Lue keskustelun säännöt.
Minä raskaana, mies ei kestäkään arkea. Miten selvitä?
03.01.2018 |
Vauvaa tehtiin pari vuotta, eli erittäin odotettu ja toivottu on. Mies alkoi haluta lastentekoa ennen minua, itse jouduin miettimään ajatusta vanhemmuudesta selvästi häntä pidempään ennen kuin olin valmis lopettamaan pillerit. Plussatessa mies oli todella innoissaan, ja tiedän että hän haluaa lastan todella paljon, on halunnut jo useamman vuoden ja kärsinyt siitä että tärppäämiseen meni vähän yli kaksi vuotta ehkäisyn lopettamisesta.
No nyt hän ei sitten tunnukaan kestävän arkea eli sitä että minä olen ollut pahoinvoiva ja väsynyt enkä ole pystynyt tekemään niin paljon kotitöitä kuin ennen enkä harrastamaan hänen kanssa niin energisenä ja niin paljon kuin ennen. Hän ei kestä sitä että energinen ja aikaansaava vaimo onkin muuttunut oksentelevaksi naiseksi, jota kiinnostaa töiden jälkeen eniten päiväunet. Mies kiukuttelee, nalkuttaa, valittaa ja suuttuu minulle harva se päivä. Mitä ihmettä teen? Haluaisin viettää onnellista raskausaikaa, mutta vaikeaa se on kun toinen on vain koko ajan vihainen siitä että en pystykään kaikkeen samaan kuin ennen. Mikään järjen puhuminen ei ole auttanut eikä se että neuvolassa lääkärikin sanoi miehelle että en ole ilkeyttäni väsynyt.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että ap haluat paeta. Kuitenkin kuulostaa, että olette ennen tehneet paljon asioita ja viihtyneet toistenne seurassa. Ehkä mies kokee menettäneensä parhaan kaverinsa raskaudelle? Onko miehellä omia kavereita? Toinen syy minkä osasit itsekin selkeästi sanoa, että mies on kasvatettu tuntemaan vastenmielisyyttä heikkoutta kohtaan ja ei kykene tuntemaan empatiaa sinua kohtaan. Miten mies suhtautuu vauvaan? Onhan sinun hyvinvointi vauvan kehityksen kannalta tärkeää. Asiasta on paljon tutkimusta, pistä mies lukemaan. Jos ei pysty tunne puolella samaistumaan, niin ehkä ne faktat uppoaa kalloon? Ja sinuna menisin vaikka yksin juttelemaan jonnekin tai kysyisin neuvolasta apua. Oletko kertonut miehelle, kuinka paljon hänen käytös sinua loukkaa ja että mies vaarantaa nyt koko suhteen?
Tälle toiselle kirjoittajalle. Ihan oikeestikko oot vielä tossa suhteessa? Vaikea uskoa, että tollainen kaveri on ollut mikään helmi ennen raskauttakaan.
T.42 & 63
Miksi IHMEESSÄ kenenkään pitäisi kertoa, että loukkaa jos rakastettu ja elämänkumppani pilkkaa, kun itse voi pahoin ja oksentaa? Kerro oikeasti, minua kiinnostaa. Kuvaile olosuhteet ja kuvaile ihminen, jolle olisi normaalia vääntää tuollainen asia rautalangasta.
Eri kuin se jolle kirjoitit, mutta tässä vastaus. Ap:n mies tarvitsee kunnon tietopläjäyksen raskaudesta, hormooneista, vastasyntyneen hoidosta, koko siitä isosta muutoksesta, jota hän ei ymmärrä. Ihminen joka ei ymmärrä jotain on usein pelokas ja agressiivinen. Ap:n mies on muutoksen edessä kauhuissaan, koska raskausaika ei ole sellainen kuin hän on kuvitellut, ja kääntynyt omaan napaansa. Voisi olla mahdollisesti hyvä reality check, jos ap kertoisi miehelleen millainen tolikka hän on.
Eli jotta mies kykenee ymmärtämään että pahoinvoivaa ihmistä - omaa puolisoa! -ei ole OK pilkata, hän tarvitsee jonkinlaisen tietopaketin hormonitoiminnasta. Oletko sinä tosissasi? Oikeastiko luulet, että normaalia ihmistä pitäisi jotenkin kouluttaa olemaan pilkkaamatta rakastamaansa ihmistä? Vai pelkästään miehiä?
Ja miten kumppanin pahoivointi tai raskaus voi aiheuttaa normaalissa ihmisessä kauhua? Varmasti pelottaa ja jännittää, mutta KAUHUA joka saa kiusaamaan rakasta ihmistä? En usko hetkeäkään. En väitä että joku ei voisi noin reagoida, mutta sellainen ihminen ei ole normaali eikä terve.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että esimerkiksi sairaan ihmisen kumppani tuntee avuttomuutta, ahdistusta ja pelkoa, mikä tulee esiin agressiivisuutena, jota meidän on mahdotonta ymmärtää. Tällöin hän voi saada avun siitä, kun hän saa perusteellista tietoa ja ihmisen jolle puhua.
Ei minun ole mahdotonta ymmärtää että joku tuntee noita tunteita eikä varmaan muidenkaan. Miksi sinusta tuntuu että se olisi mahdotonta kenellekään?
Mutta jos se aggressiivisuus puretaan kumppaniin, kumppanin velvollisuus ei ole alkaa selittää kärsivällisesti että tuo tuntuu pahalta. Sen aggressiivisen ihmisen on tajuttava se itse, jo ennen kuin tekee mitään. Tuo selittäminen saisi asian näyttämään siltä, että ei toisen edes tarvitse ymmärtää että kumppania ei saa pilkata. Mikä olisi mieletöntä.
Pitäisikö lyöntiinkin suhtautua ymmärtävästi ja alkaa selittää, että tuotat minulle kipua kun lyöt minua? Ilmeisesti.
No niin, hiukan ylidramaattista. Lyöminen on nyt kuitenki pikkasen eri asia kuitenkin vai mitä.
Ap on alusta asti sanonut, kuinka uskoi rakastuneensa järkevään ihmiseen. Kuinka varma voit olla, kun et henkilöä tunne, ettei se järkevä tyyppi sieltä vielä löytyisi? Et voi tietää. Ap on heittämässä hanskat tiskiin, kun on väsynyt, hormonit hyrrää ja on vaikeaa, kun kumppani ei ymmärrä. Ennen raskautta heillä oli hyvä parisuhde. Eikö olisi parempi antaa lapsen isälle mahdollisuus parantaa tapansa, ymmärtää virheensä ja muuttaa käytöstä? Kuka meistä on niin täydellinen, ettei ikinä tee virheitä. Joskus täytyy katsoa itseä peilistä, ennen kuin tajuaa omat vikansa - niin kuin AP:n miehen tulisi tehdä. Toki voi olla, että Ap:n mies onkin empatiakyvytön ja itsekäs, mutta nykymaailmassa tunnutaan antavan liian helposti periksi parisuhteissa, niin ainakin voisi sanoa antaneensa kumppanille mahdollisuuden muutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että ap haluat paeta. Kuitenkin kuulostaa, että olette ennen tehneet paljon asioita ja viihtyneet toistenne seurassa. Ehkä mies kokee menettäneensä parhaan kaverinsa raskaudelle? Onko miehellä omia kavereita? Toinen syy minkä osasit itsekin selkeästi sanoa, että mies on kasvatettu tuntemaan vastenmielisyyttä heikkoutta kohtaan ja ei kykene tuntemaan empatiaa sinua kohtaan. Miten mies suhtautuu vauvaan? Onhan sinun hyvinvointi vauvan kehityksen kannalta tärkeää. Asiasta on paljon tutkimusta, pistä mies lukemaan. Jos ei pysty tunne puolella samaistumaan, niin ehkä ne faktat uppoaa kalloon? Ja sinuna menisin vaikka yksin juttelemaan jonnekin tai kysyisin neuvolasta apua. Oletko kertonut miehelle, kuinka paljon hänen käytös sinua loukkaa ja että mies vaarantaa nyt koko suhteen?
Tälle toiselle kirjoittajalle. Ihan oikeestikko oot vielä tossa suhteessa? Vaikea uskoa, että tollainen kaveri on ollut mikään helmi ennen raskauttakaan.
T.42 & 63
Miksi IHMEESSÄ kenenkään pitäisi kertoa, että loukkaa jos rakastettu ja elämänkumppani pilkkaa, kun itse voi pahoin ja oksentaa? Kerro oikeasti, minua kiinnostaa. Kuvaile olosuhteet ja kuvaile ihminen, jolle olisi normaalia vääntää tuollainen asia rautalangasta.
Eri kuin se jolle kirjoitit, mutta tässä vastaus. Ap:n mies tarvitsee kunnon tietopläjäyksen raskaudesta, hormooneista, vastasyntyneen hoidosta, koko siitä isosta muutoksesta, jota hän ei ymmärrä. Ihminen joka ei ymmärrä jotain on usein pelokas ja agressiivinen. Ap:n mies on muutoksen edessä kauhuissaan, koska raskausaika ei ole sellainen kuin hän on kuvitellut, ja kääntynyt omaan napaansa. Voisi olla mahdollisesti hyvä reality check, jos ap kertoisi miehelleen millainen tolikka hän on.
Minä en ole koskaan ollut syöpähoidoissa, mutta osaan kuvitella että pahoinvointi voi todella haitata normielämää enkä kuvittele, että syöpäpotilas jaksaisi terveen lailla juosta ostoksilla. Riittävää pitäisi olla kun nainen sanoo, että voi nyt huonosti eikä jaksa lähteä mihinkään. Kaikki kommentit sen jälkeen ovat idiotismia.
Vertasitko juuri raskaanaolevaa syöpäpotilaaseen......
Hän vertasi pahoinvointia pahoinvointiin.......
Olen melko varma, että syöpäpotilaalla voi lähtökohtaisesti olla paljon huonompi olo ja huomattavasti huonompi ennuste.......
Refluksipahoinvointi ois parempi vertaus. Ei kuulosta yhtä dramaattiselta, mutta eräät eivät usko siitäkään, kuinka voi refluksin takia olla jatkuvasti huono olo.
Jokainen on kuullut eläessään raskauspahoinvoinnista sekä Syöpähoitojen pahoinvoinnista. Pahoinvointi tai väsymys ei pitäisi olla siis maallikollekaan yllätys. Minulla on refluksi mutta se on aivan muuta kuin raskauspahoinvointi. Pointti muutenkin oli, että JOS puoliso voi huonosti, ei länkytetä vastaan vaan kysytään voiko auttaa jotenkin ja ollaan tukena. Ihan riippumatta onko raskaana, syövässä, oksennustaudissa tai mitä tahansa. Ja jos on huono olo, jokainen maalaisjärjellä ymmärtää ettei silloin voi lenkkeillä, ottaa suihin mieheltä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut täällä taitavat luulla, että olen valittava joku valittava pikkuprinsessa. Asia ei ole ihan niin. En ylipäätään valita juurikaan, enkä nyt raskaana ollessakaan ole valittanut, olen vain halunnut hiljaa rauhassa levätä. En ole myöskään vaatinut mieheltä mitään erityishuomiota vaan sitä, että hän ei vaadi minulta kohtuuttomia (kuten juoksulenkki kauppaan kun oksettaa ja oksentaa). Olen vaatinut mieheltä, että hän hyväksyy ja ymmärtää, että raskaana oleva nainen ei fyysisesti pysty samaan kuin ei-raskaana oleva pystyy. Ja hyväksymään, että unen tarve lisääntyy ja vauvan hyvinvoinnin takia on pakko välillä nukkua päiväunia kun on raskaana. Mielialani ei heittele hormonihuuruissa enkä itkeskele tai muuta sellaista, haluan vain että minun annetaan oksentaa rauhassa ilman että vieressä ilkutaan että liioittelen ja esitän, ja sanotaan, että "lähde lenkille niin ei tee mieli esittää enää oksentamista". Ap.
Tuttua. :( Olen se toinen joka kommentoi että samanlaista meilläkin paitsi että minä itken mieheltä salaa öisin. Mies on sanonut että kuvittelen että raskaana pitää olla raskausoireita ja luen kaikkia surullisia kauhutarinoita nettipalstoilta. Itse asiassa netissä moni kertoo, kuinka mies hieroo jalkoja joka ilta. Siis joka ilta! Kun olen pyytänyt, voisiko mies vähän hieroa hartioita niin on kieltäytynyt. Viimeksi olin jo niin kypsä että kysyin että voisiko nyt edes hetken jaksaa. Vastaus oli että kun ei se minun hierominen tunnu hänestä hyvältä / miltään. Muutenkin on aika kaukaa haettua, että joku kuvittelisi voivansa pahoin ja oksentaisi. Suutuin ja totesin että kehtaatko ihan oikeasti väittää, että oksennan huvikseni, kuvittelen oksentelun vai mikä se pointti olikaan. Mies suuttui ja loukkaantui kun ilmeisesti ajattelee, että jos vain nauttisin enkä ruikuttaisi. Käytti siis juurikin tuota termiä... Mun mies ei edes ymmärtänyt, miksen oksentamisen jälkeen ja pahoinvoivana halunnut ottaa suihin ja yritti tunkea munaansa suuhun. Jos ja kun ymmärrys on niin vähissä niin jos se tekee minusta marttyyrin että kieltäydyn niin sitten niin on.
Hyi v*ttu millasia m**apäitä tähän maailmaan on syntyny. Epäilen tosin, että nykyinen miehenikin olisi samanlainen jos olisin siunatussa tilassa.
Olen pahoillani sinun, ketjun aloittajan ja kaikkien niiden naisten puolesta, jotka ovat puolisonsa suhteen tehneet sen virheen, että ovat valinneet henkisesti häiriintyneen ja emotionaalisesti keskenkasvuisen vain itseään ajattelevan ja säälittävän id*ootin, joka kuvittelee, että voi kohdella sitä läheisintä ihmistä miten kulloinkin sattuu huvittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Emmekä olleet mikään teinipari, mies oli 25 ja minä 23, olimme seurustelleet kuusi vuotta joista asuneet yhdessä kolme.
No ei teinipari sentään mutta tosi nuoria kyllä. Jotkut ovat vielä todella lapsellisia ja vastuuttomia tuon ikäisinä.
Palstammat on aina jämäköitä. Jätä se sika. Tosielämässä nalkutus jatkuu ja riitainen ero tulee aikanaan. Sitä ennen kärsimysnäytelmää esitetään muutaman vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun eroatte älä suostu yhteishuoltajuuteen
Kohta ap voi taas provosoitua yllä olevista kommenteista. Olkaahan varvovaisia mielipiteittenne kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n onhelma on että hyväksyy vain kommentit joissa häntä surkutellaan uhrina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, millainen miehesi äidin rooli oli miehen lapsuudessa?
Meillä on täällä Suomessa edeltävissä sukupolvissa totuttu siihen naisen malliin, joka hoitaa kodin ja työt (maatilan tai kodin ulkopuolisen työn) mukisematta. Vahva naisrooli. Nyt nyky kolme- ja nelikymppisten kohdalla on myös omat rahat ja tilit, ja tosi yleistä onkin että nainen maksaa tuloista riippumatta puolet menoista.
Tämä on aika raskas viitta, ja moni mies jotenkin olettaa että perheellistyttyä se nainen on kuin kone tai oma äiti: vahva ja osaava. Pettymys voi olla aika kova, kun todellisuus ei olekaan sitä.
Miehen äiti on ollut ja on edelleen miehensä ja poikansa (ainoa lapsi) eteen uhrautuva raataja, joka tekee kaikkensa, että perheensä miehillä on asiat hyvin ja valmiina. Mutta toisaalta samalla on justiina, joka mollaa jos poikansa on jotenkin heikko. Mielestäni miehen äiti on jotenkin ristiriitainen henkilö luonteeltaan. Mutta hän on omistanut koko elämänsä kotitöille ja miehensä palvelemiselle ja kukaan ei oikein uskalla sanoa hänelle vastaan (paitsi minä). Luulen että mies on ajatellut, että olen vahva ja osaava ja pärjäävä, ja olen sitä ollutkin. Ja nyt on raskaasti pettynyt, kun en olekaan enää täydellisen vahva. Ap.
Kuulostaa tutulta. Tämä voi olla se rooli, jota mies tiedostamattaan odottaa nyt sinulta: tehokasta suoriutumista. Siitäkin huolimatta, että olette ennakolta sopineet muuta.
Ja tarkoitus ei ole parjata vain anoppia. Seuraava kysymys onkin (ja vielä oleellisempi) millainen miehesi isä oli aviomiehenä ja isänä? Se voi nimittäin nyt kertaantua miehesi roolina.
On niin klisee, että parit alkavat toteuttamaan omissa perheissään lapsuudenperheen roolituksia. Mutta niin vain hyvin usein tapahtuu, tiedostamatta.
Synnytysvalmennuksessa oli ainakin joskus parisuhdeosio, jossa tätä käydään läpi. Moni pari skippaa sen, koska eivät usko asian koskevan heitä. Tehkää ne tehtävät!
Miehen isä on rauhallinen ja vähän hissukka ehkä, jollain tavalla vaimonsa "käskyläinen". Ihan fiksu ja itsenäinen ihminen kyllä, mutta tuntuu rooli olevan vaimon tottelija ja toisaalta vaimon hemmottelun kohde (mies pääsee aina valmiiden höyryävien patojen ääreen jne). Mielestäni hänen roolia on vähän vaikea määritellä, koska hän tuntuu olevan vähän vetäytynyt tyyppi, välttelee konflikteja ja kehuu paljon vaimoaan (joka paistattelee niissä kehuissa). Ap.
Fiksu mies kohtelee vaimoa nätisti ja arvostavasti. Kas kun poika ei ole esimerkistä oppinut.
Miehen äiti ei kohtele poikaansa nätisti eikä arvostavasti vaan vaativalla ja mollaavalla, ilkeälläkin tavalla. Ehkä mieheni kostaa minulle sitä mitä äitinsä hänelle on aiheuttanut? Nyt kun minäkin olen kohta äiti.. Ap.
Ihmiset toistavat lapsuudenperheensä asetelmia omissa liitoissaan, mutta eivät automaattisesti niin että miehestä tulee isänsä ja naisesta äitinsä.
Ei se mies äitiään sinulle kosta, se _on_ äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen raskaana, 6 kuukausi meneillään. Mies juoksee muualla, ei ole koskaan kotona. Sanoi, että inhottaa minun ulkomuotoni. Ehkä haluaa vain oleskeluluvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että ap haluat paeta. Kuitenkin kuulostaa, että olette ennen tehneet paljon asioita ja viihtyneet toistenne seurassa. Ehkä mies kokee menettäneensä parhaan kaverinsa raskaudelle? Onko miehellä omia kavereita? Toinen syy minkä osasit itsekin selkeästi sanoa, että mies on kasvatettu tuntemaan vastenmielisyyttä heikkoutta kohtaan ja ei kykene tuntemaan empatiaa sinua kohtaan. Miten mies suhtautuu vauvaan? Onhan sinun hyvinvointi vauvan kehityksen kannalta tärkeää. Asiasta on paljon tutkimusta, pistä mies lukemaan. Jos ei pysty tunne puolella samaistumaan, niin ehkä ne faktat uppoaa kalloon? Ja sinuna menisin vaikka yksin juttelemaan jonnekin tai kysyisin neuvolasta apua. Oletko kertonut miehelle, kuinka paljon hänen käytös sinua loukkaa ja että mies vaarantaa nyt koko suhteen?
Tälle toiselle kirjoittajalle. Ihan oikeestikko oot vielä tossa suhteessa? Vaikea uskoa, että tollainen kaveri on ollut mikään helmi ennen raskauttakaan.
T.42 & 63
Miksi IHMEESSÄ kenenkään pitäisi kertoa, että loukkaa jos rakastettu ja elämänkumppani pilkkaa, kun itse voi pahoin ja oksentaa? Kerro oikeasti, minua kiinnostaa. Kuvaile olosuhteet ja kuvaile ihminen, jolle olisi normaalia vääntää tuollainen asia rautalangasta.
Eri kuin se jolle kirjoitit, mutta tässä vastaus. Ap:n mies tarvitsee kunnon tietopläjäyksen raskaudesta, hormooneista, vastasyntyneen hoidosta, koko siitä isosta muutoksesta, jota hän ei ymmärrä. Ihminen joka ei ymmärrä jotain on usein pelokas ja agressiivinen. Ap:n mies on muutoksen edessä kauhuissaan, koska raskausaika ei ole sellainen kuin hän on kuvitellut, ja kääntynyt omaan napaansa. Voisi olla mahdollisesti hyvä reality check, jos ap kertoisi miehelleen millainen tolikka hän on.
Minä en ole koskaan ollut syöpähoidoissa, mutta osaan kuvitella että pahoinvointi voi todella haitata normielämää enkä kuvittele, että syöpäpotilas jaksaisi terveen lailla juosta ostoksilla. Riittävää pitäisi olla kun nainen sanoo, että voi nyt huonosti eikä jaksa lähteä mihinkään. Kaikki kommentit sen jälkeen ovat idiotismia.
Vertasitko juuri raskaanaolevaa syöpäpotilaaseen......
Hän vertasi pahoinvointia pahoinvointiin.......
Olen melko varma, että syöpäpotilaalla voi lähtökohtaisesti olla paljon huonompi olo ja huomattavasti huonompi ennuste.......
Refluksipahoinvointi ois parempi vertaus. Ei kuulosta yhtä dramaattiselta, mutta eräät eivät usko siitäkään, kuinka voi refluksin takia olla jatkuvasti huono olo.
Jokainen on kuullut eläessään raskauspahoinvoinnista sekä Syöpähoitojen pahoinvoinnista. Pahoinvointi tai väsymys ei pitäisi olla siis maallikollekaan yllätys. Minulla on refluksi mutta se on aivan muuta kuin raskauspahoinvointi. Pointti muutenkin oli, että JOS puoliso voi huonosti, ei länkytetä vastaan vaan kysytään voiko auttaa jotenkin ja ollaan tukena. Ihan riippumatta onko raskaana, syövässä, oksennustaudissa tai mitä tahansa. Ja jos on huono olo, jokainen maalaisjärjellä ymmärtää ettei silloin voi lenkkeillä, ottaa suihin mieheltä tms.
Niin on kuullut, mutta kyse oli ilmeisestikin siitä, ettei Ap:n mies usko Ap:n olevan pahoinvoiva vaan esittävän ja liioittelevan, vaikka mies olisikin kuullut raskauspahoinvoinnista. Siksi itse vertasin refluksipahoinvointiin, kun moni ei usko, että jollakin voi olla paha refluksipahoinvointi. Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Jollakin on helpompi ja jollakin vaikeampi raskauspahoinvointi, jollakin helpompi ja pahempi refluksipahoinvointi.
Minun pointtini on, Ap on lyömässä hanskat tiskiin, kun hän on väsynyt, hormonit hyrrää ja hänellä on vaikeaa, kun kumppani ei ymmärrä. Ap:n mies on tilanteessa, jossa ei ole ennen ollut; Ap kertoi, että ei ole ennen miehelle näyttänyt heikkouttaan eikä tämä lapsuuden kasvatuksensa takia osaa suhtautua hänen heikkouteensa. Ennen raskautta heillä oli kuitenkin hyvä parisuhde. Keitä siis me olemme sanomaan, etteikö Ap:n mies voisi huomata virheensä ja muuttaa käytöstään? Emme tunne häntä. Kuka meistä on itse niin täydellinen, ettei olisi ikinä toiminut missään tilanteessa väärin? Joskus sitä täytyy katsoa peiliin tajutakseen omat virheensä - niin kuin AP:n miehen tulisi nyt tehdä. Toki voi olla, että Ap:n mies on empatiakyvytön ja itsekäs, mutta nykyään annetaan parisuhteissa periksi liian helposti, ainakin Ap voisi sanoa antaneensa miehelle mahdollisuuden muutokseen.
Huomautuksena vielä, että suihinotosta puhui eri kirjoittaja kuin Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, millainen miehesi äidin rooli oli miehen lapsuudessa?
Meillä on täällä Suomessa edeltävissä sukupolvissa totuttu siihen naisen malliin, joka hoitaa kodin ja työt (maatilan tai kodin ulkopuolisen työn) mukisematta. Vahva naisrooli. Nyt nyky kolme- ja nelikymppisten kohdalla on myös omat rahat ja tilit, ja tosi yleistä onkin että nainen maksaa tuloista riippumatta puolet menoista.
Tämä on aika raskas viitta, ja moni mies jotenkin olettaa että perheellistyttyä se nainen on kuin kone tai oma äiti: vahva ja osaava. Pettymys voi olla aika kova, kun todellisuus ei olekaan sitä.
Miehen äiti on ollut ja on edelleen miehensä ja poikansa (ainoa lapsi) eteen uhrautuva raataja, joka tekee kaikkensa, että perheensä miehillä on asiat hyvin ja valmiina. Mutta toisaalta samalla on justiina, joka mollaa jos poikansa on jotenkin heikko. Mielestäni miehen äiti on jotenkin ristiriitainen henkilö luonteeltaan. Mutta hän on omistanut koko elämänsä kotitöille ja miehensä palvelemiselle ja kukaan ei oikein uskalla sanoa hänelle vastaan (paitsi minä). Luulen että mies on ajatellut, että olen vahva ja osaava ja pärjäävä, ja olen sitä ollutkin. Ja nyt on raskaasti pettynyt, kun en olekaan enää täydellisen vahva. Ap.
Kuulostaa tutulta. Tämä voi olla se rooli, jota mies tiedostamattaan odottaa nyt sinulta: tehokasta suoriutumista. Siitäkin huolimatta, että olette ennakolta sopineet muuta.
Ja tarkoitus ei ole parjata vain anoppia. Seuraava kysymys onkin (ja vielä oleellisempi) millainen miehesi isä oli aviomiehenä ja isänä? Se voi nimittäin nyt kertaantua miehesi roolina.
On niin klisee, että parit alkavat toteuttamaan omissa perheissään lapsuudenperheen roolituksia. Mutta niin vain hyvin usein tapahtuu, tiedostamatta.
Synnytysvalmennuksessa oli ainakin joskus parisuhdeosio, jossa tätä käydään läpi. Moni pari skippaa sen, koska eivät usko asian koskevan heitä. Tehkää ne tehtävät!
Miehen isä on rauhallinen ja vähän hissukka ehkä, jollain tavalla vaimonsa "käskyläinen". Ihan fiksu ja itsenäinen ihminen kyllä, mutta tuntuu rooli olevan vaimon tottelija ja toisaalta vaimon hemmottelun kohde (mies pääsee aina valmiiden höyryävien patojen ääreen jne). Mielestäni hänen roolia on vähän vaikea määritellä, koska hän tuntuu olevan vähän vetäytynyt tyyppi, välttelee konflikteja ja kehuu paljon vaimoaan (joka paistattelee niissä kehuissa). Ap.
Fiksu mies kohtelee vaimoa nätisti ja arvostavasti. Kas kun poika ei ole esimerkistä oppinut.
Miehen äiti ei kohtele poikaansa nätisti eikä arvostavasti vaan vaativalla ja mollaavalla, ilkeälläkin tavalla. Ehkä mieheni kostaa minulle sitä mitä äitinsä hänelle on aiheuttanut? Nyt kun minäkin olen kohta äiti.. Ap.
Ihmiset toistavat lapsuudenperheensä asetelmia omissa liitoissaan, mutta eivät automaattisesti niin että miehestä tulee isänsä ja naisesta äitinsä.
Ei se mies äitiään sinulle kosta, se _on_ äitinsä.
Sain tästä aika paljon miettimisen aihetta. Kiitos kommentistasi, se pysäytti. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut miehelle että harkitset eroa hänen käytöksensä takia? Kannattaa myös sanoa ettei hän voi käyttäytyä lasta kohtaan kuten hänen vanhempansa, sinun tulee suojella lasta henkisesti väkivaltaiselta mieheltä, joka tuhoaa lapsen itsetunnon jos jatkaa samaan tapaan. Ethän halua että lapsestasi tulee aikuisena samanlainen kuin miehesi nyt? Erosta puhuminen voisi herättää miehen ajattelemaan. Kovat keinot on pakko ottaa käyttöön, ei tuommoinen idiootti ymmärrä muuten.
En ole sanonut että harkitsen eroa. Mutta olen sanonut, että kun lapsi syntyy niin tulen kaikilla voimillani suojelemaan häntä kaikelta henkiseltä väkivallalta, tuli se sitten kenen taholta tahansa, vaikkapa perheen sisältä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että ap haluat paeta. Kuitenkin kuulostaa, että olette ennen tehneet paljon asioita ja viihtyneet toistenne seurassa. Ehkä mies kokee menettäneensä parhaan kaverinsa raskaudelle? Onko miehellä omia kavereita? Toinen syy minkä osasit itsekin selkeästi sanoa, että mies on kasvatettu tuntemaan vastenmielisyyttä heikkoutta kohtaan ja ei kykene tuntemaan empatiaa sinua kohtaan. Miten mies suhtautuu vauvaan? Onhan sinun hyvinvointi vauvan kehityksen kannalta tärkeää. Asiasta on paljon tutkimusta, pistä mies lukemaan. Jos ei pysty tunne puolella samaistumaan, niin ehkä ne faktat uppoaa kalloon? Ja sinuna menisin vaikka yksin juttelemaan jonnekin tai kysyisin neuvolasta apua. Oletko kertonut miehelle, kuinka paljon hänen käytös sinua loukkaa ja että mies vaarantaa nyt koko suhteen?
Tälle toiselle kirjoittajalle. Ihan oikeestikko oot vielä tossa suhteessa? Vaikea uskoa, että tollainen kaveri on ollut mikään helmi ennen raskauttakaan.
T.42 & 63
Miksi IHMEESSÄ kenenkään pitäisi kertoa, että loukkaa jos rakastettu ja elämänkumppani pilkkaa, kun itse voi pahoin ja oksentaa? Kerro oikeasti, minua kiinnostaa. Kuvaile olosuhteet ja kuvaile ihminen, jolle olisi normaalia vääntää tuollainen asia rautalangasta.
Eri kuin se jolle kirjoitit, mutta tässä vastaus. Ap:n mies tarvitsee kunnon tietopläjäyksen raskaudesta, hormooneista, vastasyntyneen hoidosta, koko siitä isosta muutoksesta, jota hän ei ymmärrä. Ihminen joka ei ymmärrä jotain on usein pelokas ja agressiivinen. Ap:n mies on muutoksen edessä kauhuissaan, koska raskausaika ei ole sellainen kuin hän on kuvitellut, ja kääntynyt omaan napaansa. Voisi olla mahdollisesti hyvä reality check, jos ap kertoisi miehelleen millainen tolikka hän on.
Eli jotta mies kykenee ymmärtämään että pahoinvoivaa ihmistä - omaa puolisoa! -ei ole OK pilkata, hän tarvitsee jonkinlaisen tietopaketin hormonitoiminnasta. Oletko sinä tosissasi? Oikeastiko luulet, että normaalia ihmistä pitäisi jotenkin kouluttaa olemaan pilkkaamatta rakastamaansa ihmistä? Vai pelkästään miehiä?
Ja miten kumppanin pahoivointi tai raskaus voi aiheuttaa normaalissa ihmisessä kauhua? Varmasti pelottaa ja jännittää, mutta KAUHUA joka saa kiusaamaan rakasta ihmistä? En usko hetkeäkään. En väitä että joku ei voisi noin reagoida, mutta sellainen ihminen ei ole normaali eikä terve.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että esimerkiksi sairaan ihmisen kumppani tuntee avuttomuutta, ahdistusta ja pelkoa, mikä tulee esiin agressiivisuutena, jota meidän on mahdotonta ymmärtää. Tällöin hän voi saada avun siitä, kun hän saa perusteellista tietoa ja ihmisen jolle puhua.
Ei minun ole mahdotonta ymmärtää että joku tuntee noita tunteita eikä varmaan muidenkaan. Miksi sinusta tuntuu että se olisi mahdotonta kenellekään?
Mutta jos se aggressiivisuus puretaan kumppaniin, kumppanin velvollisuus ei ole alkaa selittää kärsivällisesti että tuo tuntuu pahalta. Sen aggressiivisen ihmisen on tajuttava se itse, jo ennen kuin tekee mitään. Tuo selittäminen saisi asian näyttämään siltä, että ei toisen edes tarvitse ymmärtää että kumppania ei saa pilkata. Mikä olisi mieletöntä.
Pitäisikö lyöntiinkin suhtautua ymmärtävästi ja alkaa selittää, että tuotat minulle kipua kun lyöt minua? Ilmeisesti.
No niin, hiukan ylidramaattista. Lyöminen on nyt kuitenki pikkasen eri asia kuitenkin vai mitä.
Ap on alusta asti sanonut, kuinka uskoi rakastuneensa järkevään ihmiseen. Kuinka varma voit olla, kun et henkilöä tunne, ettei se järkevä tyyppi sieltä vielä löytyisi? Et voi tietää. Ap on heittämässä hanskat tiskiin, kun on väsynyt, hormonit hyrrää ja on vaikeaa, kun kumppani ei ymmärrä. Ennen raskautta heillä oli hyvä parisuhde. Eikö olisi parempi antaa lapsen isälle mahdollisuus parantaa tapansa, ymmärtää virheensä ja muuttaa käytöstä? Kuka meistä on niin täydellinen, ettei ikinä tee virheitä. Joskus täytyy katsoa itseä peilistä, ennen kuin tajuaa omat vikansa - niin kuin AP:n miehen tulisi tehdä. Toki voi olla, että Ap:n mies onkin empatiakyvytön ja itsekäs, mutta nykymaailmassa tunnutaan antavan liian helposti periksi parisuhteissa, niin ainakin voisi sanoa antaneensa kumppanille mahdollisuuden muutokseen.
Ei minusta henkinen ja fyysinen väkivalta ole niin kovin eri asia. Kyllä ihminen ymmärtää mikä tuottaa toiselle kärsimystä. Oli kyse sitten sanoista tai teoista. Täällä väitetään että mies ei voi mitenkään ilman neuvolan tietopläjäystä tajuta, että vaimoa ei saa kiusata.
Ja sen perusteella mitä aloittaja on kertonut, voin olla todella, todella varma että sieltä ei löydy järkevää tyyppiä.
Tässä tietopläjäys sinulle: Mehulasin kaataminen on vahinko. Oksentavan, pahoinvoivan kumppanin pilkkaaminen ei ole. Mikä saa sinut puolustamaan tuollaista ihmistä?
Vierailija kirjoitti:
Ap on saanut paljon kommentteja pitkin päivää. Ihmisten omia kokemuksia ja pohdintoja siitä mikä avuksi. Mihinkään ei vaan tartu. Ensimmäinen kommentti taisi olla osuvin. Mitä odotat muiden tähän sanovan? Osaat analysoida miksi mies käyttäytyy noin ja saat sen kuriin. Mitäs sitten?
Ehkä aloittaja ymmärtää että jotain pitäisi tehdä. Hän vain ei halua tehdä, vaan mieluummin pyörittelee ja pohtii näitä asioita loputtomasti.
Nyt kaikki kyökkipsykologit nukkumaan. Ap myös että jaksaa huomenna taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on saanut paljon kommentteja pitkin päivää. Ihmisten omia kokemuksia ja pohdintoja siitä mikä avuksi. Mihinkään ei vaan tartu. Ensimmäinen kommentti taisi olla osuvin. Mitä odotat muiden tähän sanovan? Osaat analysoida miksi mies käyttäytyy noin ja saat sen kuriin. Mitäs sitten?
Ehkä aloittaja ymmärtää että jotain pitäisi tehdä. Hän vain ei halua tehdä, vaan mieluummin pyörittelee ja pohtii näitä asioita loputtomasti.
Jatketaan pohtimista huomenna. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että ap haluat paeta. Kuitenkin kuulostaa, että olette ennen tehneet paljon asioita ja viihtyneet toistenne seurassa. Ehkä mies kokee menettäneensä parhaan kaverinsa raskaudelle? Onko miehellä omia kavereita? Toinen syy minkä osasit itsekin selkeästi sanoa, että mies on kasvatettu tuntemaan vastenmielisyyttä heikkoutta kohtaan ja ei kykene tuntemaan empatiaa sinua kohtaan. Miten mies suhtautuu vauvaan? Onhan sinun hyvinvointi vauvan kehityksen kannalta tärkeää. Asiasta on paljon tutkimusta, pistä mies lukemaan. Jos ei pysty tunne puolella samaistumaan, niin ehkä ne faktat uppoaa kalloon? Ja sinuna menisin vaikka yksin juttelemaan jonnekin tai kysyisin neuvolasta apua. Oletko kertonut miehelle, kuinka paljon hänen käytös sinua loukkaa ja että mies vaarantaa nyt koko suhteen?
Tälle toiselle kirjoittajalle. Ihan oikeestikko oot vielä tossa suhteessa? Vaikea uskoa, että tollainen kaveri on ollut mikään helmi ennen raskauttakaan.
T.42 & 63
Miksi IHMEESSÄ kenenkään pitäisi kertoa, että loukkaa jos rakastettu ja elämänkumppani pilkkaa, kun itse voi pahoin ja oksentaa? Kerro oikeasti, minua kiinnostaa. Kuvaile olosuhteet ja kuvaile ihminen, jolle olisi normaalia vääntää tuollainen asia rautalangasta.
Eri kuin se jolle kirjoitit, mutta tässä vastaus. Ap:n mies tarvitsee kunnon tietopläjäyksen raskaudesta, hormooneista, vastasyntyneen hoidosta, koko siitä isosta muutoksesta, jota hän ei ymmärrä. Ihminen joka ei ymmärrä jotain on usein pelokas ja agressiivinen. Ap:n mies on muutoksen edessä kauhuissaan, koska raskausaika ei ole sellainen kuin hän on kuvitellut, ja kääntynyt omaan napaansa. Voisi olla mahdollisesti hyvä reality check, jos ap kertoisi miehelleen millainen tolikka hän on.
Eli jotta mies kykenee ymmärtämään että pahoinvoivaa ihmistä - omaa puolisoa! -ei ole OK pilkata, hän tarvitsee jonkinlaisen tietopaketin hormonitoiminnasta. Oletko sinä tosissasi? Oikeastiko luulet, että normaalia ihmistä pitäisi jotenkin kouluttaa olemaan pilkkaamatta rakastamaansa ihmistä? Vai pelkästään miehiä?
Ja miten kumppanin pahoivointi tai raskaus voi aiheuttaa normaalissa ihmisessä kauhua? Varmasti pelottaa ja jännittää, mutta KAUHUA joka saa kiusaamaan rakasta ihmistä? En usko hetkeäkään. En väitä että joku ei voisi noin reagoida, mutta sellainen ihminen ei ole normaali eikä terve.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että esimerkiksi sairaan ihmisen kumppani tuntee avuttomuutta, ahdistusta ja pelkoa, mikä tulee esiin agressiivisuutena, jota meidän on mahdotonta ymmärtää. Tällöin hän voi saada avun siitä, kun hän saa perusteellista tietoa ja ihmisen jolle puhua.
Ei minun ole mahdotonta ymmärtää että joku tuntee noita tunteita eikä varmaan muidenkaan. Miksi sinusta tuntuu että se olisi mahdotonta kenellekään?
Mutta jos se aggressiivisuus puretaan kumppaniin, kumppanin velvollisuus ei ole alkaa selittää kärsivällisesti että tuo tuntuu pahalta. Sen aggressiivisen ihmisen on tajuttava se itse, jo ennen kuin tekee mitään. Tuo selittäminen saisi asian näyttämään siltä, että ei toisen edes tarvitse ymmärtää että kumppania ei saa pilkata. Mikä olisi mieletöntä.
Pitäisikö lyöntiinkin suhtautua ymmärtävästi ja alkaa selittää, että tuotat minulle kipua kun lyöt minua? Ilmeisesti.
No niin, hiukan ylidramaattista. Lyöminen on nyt kuitenki pikkasen eri asia kuitenkin vai mitä.
Ap on alusta asti sanonut, kuinka uskoi rakastuneensa järkevään ihmiseen. Kuinka varma voit olla, kun et henkilöä tunne, ettei se järkevä tyyppi sieltä vielä löytyisi? Et voi tietää. Ap on heittämässä hanskat tiskiin, kun on väsynyt, hormonit hyrrää ja on vaikeaa, kun kumppani ei ymmärrä. Ennen raskautta heillä oli hyvä parisuhde. Eikö olisi parempi antaa lapsen isälle mahdollisuus parantaa tapansa, ymmärtää virheensä ja muuttaa käytöstä? Kuka meistä on niin täydellinen, ettei ikinä tee virheitä. Joskus täytyy katsoa itseä peilistä, ennen kuin tajuaa omat vikansa - niin kuin AP:n miehen tulisi tehdä. Toki voi olla, että Ap:n mies onkin empatiakyvytön ja itsekäs, mutta nykymaailmassa tunnutaan antavan liian helposti periksi parisuhteissa, niin ainakin voisi sanoa antaneensa kumppanille mahdollisuuden muutokseen.
Ei minusta henkinen ja fyysinen väkivalta ole niin kovin eri asia. Kyllä ihminen ymmärtää mikä tuottaa toiselle kärsimystä. Oli kyse sitten sanoista tai teoista. Täällä väitetään että mies ei voi mitenkään ilman neuvolan tietopläjäystä tajuta, että vaimoa ei saa kiusata.
Ja sen perusteella mitä aloittaja on kertonut, voin olla todella, todella varma että sieltä ei löydy järkevää tyyppiä.
Tässä tietopläjäys sinulle: Mehulasin kaataminen on vahinko. Oksentavan, pahoinvoivan kumppanin pilkkaaminen ei ole. Mikä saa sinut puolustamaan tuollaista ihmistä?
Minusta tuntuu, että sinulla saattaa mennä eri kirjoittajien tekstit sekaisin. AP kertoo miehensä vähättelevän, syyttävän laiskuudesta ja hidastelusta. Minusta se kielii enemmän ymmärtämättömyyttä Ap:n raskausväsymystä ja pahoinvointia kohtaan. Ei sitä, että miehestä olisi yhtäkkiä kuoriutunut kotiväkivaltainen ihminen.
Missä kohtaa on puhuttu vahingosta? Olen puhunut siitä, että Ap mies ei ymmärrä heikkoutta - kuten Ap sanoi - eikä osaa käsitellä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumusero tohon väliin.
Mietitte kumpikin tahoillanne millaista käytöstä hyväksytte puolisolta suhteessa ja millaista ette: teette listat joita vertaatte, ja sitten voitte yhdessä kerätyn tiedon pohjalta tehdä järkeviä päätöksiä.
Jos mies ei kykene hyväksymään sitä että puolison kroppa ei aina anna myöten, hän ei ole hyvä puoliso raskaana olevalle, synnyttävälle tai pienen lapsen äidille.
Riitelemällä asiat jäävät selvittämättä, ja suhde todennäköisesti hajoaa omaan mahdottomuuteensa joka tapauksessa.
Asumusero on vaikea järjestää, sillä meillä on asuntolaina, joka on mitoitettu niin että molempien palkalla juuri ja juuri saadaan se hoidettua. Lyhennysvapaa otetaan hoitovapaan ajaksi eli sitä ei voi ottaa nyt heti. Asumme eräässä suuressa kapungissa, jossa on todella korkea vuokrataso, joten asuntolaina ja toislle erillinen vuokra-asunto on mahdoton yhdistelmä. Ap.
Eli sinulla ei ole mitään selustan turvaa eron varalle?! Jos raskaus on sinulle jo noin raskas ponnistus millä ajattelit yksin selvitä lapsen kanssa?
Jos eroamme niin asunto myydään ja pääsen eroon lainaosuudestani. Silloin minulla on varaa vuokra-asuntoon. Ap.
Ai, sori. Pääsi unohtumaan, että asunnon voi aina myydä tosta noin vaan ihan sulassa sovussa ja kaikki tämä tapahtuu sormia napasauttamalla.
Rakkaudella toista vuotta sekä lainaa, että vuokraa maksava.
Oletko sanonut miehelle että harkitset eroa hänen käytöksensä takia? Kannattaa myös sanoa ettei hän voi käyttäytyä lasta kohtaan kuten hänen vanhempansa, sinun tulee suojella lasta henkisesti väkivaltaiselta mieheltä, joka tuhoaa lapsen itsetunnon jos jatkaa samaan tapaan. Ethän halua että lapsestasi tulee aikuisena samanlainen kuin miehesi nyt? Erosta puhuminen voisi herättää miehen ajattelemaan. Kovat keinot on pakko ottaa käyttöön, ei tuommoinen idiootti ymmärrä muuten.