Lue keskustelun säännöt.
Minä raskaana, mies ei kestäkään arkea. Miten selvitä?
03.01.2018 |
Vauvaa tehtiin pari vuotta, eli erittäin odotettu ja toivottu on. Mies alkoi haluta lastentekoa ennen minua, itse jouduin miettimään ajatusta vanhemmuudesta selvästi häntä pidempään ennen kuin olin valmis lopettamaan pillerit. Plussatessa mies oli todella innoissaan, ja tiedän että hän haluaa lastan todella paljon, on halunnut jo useamman vuoden ja kärsinyt siitä että tärppäämiseen meni vähän yli kaksi vuotta ehkäisyn lopettamisesta.
No nyt hän ei sitten tunnukaan kestävän arkea eli sitä että minä olen ollut pahoinvoiva ja väsynyt enkä ole pystynyt tekemään niin paljon kotitöitä kuin ennen enkä harrastamaan hänen kanssa niin energisenä ja niin paljon kuin ennen. Hän ei kestä sitä että energinen ja aikaansaava vaimo onkin muuttunut oksentelevaksi naiseksi, jota kiinnostaa töiden jälkeen eniten päiväunet. Mies kiukuttelee, nalkuttaa, valittaa ja suuttuu minulle harva se päivä. Mitä ihmettä teen? Haluaisin viettää onnellista raskausaikaa, mutta vaikeaa se on kun toinen on vain koko ajan vihainen siitä että en pystykään kaikkeen samaan kuin ennen. Mikään järjen puhuminen ei ole auttanut eikä se että neuvolassa lääkärikin sanoi miehelle että en ole ilkeyttäni väsynyt.
Kommentit (258)
Yks juttu kuitenkin pitää mainita naisille - älkää olettako, että vauvan/lasten hoito menee 50/50, ei todellakaan tule menemään näin. Miehen kuuluu kyllä auttaa, mutta äiti siinä uhrautuu enemmän, ja sitä varten on se äitiyslomakin.
Meillä menee aika hyvin (so far so good), koska olemme jutelleet nää asiat läpi jo ennen lasten tekoa, jolloin totesin että työjako menee enemmänkin 80-20, mutta vaimo jää kotiin pidemmäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M35_2 kirjoitti:
Siis miehet, mitä vittua nyt oikeasti??? Raskausaika on vielä helppoa, raskaampaa se tulee kun vauva itkee yöt ja myöhemmin ryömii, jolloin pitää vahtia koko ajan. Ne 2-3 ekaa vuotta on ne pahimmat. Kyllä nyt ihmiset kuolee sukupuuttoon meidän miesten toilailujen takia :D
Ihan uskomattomia tarinoita. Ja mä en edes ollut innossain lapsesta, mutta "pakko" se oli tehdä kun vaimo halusi enkä eroa halunnut. Nyt hoidan ja vaihdan vaipat, myös yöllä. Olin synnytyksessä mukana ja se koettiin YHDESSÄ! Oli erittäin raskas synnytys, minusta oli iso tuki ja komentelinkin vaimoani hengittämään ja kääntymään oikeaan asentoon kun Suomessa kätilöt eivät saa käskeä tai pakottaa. Itse suhtaudun vauvaan enemmän työnä ja velvollisuutena, mutta ehkä se pilke rakkaudestakin siellä on ;)
ps. nussitaan koko ajan, joka päivä ja monta kertaa synnytyksen jälkeen. (sorry offtopik)
Lyön vetoa, että et todellakaan ole mies. Aika noloa sepittää moisia juttuja, nainen.
Lähde hetkeksi vaikka vanhempiesi tai ystäväsi luo asumaan ja anna ukon miettiä rauhassa.
kyllä ette kestä nyky''''ään mitään, tätäkin pitää alapeukuttaa kun tympäisee vahvemman puhe...meillä kuudes ja kestetään ja minä KESTÄN.
Ei välttämättä mene niinkään kun täällä monet ap:ta pelottelee, että vaiva-aika sujuu vielä huonommin. Mulla on molemmilla kerroilla ollut raskausaika tosi vaikea ja vauva aika helppo. Tokasta raskaudesta selvittiin kuitenkin vähemmillä ristiriidoilla parisuhteessa, koa lähdettiin molemmat sillä oletuksella, että taas tulee olemaan kestämistä 9 kuukautta.
Niinkuin.moni on sanonut naisellekin on vaikea etukäteen ymmärtää, mitä kaikkea raskaus tekee kropalle ja mielelle. Miehelle asia on vielä abstraktimpi koska se ei tapahdu itselle. Keskustelua tuo tilanne vaatii ja siihen olikin alkupäässä keskustelua jopa rakentavia ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettaa viinan juonnin kokonaan siten selviää.
Meilläkin lasta yritettiin pari vuotta, ja mies odotti lasta yhtä kovin kuin minäkin. Raskausaikana ei kauheasti irronnut myötätuntoa, mutta ajattelin sen johtuvan vain siitä, että raskaus ei tosiaan tunnu niin konkreettiselta miehelle. Mies kyllä hoiti kotityöt, mutta jaksoi myös muistutella siitä, kuinka hän joutuu kaiken tekemään.
Jouduin sektioon ja olin todella kipeä ensimmäiset viikot, en pystynyt yhtään nostelemaan lasta. Mies oli kotona ja hoiti kyllä vaipanvaihdot ja kotityöt, mutta vietti myös päivittäin tunteja autotallissa omissa puuhissaan, vaikka olisin kaivannut apua ja seuraa. Öisin mies tiuski aina, kun herätin hänet nostamaan vauvan syömään. Aloinkin hoitaa yöt yksin parin viikon kohdalla, kun kivut olivat tasoittuneet sen verran, että jotenkin siihen pystyin.
Mies teki hyvin selväksi, että minun hoidettava yöt yksin, sillä hän käy töissä. Hän oli myös ainoa, jolla oli hetkeäkään vapaa-aikaa, sillä lapsi huusi miehen sylissä eikä mies edes yrittänyt rauhoitella lasta, vaan suuttui ja tiuski siihen asti, että minä otin lapsen hoitaakseni. Vauvallamme oli refluksi, joten ekat puoli vuotta olivat yhtä helvettiä, kun öisin ei saanut nukuttua kuin pari-kolme tuntia pienissä pätkissä, ja iltaisin lasta sai aina kanniskella pitkiä aikoja, kun muuten hän ei rauhoittunut.
Mies jäi hoitovapaalle lapsen ollessa yhdeksänkuinen, ja oletin tietysti, että minä saisin vuorostani nukkua. No enpä saanut, vaan mies lykkäsi edelleen yöt minulle varsinkin, jos lapsella oli flunssaa tai hampaita tulossa. Muutin pois lapsen ollessa kymmenkuinen.
Käytännön vinkkinä sanon, että kannattaa nyt alkaa haalia tukiverkkoja mahdollisimman paljon. Netissä olevat äitiryhmätkin lohduttavat yllättävän paljon, ja niistä saa hyviä neuvoja (toki välillä myös huonoja).
Perheneuvolasta voit pyytää työntekijää vaikka jo nyt juttelemaan kanssanne työnjaosta, jos se auttaisi miestäsi ymmärtämään, että äitiysloma ei ole mitään lomailua. Sieltä voit saada myös konkreettista apua lapsen synnyttyä, että saat joskus nukuttua.
Pidän sinulle peukkuja, että saat hyvin nukkuvan ja tyytyväisen lapsen, ja että miehesi herää jossain vaiheessa tukemaan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se mies sun pahoinvoinnillesi ja hormonihuuruillesi voi? Sinä olet muuttunut, ei mies.
Ei tässä ole vaadittukaan, että miehen niille pitäisi jotakin voida. Olisi vaan muuten ihmisiksi, eikä valittaisi, jos vaimo on väsynyt ja pahoivoiva. Se nyt vielä puuttuu, että mies valittaa vieressä, kun itse olet se pahoinvoiva ja väsynyt. Itsekin muistan, miten raskausaikana väsytti. Aina suoraan töistä nukkumaan, kun esikoista odottin.
Olet vain laiska. Ei oksentelu estä työntekoa. Luuletko että ennen lehmät jätettiin lypsämättä oksennuksen vuoksi. Nykyäänkin vähemmän kehittyneissä maissa naiset tekevät työtä perheen eteen huolimatta pienestä raskauspahoinvoinnista. Aivan samoin Suomessa monilapsissa perheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta miehellesi kirja: Siunatussa tilassa - Raskaana olevan isän hormonipäiväkirja. Kirjan on kirjoittanut Jimmy Huhtala. Löytyy ainakin booky.fi.
Jos miehesi tykkää mieluummin lukea blogeja, niin sama asia löytyy blogista: siunatussatilassa.blogspot.fi
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen käsitys (korjatkaa jos olen väärässä) että empatiakykyä ei voi opetella enää aikuisena, vaan se opitaan lapsena vanhemmilta. Ja että empatiakyvytön henkilö on eräänlainen psykopaatti, ja siihen ei mikään terapia auta. Oppivat terapiassa kyllä miten pitäisi käyttäytyä ja tuntea, mutta psykopatiasta eivät parane.
En siis jatkaisi parisuhdetta tuollaisen miehen kanssa, en varsinkaan kun kuviossa lapsia mukana.
Jepjep.Hienoa analyysia vain vauva-palstalla. Tunge se psykopatia nyt *seeseesi kun et edes ymmärrä mitä puhut. Täältä kyllä löytää kaikkein typerimmät ihmiset jotka eivät edes tajua olevansa tyhmiä.
"A student and I recently completed a meta-analysis that pulled together 18 studies on the effects of empathy training. Our results indicated formal training can increase empathy" Siis ihan aikuisilla. You're welcome.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten niin miten minulla olisi varaa avioeroon? Meillä on avioehto, ja omaisuus selkeästi jaettavissa, asunnon myynnistä saadaan vähintään se mitä siihen ollaan muutama vuosi sitten rahaa laitettukin. En nyt ymmärrä, että miksi avioero tulisi minulle kalliiksi. Aina ollaan maksettu kaikki puoliksi, mies ei ole minua mitenkään elättänyt."
No hei, siinä tapauksessa - ei muuta kuin lusikat jakoon! Avioehtohan on sitä varten, että sillä suojellaan omaa varallisuutta eron hetkellä mutta teidän avioehdossanne varmaan sitten lukee, että sinä saat lähtiessäsi enemmän kuin oman osuutesi?
Ja pystyt varmasti omilla rahoillasi ihan yksin ostamaan uuden asunnon, jossa sinä ja vauva voitte elää ilman miestä. Ja pystyt maksamaan hienosti kaikki omat menosi ihan yksin - kun kerran mies ei ole sinua elättänyt.
Ja erityisen hyvin pystyt maksamaan oman ja vauvasi elämisen silloin, kun olet äitiys- ja hoitovapaalla.
Ja sen jälkeen päivähoitomaksut ja harrastukset.
Saat lapsen isältä elatustukea noin 200-300 euroa kuussa ja kaikesta lopusta vastaat yksin.
Olen itse totaaliyksinhuoltaja ja koska olen hyväpalkkainen ja varauduin tilanteeseen, meillä on asiat ihan hyvin. Jos sitä vastoin olisin vuosia asunut kumppanin kanssa ja tottunut jakamaan kaikki asumis- ym. kulut, olisi minulle voinut tulla suurena yllätyksenä, miten paljon eläminen maksaa kun on vain yksi aikuinen maksamassa.
Onpas ilkeä kommentti. 😯 Tämä lainaamani viesti osoittaa sen, että silloin kannattaisi olla hiljaa ellei ole mitään positiivista sanottavaa.
Tuli paha mieli ap:n ja ehkä myös tämän katkeran ja ilkeän viestin kirjoittajan puolesta.
Mistä minun nyt pitäisi olla katkera? Herranjestas. Kerroin AP:lle että yksin eläminen on paljon kalliimpaa kuin kaksin eläminen ja epäilin, ettei hän ole ajatellut asiaa.
Tosi monelle naiselle tulee avioeron myötä järkytyksenä se, että elintaso putoaa reippaasti.
Mutta ei meidän tarvitse olla huolissaan, koska AP:hän sanoo, että hän pärjää yksin.
Olen kyllä sitä mieltä, että avioero ei ole mikään helppo ratkaisu mutta täällä naiset näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että se nimenomaan on helppo ratkaisu. Joten ei muuta kuin eropaperit vetämään ja omaa asuntoa etsimään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten niin miten minulla olisi varaa avioeroon? Meillä on avioehto, ja omaisuus selkeästi jaettavissa, asunnon myynnistä saadaan vähintään se mitä siihen ollaan muutama vuosi sitten rahaa laitettukin. En nyt ymmärrä, että miksi avioero tulisi minulle kalliiksi. Aina ollaan maksettu kaikki puoliksi, mies ei ole minua mitenkään elättänyt."
No hei, siinä tapauksessa - ei muuta kuin lusikat jakoon! Avioehtohan on sitä varten, että sillä suojellaan omaa varallisuutta eron hetkellä mutta teidän avioehdossanne varmaan sitten lukee, että sinä saat lähtiessäsi enemmän kuin oman osuutesi?
Ja pystyt varmasti omilla rahoillasi ihan yksin ostamaan uuden asunnon, jossa sinä ja vauva voitte elää ilman miestä. Ja pystyt maksamaan hienosti kaikki omat menosi ihan yksin - kun kerran mies ei ole sinua elättänyt.
Ja erityisen hyvin pystyt maksamaan oman ja vauvasi elämisen silloin, kun olet äitiys- ja hoitovapaalla.
Ja sen jälkeen päivähoitomaksut ja harrastukset.
Saat lapsen isältä elatustukea noin 200-300 euroa kuussa ja kaikesta lopusta vastaat yksin.
Olen itse totaaliyksinhuoltaja ja koska olen hyväpalkkainen ja varauduin tilanteeseen, meillä on asiat ihan hyvin. Jos sitä vastoin olisin vuosia asunut kumppanin kanssa ja tottunut jakamaan kaikki asumis- ym. kulut, olisi minulle voinut tulla suurena yllätyksenä, miten paljon eläminen maksaa kun on vain yksi aikuinen maksamassa.
Onpas ilkeä kommentti. 😯 Tämä lainaamani viesti osoittaa sen, että silloin kannattaisi olla hiljaa ellei ole mitään positiivista sanottavaa.
Tuli paha mieli ap:n ja ehkä myös tämän katkeran ja ilkeän viestin kirjoittajan puolesta.Mistä minun nyt pitäisi olla katkera? Herranjestas. Kerroin AP:lle että yksin eläminen on paljon kalliimpaa kuin kaksin eläminen ja epäilin, ettei hän ole ajatellut asiaa.
Tosi monelle naiselle tulee avioeron myötä järkytyksenä se, että elintaso putoaa reippaasti.
Mutta ei meidän tarvitse olla huolissaan, koska AP:hän sanoo, että hän pärjää yksin.
Olen kyllä sitä mieltä, että avioero ei ole mikään helppo ratkaisu mutta täällä naiset näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että se nimenomaan on helppo ratkaisu. Joten ei muuta kuin eropaperit vetämään ja omaa asuntoa etsimään!
Suurin osa on joskus asunut yksin. Ap tuskin on niitä naisia jotka mies olisi elättänyt ja maksanut kaikki laskut. Ei mönkään vaadi suurta osaamista selvittää vakuutusten sähkölaskujen ym suuruus. Kyllä mäkin onnistuin ennen eroa helposti laskemaan että jatkossa kuluja n 500 e enemmän kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M35_2 kirjoitti:
Yks juttu kuitenkin pitää mainita naisille - älkää olettako, että vauvan/lasten hoito menee 50/50, ei todellakaan tule menemään näin. Miehen kuuluu kyllä auttaa, mutta äiti siinä uhrautuu enemmän, ja sitä varten on se äitiyslomakin.
Meillä menee aika hyvin (so far so good), koska olemme jutelleet nää asiat läpi jo ennen lasten tekoa, jolloin totesin että työjako menee enemmänkin 80-20, mutta vaimo jää kotiin pidemmäksi aikaa.
Nainen ei uhraudu mitenkään vaa saa maata päivälläkin äitiysloman aikana mutta miehen on käytävä töissä. En voi ymmärtää suomalaisten naisten pohjatonta itsekkyyttä.
Sulla ei selvästikään ole lapsia eikä varmasti tule olemaankaan. Kyllä kotitöistä suurin osa on edelleen, lapsettomillakin pariskunnilla, naisten huolehdittavana. Myös päävastuu lastenhoidosta tuntuu olevan naisilla. Kyllä mäkin sen ymmärrän että se joka on äitiyslomalla hoitaa enemmän lasta ja kotiakin mutta kun sama touhu jatkuu vielä senkin jälkeen kun nainenkin on jo palannut työelämään.
Tyypillistä miestä, että haluaa pitää itsekkään asemansa ja jos nainen haluaa miehenkin osallistuvan, on nainen sitten muka itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Nyt sanot miehelle kylmästi, että ken leikkiin lähtee leikin kestäköön ! Mies halusi vauvaa kovemmin kuin sinä, saa nyt hieroa jalkojasi ja roudata sinulle mehujäitä.
Tuo on seksististä. Siinä miesoletettu osoittaa, että naisoletettu ei pärjää yksinään.
Naisoletettu voisi tehdä töitä vaikka hiilikaivoksessa, raskauden mukanaan tuoma avun tarve on puhdas sosiokonstruktivistinen keksintö, jolla naisoletetut on aivopesty uskomaan etteivät voi tehdä kaikkea mitä miesoletetut voivat.
Melkein yhtä paha kuin äitiysloma. Sen lisäksi, että sen tarve on patriarkaatin keksintö niin se sortaa voimakkaasti esimerkiksi keski-ikäisiä Pertti-miesoletettuja, jotka oikeasti ovat naisia ja usean lapsen äitejä. Riittää, että Pertistä tuntuu tältä.
Itse en esimerkiksi ikinä tästä syystä anna raskausoletetulle paikkaa julkisessa kulkuvälineessä, vaikka hän ehkä sitä haluaisi, se edesauttaa patriarkaatin pyrkimyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten niin miten minulla olisi varaa avioeroon? Meillä on avioehto, ja omaisuus selkeästi jaettavissa, asunnon myynnistä saadaan vähintään se mitä siihen ollaan muutama vuosi sitten rahaa laitettukin. En nyt ymmärrä, että miksi avioero tulisi minulle kalliiksi. Aina ollaan maksettu kaikki puoliksi, mies ei ole minua mitenkään elättänyt."
No hei, siinä tapauksessa - ei muuta kuin lusikat jakoon! Avioehtohan on sitä varten, että sillä suojellaan omaa varallisuutta eron hetkellä mutta teidän avioehdossanne varmaan sitten lukee, että sinä saat lähtiessäsi enemmän kuin oman osuutesi?
Ja pystyt varmasti omilla rahoillasi ihan yksin ostamaan uuden asunnon, jossa sinä ja vauva voitte elää ilman miestä. Ja pystyt maksamaan hienosti kaikki omat menosi ihan yksin - kun kerran mies ei ole sinua elättänyt.
Ja erityisen hyvin pystyt maksamaan oman ja vauvasi elämisen silloin, kun olet äitiys- ja hoitovapaalla.
Ja sen jälkeen päivähoitomaksut ja harrastukset.
Saat lapsen isältä elatustukea noin 200-300 euroa kuussa ja kaikesta lopusta vastaat yksin.
Olen itse totaaliyksinhuoltaja ja koska olen hyväpalkkainen ja varauduin tilanteeseen, meillä on asiat ihan hyvin. Jos sitä vastoin olisin vuosia asunut kumppanin kanssa ja tottunut jakamaan kaikki asumis- ym. kulut, olisi minulle voinut tulla suurena yllätyksenä, miten paljon eläminen maksaa kun on vain yksi aikuinen maksamassa.
Onpas ilkeä kommentti. 😯 Tämä lainaamani viesti osoittaa sen, että silloin kannattaisi olla hiljaa ellei ole mitään positiivista sanottavaa.
Tuli paha mieli ap:n ja ehkä myös tämän katkeran ja ilkeän viestin kirjoittajan puolesta.Mistä minun nyt pitäisi olla katkera? Herranjestas. Kerroin AP:lle että yksin eläminen on paljon kalliimpaa kuin kaksin eläminen ja epäilin, ettei hän ole ajatellut asiaa.
Tosi monelle naiselle tulee avioeron myötä järkytyksenä se, että elintaso putoaa reippaasti.
Mutta ei meidän tarvitse olla huolissaan, koska AP:hän sanoo, että hän pärjää yksin.
Olen kyllä sitä mieltä, että avioero ei ole mikään helppo ratkaisu mutta täällä naiset näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että se nimenomaan on helppo ratkaisu. Joten ei muuta kuin eropaperit vetämään ja omaa asuntoa etsimään!
Et taida pitää minua kovin älykkäänä, kun oletit että luulen avioehdon tarkoittavan, että minä saan jotenkin isomman osuuden kuin vain pelkän oman omaisuuteni. Ja oletit, että en tiedä mitä yksin asuminen maksaa. Samalla oletit, että minun omaisuus on pienempi kuin miehen. En tiedä miksi teit tällaiset olettamukset. Mutta pieleen meni.
Minun omaisuus on selvästi suurempi kuin mieheni. Siksi halusin sen avioehdon kun menemme naimisiin, turvasin sillä nimenomaan oman suuremman omaisuuteni. Olen asunut yksin 32-vuotiaaksi, joten luultavasti ymmärrän jotain yksin asumisen kustannuksista ja siitä mitä on yksin vastata koko taloudesta. Minä muutenkin vastaan suurimmaksi osaksi meidän perheen taloussuunnittelusta ja menojen budjetoinnista, joten en nyt usko, että raha-asiat tulevat minulle yllätyksenä ja järkytyksenä. Taloudellisesti kyllä pystyn hoitamaan elämäni ja myös lapsen elämän yksin.
Henkisesti sen sijaan yksin on varmasti hyvin rankkaa. Ja uskon että avioero on henkisesti hyvin rankka juttu. Taloudellisesti se ei sitä minulle ole vaikka jostain syystä sitkeästi haluat niin kuvitella.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen käsitys (korjatkaa jos olen väärässä) että empatiakykyä ei voi opetella enää aikuisena, vaan se opitaan lapsena vanhemmilta. Ja että empatiakyvytön henkilö on eräänlainen psykopaatti, ja siihen ei mikään terapia auta. Oppivat terapiassa kyllä miten pitäisi käyttäytyä ja tuntea, mutta psykopatiasta eivät parane.
En siis jatkaisi parisuhdetta tuollaisen miehen kanssa, en varsinkaan kun kuviossa lapsia mukana.
Jepjep.Hienoa analyysia vain vauva-palstalla. Tunge se psykopatia nyt *seeseesi kun et edes ymmärrä mitä puhut. Täältä kyllä löytää kaikkein typerimmät ihmiset jotka eivät edes tajua olevansa tyhmiä.
"A student and I recently completed a meta-analysis that pulled together 18 studies on the effects of empathy training. Our results indicated formal training can increase empathy" Siis ihan aikuisilla. You're welcome.
Sinä kun olet varmasti Euroopan fiksuin ihminen, niin miten olisi lähdeviite? Vai oletko kuullut sellaisesta? Thank you.
Siis miehet, mitä vittua nyt oikeasti??? Raskausaika on vielä helppoa, raskaampaa se tulee kun vauva itkee yöt ja myöhemmin ryömii, jolloin pitää vahtia koko ajan. Ne 2-3 ekaa vuotta on ne pahimmat. Kyllä nyt ihmiset kuolee sukupuuttoon meidän miesten toilailujen takia :D
Ihan uskomattomia tarinoita. Ja mä en edes ollut innossain lapsesta, mutta "pakko" se oli tehdä kun vaimo halusi enkä eroa halunnut. Nyt hoidan ja vaihdan vaipat, myös yöllä. Olin synnytyksessä mukana ja se koettiin YHDESSÄ! Oli erittäin raskas synnytys, minusta oli iso tuki ja komentelinkin vaimoani hengittämään ja kääntymään oikeaan asentoon kun Suomessa kätilöt eivät saa käskeä tai pakottaa. Itse suhtaudun vauvaan enemmän työnä ja velvollisuutena, mutta ehkä se pilke rakkaudestakin siellä on ;)
ps. nussitaan koko ajan, joka päivä ja monta kertaa synnytyksen jälkeen. (sorry offtopik)