Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaksosten kanssa kaiken " pitäisi" aina olla niin vaikeaa ja rankkaa?
13.04.2006 |
Miksi ihmeessä oletus on aina se, että kaksosten vanhempien elämä on suurinpiirtein helvettiä? Ja sitten taas toiset syyttelee " supermammoiksi" .
Itselleni on sanottu vaikka kuinka kummallisia kommentteja kun olen kaksosteni kanssa ollut liikenteessä. Pahimmin jääneet mieleen
- Kyllä tuossa parisuhde kärsii
- Viitsisiks sä olla kaksosten kanssa, mä en ainakaan (myyjä toiselle)
Täsmennykseksi, en siis väitä, etteikö kaksosten kanssa voisi olla todella rankkaa, mutta väitän, että se VOI OLLA myös helppoa. Aivan kuten " yksösenkin" kohdalla..kaikki riippuu lapsesta/lapsista.
Kommentit (32)
Eiköhän jokainen tuplien äiti saa osansa tuosta.
*10*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua se todella häiritsee, etenkin turistit ovat ihan liian kiinnostuneita.
Itseasiassa suhtaudun koko kaksoshössötykseen nykyään aika neutraalisti. Aikuisten kommentteihin en läheskään aina edes reagoi, lapsille toki vastaan kysymyksiin. Toisaalta mulle nyt on muutenkin ollut aina aika sama, mitä muut musta ajattelevat. Kannattaisi varmaan opetella sinunkin, jos vaikka elämä hieman helpottaisi...
Eikä tää vauva-aika mitään ylirankkaa oo ollu.. Kun ei ollu aiempaa kokemusta vauvoista, niin on ollu ihan positiivisen " helppoo" Kun ei voi verrata kuin helpolla mahdollisesti yhden kanssa pääsis.. Tulipa sekava sepustus, toivottavasti näette mun pisteen.. =)
vauvan kanssa, sillä kahden kanssa ei ehdi kiinnittää huomiota jokaiseen inahdukseen ja pikkuasiaan. Eli ei ole niin huolestunut joka asiasta kuin yhden vauvan kanssa. Ja kun on koko ajan niin kiire ettei ehdi istua alas, ei ehdi edes miettiä, onko tämä nyt rankkaa vai ei...:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkään ei voi vetää johtopäätöstä, että jokaisen keskosen hoito on rankempaa kuin täysiaikaisen.
Kuitenkin syöminen on usein hitaampaa, usein voi olla lisäravinteita tai lääkitystä lisänä. Huoli kehityksestä on suurempi, erilaiset tutkimukset, kontrollit ja terapia ovat raskaita. Keskoset voivat olla herkempiä erilaisille äänille, valoille, esim. vaatteille, kylvylle.
Onneksi kuitenkin suurinosa kaksosista syntyy täysiaikaisna tai lähes.
Se oli myös rankkaa, kun en ollut koskaan pitänyt yhtäkään vauvaa sylissäni ja sitten niitä oli kaksi. En kyllä nää siinä mitään positiivista, että sain kaksi vauvaa kerralla, paljon mielummin olisin keskittynyt yhteen lapseen kerralla.
Ne, joilla on hyvin nukkuvat vauvat eivät tiedä sitä, millaista elämä on, kun lapset eivät nuku. Kun kävin monikkoryhmässä lasten ollessa pieniä ja toivoin saavani vertaistukea huonosti nukkuvien lasteni kanssa (eivät nukkuneet kuin pätkiä päivällä ja yöllä), toiset monikkoäidit sanoivat, etteivät ole koskaan kuulleet kaksosista jotka nukkuvat huonosti tai eriaikaan. Nyt kun nämä on 5-v tajuan, että ovan NIIN erilaisia, että ihan turhaan yritin heitä vauvana vääntää samaan muottiin =(.
Ikinä en ole sanonut kellekkään yhden lapsen äidille, että " sulla on helppoa, kun on vaan yksi" , mutta kun joskus sanoin että " olen aivan poikki" , niin vastaus oli usein " kyllä yhdenkin kanssa on rankkaa" . Siis, kaksosäiti ei saa koskaan marista, koska siitä tulee yhden lapsen äidille ilmeisesti riittämättömyyden tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmuudenvuoksi ap haluaa vielä korostaa, että kyse oli siis nimenomaan siitä, että kaksosten kanssa _voi_ olla helppoakin, ei missään nimessä siitä, etteikö pienten keskosten/ sairaiden tai huonosti nukkuvien vauvojen kanssa olisi oikeasti todella rankkaa..
ap
Kukaan ei ole varmasti sanonut, ettei kaksosten kanssa voisi olla rankkaa, on vain kerrottu, ettei näin välttämättä ole. Itse olisin ainakin mielelläni kuullut raskausaikana jotain muutakin kuin pelotteluita.
*10*
Vierailija:
Varmuudenvuoksi ap haluaa vielä korostaa, että kyse oli siis nimenomaan siitä, että kaksosten kanssa _voi_ olla helppoakin, ei missään nimessä siitä, etteikö pienten keskosten/ sairaiden tai huonosti nukkuvien vauvojen kanssa olisi oikeasti todella rankkaa..ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
imetys ei ihan mennyt nappiin, mutta muuten paketit nukkuivat 3h ja sitten syötiin ja taas nukuttiin, hiukan mahavaivojakin oli. Mutta autas armias kun hampaiden aika oli, tassa on nyt reilut puoli vuotta kuljettu miljoona kertaa yön aikana ees taas, yritetty nukkua milloin missäkin, monta unikoulua, äidin väsynyttä itkua aamuisin ja rukouksia että isä tulee pian töistä takaisin, kaikenlaisia pikku ongelmia alkoi tulla kiinteiden syömisen yhteydessä jne, stressiä äidille neuvolan puolelta jne. Olisi ihana sanoa, että helppoa ollut, mutta kyllä se vain niin on, että jos ei öisin eikä päivisin saa itse nukuttua, ei minkään lapsen hoito voi olla helppoa. Mua suorastaan välillä kiukuttaa kuunnella kun yhden lapsen vanhemmat korostavat miten heidän vauvansa ollut pienenä vaativa ja siiten seuraavaan hengenvetoon kuulee, kuina on 3kuisesta lähtien nukkunut 12h yöunet ja 3h päikkärit ja se on heidän mielestä vaativaa. Mä jaksisin vaikka miten päivät vaikka seisten jos sais nukuttua! Tai sitten yhden lapsen äidit jaksavat murehtia, että MITEN päin lapset nukkuvat tai jos sitten pyörivät sängyssä niin sitä jauhavat kun se meidän Milla ei sitten pysy selällään....arghh! mä olisin onnellinen vaikka nukkuisivat ihan miten vain kunhan nukkuisivat. kuten joku tokaisi, ei kaksosten äitinä jaksa ja ehdi kiinnittään joka ikiseen asiaan huomioita, ja oikeasti, onko ne niin vakavaia juttua? Tietenkin muksahdukset jne ovat asia erikseen....rakastan lapsiani yli kaiken, ovat ihania, mutta enpä tiennyt 2viikon äitiyden jälkeen, että vuoden päästä olo on näin yliajettu :)
ap