Lue keskustelun säännöt.
Minä raskaana, mies ei kestäkään arkea. Miten selvitä?
03.01.2018 |
Vauvaa tehtiin pari vuotta, eli erittäin odotettu ja toivottu on. Mies alkoi haluta lastentekoa ennen minua, itse jouduin miettimään ajatusta vanhemmuudesta selvästi häntä pidempään ennen kuin olin valmis lopettamaan pillerit. Plussatessa mies oli todella innoissaan, ja tiedän että hän haluaa lastan todella paljon, on halunnut jo useamman vuoden ja kärsinyt siitä että tärppäämiseen meni vähän yli kaksi vuotta ehkäisyn lopettamisesta.
No nyt hän ei sitten tunnukaan kestävän arkea eli sitä että minä olen ollut pahoinvoiva ja väsynyt enkä ole pystynyt tekemään niin paljon kotitöitä kuin ennen enkä harrastamaan hänen kanssa niin energisenä ja niin paljon kuin ennen. Hän ei kestä sitä että energinen ja aikaansaava vaimo onkin muuttunut oksentelevaksi naiseksi, jota kiinnostaa töiden jälkeen eniten päiväunet. Mies kiukuttelee, nalkuttaa, valittaa ja suuttuu minulle harva se päivä. Mitä ihmettä teen? Haluaisin viettää onnellista raskausaikaa, mutta vaikeaa se on kun toinen on vain koko ajan vihainen siitä että en pystykään kaikkeen samaan kuin ennen. Mikään järjen puhuminen ei ole auttanut eikä se että neuvolassa lääkärikin sanoi miehelle että en ole ilkeyttäni väsynyt.
Kommentit (258)
Tosi kurjaa, että pahoinvointi on kestänyt noin kauan. Itse olin alussa huonovointinen ja niin väsynyt, että olisin halunnut vajota koomaan. Alkoi kuitenkin helpottaa rv 15. Mies on ollut todella ymmärtäväinen, siivonnut välillä kotia, joka on ollut melkoinen kaaos ja hoitanut koiran melkein yksin. Muutenkin on ollut tukena, kun olen kärsinyt erilaisista huolista ja peloista.
Olen pari kertaa sivusta nähnyt vastaavat tilanteen, kuin ap:lla, että mies ei sopeudu uuteen tilanteeseen ollenkaan. En voi ymmärtää mitä ne miehet raskaus/vauva-ajalta odotti. Teillä on nyt aika paljon pelissä. Hakeutuisin ammattiauttajan luokse yhdessä, vaikka se vähän maksaakin. Pieni hinta kuitenkin siitä, jos perhe pysyy ehjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa miehille on jo anteeksi raskaus! Biologia on tässä kohtaan epäreilu, eikä se ole miehen vika. Raskaus ei ole sitä, että miehen yksin pitäsi palvoa naista lähes toisena päivätyönään vaan se on rintarinnan kasvamista vanhemmaksi niin, että molempien tunteet otetaan huomioon ja molemmat joustaa. Ei se lapsikaan tule kysymään, että jaksaisitko sinä...
Vähemmän draamakuningattaren elkeitä raskausaikana. Hankaluuksista huolimatta voi käyttäytyä asiallisesti.
Tietynlaiset naiset päätyvät aina avioeroon. Jotkut näköjään jo ennen lapsia. Aika moni pikkulapsivaiheessa. Sääli.
Haluaisin viettää onnellista raskausaikaa, mutta...vain uhriudun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumusero tohon väliin.
Mietitte kumpikin tahoillanne millaista käytöstä hyväksytte puolisolta suhteessa ja millaista ette: teette listat joita vertaatte, ja sitten voitte yhdessä kerätyn tiedon pohjalta tehdä järkeviä päätöksiä.
Jos mies ei kykene hyväksymään sitä että puolison kroppa ei aina anna myöten, hän ei ole hyvä puoliso raskaana olevalle, synnyttävälle tai pienen lapsen äidille.
Riitelemällä asiat jäävät selvittämättä, ja suhde todennäköisesti hajoaa omaan mahdottomuuteensa joka tapauksessa.
Asumusero on vaikea järjestää, sillä meillä on asuntolaina, joka on mitoitettu niin että molempien palkalla juuri ja juuri saadaan se hoidettua. Lyhennysvapaa otetaan hoitovapaan ajaksi eli sitä ei voi ottaa nyt heti. Asumme eräässä suuressa kapungissa, jossa on todella korkea vuokrataso, joten asuntolaina ja toislle erillinen vuokra-asunto on mahdoton yhdistelmä. Ap.
Eli sinulla ei ole mitään selustan turvaa eron varalle?! Jos raskaus on sinulle jo noin raskas ponnistus millä ajattelit yksin selvitä lapsen kanssa?
Raskausaika voi olla hyvin stressaavaa myös miehelle. Pariterapia voisi olla hyvä ratkaisu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antakaa miehille on jo anteeksi raskaus! Biologia on tässä kohtaan epäreilu, eikä se ole miehen vika. Raskaus ei ole sitä, että miehen yksin pitäsi palvoa naista lähes toisena päivätyönään vaan se on rintarinnan kasvamista vanhemmaksi niin, että molempien tunteet otetaan huomioon ja molemmat joustaa. Ei se lapsikaan tule kysymään, että jaksaisitko sinä...
Kuka on odottanut palvontaa? Aloittaja vain perää mieheltä ymmärrystä, että ei pysty tekemään samaa mitä ennen raskautta. Epäilen, mahtaako mies jaksaa edes vauva-aikaa, kovin itsekkäältä vaikuttaa.
Voi jessus tähän ketjuub tulleita ap:tä parjaavia kommentteja. Empatiakyky ja empatian osoittamisen puute on kyseessä, kyllähän se satuttaa. Ajatelkaa vaikka itseänne sairaana ja heikkona, kyllä hyvä kumppani tukee ja auttaa tilanteessa eikä kitise itsekkyyttään. Ap, sinulla on huono mies enkä usko että muuttuu koskaan. Voit joko kestää tai erota..voimia sinulle mitä tahansa teet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla koko raskauden ajan oireillut väsymys enteili synnytyksen jälkeistä masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän raskausaika ole vielä mitään. Vauvan ja lapsen kanssahan sitä pitäisi kestää. Ja siinä on kiinni koko elämän. Kun lapsi tulee, siinä menettää koko oman elämänsä, joten se vaatii vanhemmilta paljon. En tiedä, mitä mies oikein kuvitteli.
Tässä on koko asian ydin. Siis: raskausaika on vielä helppoa verrattuna siihen, kun vauva on sylissänne. Useimmille uusille vanhemmille tämä tulee yllätyksenä. Vauva on siinä ja häntä pitää hoitaa, ellette hommaa hoitajaa jostain muualta. 24/7. Useimmat miehet jatkavat entistä elämäänsä, eli käyvät töissä ja harrastavat sen jälkeen. Useimmat miehet jopa lisäävät töitään vauvantulon jälkeen. Moni myös lisää harrastuksiaan.
Useimmat naiset taas olettavat, että mies tulee hoitamaan vauvaa ma-pe klo 16:05 alkaen. Kun mies klo 16:09 heittäityy sohvalle voileipien kanssa, moni nainen kokee vihantunteita. Tässä vaiheessa alkavat miehen puheet siitä, "kun minulla ei ole tissejä", "kun minua ällöttää kakkavaipanvaihto", "kun minun kanssani vauva ei tunnu tyyntyvän".
Ap, jos sinua väsyttää nyt, niin sinua väsyttää vielä enemmän sitten kun vauva on syntynyt. Vauvanhoito on niin raskasta. Lisäksi sinua väsyttää pulmat miehen kanssa. Jos pulmia on jo nyt raskausaikana, niin pulmia on vielä 10 x enemmän sitten kun vauva on syntynyt.
Itse olen pulmani mieheen ja lapsiin liittyen hoitanut siten, että mä hoidan kodin ja lapset, mies hoitaa kaikki laskut. Eipä tarvi miehen tekemättömyyksistä enää mieltään pahoittaa. Kätevää :)
Tiedän että lapsen synnyttyä tilanne voi olla vielä väsyttävämpi. Siksi olenkin miettinyt olisiko helpoin vain hakea avioeroa jo nyt, selväisinkö vähemmällä yksihuoltajana. Ap.
Älä avioeroile nyt, anna miehelle kuitenkin mahdollisuus. Koita kuitenkin sopia miehesi kanssa (vaikka ihan kirjallisesti), miten jaatte vauvanhoidon ja kodin hoidon. Ja minä iltoina sinä harrastat/saat omaa aikaa ja mitkä taas on miehen vapaaillat. Muutoin käy niin, että hoidat vauvan ja kodin yksin ja mies harrastaa illat yksin.
Voit vaikka sopia, että ma ja ke illat mies voi harrastaa ja ti ja to illat harrastat sinä. Se jonka harrastuspäivä ei ole, tekee ruoan. Ja ruoka on muuta kuin nakit ja ranut mikrossa. Viikonloppuisin siivoatte vaikka su klo 10 YHDESSÄ. Sopikaa, että mies tulee töistä joka iltapäivä klo 16:15. Jos aikoo olla pidempään, joutuu ilmottaan sulle ennen klo 14. Ylityöt poistaa sitten miehen seuraavan harrastusillan, jolloin se siirtyy mieheltä SULLE.
Jos joku kutsuu mua tiukkapipoksi niin kutsukoon. Kahdesta aviomiehestä kun havainnot on ja ne on ollu varsin samoja, niin muuta kokemusta mulla ei ole.
T. se kelle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama exän kanssa. Mies haaveili, miten söpöä olisi pussailla isoa massuani ja syöttää minulle ranskanperunoita mansikkahillolla ! Totuus olikin ruma: Vatsani repesi täyteen violetteja raskausarpia eikä mies kyennyt koskemaan siihen pussailusta puhumattakaan, jatkuva nukkumiseni ja vessassa ravaamiseni ärsytti, kun mieleni alkoi tehdä myöhään illalla suklaajäätelöä miehelle oli liian vaikeaa hakea sitä läheiseltä huoltsikalta, mutta haki sitten lopulta kun ähisin kenkiä jalkaan että "anna olla, haen itte".
Keskusteluista ei tullut mitään, meni riitelyksi. Mies osasi hokea vain, ettei hän ollut odottanut tälläistä" ! Mitä muuta sitten, saippusarjojen shampanjaa siemailevan ja korkkareilla sipsuttelevan kiiltokuva-odottajanko?!
Emmekä olleet mikään teinipari, mies oli 25 ja minä 23, olimme seurustelleet kuusi vuotta joista asuneet yhdessä kolme.
Synnytyksessä mies pyörtyi ja kertoi jälkeenpäin kaikille "miten hiton oksettavaa se on", mies myös kyseli pojasta että "ei kai se jää tuon näköiseksi?" mistä suutuin, sillä minusta tämä oli ihana pieni vauveli!
Ero tuli 3kk synnytyksestä, mies ei hoitanut poikaa muuten kuin kanniskelemalla (niin kauan kuin tämä ei itkenyt) joten tunsin itseni yh;ksi jo ennen eroa. Ei ole sanoja kuvaamaan, miten pettyneeksi ja petetyksi tunsin itseni...
MIEHET!
Lapsena piti mennä tekemään lapsi lapsen kanssa.
Miten meni noin niinkun omasta mielestä? Kumppanin valinta ja kaikki muukin, oliko vauvakuume?
Vierailija kirjoitti:
Eihän raskausaika ole vielä mitään. Vauvan ja lapsen kanssahan sitä pitäisi kestää. Ja siinä on kiinni koko elämän. Kun lapsi tulee, siinä menettää koko oman elämänsä, joten se vaatii vanhemmilta paljon. En tiedä, mitä mies oikein kuvitteli.
Mies kuvitteli saavansa pelata pleikkaa ja kitata kaljaa tai mikä on hänen mielestään nyt onkaan kivaa. Älkää ikinä aliarvioiko monien miesten taipumusta mennä siitä, mistä aita on matalin.
Vastuuntuntoinen mies on edelleen kovin harvinainen tapaus. Toivottavasti ap:n tilanne selkiytyy. Muista: Ei lupauksia, vain tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on näitä skumppa-selfie-brunssi-irtoripsi-hiuslisäke-pissiksiä, jotka ovat aina saaneet kaiken valmiina ja mitään vastuuta ei ole koskaan joutunut mistään kantamaan.
Eikä mitään oikeita vastoinkäymisiä elämässään.
Toivottavasti päätyy yyhooksi.
Taisit kuvailla lähinnä ap:n miehen 🙄
Olen todella samassa tilanteessa. Laskettu aika toukokuun alussa. Mies alkoi plussan jälkeen olla poissa viikonloput, muutenkin on paljon töissä. Mitään empatiaa ei heru, sain hoitaa ruokaostokset jopa pahimman pahoinvoinnin aikana kun jouduin miettimään etten vain oksenna kaupassa. Myös nyt kun on liitoskipuja ja vaikea edes kantaa kauppakasseja, miestä ei näy ei kuulu. Hänellä muuta tärkeämpää kuten imuroida kotona tai mitä ikinä. Kaupoissa ei ymmärrä miksen jaksa kävellä tuntikausia. Kommentit todella samanlaisia että mitä valitan, miksen nauti raskaudesta jne. Me koemme samoja tunteita kun raskausaikana eronneet ja nauttimiselle ei yksinkertaisesti jää tilaa! En ole saanut itse ratkaistua asiaa mitenkään vielä; nukun öisin n. 3 tuntia ja itken toiset kolme. Tuntuu, että miehestä on varmasti tulossa lisää pettymyksiä ja koska kestän niitä jo nyt huonosti niin vauvan synnyttyä varmaan vielä huonommin. Toivotan jaksamista, mieti omaa parastasi, se on vauvankin paras.
Naisen ei koskaan kannata tehdä lasta muuta kuin sillä ajatuksella, että joutuu ehkä hoitamaan sen yksin. Mies voi muuttaa mielensä koska tahansa.
Jos ap on jo koittanut kaikki järkevän keskustelun reitit, niin sitten sanoisin, että vedä oikein kunnon pultit sille äijälle. Hämmästyttävän moni mies uskoo oikein kunnon sulkeisia, vaikkei pyynnöille korvaansa lotkauta. Ilmeisesti tämä perustuu siihen, että miesten maailmassa ei todellakaan katsella sellaista perseilyä mitä miehet sitten harrastavat heikommiksi arvelemiaan naisia kohtaan.
Usein puhutaan naisten lapsettomuudesta ja siitä, miten naisten pitää muuttaa vaikka ja mitä, mutta esimerkiksi se, että kyllä MIEHENKIN elämäntapavalinnat vaikuttavat, esim. https://felicitas.mehilainen.fi/lapsettomuus/tietoa-lapsettomuudesta/mi… ->sit jos nainen tsemppaa ja on kunnolla, ei mies koe lapsettomuutta elämäntavoista johtuvana haasteena.
ÄH, väärä välilehti auki keskusteluissa... sori.
Mites se tolleen romahti? Käske sen mennä terapiaan. Eikö mitään enteitä ollut ilmassa, vaikka monta vuotta olitte kimpassa?
.....Emmekä olleet mikään teinipari, mies oli 25 ja minä 23, olimme seurustelleet kuusi vuotta joista asuneet yhdessä kolme.....
Heh, no ei tuossa iässä vielä tiedä elämästä mitään, ei kannata ensimmäiseksi lapsia pusata vielä kaksikymppisenä, varmaan äijää kiinnosti enemmän autossa olevat vanteet, kun joku sinappikone....