaa elantoaan siellä?