Minä raskaana, mies ei kestäkään arkea. Miten selvitä?

Nyt kamnattais rauhottua loppuraskauden ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että ap haluat paeta. Kuitenkin kuulostaa, että olette ennen tehneet paljon asioita ja viihtyneet toistenne seurassa. Ehkä mies kokee menettäneensä parhaan kaverinsa raskaudelle? Onko miehellä omia kavereita? Toinen syy minkä osasit itsekin selkeästi sanoa, että mies on kasvatettu tuntemaan vastenmielisyyttä heikkoutta kohtaan ja ei kykene tuntemaan empatiaa sinua kohtaan. Miten mies suhtautuu vauvaan? Onhan sinun hyvinvointi vauvan kehityksen kannalta tärkeää. Asiasta on paljon tutkimusta, pistä mies lukemaan. Jos ei pysty tunne puolella samaistumaan, niin ehkä ne faktat uppoaa kalloon? Ja sinuna menisin vaikka yksin juttelemaan jonnekin tai kysyisin neuvolasta apua. Oletko kertonut miehelle, kuinka paljon hänen käytös sinua loukkaa ja että mies vaarantaa nyt koko suhteen?

Tälle toiselle kirjoittajalle. Ihan oikeestikko oot vielä tossa suhteessa? Vaikea uskoa, että tollainen kaveri on ollut mikään helmi ennen raskauttakaan.

T.42 & 63

Miksi IHMEESSÄ kenenkään pitäisi kertoa, että loukkaa jos rakastettu ja elämänkumppani pilkkaa, kun itse voi pahoin ja oksentaa? Kerro oikeasti, minua kiinnostaa. Kuvaile olosuhteet ja kuvaile ihminen, jolle olisi normaalia vääntää tuollainen asia rautalangasta.

Eri kuin se jolle kirjoitit, mutta tässä vastaus. Ap:n mies tarvitsee kunnon tietopläjäyksen raskaudesta, hormooneista, vastasyntyneen hoidosta, koko siitä isosta muutoksesta, jota hän ei ymmärrä. Ihminen joka ei ymmärrä jotain on usein pelokas ja agressiivinen. Ap:n mies on muutoksen edessä kauhuissaan, koska raskausaika ei ole sellainen kuin hän on kuvitellut, ja kääntynyt omaan napaansa. Voisi olla mahdollisesti hyvä reality check, jos ap kertoisi miehelleen millainen tolikka hän on.

Eli jotta mies kykenee ymmärtämään että pahoinvoivaa ihmistä - omaa puolisoa! -ei ole OK pilkata, hän tarvitsee jonkinlaisen tietopaketin hormonitoiminnasta. Oletko sinä tosissasi? Oikeastiko luulet, että normaalia ihmistä pitäisi jotenkin kouluttaa olemaan pilkkaamatta rakastamaansa ihmistä? Vai pelkästään miehiä?

Ja miten kumppanin pahoivointi tai raskaus voi aiheuttaa normaalissa ihmisessä kauhua? Varmasti pelottaa ja jännittää, mutta KAUHUA joka saa kiusaamaan rakasta ihmistä? En usko hetkeäkään. En väitä että joku ei voisi noin reagoida, mutta sellainen ihminen ei ole normaali eikä terve.

Minäkään en usko, että mieheni jotenkin olisi kauhuissaan. Tai että ei ymmärtäisi kenenkään pahoinvointia. Luulen, että häntä oikeasti vain ärsyttää se, että voin huonosti. Hän ei siedä sitä. Ap.

Oletko ikinä kokeillut pitää puoliasi? Kun miehesi haukkuu ja pilkkaa, oletko ikinä vain antanut tulla, kiroillut ja huutanut äänesi käheäksi? Suosittelen kokeilemaan. Joskus jotkut ihmiset täytyy tosissaan opettaa siihen, että tasainen ja hillitty käytös ei ole sama kuin kyvyttömyys pitää puolensa. Jotkut vain jatkavat maassa makaavan potkimista, kunnes nousee ylös ja potkaisee kunnolla takaisin. Työelämässä olen sen huomannut ja aina on yhtä iso yllätys, kun minunlaiseni sanoo vastaan. Tai huutaa vastaan.

Sitä en tosin ymmärrä, miksi joku haluaisi jatkaa parisuhdetta miehesi kaltaisen ihmisen kanssa.

On sekin mahdollisuus, että hän on jo pitkään halunnut nujertaa sinut. Mutta vasta nyt uskoo sinun olevan niin heikossa asemassa, että pystyy siihen. Sellaisia ihmisiä on, heistä on paljon kertomuksia tällä palstalla. Ja kaikki heidän uhrinsa sanovat aina että kesti vuosia tajuta asia.

Tietenkin. En ole mikään kynnysmatto enkä kiltti hiirulainen. Laitan aina kovan kovaa vastaan, yleensä kovemman jopa, ja mies kyllä hiljenee kun "luen sille lakia". En vain haluaisi tehdä niin, mielestäni se on rasittavaa, koska sen pitäisi olla täysin tarpeetonta. Saan kyllä miehen kuriin, väsyttää vaan kun joudun liian usein niin tekemään :( . Ap.

Siinä suvun toinen Justiina. "Saan kyllä miehen kuriin."

On totta, että olen vähän justiina jos on pakko. Edellisissä suhteissani ei ole ollut sellaiselle tarvetta eikä tässäkään suhteessa ennen tätä raskautta. Mutta tilanteen niin vaatiessa minusta löytyy kyllä tuo puoli. Ehkä mieheni sitten tuntee vetoa vahvoja naisia kohtaan? Ja kuvittelee, että vahva nainen ei koskaan olisi heikko nainen? Ja pettyy kun onkin? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kamnattais rauhottua loppuraskauden ajaksi.

Minun vai mieheni kannattaisi rauhoittua? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millainen miehesi äidin rooli oli miehen lapsuudessa?

Meillä on täällä Suomessa edeltävissä sukupolvissa totuttu siihen naisen malliin, joka hoitaa kodin ja työt (maatilan tai kodin ulkopuolisen työn) mukisematta. Vahva naisrooli. Nyt nyky kolme- ja nelikymppisten kohdalla on myös omat rahat ja tilit, ja tosi yleistä onkin että nainen maksaa tuloista riippumatta puolet menoista.

Tämä on aika raskas viitta, ja moni mies jotenkin olettaa että perheellistyttyä se nainen on kuin kone tai oma äiti: vahva ja osaava. Pettymys voi olla aika kova, kun todellisuus ei olekaan sitä.

Miehen äiti on ollut ja on edelleen miehensä ja poikansa (ainoa lapsi) eteen uhrautuva raataja, joka tekee kaikkensa, että perheensä miehillä on asiat hyvin ja valmiina. Mutta toisaalta samalla on justiina, joka mollaa jos poikansa on jotenkin heikko. Mielestäni miehen äiti on jotenkin ristiriitainen henkilö luonteeltaan. Mutta hän on omistanut koko elämänsä kotitöille ja miehensä palvelemiselle ja kukaan ei oikein uskalla sanoa hänelle vastaan (paitsi minä). Luulen että mies on ajatellut, että olen vahva ja osaava ja pärjäävä, ja olen sitä ollutkin. Ja nyt on raskaasti pettynyt, kun en olekaan enää täydellisen vahva. Ap.

Kuulostaa tutulta. Tämä voi olla se rooli, jota mies tiedostamattaan odottaa nyt sinulta: tehokasta suoriutumista. Siitäkin huolimatta, että olette ennakolta sopineet muuta.

Ja tarkoitus ei ole parjata vain anoppia. Seuraava kysymys onkin (ja vielä oleellisempi) millainen miehesi isä oli aviomiehenä ja isänä? Se voi nimittäin nyt kertaantua miehesi roolina.

On niin klisee, että parit alkavat toteuttamaan omissa perheissään lapsuudenperheen roolituksia. Mutta niin vain hyvin usein tapahtuu, tiedostamatta.

Synnytysvalmennuksessa oli ainakin joskus parisuhdeosio, jossa tätä käydään läpi. Moni pari skippaa sen, koska eivät usko asian koskevan heitä. Tehkää ne tehtävät!

Vierailija kirjoitti:

Voi jehna....ei oo todellista. No sen tietää ettei tuosta tule mitään.

Ei lasta eikä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kamnattais rauhottua loppuraskauden ajaksi.

Minun vai mieheni kannattaisi rauhoittua? Ap.

Sinun ei ainakaan jos miehesi kiihoittuu Justiinasta. En ole alkuperäinen komentoija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kamnattais rauhottua loppuraskauden ajaksi.

Minun vai mieheni kannattaisi rauhoittua? Ap.

Sinun ei ainakaan jos miehesi kiihoittuu Justiinasta. En ole alkuperäinen komentoija.

Nyt selvisi syy draamailuun. 😀

Työ ei ole syy siihen, että jää vihaisen ja nalkuttavan miehen kanssa saman katon alle, se käytös ei lopu. Voitte asua lähikulmilla, jos lapsen hoito on ongelma ja onko äitiyslomaa. Kai joku ratkaisu löytyy, ideoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millainen miehesi äidin rooli oli miehen lapsuudessa?

Meillä on täällä Suomessa edeltävissä sukupolvissa totuttu siihen naisen malliin, joka hoitaa kodin ja työt (maatilan tai kodin ulkopuolisen työn) mukisematta. Vahva naisrooli. Nyt nyky kolme- ja nelikymppisten kohdalla on myös omat rahat ja tilit, ja tosi yleistä onkin että nainen maksaa tuloista riippumatta puolet menoista.

Tämä on aika raskas viitta, ja moni mies jotenkin olettaa että perheellistyttyä se nainen on kuin kone tai oma äiti: vahva ja osaava. Pettymys voi olla aika kova, kun todellisuus ei olekaan sitä.

Miehen äiti on ollut ja on edelleen miehensä ja poikansa (ainoa lapsi) eteen uhrautuva raataja, joka tekee kaikkensa, että perheensä miehillä on asiat hyvin ja valmiina. Mutta toisaalta samalla on justiina, joka mollaa jos poikansa on jotenkin heikko. Mielestäni miehen äiti on jotenkin ristiriitainen henkilö luonteeltaan. Mutta hän on omistanut koko elämänsä kotitöille ja miehensä palvelemiselle ja kukaan ei oikein uskalla sanoa hänelle vastaan (paitsi minä). Luulen että mies on ajatellut, että olen vahva ja osaava ja pärjäävä, ja olen sitä ollutkin. Ja nyt on raskaasti pettynyt, kun en olekaan enää täydellisen vahva. Ap.

Kuulostaa tutulta. Tämä voi olla se rooli, jota mies tiedostamattaan odottaa nyt sinulta: tehokasta suoriutumista. Siitäkin huolimatta, että olette ennakolta sopineet muuta.

Ja tarkoitus ei ole parjata vain anoppia. Seuraava kysymys onkin (ja vielä oleellisempi) millainen miehesi isä oli aviomiehenä ja isänä? Se voi nimittäin nyt kertaantua miehesi roolina.

On niin klisee, että parit alkavat toteuttamaan omissa perheissään lapsuudenperheen roolituksia. Mutta niin vain hyvin usein tapahtuu, tiedostamatta.

Synnytysvalmennuksessa oli ainakin joskus parisuhdeosio, jossa tätä käydään läpi. Moni pari skippaa sen, koska eivät usko asian koskevan heitä. Tehkää ne tehtävät!

Miehen isä on rauhallinen ja vähän hissukka ehkä, jollain tavalla vaimonsa "käskyläinen". Ihan fiksu ja itsenäinen ihminen kyllä, mutta tuntuu rooli olevan vaimon tottelija ja toisaalta vaimon hemmottelun kohde (mies pääsee aina valmiiden höyryävien patojen ääreen jne). Mielestäni hänen roolia on vähän vaikea määritellä, koska hän tuntuu olevan vähän vetäytynyt tyyppi, välttelee konflikteja ja kehuu paljon vaimoaan (joka paistattelee niissä kehuissa). Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että ap haluat paeta. Kuitenkin kuulostaa, että olette ennen tehneet paljon asioita ja viihtyneet toistenne seurassa. Ehkä mies kokee menettäneensä parhaan kaverinsa raskaudelle? Onko miehellä omia kavereita? Toinen syy minkä osasit itsekin selkeästi sanoa, että mies on kasvatettu tuntemaan vastenmielisyyttä heikkoutta kohtaan ja ei kykene tuntemaan empatiaa sinua kohtaan. Miten mies suhtautuu vauvaan? Onhan sinun hyvinvointi vauvan kehityksen kannalta tärkeää. Asiasta on paljon tutkimusta, pistä mies lukemaan. Jos ei pysty tunne puolella samaistumaan, niin ehkä ne faktat uppoaa kalloon? Ja sinuna menisin vaikka yksin juttelemaan jonnekin tai kysyisin neuvolasta apua. Oletko kertonut miehelle, kuinka paljon hänen käytös sinua loukkaa ja että mies vaarantaa nyt koko suhteen?

Tälle toiselle kirjoittajalle. Ihan oikeestikko oot vielä tossa suhteessa? Vaikea uskoa, että tollainen kaveri on ollut mikään helmi ennen raskauttakaan.

T.42 & 63

Miksi IHMEESSÄ kenenkään pitäisi kertoa, että loukkaa jos rakastettu ja elämänkumppani pilkkaa, kun itse voi pahoin ja oksentaa? Kerro oikeasti, minua kiinnostaa. Kuvaile olosuhteet ja kuvaile ihminen, jolle olisi normaalia vääntää tuollainen asia rautalangasta.

Eri kuin se jolle kirjoitit, mutta tässä vastaus. Ap:n mies tarvitsee kunnon tietopläjäyksen raskaudesta, hormooneista, vastasyntyneen hoidosta, koko siitä isosta muutoksesta, jota hän ei ymmärrä. Ihminen joka ei ymmärrä jotain on usein pelokas ja agressiivinen. Ap:n mies on muutoksen edessä kauhuissaan, koska raskausaika ei ole sellainen kuin hän on kuvitellut, ja kääntynyt omaan napaansa. Voisi olla mahdollisesti hyvä reality check, jos ap kertoisi miehelleen millainen tolikka hän on.

Eli jotta mies kykenee ymmärtämään että pahoinvoivaa ihmistä - omaa puolisoa! -ei ole OK pilkata, hän tarvitsee jonkinlaisen tietopaketin hormonitoiminnasta. Oletko sinä tosissasi? Oikeastiko luulet, että normaalia ihmistä pitäisi jotenkin kouluttaa olemaan pilkkaamatta rakastamaansa ihmistä? Vai pelkästään miehiä?

Ja miten kumppanin pahoivointi tai raskaus voi aiheuttaa normaalissa ihmisessä kauhua? Varmasti pelottaa ja jännittää, mutta KAUHUA joka saa kiusaamaan rakasta ihmistä? En usko hetkeäkään. En väitä että joku ei voisi noin reagoida, mutta sellainen ihminen ei ole normaali eikä terve.

Ei ole ollenkaan tavatonta, että esimerkiksi sairaan ihmisen kumppani tuntee avuttomuutta, ahdistusta ja pelkoa, mikä tulee esiin agressiivisuutena, jota meidän on mahdotonta ymmärtää. Tällöin hän voi saada avun siitä, kun hän saa perusteellista tietoa ja ihmisen jolle puhua.

Ei minun ole mahdotonta ymmärtää että joku tuntee noita tunteita eikä varmaan muidenkaan. Miksi sinusta tuntuu että se olisi mahdotonta kenellekään?

Mutta jos se aggressiivisuus puretaan kumppaniin, kumppanin velvollisuus ei ole alkaa selittää kärsivällisesti että tuo tuntuu pahalta. Sen aggressiivisen ihmisen on tajuttava se itse, jo ennen kuin tekee mitään. Tuo selittäminen saisi asian näyttämään siltä, että ei toisen edes tarvitse ymmärtää että kumppania ei saa pilkata. Mikä olisi mieletöntä.

Pitäisikö lyöntiinkin suhtautua ymmärtävästi ja alkaa selittää, että tuotat minulle kipua kun lyöt minua? Ilmeisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että ap haluat paeta. Kuitenkin kuulostaa, että olette ennen tehneet paljon asioita ja viihtyneet toistenne seurassa. Ehkä mies kokee menettäneensä parhaan kaverinsa raskaudelle? Onko miehellä omia kavereita? Toinen syy minkä osasit itsekin selkeästi sanoa, että mies on kasvatettu tuntemaan vastenmielisyyttä heikkoutta kohtaan ja ei kykene tuntemaan empatiaa sinua kohtaan. Miten mies suhtautuu vauvaan? Onhan sinun hyvinvointi vauvan kehityksen kannalta tärkeää. Asiasta on paljon tutkimusta, pistä mies lukemaan. Jos ei pysty tunne puolella samaistumaan, niin ehkä ne faktat uppoaa kalloon? Ja sinuna menisin vaikka yksin juttelemaan jonnekin tai kysyisin neuvolasta apua. Oletko kertonut miehelle, kuinka paljon hänen käytös sinua loukkaa ja että mies vaarantaa nyt koko suhteen?

Tälle toiselle kirjoittajalle. Ihan oikeestikko oot vielä tossa suhteessa? Vaikea uskoa, että tollainen kaveri on ollut mikään helmi ennen raskauttakaan.

T.42 & 63

Miksi IHMEESSÄ kenenkään pitäisi kertoa, että loukkaa jos rakastettu ja elämänkumppani pilkkaa, kun itse voi pahoin ja oksentaa? Kerro oikeasti, minua kiinnostaa. Kuvaile olosuhteet ja kuvaile ihminen, jolle olisi normaalia vääntää tuollainen asia rautalangasta.

Eri kuin se jolle kirjoitit, mutta tässä vastaus. Ap:n mies tarvitsee kunnon tietopläjäyksen raskaudesta, hormooneista, vastasyntyneen hoidosta, koko siitä isosta muutoksesta, jota hän ei ymmärrä. Ihminen joka ei ymmärrä jotain on usein pelokas ja agressiivinen. Ap:n mies on muutoksen edessä kauhuissaan, koska raskausaika ei ole sellainen kuin hän on kuvitellut, ja kääntynyt omaan napaansa. Voisi olla mahdollisesti hyvä reality check, jos ap kertoisi miehelleen millainen tolikka hän on.

Minä en ole koskaan ollut syöpähoidoissa, mutta osaan kuvitella että pahoinvointi voi todella haitata normielämää enkä kuvittele, että syöpäpotilas jaksaisi terveen lailla juosta ostoksilla. Riittävää pitäisi olla kun nainen sanoo, että voi nyt huonosti eikä jaksa lähteä mihinkään. Kaikki kommentit sen jälkeen ovat idiotismia.

Vertasitko juuri raskaanaolevaa syöpäpotilaaseen......

Hän vertasi pahoinvointia pahoinvointiin.......

Olen melko varma, että syöpäpotilaalla voi lähtökohtaisesti olla paljon huonompi olo ja huomattavasti huonompi ennuste.......

Refluksipahoinvointi ois parempi vertaus. Ei kuulosta yhtä dramaattiselta, mutta eräät eivät usko siitäkään, kuinka voi refluksin takia olla jatkuvasti huono olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko se mies ja tuleva isä perehtynyt raskaustieteeseen teoreettisesti eli lukenut aihetta käsittelevää kirjallisuutta, edes ne neuvolan lappuset. Tai onko ollut mukana neuvolakäynneillä, että olisi nähnyt lapsensa ultrassa tms.

Eikö teillä ole tuttuja, joilla olisi lapsia, jotta saisitte jostain vertaistukea.

Ei mies voi niin lapsellinen olla, ettei perehdy tosiasioihin. Minua nukutti alkuraskauksissa tosi paljon, nukuin 13 tuntisia öitä.

Pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi kun lapsi syntyy.

Ihmisten pitäisi tajuta, että parisuhde on se tärkein asia, jota tulee hoitaa. Suhteeseen syntyvät ne lapset ja ovat aikansa osa sitä. Puolisot ja lapset eivät kilpaile keskenään suosituimmuudesta. Perhe on parisuhteen osapuolten yhteinen projekti, johon sitoudutaan, eikä mitään sattuman kauppaa.

Mikään firmakaan ei menesty, jos aloitetaan iso projekti ja sitten avainhenkilöt alkavat kiukutella siitä, että hommaan pitääkin hieman panostaa.

Mies ei ole lukenut raskausjuttuja eikä sen kavereilla ole lapsia, vaikka mies on jo 36-vuotias. Minä olen lukenut sille ääneen kaikki neuvolalappuset ja tietoa netistä raskaudesta, mutta miehen mielestä jankkaan turhuuksia. Hän on kyllä aina mukana neuvolassa mutta hänen mielestä neuvolan työntekijä liioittelee raskauden vaikutuksia kuten naiset aina raskausjutuissa. Meillä olisi varmaan pitänyt olla miespuoleinen hoitaja siellä neuvolassa niin mies olisi ehkä uskonut hänen puheita. 

En tiedä pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi. Itse hän lapsen halusi, ja olen kyllä tehnyt selväksi, että saa/joutuu sitä puolet hoitamaan eli en tule omistamaan elämääni vauvalle. Ap.

Olette kuin pikkulapset. Alkuviehätyksen jälkeen kumpaakaan ei vauva kovasti kiinnosta: en tule omistamaan elämääni vauvalle. Huoh!

Niin, miksi keskenkasvuiset ihmiset lisääntyvät? En todellakaan ymmärrä. Lapset tekee lapsia, en tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että ap haluat paeta. Kuitenkin kuulostaa, että olette ennen tehneet paljon asioita ja viihtyneet toistenne seurassa. Ehkä mies kokee menettäneensä parhaan kaverinsa raskaudelle? Onko miehellä omia kavereita? Toinen syy minkä osasit itsekin selkeästi sanoa, että mies on kasvatettu tuntemaan vastenmielisyyttä heikkoutta kohtaan ja ei kykene tuntemaan empatiaa sinua kohtaan. Miten mies suhtautuu vauvaan? Onhan sinun hyvinvointi vauvan kehityksen kannalta tärkeää. Asiasta on paljon tutkimusta, pistä mies lukemaan. Jos ei pysty tunne puolella samaistumaan, niin ehkä ne faktat uppoaa kalloon? Ja sinuna menisin vaikka yksin juttelemaan jonnekin tai kysyisin neuvolasta apua. Oletko kertonut miehelle, kuinka paljon hänen käytös sinua loukkaa ja että mies vaarantaa nyt koko suhteen?

Tälle toiselle kirjoittajalle. Ihan oikeestikko oot vielä tossa suhteessa? Vaikea uskoa, että tollainen kaveri on ollut mikään helmi ennen raskauttakaan.

T.42 & 63

Miksi IHMEESSÄ kenenkään pitäisi kertoa, että loukkaa jos rakastettu ja elämänkumppani pilkkaa, kun itse voi pahoin ja oksentaa? Kerro oikeasti, minua kiinnostaa. Kuvaile olosuhteet ja kuvaile ihminen, jolle olisi normaalia vääntää tuollainen asia rautalangasta.

Eri kuin se jolle kirjoitit, mutta tässä vastaus. Ap:n mies tarvitsee kunnon tietopläjäyksen raskaudesta, hormooneista, vastasyntyneen hoidosta, koko siitä isosta muutoksesta, jota hän ei ymmärrä. Ihminen joka ei ymmärrä jotain on usein pelokas ja agressiivinen. Ap:n mies on muutoksen edessä kauhuissaan, koska raskausaika ei ole sellainen kuin hän on kuvitellut, ja kääntynyt omaan napaansa. Voisi olla mahdollisesti hyvä reality check, jos ap kertoisi miehelleen millainen tolikka hän on.

Minä en ole koskaan ollut syöpähoidoissa, mutta osaan kuvitella että pahoinvointi voi todella haitata normielämää enkä kuvittele, että syöpäpotilas jaksaisi terveen lailla juosta ostoksilla. Riittävää pitäisi olla kun nainen sanoo, että voi nyt huonosti eikä jaksa lähteä mihinkään. Kaikki kommentit sen jälkeen ovat idiotismia.

Vertasitko juuri raskaanaolevaa syöpäpotilaaseen......

Hän vertasi pahoinvointia pahoinvointiin.......

Olen melko varma, että syöpäpotilaalla voi lähtökohtaisesti olla paljon huonompi olo ja huomattavasti huonompi ennuste.......

Refluksipahoinvointi ois parempi vertaus. Ei kuulosta yhtä dramaattiselta, mutta eräät eivät usko siitäkään, kuinka voi refluksin takia olla jatkuvasti huono olo.

Minun raskauspahoinvointi on ollut kuin 24/7 merisairaus. Koko ajan päässä pyörii ja keinuttaa ja oksettaa ja kuvottaa ja meinaa antaa ylen. Pienikin liikahdus pahentaa oloa. Kuvotukselta ei saa nukuttuakaan kunnolla. Tämä ei ole ollut mitään sellaista, että aamuisin oksennan kerran, vaan kolmen kuukauden jatkuva, tauoton merisairaus. Henkisesti aika rankkaa. 

eroa ihmeessä kirjoitti:

Työ ei ole syy siihen, että jää vihaisen ja nalkuttavan miehen kanssa saman katon alle, se käytös ei lopu. Voitte asua lähikulmilla, jos lapsen hoito on ongelma ja onko äitiyslomaa. Kai joku ratkaisu löytyy, ideoita.

Työ? Miten niin työ? Minähän olen juuri jäämässä äitiyslomalle. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä edelliseen lisäyksenä, että kun se mies EI ole tyytyväinen jos ostoksilla sanon, etten jaksa kävellä enempää tai kävelen liian hitaasti. Ja olisihan se muutenkin kiva, että esim. seulakärähdykset, jatkotutkimukset ja muut voisi avoimesti jakaa miehen kanssa ilman että syytetään liiasta huolehtimisesta. Lääkäritkin kuitenkin huolehtivat passittamalla jatkuvasti uusiin lisätutkimuksiin.

Minunkin miestä aivan selvästi ärsyttää, että en enää kävele niin nopeasti kuin ennen. Olen ennen raskautta ollut fyysisesti hyvässä kunnossa ja nopea kävelijä ja jaksanut hengästymättä kävellä vauhdikkaita pitkiä lenkkejä, ja ollaan usein käyty tunnin ilta-hölkällä yhdessä. Nyt kun en pysty enää samaan, niin alkaa miehen napina, että "mitä sinä siellä oikein hidastelet", ja tuskastuneella ja ärtyneellä äänellä tiuskaista "tule nyt jo vihdoin" kun hän kävelee kauppaan 10 metriä minun edellä vauhdilla eikä kestä sitä että en pysty juoksemaan enää perässä. Ap.

Siis onko miehesi jotenkin vajaa? ei kukaan voi olla noin ääliö muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millainen miehesi äidin rooli oli miehen lapsuudessa?

Meillä on täällä Suomessa edeltävissä sukupolvissa totuttu siihen naisen malliin, joka hoitaa kodin ja työt (maatilan tai kodin ulkopuolisen työn) mukisematta. Vahva naisrooli. Nyt nyky kolme- ja nelikymppisten kohdalla on myös omat rahat ja tilit, ja tosi yleistä onkin että nainen maksaa tuloista riippumatta puolet menoista.

Tämä on aika raskas viitta, ja moni mies jotenkin olettaa että perheellistyttyä se nainen on kuin kone tai oma äiti: vahva ja osaava. Pettymys voi olla aika kova, kun todellisuus ei olekaan sitä.

Miehen äiti on ollut ja on edelleen miehensä ja poikansa (ainoa lapsi) eteen uhrautuva raataja, joka tekee kaikkensa, että perheensä miehillä on asiat hyvin ja valmiina. Mutta toisaalta samalla on justiina, joka mollaa jos poikansa on jotenkin heikko. Mielestäni miehen äiti on jotenkin ristiriitainen henkilö luonteeltaan. Mutta hän on omistanut koko elämänsä kotitöille ja miehensä palvelemiselle ja kukaan ei oikein uskalla sanoa hänelle vastaan (paitsi minä). Luulen että mies on ajatellut, että olen vahva ja osaava ja pärjäävä, ja olen sitä ollutkin. Ja nyt on raskaasti pettynyt, kun en olekaan enää täydellisen vahva. Ap.

Kuulostaa tutulta. Tämä voi olla se rooli, jota mies tiedostamattaan odottaa nyt sinulta: tehokasta suoriutumista. Siitäkin huolimatta, että olette ennakolta sopineet muuta.

Ja tarkoitus ei ole parjata vain anoppia. Seuraava kysymys onkin (ja vielä oleellisempi) millainen miehesi isä oli aviomiehenä ja isänä? Se voi nimittäin nyt kertaantua miehesi roolina.

On niin klisee, että parit alkavat toteuttamaan omissa perheissään lapsuudenperheen roolituksia. Mutta niin vain hyvin usein tapahtuu, tiedostamatta.

Synnytysvalmennuksessa oli ainakin joskus parisuhdeosio, jossa tätä käydään läpi. Moni pari skippaa sen, koska eivät usko asian koskevan heitä. Tehkää ne tehtävät!

Miehen isä on rauhallinen ja vähän hissukka ehkä, jollain tavalla vaimonsa "käskyläinen". Ihan fiksu ja itsenäinen ihminen kyllä, mutta tuntuu rooli olevan vaimon tottelija ja toisaalta vaimon hemmottelun kohde (mies pääsee aina valmiiden höyryävien patojen ääreen jne). Mielestäni hänen roolia on vähän vaikea määritellä, koska hän tuntuu olevan vähän vetäytynyt tyyppi, välttelee konflikteja ja kehuu paljon vaimoaan (joka paistattelee niissä kehuissa). Ap. 

Fiksu mies kohtelee vaimoa nätisti ja arvostavasti. Kas kun poika ei ole esimerkistä oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä edelliseen lisäyksenä, että kun se mies EI ole tyytyväinen jos ostoksilla sanon, etten jaksa kävellä enempää tai kävelen liian hitaasti. Ja olisihan se muutenkin kiva, että esim. seulakärähdykset, jatkotutkimukset ja muut voisi avoimesti jakaa miehen kanssa ilman että syytetään liiasta huolehtimisesta. Lääkäritkin kuitenkin huolehtivat passittamalla jatkuvasti uusiin lisätutkimuksiin.

Minunkin miestä aivan selvästi ärsyttää, että en enää kävele niin nopeasti kuin ennen. Olen ennen raskautta ollut fyysisesti hyvässä kunnossa ja nopea kävelijä ja jaksanut hengästymättä kävellä vauhdikkaita pitkiä lenkkejä, ja ollaan usein käyty tunnin ilta-hölkällä yhdessä. Nyt kun en pysty enää samaan, niin alkaa miehen napina, että "mitä sinä siellä oikein hidastelet", ja tuskastuneella ja ärtyneellä äänellä tiuskaista "tule nyt jo vihdoin" kun hän kävelee kauppaan 10 metriä minun edellä vauhdilla eikä kestä sitä että en pysty juoksemaan enää perässä. Ap.

Siis onko miehesi jotenkin vajaa? ei kukaan voi olla noin ääliö muuten.

Ei hän ole vajaa. On ihan älykäs. Hän kyllä periaatteessa tietenkin tietää, että iso maha saattaa hidastaa kävelyä. Mutta se silti ärsyttää (ja raivostuttaa) häntä selvästi hyvin paljon. Tunne ja järki ei ihan kohtaa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko se mies ja tuleva isä perehtynyt raskaustieteeseen teoreettisesti eli lukenut aihetta käsittelevää kirjallisuutta, edes ne neuvolan lappuset. Tai onko ollut mukana neuvolakäynneillä, että olisi nähnyt lapsensa ultrassa tms.

Eikö teillä ole tuttuja, joilla olisi lapsia, jotta saisitte jostain vertaistukea.

Ei mies voi niin lapsellinen olla, ettei perehdy tosiasioihin. Minua nukutti alkuraskauksissa tosi paljon, nukuin 13 tuntisia öitä.

Pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi kun lapsi syntyy.

Ihmisten pitäisi tajuta, että parisuhde on se tärkein asia, jota tulee hoitaa. Suhteeseen syntyvät ne lapset ja ovat aikansa osa sitä. Puolisot ja lapset eivät kilpaile keskenään suosituimmuudesta. Perhe on parisuhteen osapuolten yhteinen projekti, johon sitoudutaan, eikä mitään sattuman kauppaa.

Mikään firmakaan ei menesty, jos aloitetaan iso projekti ja sitten avainhenkilöt alkavat kiukutella siitä, että hommaan pitääkin hieman panostaa.

Mies ei ole lukenut raskausjuttuja eikä sen kavereilla ole lapsia, vaikka mies on jo 36-vuotias. Minä olen lukenut sille ääneen kaikki neuvolalappuset ja tietoa netistä raskaudesta, mutta miehen mielestä jankkaan turhuuksia. Hän on kyllä aina mukana neuvolassa mutta hänen mielestä neuvolan työntekijä liioittelee raskauden vaikutuksia kuten naiset aina raskausjutuissa. Meillä olisi varmaan pitänyt olla miespuoleinen hoitaja siellä neuvolassa niin mies olisi ehkä uskonut hänen puheita. 

En tiedä pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi. Itse hän lapsen halusi, ja olen kyllä tehnyt selväksi, että saa/joutuu sitä puolet hoitamaan eli en tule omistamaan elämääni vauvalle. Ap.

Olette kuin pikkulapset. Alkuviehätyksen jälkeen kumpaakaan ei vauva kovasti kiinnosta: en tule omistamaan elämääni vauvalle. Huoh!

Niin, miksi keskenkasvuiset ihmiset lisääntyvät? En todellakaan ymmärrä. Lapset tekee lapsia, en tajua.

Nää on jo aikuisia. Henkisesti ovat molmat lapsen tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millainen miehesi äidin rooli oli miehen lapsuudessa?

Meillä on täällä Suomessa edeltävissä sukupolvissa totuttu siihen naisen malliin, joka hoitaa kodin ja työt (maatilan tai kodin ulkopuolisen työn) mukisematta. Vahva naisrooli. Nyt nyky kolme- ja nelikymppisten kohdalla on myös omat rahat ja tilit, ja tosi yleistä onkin että nainen maksaa tuloista riippumatta puolet menoista.

Tämä on aika raskas viitta, ja moni mies jotenkin olettaa että perheellistyttyä se nainen on kuin kone tai oma äiti: vahva ja osaava. Pettymys voi olla aika kova, kun todellisuus ei olekaan sitä.

Miehen äiti on ollut ja on edelleen miehensä ja poikansa (ainoa lapsi) eteen uhrautuva raataja, joka tekee kaikkensa, että perheensä miehillä on asiat hyvin ja valmiina. Mutta toisaalta samalla on justiina, joka mollaa jos poikansa on jotenkin heikko. Mielestäni miehen äiti on jotenkin ristiriitainen henkilö luonteeltaan. Mutta hän on omistanut koko elämänsä kotitöille ja miehensä palvelemiselle ja kukaan ei oikein uskalla sanoa hänelle vastaan (paitsi minä). Luulen että mies on ajatellut, että olen vahva ja osaava ja pärjäävä, ja olen sitä ollutkin. Ja nyt on raskaasti pettynyt, kun en olekaan enää täydellisen vahva. Ap.

Kuulostaa tutulta. Tämä voi olla se rooli, jota mies tiedostamattaan odottaa nyt sinulta: tehokasta suoriutumista. Siitäkin huolimatta, että olette ennakolta sopineet muuta.

Ja tarkoitus ei ole parjata vain anoppia. Seuraava kysymys onkin (ja vielä oleellisempi) millainen miehesi isä oli aviomiehenä ja isänä? Se voi nimittäin nyt kertaantua miehesi roolina.

On niin klisee, että parit alkavat toteuttamaan omissa perheissään lapsuudenperheen roolituksia. Mutta niin vain hyvin usein tapahtuu, tiedostamatta.

Synnytysvalmennuksessa oli ainakin joskus parisuhdeosio, jossa tätä käydään läpi. Moni pari skippaa sen, koska eivät usko asian koskevan heitä. Tehkää ne tehtävät!

Miehen isä on rauhallinen ja vähän hissukka ehkä, jollain tavalla vaimonsa "käskyläinen". Ihan fiksu ja itsenäinen ihminen kyllä, mutta tuntuu rooli olevan vaimon tottelija ja toisaalta vaimon hemmottelun kohde (mies pääsee aina valmiiden höyryävien patojen ääreen jne). Mielestäni hänen roolia on vähän vaikea määritellä, koska hän tuntuu olevan vähän vetäytynyt tyyppi, välttelee konflikteja ja kehuu paljon vaimoaan (joka paistattelee niissä kehuissa). Ap. 

Fiksu mies kohtelee vaimoa nätisti ja arvostavasti. Kas kun poika ei ole esimerkistä oppinut.

Miehen äiti ei kohtele poikaansa nätisti eikä arvostavasti vaan vaativalla ja mollaavalla, ilkeälläkin tavalla. Ehkä mieheni kostaa minulle sitä mitä äitinsä hänelle on aiheuttanut? Nyt kun minäkin olen kohta äiti.. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko se mies ja tuleva isä perehtynyt raskaustieteeseen teoreettisesti eli lukenut aihetta käsittelevää kirjallisuutta, edes ne neuvolan lappuset. Tai onko ollut mukana neuvolakäynneillä, että olisi nähnyt lapsensa ultrassa tms.

Eikö teillä ole tuttuja, joilla olisi lapsia, jotta saisitte jostain vertaistukea.

Ei mies voi niin lapsellinen olla, ettei perehdy tosiasioihin. Minua nukutti alkuraskauksissa tosi paljon, nukuin 13 tuntisia öitä.

Pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi kun lapsi syntyy.

Ihmisten pitäisi tajuta, että parisuhde on se tärkein asia, jota tulee hoitaa. Suhteeseen syntyvät ne lapset ja ovat aikansa osa sitä. Puolisot ja lapset eivät kilpaile keskenään suosituimmuudesta. Perhe on parisuhteen osapuolten yhteinen projekti, johon sitoudutaan, eikä mitään sattuman kauppaa.

Mikään firmakaan ei menesty, jos aloitetaan iso projekti ja sitten avainhenkilöt alkavat kiukutella siitä, että hommaan pitääkin hieman panostaa.

Mies ei ole lukenut raskausjuttuja eikä sen kavereilla ole lapsia, vaikka mies on jo 36-vuotias. Minä olen lukenut sille ääneen kaikki neuvolalappuset ja tietoa netistä raskaudesta, mutta miehen mielestä jankkaan turhuuksia. Hän on kyllä aina mukana neuvolassa mutta hänen mielestä neuvolan työntekijä liioittelee raskauden vaikutuksia kuten naiset aina raskausjutuissa. Meillä olisi varmaan pitänyt olla miespuoleinen hoitaja siellä neuvolassa niin mies olisi ehkä uskonut hänen puheita. 

En tiedä pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi. Itse hän lapsen halusi, ja olen kyllä tehnyt selväksi, että saa/joutuu sitä puolet hoitamaan eli en tule omistamaan elämääni vauvalle. Ap.

Olette kuin pikkulapset. Alkuviehätyksen jälkeen kumpaakaan ei vauva kovasti kiinnosta: en tule omistamaan elämääni vauvalle. Huoh!

Niin, miksi keskenkasvuiset ihmiset lisääntyvät? En todellakaan ymmärrä. Lapset tekee lapsia, en tajua.

Nää on jo aikuisia. Henkisesti ovat molmat lapsen tasolla.

Sinä olet siis sitä mieltä, että minä olen syyllinen mieheni käytökseen. Voisitko kertoa minullekin, että miten olen siihen syyllinen, niin ehkä minäkin voisin oppia jotain. Ap.