Lue keskustelun säännöt.
Minä raskaana, mies ei kestäkään arkea. Miten selvitä?
03.01.2018 |
Vauvaa tehtiin pari vuotta, eli erittäin odotettu ja toivottu on. Mies alkoi haluta lastentekoa ennen minua, itse jouduin miettimään ajatusta vanhemmuudesta selvästi häntä pidempään ennen kuin olin valmis lopettamaan pillerit. Plussatessa mies oli todella innoissaan, ja tiedän että hän haluaa lastan todella paljon, on halunnut jo useamman vuoden ja kärsinyt siitä että tärppäämiseen meni vähän yli kaksi vuotta ehkäisyn lopettamisesta.
No nyt hän ei sitten tunnukaan kestävän arkea eli sitä että minä olen ollut pahoinvoiva ja väsynyt enkä ole pystynyt tekemään niin paljon kotitöitä kuin ennen enkä harrastamaan hänen kanssa niin energisenä ja niin paljon kuin ennen. Hän ei kestä sitä että energinen ja aikaansaava vaimo onkin muuttunut oksentelevaksi naiseksi, jota kiinnostaa töiden jälkeen eniten päiväunet. Mies kiukuttelee, nalkuttaa, valittaa ja suuttuu minulle harva se päivä. Mitä ihmettä teen? Haluaisin viettää onnellista raskausaikaa, mutta vaikeaa se on kun toinen on vain koko ajan vihainen siitä että en pystykään kaikkeen samaan kuin ennen. Mikään järjen puhuminen ei ole auttanut eikä se että neuvolassa lääkärikin sanoi miehelle että en ole ilkeyttäni väsynyt.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeesti laittaa ne eropaperit vetämään. Sairas mies. Valitettavasti sitä ei aina saa tietää ennen kuin elämässä tapahtuu joku isompi muutos. "Esittää oksentamista"?! Tosta ei enää paljon urpommaksi mennä.
Yksin kotona ei ole enää ketään kelle esittää. Saa olla vaan ja huilata. Ihanaa vapautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se toinen kirjoittaja; meillä aiemmin asiat sujuivat helposti, koska mitään erityisiä hankaluuksia ei ollut. Ensimmäinen isompi hankaluus oli lapsettomuus mutta siinä olimme samassa veneessä. Tuolloin huomasin ensimmäisenä, ettei mies oikein ymmärtänyt piikkikammoani mutta kommentit eivät olleet ilkeitä, korkeintaan olisin toivonut kaiken keskellä hieman enemmän zemppausta. Mies kuitenkin kävi aina mukana lääkärissä ja kaikesta huomasi, että hänkin todella halusi lasta. Silloin lapsi (tai sen puute) yhdisti meitä!
Nyt kun raskaus ja muutkaan asiat eivät ole menneet miehen ideaalitoiveen mukaan, hän on alkanut etääntyä. Miehen mielestä syyllinen olen minä, koska olen etäisempi ym. mm seksin käytännössä loputtua. Mitä mies ei tajua, että oksentavana ei halua eikä jaksa sitä mitä silloin, kun kostui eikä oksentanut. Olen kuulemma myös ilkeä tms., hän kun kuitenkin vie minut neuvolaan joka kerta ja on aina mukana. Siellä onkin, minkä koen jotenkin irvokkaaksi kun arki on ihan muuta. Saatan toivoa paljon, mutta toivoisin että mies voisi kysyä, kuinka voimme, osallistua arkeen, hankintoihin ja auttaa jos joku käytännön asia on hankala minulle. Nyt vanhempani ovat auttaneet mitä en ole itse pystynyt tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se mies ja tuleva isä perehtynyt raskaustieteeseen teoreettisesti eli lukenut aihetta käsittelevää kirjallisuutta, edes ne neuvolan lappuset. Tai onko ollut mukana neuvolakäynneillä, että olisi nähnyt lapsensa ultrassa tms.
Eikö teillä ole tuttuja, joilla olisi lapsia, jotta saisitte jostain vertaistukea.
Ei mies voi niin lapsellinen olla, ettei perehdy tosiasioihin. Minua nukutti alkuraskauksissa tosi paljon, nukuin 13 tuntisia öitä.
Pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi kun lapsi syntyy.
Ihmisten pitäisi tajuta, että parisuhde on se tärkein asia, jota tulee hoitaa. Suhteeseen syntyvät ne lapset ja ovat aikansa osa sitä. Puolisot ja lapset eivät kilpaile keskenään suosituimmuudesta. Perhe on parisuhteen osapuolten yhteinen projekti, johon sitoudutaan, eikä mitään sattuman kauppaa.
Mikään firmakaan ei menesty, jos aloitetaan iso projekti ja sitten avainhenkilöt alkavat kiukutella siitä, että hommaan pitääkin hieman panostaa.
Mies ei ole lukenut raskausjuttuja eikä sen kavereilla ole lapsia, vaikka mies on jo 36-vuotias. Minä olen lukenut sille ääneen kaikki neuvolalappuset ja tietoa netistä raskaudesta, mutta miehen mielestä jankkaan turhuuksia. Hän on kyllä aina mukana neuvolassa mutta hänen mielestä neuvolan työntekijä liioittelee raskauden vaikutuksia kuten naiset aina raskausjutuissa. Meillä olisi varmaan pitänyt olla miespuoleinen hoitaja siellä neuvolassa niin mies olisi ehkä uskonut hänen puheita.
En tiedä pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi. Itse hän lapsen halusi, ja olen kyllä tehnyt selväksi, että saa/joutuu sitä puolet hoitamaan eli en tule omistamaan elämääni vauvalle. Ap.
Olette kuin pikkulapset. Alkuviehätyksen jälkeen kumpaakaan ei vauva kovasti kiinnosta: en tule omistamaan elämääni vauvalle. Huoh!
Antakaa penska adoptioon ja jatkakaa suorittavaa elämäänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se mies ja tuleva isä perehtynyt raskaustieteeseen teoreettisesti eli lukenut aihetta käsittelevää kirjallisuutta, edes ne neuvolan lappuset. Tai onko ollut mukana neuvolakäynneillä, että olisi nähnyt lapsensa ultrassa tms.
Eikö teillä ole tuttuja, joilla olisi lapsia, jotta saisitte jostain vertaistukea.
Ei mies voi niin lapsellinen olla, ettei perehdy tosiasioihin. Minua nukutti alkuraskauksissa tosi paljon, nukuin 13 tuntisia öitä.
Pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi kun lapsi syntyy.
Ihmisten pitäisi tajuta, että parisuhde on se tärkein asia, jota tulee hoitaa. Suhteeseen syntyvät ne lapset ja ovat aikansa osa sitä. Puolisot ja lapset eivät kilpaile keskenään suosituimmuudesta. Perhe on parisuhteen osapuolten yhteinen projekti, johon sitoudutaan, eikä mitään sattuman kauppaa.
Mikään firmakaan ei menesty, jos aloitetaan iso projekti ja sitten avainhenkilöt alkavat kiukutella siitä, että hommaan pitääkin hieman panostaa.
Mies ei ole lukenut raskausjuttuja eikä sen kavereilla ole lapsia, vaikka mies on jo 36-vuotias. Minä olen lukenut sille ääneen kaikki neuvolalappuset ja tietoa netistä raskaudesta, mutta miehen mielestä jankkaan turhuuksia. Hän on kyllä aina mukana neuvolassa mutta hänen mielestä neuvolan työntekijä liioittelee raskauden vaikutuksia kuten naiset aina raskausjutuissa. Meillä olisi varmaan pitänyt olla miespuoleinen hoitaja siellä neuvolassa niin mies olisi ehkä uskonut hänen puheita.
En tiedä pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi. Itse hän lapsen halusi, ja olen kyllä tehnyt selväksi, että saa/joutuu sitä puolet hoitamaan eli en tule omistamaan elämääni vauvalle. Ap.
Olette kuin pikkulapset. Alkuviehätyksen jälkeen kumpaakaan ei vauva kovasti kiinnosta: en tule omistamaan elämääni vauvalle. Huoh!
Jos nainen ei lapsen saatuaan omista koko elämäänsä lapselle vaan on muutakin kuin äiti, niin se ei tarkota, että hän ei välittäisi lapsestaan. Jos nainen panostaa äitiyden myötä edelleen uraansa, niin se on mielestäni ihan hyvä asia vain. Ei lapsen saaminen tarkoita, että nainen voi olla vain enää sitä lasta varten. Lapsella on myös isä, joka hoitaa lasta puolet ajasta. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se mies ja tuleva isä perehtynyt raskaustieteeseen teoreettisesti eli lukenut aihetta käsittelevää kirjallisuutta, edes ne neuvolan lappuset. Tai onko ollut mukana neuvolakäynneillä, että olisi nähnyt lapsensa ultrassa tms.
Eikö teillä ole tuttuja, joilla olisi lapsia, jotta saisitte jostain vertaistukea.
Ei mies voi niin lapsellinen olla, ettei perehdy tosiasioihin. Minua nukutti alkuraskauksissa tosi paljon, nukuin 13 tuntisia öitä.
Pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi kun lapsi syntyy.
Ihmisten pitäisi tajuta, että parisuhde on se tärkein asia, jota tulee hoitaa. Suhteeseen syntyvät ne lapset ja ovat aikansa osa sitä. Puolisot ja lapset eivät kilpaile keskenään suosituimmuudesta. Perhe on parisuhteen osapuolten yhteinen projekti, johon sitoudutaan, eikä mitään sattuman kauppaa.
Mikään firmakaan ei menesty, jos aloitetaan iso projekti ja sitten avainhenkilöt alkavat kiukutella siitä, että hommaan pitääkin hieman panostaa.
Mies ei ole lukenut raskausjuttuja eikä sen kavereilla ole lapsia, vaikka mies on jo 36-vuotias. Minä olen lukenut sille ääneen kaikki neuvolalappuset ja tietoa netistä raskaudesta, mutta miehen mielestä jankkaan turhuuksia. Hän on kyllä aina mukana neuvolassa mutta hänen mielestä neuvolan työntekijä liioittelee raskauden vaikutuksia kuten naiset aina raskausjutuissa. Meillä olisi varmaan pitänyt olla miespuoleinen hoitaja siellä neuvolassa niin mies olisi ehkä uskonut hänen puheita.
En tiedä pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi. Itse hän lapsen halusi, ja olen kyllä tehnyt selväksi, että saa/joutuu sitä puolet hoitamaan eli en tule omistamaan elämääni vauvalle. Ap.
Olette kuin pikkulapset. Alkuviehätyksen jälkeen kumpaakaan ei vauva kovasti kiinnosta: en tule omistamaan elämääni vauvalle. Huoh!
Jos nainen ei lapsen saatuaan omista koko elämäänsä lapselle vaan on muutakin kuin äiti, niin se ei tarkota, että hän ei välittäisi lapsestaan. Jos nainen panostaa äitiyden myötä edelleen uraansa, niin se on mielestäni ihan hyvä asia vain. Ei lapsen saaminen tarkoita, että nainen voi olla vain enää sitä lasta varten. Lapsella on myös isä, joka hoitaa lasta puolet ajasta. Ap.
Viimeinen virke tukee vuoroviikkosysteemiä mikäli vielä olet avioeron kannalla.
Minkä ikäinen draamakuningatar olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän aloittaja tarkoita että olettaa miehen ottavan vastuuta eikä niin, että aloittajan elämä mullistuu täysin sillä välin kun mies ei muuta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se mies ja tuleva isä perehtynyt raskaustieteeseen teoreettisesti eli lukenut aihetta käsittelevää kirjallisuutta, edes ne neuvolan lappuset. Tai onko ollut mukana neuvolakäynneillä, että olisi nähnyt lapsensa ultrassa tms.
Eikö teillä ole tuttuja, joilla olisi lapsia, jotta saisitte jostain vertaistukea.
Ei mies voi niin lapsellinen olla, ettei perehdy tosiasioihin. Minua nukutti alkuraskauksissa tosi paljon, nukuin 13 tuntisia öitä.
Pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi kun lapsi syntyy.
Ihmisten pitäisi tajuta, että parisuhde on se tärkein asia, jota tulee hoitaa. Suhteeseen syntyvät ne lapset ja ovat aikansa osa sitä. Puolisot ja lapset eivät kilpaile keskenään suosituimmuudesta. Perhe on parisuhteen osapuolten yhteinen projekti, johon sitoudutaan, eikä mitään sattuman kauppaa.
Mikään firmakaan ei menesty, jos aloitetaan iso projekti ja sitten avainhenkilöt alkavat kiukutella siitä, että hommaan pitääkin hieman panostaa.
Mies ei ole lukenut raskausjuttuja eikä sen kavereilla ole lapsia, vaikka mies on jo 36-vuotias. Minä olen lukenut sille ääneen kaikki neuvolalappuset ja tietoa netistä raskaudesta, mutta miehen mielestä jankkaan turhuuksia. Hän on kyllä aina mukana neuvolassa mutta hänen mielestä neuvolan työntekijä liioittelee raskauden vaikutuksia kuten naiset aina raskausjutuissa. Meillä olisi varmaan pitänyt olla miespuoleinen hoitaja siellä neuvolassa niin mies olisi ehkä uskonut hänen puheita.
En tiedä pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi. Itse hän lapsen halusi, ja olen kyllä tehnyt selväksi, että saa/joutuu sitä puolet hoitamaan eli en tule omistamaan elämääni vauvalle. Ap.
Olette kuin pikkulapset. Alkuviehätyksen jälkeen kumpaakaan ei vauva kovasti kiinnosta: en tule omistamaan elämääni vauvalle. Huoh!
Jos nainen ei lapsen saatuaan omista koko elämäänsä lapselle vaan on muutakin kuin äiti, niin se ei tarkota, että hän ei välittäisi lapsestaan. Jos nainen panostaa äitiyden myötä edelleen uraansa, niin se on mielestäni ihan hyvä asia vain. Ei lapsen saaminen tarkoita, että nainen voi olla vain enää sitä lasta varten. Lapsella on myös isä, joka hoitaa lasta puolet ajasta. Ap.
Viimeinen virke tukee vuoroviikkosysteemiä mikäli vielä olet avioeron kannalla.
No eikö sellainen vuoroviikkojuttu ole lapselle paras joka tapauksessa? Ei vauvalle tietenkään, mutta sitten vähän myöhemmin. En tosin tiedä, että haluaako mies sellaista, minä haluan kyllä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se mies ja tuleva isä perehtynyt raskaustieteeseen teoreettisesti eli lukenut aihetta käsittelevää kirjallisuutta, edes ne neuvolan lappuset. Tai onko ollut mukana neuvolakäynneillä, että olisi nähnyt lapsensa ultrassa tms.
Eikö teillä ole tuttuja, joilla olisi lapsia, jotta saisitte jostain vertaistukea.
Ei mies voi niin lapsellinen olla, ettei perehdy tosiasioihin. Minua nukutti alkuraskauksissa tosi paljon, nukuin 13 tuntisia öitä.
Pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi kun lapsi syntyy.
Ihmisten pitäisi tajuta, että parisuhde on se tärkein asia, jota tulee hoitaa. Suhteeseen syntyvät ne lapset ja ovat aikansa osa sitä. Puolisot ja lapset eivät kilpaile keskenään suosituimmuudesta. Perhe on parisuhteen osapuolten yhteinen projekti, johon sitoudutaan, eikä mitään sattuman kauppaa.
Mikään firmakaan ei menesty, jos aloitetaan iso projekti ja sitten avainhenkilöt alkavat kiukutella siitä, että hommaan pitääkin hieman panostaa.
Mies ei ole lukenut raskausjuttuja eikä sen kavereilla ole lapsia, vaikka mies on jo 36-vuotias. Minä olen lukenut sille ääneen kaikki neuvolalappuset ja tietoa netistä raskaudesta, mutta miehen mielestä jankkaan turhuuksia. Hän on kyllä aina mukana neuvolassa mutta hänen mielestä neuvolan työntekijä liioittelee raskauden vaikutuksia kuten naiset aina raskausjutuissa. Meillä olisi varmaan pitänyt olla miespuoleinen hoitaja siellä neuvolassa niin mies olisi ehkä uskonut hänen puheita.
En tiedä pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi. Itse hän lapsen halusi, ja olen kyllä tehnyt selväksi, että saa/joutuu sitä puolet hoitamaan eli en tule omistamaan elämääni vauvalle. Ap.
Olette kuin pikkulapset. Alkuviehätyksen jälkeen kumpaakaan ei vauva kovasti kiinnosta: en tule omistamaan elämääni vauvalle. Huoh!
Jos nainen ei lapsen saatuaan omista koko elämäänsä lapselle vaan on muutakin kuin äiti, niin se ei tarkota, että hän ei välittäisi lapsestaan. Jos nainen panostaa äitiyden myötä edelleen uraansa, niin se on mielestäni ihan hyvä asia vain. Ei lapsen saaminen tarkoita, että nainen voi olla vain enää sitä lasta varten. Lapsella on myös isä, joka hoitaa lasta puolet ajasta. Ap.
Viimeinen virke tukee vuoroviikkosysteemiä mikäli vielä olet avioeron kannalla.
Kukaan ei suosittele vastasyntyneelle vuoroviikkoja, ei edes vanhemmalle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän aloittaja tarkoita että olettaa miehen ottavan vastuuta eikä niin, että aloittajan elämä mullistuu täysin sillä välin kun mies ei muuta mitään.
Minä luulin valitsevani aikuisen ja vastuuntuntoisen miehen. Hän on mielestäni sitä ollut koko edeltävät viisi vuotta. On minulla ollut muitakin miehiä aiemmin, mutta tämä nykyinen on ollut se vastuuntuntoisin ja perhekeskeisin. Luulin oikeasti, että valitsin hyvän isän ja hyvän aviomiehen. Ja niin ajattelin vielä puoli vuotta sitten. Olimme kuitenkin puhuneet jo pari vuotta siitä, että isän tehtävä on ihan saman lailla kuin äidin niin vaihtaa niitä vaippoja ja viettää aikaa lapsen kanssa ja lukea iltasatuja ja mies on ollut asiasta koko ajan ihan samaa mieltä. Unohdin ilmeisesti vain kysyä, että kuvitteleeko hän että nainen ei muutu mitenkään vanhemmuuden myötä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se mies ja tuleva isä perehtynyt raskaustieteeseen teoreettisesti eli lukenut aihetta käsittelevää kirjallisuutta, edes ne neuvolan lappuset. Tai onko ollut mukana neuvolakäynneillä, että olisi nähnyt lapsensa ultrassa tms.
Eikö teillä ole tuttuja, joilla olisi lapsia, jotta saisitte jostain vertaistukea.
Ei mies voi niin lapsellinen olla, ettei perehdy tosiasioihin. Minua nukutti alkuraskauksissa tosi paljon, nukuin 13 tuntisia öitä.
Pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi kun lapsi syntyy.
Ihmisten pitäisi tajuta, että parisuhde on se tärkein asia, jota tulee hoitaa. Suhteeseen syntyvät ne lapset ja ovat aikansa osa sitä. Puolisot ja lapset eivät kilpaile keskenään suosituimmuudesta. Perhe on parisuhteen osapuolten yhteinen projekti, johon sitoudutaan, eikä mitään sattuman kauppaa.
Mikään firmakaan ei menesty, jos aloitetaan iso projekti ja sitten avainhenkilöt alkavat kiukutella siitä, että hommaan pitääkin hieman panostaa.
Mies ei ole lukenut raskausjuttuja eikä sen kavereilla ole lapsia, vaikka mies on jo 36-vuotias. Minä olen lukenut sille ääneen kaikki neuvolalappuset ja tietoa netistä raskaudesta, mutta miehen mielestä jankkaan turhuuksia. Hän on kyllä aina mukana neuvolassa mutta hänen mielestä neuvolan työntekijä liioittelee raskauden vaikutuksia kuten naiset aina raskausjutuissa. Meillä olisi varmaan pitänyt olla miespuoleinen hoitaja siellä neuvolassa niin mies olisi ehkä uskonut hänen puheita.
En tiedä pelkääkö mies jäävänsä kakkoseksi. Itse hän lapsen halusi, ja olen kyllä tehnyt selväksi, että saa/joutuu sitä puolet hoitamaan eli en tule omistamaan elämääni vauvalle. Ap.
Olette kuin pikkulapset. Alkuviehätyksen jälkeen kumpaakaan ei vauva kovasti kiinnosta: en tule omistamaan elämääni vauvalle. Huoh!
Jos nainen ei lapsen saatuaan omista koko elämäänsä lapselle vaan on muutakin kuin äiti, niin se ei tarkota, että hän ei välittäisi lapsestaan. Jos nainen panostaa äitiyden myötä edelleen uraansa, niin se on mielestäni ihan hyvä asia vain. Ei lapsen saaminen tarkoita, että nainen voi olla vain enää sitä lasta varten. Lapsella on myös isä, joka hoitaa lasta puolet ajasta. Ap.
Viimeinen virke tukee vuoroviikkosysteemiä mikäli vielä olet avioeron kannalla.
No eikö sellainen vuoroviikkojuttu ole lapselle paras joka tapauksessa? Ei vauvalle tietenkään, mutta sitten vähän myöhemmin. En tosin tiedä, että haluaako mies sellaista, minä haluan kyllä. Ap.
https://yle.fi/uutiset/3-8470774
Koet ilmeisesti, ettei sinun pidä kärsiä tästä "ongelmasta" miestä enempää, mutta mieti vielä lapsen kannalta.
Tulee ihan exmies mieleen. Raskausaikana oksensin ekat kolme kuukautta ja oksentaessani ärisi vieressä että nopeasti että ehdit töihin!! En kehdannut hakea sairaslomaa koska mies antoi ymmärtää että hakisin sitä turhaan. Valitti kun nukuin päiväunia ja ei muutenkaan kestänyt sitä kun en jaksanut asioita samallatavalla. Loppuraskauden voin erittäin hyvin ja silloin mies katsoi ihaillen kun ajoin nurmikkoa lasketunajan jälkeen että synnytys käynnistyisi.
Synnytys oli vaikea ja pitkä ja sen aikana naureskeli viereisestä huoneesta kuuluvalle synnyttäjän huudolle ja synnytyksen jälkeen sätti minua siitä kun olin kiroillut ponnistusvaiheessa, ikinä en kuullut että hyvin meni. Perhehuoneessa meni hakemaan keittiöstä vihaisesti mutisten mulle ruokaa.
Olin pitkään synnytyksen jälkeen kipeä (pahat repeämät) ja synnytyksen jälkeinen masennus jolloin mies raivosi minulle paljon.
Kunnioitus lähti miehestä joka ei kestänyt minua pahimmillani ja tajusin että hän ei myöskään ansaitse minua parhaimmillani. Nyt lapsi 2 vuotias ja energiaa enemmän kun joku ei ole kokoajan sättimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että ap haluat paeta. Kuitenkin kuulostaa, että olette ennen tehneet paljon asioita ja viihtyneet toistenne seurassa. Ehkä mies kokee menettäneensä parhaan kaverinsa raskaudelle? Onko miehellä omia kavereita? Toinen syy minkä osasit itsekin selkeästi sanoa, että mies on kasvatettu tuntemaan vastenmielisyyttä heikkoutta kohtaan ja ei kykene tuntemaan empatiaa sinua kohtaan. Miten mies suhtautuu vauvaan? Onhan sinun hyvinvointi vauvan kehityksen kannalta tärkeää. Asiasta on paljon tutkimusta, pistä mies lukemaan. Jos ei pysty tunne puolella samaistumaan, niin ehkä ne faktat uppoaa kalloon? Ja sinuna menisin vaikka yksin juttelemaan jonnekin tai kysyisin neuvolasta apua. Oletko kertonut miehelle, kuinka paljon hänen käytös sinua loukkaa ja että mies vaarantaa nyt koko suhteen?
Tälle toiselle kirjoittajalle. Ihan oikeestikko oot vielä tossa suhteessa? Vaikea uskoa, että tollainen kaveri on ollut mikään helmi ennen raskauttakaan.
T.42 & 63
Miksi IHMEESSÄ kenenkään pitäisi kertoa, että loukkaa jos rakastettu ja elämänkumppani pilkkaa, kun itse voi pahoin ja oksentaa? Kerro oikeasti, minua kiinnostaa. Kuvaile olosuhteet ja kuvaile ihminen, jolle olisi normaalia vääntää tuollainen asia rautalangasta.
Eri kuin se jolle kirjoitit, mutta tässä vastaus. Ap:n mies tarvitsee kunnon tietopläjäyksen raskaudesta, hormooneista, vastasyntyneen hoidosta, koko siitä isosta muutoksesta, jota hän ei ymmärrä. Ihminen joka ei ymmärrä jotain on usein pelokas ja agressiivinen. Ap:n mies on muutoksen edessä kauhuissaan, koska raskausaika ei ole sellainen kuin hän on kuvitellut, ja kääntynyt omaan napaansa. Voisi olla mahdollisesti hyvä reality check, jos ap kertoisi miehelleen millainen tolikka hän on.
Menee vähän ohi aloittajan tilanteesta, mutta liittyy ketjun aiheeseen. Olen uudessa suhteessa, minulla lapsia, miehellä ei. Viime yönä olimme sängyssä ja mulla välähti mielessä, että onneksi meillä ei ole vauvaa joka heräisi kesken touhujen. Tämä nykyinen rakas on nimittäin sitä laatua, että voisi olla vaikea sopeutua siihen että lemmenhetki keskeytyisi vauvan tarpeiden takia. Sen takia en aio enempää lapsia hankkia, vaikka miesystävä joskus yhteisestä lapsesta haaveileekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että ap haluat paeta. Kuitenkin kuulostaa, että olette ennen tehneet paljon asioita ja viihtyneet toistenne seurassa. Ehkä mies kokee menettäneensä parhaan kaverinsa raskaudelle? Onko miehellä omia kavereita? Toinen syy minkä osasit itsekin selkeästi sanoa, että mies on kasvatettu tuntemaan vastenmielisyyttä heikkoutta kohtaan ja ei kykene tuntemaan empatiaa sinua kohtaan. Miten mies suhtautuu vauvaan? Onhan sinun hyvinvointi vauvan kehityksen kannalta tärkeää. Asiasta on paljon tutkimusta, pistä mies lukemaan. Jos ei pysty tunne puolella samaistumaan, niin ehkä ne faktat uppoaa kalloon? Ja sinuna menisin vaikka yksin juttelemaan jonnekin tai kysyisin neuvolasta apua. Oletko kertonut miehelle, kuinka paljon hänen käytös sinua loukkaa ja että mies vaarantaa nyt koko suhteen?
Tälle toiselle kirjoittajalle. Ihan oikeestikko oot vielä tossa suhteessa? Vaikea uskoa, että tollainen kaveri on ollut mikään helmi ennen raskauttakaan.
T.42 & 63
Miksi IHMEESSÄ kenenkään pitäisi kertoa, että loukkaa jos rakastettu ja elämänkumppani pilkkaa, kun itse voi pahoin ja oksentaa? Kerro oikeasti, minua kiinnostaa. Kuvaile olosuhteet ja kuvaile ihminen, jolle olisi normaalia vääntää tuollainen asia rautalangasta.
Eri kuin se jolle kirjoitit, mutta tässä vastaus. Ap:n mies tarvitsee kunnon tietopläjäyksen raskaudesta, hormooneista, vastasyntyneen hoidosta, koko siitä isosta muutoksesta, jota hän ei ymmärrä. Ihminen joka ei ymmärrä jotain on usein pelokas ja agressiivinen. Ap:n mies on muutoksen edessä kauhuissaan, koska raskausaika ei ole sellainen kuin hän on kuvitellut, ja kääntynyt omaan napaansa. Voisi olla mahdollisesti hyvä reality check, jos ap kertoisi miehelleen millainen tolikka hän on.
Minä en ole koskaan ollut syöpähoidoissa, mutta osaan kuvitella että pahoinvointi voi todella haitata normielämää enkä kuvittele, että syöpäpotilas jaksaisi terveen lailla juosta ostoksilla. Riittävää pitäisi olla kun nainen sanoo, että voi nyt huonosti eikä jaksa lähteä mihinkään. Kaikki kommentit sen jälkeen ovat idiotismia.
Ei millään pahalla mutta ap tarvitsisi psykiatrista hoitoa.
Olen miettinyt paljon, että mistä mies edes keksii, että esittäisin raskausväsymystä tai jotenkin kuvittelemalla ja liioittelemassa aiheuttaisin itselleni oksennusoireet. En ole koskaan esittänyt mitään sairauksia tai väsymyksiä tai minkään sairauden varjolla vältellyt kotitöitä. Tosin en kylläkään ole ollut juurikaan sairas vuosikausiin. Mistä siis tuollainen ajatus edes tulee miehelle? Esittääkö hän itse jotain oireita? Onko joku hänen muu läheinen esittänyt? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Menee vähän ohi aloittajan tilanteesta, mutta liittyy ketjun aiheeseen. Olen uudessa suhteessa, minulla lapsia, miehellä ei. Viime yönä olimme sängyssä ja mulla välähti mielessä, että onneksi meillä ei ole vauvaa joka heräisi kesken touhujen. Tämä nykyinen rakas on nimittäin sitä laatua, että voisi olla vaikea sopeutua siihen että lemmenhetki keskeytyisi vauvan tarpeiden takia. Sen takia en aio enempää lapsia hankkia, vaikka miesystävä joskus yhteisestä lapsesta haaveileekin.
Ap miten teillä menee sängyssä?
Ap hae sairauslomaa loppuraskauden ajaksi jos on noin vaikeaa. Siten jaksat olla kotona vähän rakentavampi ja sopuisampi.