Miksi kaksosten kanssa kaiken " pitäisi" aina olla niin vaikeaa ja rankkaa?
Miksi ihmeessä oletus on aina se, että kaksosten vanhempien elämä on suurinpiirtein helvettiä? Ja sitten taas toiset syyttelee " supermammoiksi" .
Itselleni on sanottu vaikka kuinka kummallisia kommentteja kun olen kaksosteni kanssa ollut liikenteessä. Pahimmin jääneet mieleen
- Kyllä tuossa parisuhde kärsii
- Viitsisiks sä olla kaksosten kanssa, mä en ainakaan (myyjä toiselle)
Täsmennykseksi, en siis väitä, etteikö kaksosten kanssa voisi olla todella rankkaa, mutta väitän, että se VOI OLLA myös helppoa. Aivan kuten " yksösenkin" kohdalla..kaikki riippuu lapsesta/lapsista.
Kommentit (32)
Aina näihin ilkeilijöihin törmää, mutta on niitä ihastelijoitakin.
Se on suuri siunaus, kun on saanut kaksoset. Päivääkään en antaisi pois, vaikka välillä on rankkaakin ollut, mutta voi olla yksönenkin jonka kanssa on jopa rankempaa kuin kaksosten kanssa.
terv. kaksosten äiti
Eli yhden lapsen vanhempi voi epäillä että kaksosten äideillä on tosi rankaa. Joku kolmosten äiti luultavasti epäilee että kaksosten kanssa olis sentään vielä helppoa... : ) Ihminen on semmoinen venyväinen kapistus, että täällä on ihan turha vertailla sädekehiä.
-poika
-kaksoset
-kaksi lasta
-kaksi poikaa
-sairas lapsi
-murrosikäinen
-kuollut lapsi
-keskenmeno
miksi kaiken pitäisi (muka) olla niin vaikeaa
Ne on ' vain' kaksi lasta, ei mitään ydinfysiikkaa.
Hyvä vihje: Älä mene huutelemaan tällaista monikkopuolelle, saat vihat niskaasi aivan automaattisesti, vaikket olisi kenenkään muiden kokemuksia vähätellytkään. Riittää, että toteat, ettei teillä ollut niin rankkaa ja jo löytyy taustailijoitakin huutelemaan vaikka mitä solvauksia, kun et ymmärrä...
Meillä on pieni asunto. Oltiin ajateltu, että kyllähän tässä mahtuu hyvin olemaan yhden vauvan kanssa kuitenkin, ja parin vuoden päästä - ennen kuin mietitään toista lasta - voidaan sitten muuttaa tilavempaan paikkaan. Toistaiseksi muutto ei ole oikein mahdollinen. Nyt olen täällä mittanauhan kanssa ihmetellyt, että eihän tänne oikein minnekään saisi hyvin mahtumaan edes kahta pinnasänkyä, ja muutenkin tulee sitten kerralla kahden vauvan tarvikkeet. Missä me pidetään kaksosrattaita?
Samoin mulla ei ole mitään kokemusta vauvoista. En mitenkään ajattele, että kaksosten kanssa tulee olemaan automaattisesti vaikeampaa, kuin jos olisi kaksi eri ikäistä lasta,
mutta
mulla ei koskaan tule olemaan tilaisuutta totutella vauvanhoitoon ja niihin perusjuttuihin sen yhden vauvan kanssa ensin. En tiedä, onko tuo nyt niin iso asia, mutta ainakin se on ero siihen, kuin jos saisi eri aikaan kaksi lasta.
Vaan mä olen kyllä ihan innoissani silti, ja olen varma, että kyllä se jotenkin hyvin menee kuitenkin, kun muutkin on ennen mua pärjänneet :)
Mutta kyllä se rutiini tosi pian muodostuu, kun niitä vauvoja hoitelet. Suuret onnittelut teille!
ap
omat kaksoseni nukkuivat 6kk samassa sängyssä ja olisivat pitempäänkin mahtuneet, mutta toinen oli niin kova pyörimään, että oli pakko hommata toinen sänky
" Monet tuplamammat tekevät monikoista paljon erikoisempaa kuin se todellisuudessa on."
Nythän on kuule juttu niin, että MUUT IHMISET tekevät monikoista paljon erikoisempaa, kuin se todellisuudessa on!!!!!!! Helvetti, ei yhtä kauppareissua saa tehdä rauhassa, kun on niin helvetin ihmeellistä " KATSOKAA KAKSI VAUVAA!" , " TULE LIISA KATSOMAAN KAKSI VAUVAA!" . Udellaan ummet ja lammet ja " voivoi kyllä teillä varmaan on rankkaa kahden vauvan kanssa" . Meitä on pahimmillaan seurattu kaupassa, osoitellaan, supistaan ja jopa huudellaan. Ja jumalauta nää on " vaan" kaksoset.
omat kaksoseni nukkuivat 6kk samassa sängyssä ja olisivat pitempäänkin mahtuneet, mutta toinen oli niin kova pyörimään, että oli pakko hommata toinen sänky
Olisi kätevää. Ja kyllähän meidänkin viereen, meidän sänkyyn, mahtuisi vauva, jos se tuntuu sopivalta sitten. En oikein osaa näin etukäteen ajatella...
törkeimmät kommentit ovat olleet, että tulivatko ihan luomusti vai hoidoilla! Onko joltakin yksösen äidiltä sellaista kysytty?
Jokainen jolla jollakin tutulla on kaksoset tulee juttelemaan. Kaupassa tuijotetaan kuin kummajaista, mutta kukaan ei tarjoudu auttamaan, kun yrittää pukata kaksostenrattaita ovesta ulos.
Juuh, kyllähän sitä aika paljon töllistelyä, sipinää ja outoja kysymyksiä sai osakseen, silloin kun muksut oli ihan vauvoja..mutta aikaa myöden se sitten laantuu...
Hyvä varautua siihenkin, että vauvat tarvitsevat omat sängyt(vaikka äitiyspakkauslaatikoista). Meillä eivät nimittäin nukkuneet samassa sängyssä kuin pari yötä, häiritsivät selvästi toisiaan " narinoillaan" . Omissa sängyissä nukkuivat paljon paremmin.
Me nukuttiin kaikki neljä samassa rivissä niin kauan kun mahduttiin. Meillä kans pieni kämppä, pikkuvauvojen kanssa mahduttiin hyvin...ja saatiin ne 2 pinnistäkin tungettua sinne nurkkiin.
Ala kuitenkin vakavasti harkita muuttoa vähitellen ...nimittäin sitten kun on leluja lattiat täynnä, 2 sitteriä, 2 syöttötuolia, kahden vauvan maitorättejä ja vaatteita + 2 univelkaista ylistressattua vanhempaa niin tulee ahdasta.
: )
Ihanaa odotusta & paljon onnea!
En ole kokenut kaksosten äitinä olemista yhtään sen rankempana kuin muidenkaan lasteni äitinä olemista (niitä on neljä) :-) Itse asiassa ei se ole minusta rankkaa ollut ollenkaan. Ehkä hankalaa joskus, väsyttävääkin, mutta kaiken kaikkiaan hyvin antoisaa, mielenkiintoista, haasteellista, mukavaa ja ihanaa :-) t. Maxi-Tupla
Ja tuosta kaksosten tuijottelusta. Tottakai ne aiheuttaa kiinnostusta, mutta ei kai se nyt noin häiritsevää ole. Tuo on asioita, jotka tosiaan helpottavat lapsien kasvaessa. Ja kuten nämä tällaiset ketjutkin kertovat, niin monikkoäidit usein korostavat sitä, miten rankkaa heillä on ollut. Täytyy kyllä myöntää, että tämä taitaa olla enemmänkin äitiyteen kuin kaksosiin liittyvä piirre... Kuka sen kirkkaimman kruunun tällä kertaa saakaan...?:)
*10*
Vierailija:
Ja tuosta kaksosten tuijottelusta. Tottakai ne aiheuttaa kiinnostusta, mutta ei kai se nyt noin häiritsevää ole.
*10*
Se todellakin ON häritsevää!!!!! Ne on " vaan" lapsia, ei mikään helvetin freek show!!!!!!
Varmaan tämä on osaksi luonnekysymyskin... Olihan ne alun valvomiset tosi rankkaa aikaa, mutta se oli äkkiä ohi. Lapset nukkui ensimmäisiä kokonaisia öitä jo 3kk ikäisinä.
Puolivuotiaille pidettiin unikoulu ja loptetin samalla yösyötöt kokonaan. Kyllähän ne vieläkin vähän heräilee, mutta nukahtavat tutilla ja taputuksella uudelleen.
Molemmat on olleet tosi terveitä, muutama nuha, ei muuta. Eikä hampaitakaan ole juur itketty. Kiltisti syövät, ei allergioita.
Tuolla ne nytkin kierii keskenään kikattelemassa. Ihanaa kun vauvoilla on jo ikää tuon verran että osaavat seurustella keskenään.
Niin, että kyllä VOI olla helppoa. Ei munkaan tarkoitus oo väittää että kaikilla vois olla näin.