Lue keskustelun säännöt.
Ehdotin miehelle, että ottaisi vastuun lasten harrastetavaroista
02.01.2018 |
ja niiden hankinnasta. Siis luistimet, jalkapllovarusteet, sukset jne. Mies oli heti, että joo, totta kai! Kerro vaan mitä ostaa ja minkäkokoista ja koska tarvitaan niin kyllä hän hoitaa. Just...
Mulla kilahti: yritän tässä kovasti päästä eroon projektipäällikön roolista (minkä mies kyllä tietää, juuri siitä keskustelimme), mutta ilmeisesti puolison aivokapasiteetti ei todellakaan ymmärrä mitä vastuulla tarkoitetaan. Onko muilla tällaista?
Kommentit (222)
Akat ei koskaan pysy aiheessa. Rasittavaa!!
Ulkopuolisena sanon että hyvät ja välittävät vanhemmat kuskaa, autolla on helppo ja kiva mennä.
Sitten on nämä huonot laiskimus vanhemmat jotka voi pitää lärvinsä kiinni. Ei se oma lapsi paljoa kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin mies just tollenen, ei halua tai kykene itse selvittämään mitä lapset tarvitsee milloinkin. On se ihme ettei mitään vaivaa haluta nähdä. MUTKU SÄ OOT TEHNYT TÄTÄ NIIN KAUAN, SÄ OSAA PAREMMIN on hänen syynsä. Just just.
Kyllä nuo yksin kulkevat itsenäiset lapset kärsii, kun muiden vanhemmat välittää mutta itse saa kulkea yksin.
Täällä sitten mammat kehuu kuinka itsenäinen lapsi on vaikka totuus on että on pakko olla, kun vanhemmat on pata laiskoja ja lapsi ei kiinnosta.
Itseäni ärsyttää nuo kommentit siitä, että miksi olette valinneet saamattoman miehen. Kun me vuosia sitten mieheni kanssa tavattiin, hän korjasi autoani, tiskasi kämpilläni ja vei roskat ennen kuin tulin töistä, jotta päästiin reissuun nopeammin. Hän remontoi kotiaan ja siivosi viikoittain. Sanoi, että tykkää siitä, että on siistiä.
Nyt meillä on kaksi autoa odottaneet korjausta pari kuukautta, viisi roskapussia on ulko-oven vieressä, pyykit lojuu lattialla ja kaiken maailman pikku rempat jää hoitamatta. Ei minulle silti ole ensimmäinen vaihtoehto jättää mies ja erota. Ei se mitään ratkaise. En myöskään vaadi tekemään minun tavallani, olen kokeillut kiittää avusta, jättää itse kaiken tekemättä, muistuttaa rauhallisesti, mutta muutosta parempaan ei näy.
Ja siis sotkuista on siksi, että olen yrittänyt katsoa, milloin hänen mielestään on tarpeen nykyään siivota. Oikea vastaus tuntuu olevan ei koskaan. Teen osani kotitöistä, mutta en pyri tekemään kaikkea.
Kun keskustelemme, hän ymmärtää, ettei ole soveliasta jättää kaikkea minun hoidettavakseen, mutta silti, kun hän lupaa, että imuroi huomenna, niin viikon päästä kysyessäni asiasta saattaa kiukustua. Hän on siis vain lakannut kiinnostumasta mistään. Huolehtii vain itsestään ja omista jutuistaan minimimäärän. En minä voi heittäytyä samanlaiseen edesvastuuttomaan tilaan, meillä on kaksi alle kolmevuotiasta lasta.
Vierailija kirjoitti:
Akat ei koskaan pysy aiheessa. Rasittavaa!!
Ulkopuolisena sanon että hyvät ja välittävät vanhemmat kuskaa, autolla on helppo ja kiva mennä.
Sitten on nämä huonot laiskimus vanhemmat jotka voi pitää lärvinsä kiinni. Ei se oma lapsi paljoa kiinnosta.
Hyvät ja välittävät vanhemmat opettaa lapsille, että koko ajan ei voi helppoa ja kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos meidän lapset olisivat aloittaneet harrastukset vasta, kun pääsevät itse kulkemaan, niin ne pitäisi aloittaa vasta mopokortin saatuaan. Esim jalkapalloa vois olla vaikea aloittaa tuon ikäisenä. Kaikkialla ei ole julkisia kulkuneuvoja. Eli ollaan aina oltu valmiina kuskaamaan, eikä se ole haitannut. Mun mies on vähän samanlainen lasten asioissa. Mä olen suosiolla ottanut päävastuun. Toki menee lasten kanssa ostamaan välineitä jos tarvis.
Vierailija kirjoitti:
Eli oisko parempi, että menis vaan ostaan mitä sattuu? Sitten ois vääränlaiset sukset ja liian pienet monot.
Olet selvästi aikaisemmin ominut tuon tehtävän niin selkeästi ettei hän tiedä lähtökohtia. Hänhän vain tavallaan haluaa perehdytyksen uuteen tehtävään, todennäköisesti jatkossa osaa sitten toimia itsenäisemmin.
Eli ei osaa katsoa minkäkokoiset kakaran vanhat monot ja luistimet on, ja päätellä siitä että jos ne on pienet niin isomma pitää ostaa. Sillä on varmaan itselläänkin ollut joskus luistimet ja sukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me sovittiin YHDESSÄ miehen kanssa muutama vuosi sitten että hän hoitaa YHTEISET laskut YHTEISELTÄ taloustililtä. Itse olin hoitanut ne siinä vaiheessa kymmenisen vuotta. Molemmilla on siis käyttöoikeus tiliin ja netti tunnukset...
Yhteisiin laskuihin siis kuuluu asumismenot ja keskimääräinen hinta kuukauden ruoka yms ostoksin...Arvatkaapas kuin kävi?
Tulin kertomaan miten kävi..
Taustaa vielä sen verran että ukko tekee suurimman osan kotitöistä ja on muutekin hyvä tyyppi. Ei juo, polta tai ole väkivaltainen. Emme riitele huutamalla emmekä pidä mykkäkoulua.
Käymme töissä molemmat ja palkkakin on suht sama...
Ihan ensiksi näytin ja kerroin hälle taloustilin salat, eli mitkä laskut tulee e-laskuina yms...
Kaupassa käydään molemmat ja ruokaa ostetaan suurin piirtein saman verran....
Ekat pari kk meni ihan ok, ei ollut kuin vuokra ja kotivakuutus. Älysipä myös laskea sähkölaskun osuuden tilin saldosta "pois" (tulee 3kk välein).
Kolmantena kuukautena maksoi vuokran pari pv myöhässä, sähkölaskun vasta kuun lopulla vaikka eräpv oli kuun alussa.
Neljäs kuu: maksoi vuokran kuun puolessa välissä, ja kävi ostamassa kaapit täyteen kuivatavaroita, wcpaperia ja talouspaperia, sekä "päivitti" telkkarin ts. osti isomman ja kalliimman. Unohti jättää saldolle sähkölaskun osuuden...
Viides kuu: vuokra kuun lopussa, vuokraisäntä jo hieman hermostui :-\
Tässä vaiheessa puhalsin pelin poikki ja otin talousvastuun itselleni...
Eli ukko ei millään pysynyt eräpäivissä eikä välittänyt että sähkölasku tulee 3 kuun välein joten fiksua on pitää yhden kuun osuus aina tilillä...
Enkä voinut ymmärtää tuota paperin, jauhojen yms hamstrausta.
Saati isomman telkkarin ostoa ILMAN etukäteen puhumatta...
En siis voinut ottaa enää riskiä siitä että maksut pysyvät ajan tasalla...
Lapsia meillä ei ole, eikä tule... Valitettavasti ja näemmä myös onneksi...
Joten minä hoidan laskut ja ukko enimmät kotityöt..
Tuon kokeilun aikana minä muuten tein enempi kotihommia
Ja lapset taas häviää että äiti pääsee näpäyttelemään. Seisovat unohtuneina harrastuspaikoissa kun isä ei muista hakea ja äitin erinomaisuusego pullistuu päästä ulos "mähän arvasin ettei se muista, kjäh kjäh"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 7/8 vuotiaana kans niitä lapsia, jotka joutuivat itse itsensä hoitamaan harrastuksiinsa. Ja kyllä aina ajoissa olin jalisharkoissa ja varusteetkin oli päällä. Peleihin jouduin aina itse kysymään kavereiden vanhemmilta kyytiä, kun omat eivät kuskanneet.
Kahden vuoden jälkeen,kun kaikkien muiden vanhemmat hoitivat omansa ja siinä sivussa minutkin, eikä omia kiinnostanut tippaakaan auttaa. Tunsin lopulta itseni todella arvottomaksi ja lopetin harrastuksen. En kestänyt olla se ainoa, jonka vanhemmat eivät kuskanneet. Hävetti aina pummia kyytiä. Häpeän yhä avun pyytämistä ja pidän itseäni täysin arvottomana.
On todellakin vanhempia, jotka ylpeilevät siitä, että heidän lapsensa käyvät omatoimisesti suihkussa ja pesulla jo kaksivuotiaana tai huolehtivat harrastuksissaan käymisen, harrastuskamppeitten huoltoa myöten jo eskarilaisena tai viimeistään 7-vuotiaana, ja samaan aikaan hallitsevat mennen tullen paikallisliikenteen aikataulut useamman liikennevälineen vaihtojen kanssa.
Minusta vain kuulostaa siltä, että ovat lapsia, joille aikuinen ei anna hoivaa ja huolehtimista, joka lapselle kuuluisi, koska lapsi on lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me sovittiin YHDESSÄ miehen kanssa muutama vuosi sitten että hän hoitaa YHTEISET laskut YHTEISELTÄ taloustililtä. Itse olin hoitanut ne siinä vaiheessa kymmenisen vuotta. Molemmilla on siis käyttöoikeus tiliin ja netti tunnukset...
Yhteisiin laskuihin siis kuuluu asumismenot ja keskimääräinen hinta kuukauden ruoka yms ostoksin...Arvatkaapas kuin kävi?
Tulin kertomaan miten kävi..
Taustaa vielä sen verran että ukko tekee suurimman osan kotitöistä ja on muutekin hyvä tyyppi. Ei juo, polta tai ole väkivaltainen. Emme riitele huutamalla emmekä pidä mykkäkoulua.
Käymme töissä molemmat ja palkkakin on suht sama...
Ihan ensiksi näytin ja kerroin hälle taloustilin salat, eli mitkä laskut tulee e-laskuina yms...
Kaupassa käydään molemmat ja ruokaa ostetaan suurin piirtein saman verran....Ekat pari kk meni ihan ok, ei ollut kuin vuokra ja kotivakuutus. Älysipä myös laskea sähkölaskun osuuden tilin saldosta "pois" (tulee 3kk välein).
Kolmantena kuukautena maksoi vuokran pari pv myöhässä, sähkölaskun vasta kuun lopulla vaikka eräpv oli kuun alussa.
Neljäs kuu: maksoi vuokran kuun puolessa välissä, ja kävi ostamassa kaapit täyteen kuivatavaroita, wcpaperia ja talouspaperia, sekä "päivitti" telkkarin ts. osti isomman ja kalliimman. Unohti jättää saldolle sähkölaskun osuuden...
Viides kuu: vuokra kuun lopussa, vuokraisäntä jo hieman hermostui :-\
Tässä vaiheessa puhalsin pelin poikki ja otin talousvastuun itselleni...
Eli ukko ei millään pysynyt eräpäivissä eikä välittänyt että sähkölasku tulee 3 kuun välein joten fiksua on pitää yhden kuun osuus aina tilillä...
Enkä voinut ymmärtää tuota paperin, jauhojen yms hamstrausta.
Saati isomman telkkarin ostoa ILMAN etukäteen puhumatta...En siis voinut ottaa enää riskiä siitä että maksut pysyvät ajan tasalla...
Lapsia meillä ei ole, eikä tule... Valitettavasti ja näemmä myös onneksi...
Joten minä hoidan laskut ja ukko enimmät kotityöt..
Tuon kokeilun aikana minä muuten tein enempi kotihommia
Sennvrean vielä
Omat laskunsa, puhelin ja pari lehteä, on vissiin hoitanut kun ei ainakaan mitään perintä tms laskuja ole postissa näkynyt...
Mitään selitystä ei osannut sanoa hamstraukselle kuin että halvalla sai niin aatteli ostaa.
Samoin telkkarista...
646
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaan kilahdit mielestäni. Me naiset helposti valitamme jos joudumme olemaan vastuussa "kaikesta", sitten oikeasti kuitenkin halumme pitää kaikki langat omissa käsissämme. Meillä kun mies on ottanut enempi vastuuta, tekee minusta kaiken väärin :D
Oikeasti, jos mies ostaisi omasta päästään varusteita, olisitteko siihen tyytyväisiä, sinä ja lapset? Minusta miehesi kuulostaa reippaalta, kun heti lupasi hoitaa asian. Helppoa sinulle, nyt vaan kerrot miehelle tarkasti mitä tarvitaan, ja hän on luvannut hoitaa asian. Kadehdittavan helppoa monen laiskalassen vaimon mielestä!
Saisit olla kiitollinen jos sulla vielä mies on. Kukaan terve ja normaali mies ei jaksa tuommosta kontrolleria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turhaan kilahdit mielestäni. Me naiset helposti valitamme jos joudumme olemaan vastuussa "kaikesta", sitten oikeasti kuitenkin halumme pitää kaikki langat omissa käsissämme. Meillä kun mies on ottanut enempi vastuuta, tekee minusta kaiken väärin :D
Oikeasti, jos mies ostaisi omasta päästään varusteita, olisitteko siihen tyytyväisiä, sinä ja lapset? Minusta miehesi kuulostaa reippaalta, kun heti lupasi hoitaa asian. Helppoa sinulle, nyt vaan kerrot miehelle tarkasti mitä tarvitaan, ja hän on luvannut hoitaa asian. Kadehdittavan helppoa monen laiskalassen vaimon mielestä!
Kun se nyt ei ole niin helppoa... Ensin pitää kaivaa viime vuotiset ja kummin-kaimalta saadut ja sovitella. Sitten tiedetään mitä tarvitaan. Kun uudet on hankittu (osa ehkä käytettynä riippuen kuinka paljon menee uusiksi), vanhoista pitää hankkiutua eroon. Mieluiten myymällä niin on enempi varaa panostaa uusiin. Jne. Ja tähän turha sanoa, että miksei vaan lahjoita ja käy hakemassa kaupasta uusia: harvalla perheellä on rahaa rajattomasti. Jne...
Vierailija kirjoitti:
Turhaan kilahdit mielestäni. Me naiset helposti valitamme jos joudumme olemaan vastuussa "kaikesta", sitten oikeasti kuitenkin halumme pitää kaikki langat omissa käsissämme. Meillä kun mies on ottanut enempi vastuuta, tekee minusta kaiken väärin :D
Oikeasti, jos mies ostaisi omasta päästään varusteita, olisitteko siihen tyytyväisiä, sinä ja lapset? Minusta miehesi kuulostaa reippaalta, kun heti lupasi hoitaa asian. Helppoa sinulle, nyt vaan kerrot miehelle tarkasti mitä tarvitaan, ja hän on luvannut hoitaa asian. Kadehdittavan helppoa monen laiskalassen vaimon mielestä!
Höpsis, jokainen normaaliälyinen mies osaa ostaa lapsille urheiluvarusteet siinä missä naisetkin osaavat. Meillä minä hoidan kaikki tytön harrastukseen liittyvät jutut ja mies hoitaa pojan.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ärsyttää nuo kommentit siitä, että miksi olette valinneet saamattoman miehen. Kun me vuosia sitten mieheni kanssa tavattiin, hän korjasi autoani, tiskasi kämpilläni ja vei roskat ennen kuin tulin töistä, jotta päästiin reissuun nopeammin. Hän remontoi kotiaan ja siivosi viikoittain. Sanoi, että tykkää siitä, että on siistiä.
Nyt meillä on kaksi autoa odottaneet korjausta pari kuukautta, viisi roskapussia on ulko-oven vieressä, pyykit lojuu lattialla ja kaiken maailman pikku rempat jää hoitamatta. Ei minulle silti ole ensimmäinen vaihtoehto jättää mies ja erota. Ei se mitään ratkaise. En myöskään vaadi tekemään minun tavallani, olen kokeillut kiittää avusta, jättää itse kaiken tekemättä, muistuttaa rauhallisesti, mutta muutosta parempaan ei näy.
Ja siis sotkuista on siksi, että olen yrittänyt katsoa, milloin hänen mielestään on tarpeen nykyään siivota. Oikea vastaus tuntuu olevan ei koskaan. Teen osani kotitöistä, mutta en pyri tekemään kaikkea.
Kun keskustelemme, hän ymmärtää, ettei ole soveliasta jättää kaikkea minun hoidettavakseen, mutta silti, kun hän lupaa, että imuroi huomenna, niin viikon päästä kysyessäni asiasta saattaa kiukustua. Hän on siis vain lakannut kiinnostumasta mistään. Huolehtii vain itsestään ja omista jutuistaan minimimäärän. En minä voi heittäytyä samanlaiseen edesvastuuttomaan tilaan, meillä on kaksi alle kolmevuotiasta lasta.
Sun mies ei ole onnellinen. Se haluaisi takaisin poikamieskämppäänsä ja poikamieselämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaan kilahdit mielestäni. Me naiset helposti valitamme jos joudumme olemaan vastuussa "kaikesta", sitten oikeasti kuitenkin halumme pitää kaikki langat omissa käsissämme. Meillä kun mies on ottanut enempi vastuuta, tekee minusta kaiken väärin :D
Oikeasti, jos mies ostaisi omasta päästään varusteita, olisitteko siihen tyytyväisiä, sinä ja lapset? Minusta miehesi kuulostaa reippaalta, kun heti lupasi hoitaa asian. Helppoa sinulle, nyt vaan kerrot miehelle tarkasti mitä tarvitaan, ja hän on luvannut hoitaa asian. Kadehdittavan helppoa monen laiskalassen vaimon mielestä!
Kun se nyt ei ole niin helppoa... Ensin pitää kaivaa viime vuotiset ja kummin-kaimalta saadut ja sovitella. Sitten tiedetään mitä tarvitaan. Kun uudet on hankittu (osa ehkä käytettynä riippuen kuinka paljon menee uusiksi), vanhoista pitää hankkiutua eroon. Mieluiten myymällä niin on enempi varaa panostaa uusiin. Jne. Ja tähän turha sanoa, että miksei vaan lahjoita ja käy hakemassa kaupasta uusia: harvalla perheellä on rahaa rajattomasti. Jne...
Joo. Tähän kokonaisuuteen liittyy meillä ainakin se, että erilaisia varusteita on juuri sisarusten vanhoja ja serkkujen vanhoja. Ensiksi muistellaan mitä meillä on, sit ne pitää hakea/etsiä varastosta ja sovittaa. Jos löytyy sopivat niin katsotaan tarvitsevatko huoltoa (esim luistinten teroitus tai vaikka uudet nauhat) ja tehdään se huolto. Sitten otetaan selvää hinnoista ja mahdollisista alennusmyynneistä, joista hankitaan puuttuvat varusteet. Lopulta talvi on niin lyhyt, että hyvin vähälle käytölle jääneet tavarat taas pakataan pois.
Suksissa ja monoissa pitää vielä varmistaa sopiiko mono ja side yhteen. Suksia ja monoja, kun meillä on kasa ja kaikissa ei ole samaa sidettä. Lasten jalat ja pituus kasvavat eri suhteessa, joten välillä löytyisi jalkaan sopivat sukset ja monot, mutta ne eivät sovi keskenään yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies soitti vuoden joka ikinen tiistai, että monelta se lapsen tiistain harrastus alkoikaan...
Se kuskaus kun oli uskottu hänelle. Joka toinen kerta ajoi paikan ohi ja lapset takapenkiltä sitten hihkuivat, että käänny. Kaksi kertaa toi lapsen kotiin ja kolme kertaa unohti hakea.
Tällainen käytös ennakoi aika vahvasti nuorena alkavaa dementiaa tai sitten erittäin pahaa univajetta. Ei ole normaalia ja mies voi olla hengenvaarallinen muulle liikenteelle sekä ajaa kolarin lapset kyydissä.
Opettakaa ne miehet käyttämään älypuhelimen kalenteria, ja muistutukset päälle. Lakatkaa olemasta sihteerejä. On sellaisia perhesovelluksia olemassa, jossa kaikille näkyy sama kalenteri.
Onnittelut sinulle siitä, että lapsesi ovat noin itsenäisiä. Itse olin hajamielinen lapsi joka oppi kellon vasta 10 vuotiaana. Onneksi oma harrastukseni oli aina koululla koulun jälkeen, tai ÄITI SOITTI JA MUISTUTTI.
Jos he eivät siihen jo kykene, opettakaa lastenne isät toimimaan aikuismaisesti. Eron jälkeen kahdestaan isän kanssa oli aina hukassa ja turvaton olo. Ei aikuista neuvomassa.