Voinko koskaan hankkia lapsia, kun en löydä kunnon työpaikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet aloittanut opinnot, joiden uskot olevan yhtä tyhjän kanssa?

Itse työskentelin ennen kaupasda, jossa moni kirosi koko työtä ja halusi muualle, mutta mitään tämän eteen ei halutti tehdä. Joten vuodet, lopulta vuosikymmenet vaihtuu, ja tämä porukka edelleen siellä samassa työpaikassa natisemassa.

Pakko kai joku tutkinto saada tässä elämässä aikaiseksi. Mä olisin varmaan ihan tyytyväinen kaupassa työskentelyyn, sitäkin kai arvostettaisiin vähän enemmän kuin tätä nykyistä. Samalta kuulostaa muuten, moni meiltäkin varmasti haluaisi lähteä mutta muita töitä ei vain löydy. Ja moni on varmasti samanlainen kuin itse olen, puutteellinen koulutus ei pitkälle vie. 

En todellakaan haluaisi, että lapset voivat sitten puhua tulevaisuudessa kuinka heidän äitinsä on mäkkärin täti ammatiltaan! Työpaikka muutettu, huom. Myös sen lisäksi, että työ itsessään on kyllä aika hanurista. Tuntuu että lapsenhankinta olisi se viimeinen isku sille toivolle, että koskaan pääsisin muualle töihin. 

Mun ei tulisi mieleenkään halveksia Mäkkärin, Hesen tai minkään muunkaan ruokapaikan myyjää. Tiedän mitä se on. Mistä tämä käsitys on peräisin, että ihmiset ylenkatsoisivat tuollaisen työn tekijää? Ei ainakaan Suomessa.

Arvostus on omien korvien välissä. Ja miksei sieltä pääsisi muualle? Mikä viimeinen tuomio se muka on?

Voi kun todellisuus olisikin toinen. Kyllä mulle kerran asiakas sanoi suoraan että ei kyllä käy kateeksi tämä teidän työ. No ei käy, mutta aika idioottimaista tulla se mulle suoraan sanomaan. Hyvin näytti kuitenkin meidän palvelut sitten kelpaavan kuitenkin. 

No, kai se oma asenne vaikuttaa. Ja tämänhetkinen työtilanne Suomessa. Tuntuu että olen suossa josta ei ylös pääse. Paitsi että mulla sentään on se työpaikka. 

Voit jos hankit kunnon miehen.

Joo, totta kai voit! Tee monta lasta putkeen ja ole työelämästä pois vaikka heti kärkeen 10 vuotta! Kouluttaudu kotiäitivuosien jälkeen lähihoitajaksi. Näyttää olevan "meillä päin" tapana monessa perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tällä maailman menolla. Mitä tahansa sitten teetkin niin aina tee kuitenkin väärin näiden bättrefolkin mielestä.

Pahimmat irvileuat ja toisten elämään puuttujat taitaa olla jotain ihan muuta ku betrefölkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet aloittanut opinnot, joiden uskot olevan yhtä tyhjän kanssa?

Itse työskentelin ennen kaupasda, jossa moni kirosi koko työtä ja halusi muualle, mutta mitään tämän eteen ei halutti tehdä. Joten vuodet, lopulta vuosikymmenet vaihtuu, ja tämä porukka edelleen siellä samassa työpaikassa natisemassa.

Pakko kai joku tutkinto saada tässä elämässä aikaiseksi. Mä olisin varmaan ihan tyytyväinen kaupassa työskentelyyn, sitäkin kai arvostettaisiin vähän enemmän kuin tätä nykyistä. Samalta kuulostaa muuten, moni meiltäkin varmasti haluaisi lähteä mutta muita töitä ei vain löydy. Ja moni on varmasti samanlainen kuin itse olen, puutteellinen koulutus ei pitkälle vie. 

En todellakaan haluaisi, että lapset voivat sitten puhua tulevaisuudessa kuinka heidän äitinsä on mäkkärin täti ammatiltaan! Työpaikka muutettu, huom. Myös sen lisäksi, että työ itsessään on kyllä aika hanurista. Tuntuu että lapsenhankinta olisi se viimeinen isku sille toivolle, että koskaan pääsisin muualle töihin. 

Mun ei tulisi mieleenkään halveksia Mäkkärin, Hesen tai minkään muunkaan ruokapaikan myyjää. Tiedän mitä se on. Mistä tämä käsitys on peräisin, että ihmiset ylenkatsoisivat tuollaisen työn tekijää? Ei ainakaan Suomessa.

Arvostus on omien korvien välissä. Ja miksei sieltä pääsisi muualle? Mikä viimeinen tuomio se muka on?

Voi kun todellisuus olisikin toinen. Kyllä mulle kerran asiakas sanoi suoraan että ei kyllä käy kateeksi tämä teidän työ. No ei käy, mutta aika idioottimaista tulla se mulle suoraan sanomaan. Hyvin näytti kuitenkin meidän palvelut sitten kelpaavan kuitenkin. 

No, kai se oma asenne vaikuttaa. Ja tämänhetkinen työtilanne Suomessa. Tuntuu että olen suossa josta ei ylös pääse. Paitsi että mulla sentään on se työpaikka. 

Ehkä hän ei tarkoittanut sitä noin. Ehkä tuo oli tapa osoittaa, että tuo työ on raskasta ja vaatii sisua ja jaksamista. Ei aina kannata valita sitä pahinta mahdollista tulkintalinjaa.

Koulu loppuun ja vaikutat nuorelta joten sulla on aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet aloittanut opinnot, joiden uskot olevan yhtä tyhjän kanssa?

Itse työskentelin ennen kaupasda, jossa moni kirosi koko työtä ja halusi muualle, mutta mitään tämän eteen ei halutti tehdä. Joten vuodet, lopulta vuosikymmenet vaihtuu, ja tämä porukka edelleen siellä samassa työpaikassa natisemassa.

Pakko kai joku tutkinto saada tässä elämässä aikaiseksi. Mä olisin varmaan ihan tyytyväinen kaupassa työskentelyyn, sitäkin kai arvostettaisiin vähän enemmän kuin tätä nykyistä. Samalta kuulostaa muuten, moni meiltäkin varmasti haluaisi lähteä mutta muita töitä ei vain löydy. Ja moni on varmasti samanlainen kuin itse olen, puutteellinen koulutus ei pitkälle vie. 

En todellakaan haluaisi, että lapset voivat sitten puhua tulevaisuudessa kuinka heidän äitinsä on mäkkärin täti ammatiltaan! Työpaikka muutettu, huom. Myös sen lisäksi, että työ itsessään on kyllä aika hanurista. Tuntuu että lapsenhankinta olisi se viimeinen isku sille toivolle, että koskaan pääsisin muualle töihin. 

Mun ei tulisi mieleenkään halveksia Mäkkärin, Hesen tai minkään muunkaan ruokapaikan myyjää. Tiedän mitä se on. Mistä tämä käsitys on peräisin, että ihmiset ylenkatsoisivat tuollaisen työn tekijää? Ei ainakaan Suomessa.

Arvostus on omien korvien välissä. Ja miksei sieltä pääsisi muualle? Mikä viimeinen tuomio se muka on?

Voi kun todellisuus olisikin toinen. Kyllä mulle kerran asiakas sanoi suoraan että ei kyllä käy kateeksi tämä teidän työ. No ei käy, mutta aika idioottimaista tulla se mulle suoraan sanomaan. Hyvin näytti kuitenkin meidän palvelut sitten kelpaavan kuitenkin. 

No, kai se oma asenne vaikuttaa. Ja tämänhetkinen työtilanne Suomessa. Tuntuu että olen suossa josta ei ylös pääse. Paitsi että mulla sentään on se työpaikka. 

Tasan 1 kusipää, joka määrittelet miten suhtaudut työhösi?? No voi luoja! Jokainen luo sen arvostuksen itse. Työstään pitävää ihmistä on mukava katsella, naputti se kassaa tai pyyhki se ---.

Tradenomi täällä moi.

Itse pääsin aloittamaan urani 10 vuotta sitten kahden kuukauden vuokratyöpätkällä firmaan, joka jatkoi toisella pätkällä työsopimusta ja otti sitten omille palkkalistoilleen. Itse aktiivisesti etsit ja hankit oman alan kokemusta etkä ylenkatso mitään työtä, niin kyllä sinä paikkasi löydät. Ensimmäisen "oikean, oman alan työn" saanti on hankalaa ilman kokemusta, mutta säästä nyt ja voit ottaa vastaan tuollaisen hassun huonommin palkatun pätkän, joka kerryttää kokemustasi? Pikaruokalaan pääset varmasti aina takaisin.

Ja sitten lastenhankintaan ja vakityöhön:

Jos jäät odottelemaan eläkevirkaa niin lapsia et tule saamaan. Itseltäni on mennyt kolme vakituista työtä alta yritysostojen ja organisaatiomuutosten vuoksi, takana viidet yt:t. Ensimmäinen irtisanominen kolautti eniten, nyt suhtaudun työhön, että jostain tulee aina seuraava.  Nyt kunnallisella puolella (joka oli ennen lottovoitto, millään ei menettänyt työtänsä) ja täälläpä vasta lähivuosina onkin tuulista, kun tulee toimintoja siirtymään maakunnille ja valtiolle. En siis minäkään tiedä, mitä teen parin vuoden päästä, vaikka olenkin "eläkevirassa".

Ajatteles, sä voit olla se maailman paras hampparimyyjä.

Sulta puuttuu itsekunnioitus ja mollaat itseäsi ihan syyttä. Työ on vain työtä, kaikki muu elämässä on se the juttu. Vain joillakin hyvin harvoilla työ on unelmatyö, joka yksin riittää täyttämään elämän tarpeet.

Työllä on nykyään liian suuri painoarvo mitä onnellisuuteen tulee. Hemmetti, se on vaan työtä, eläkää jotakin muuta varten! Ammatti tai työpaikka ei tee kenestäkään arvokkaampaa tai parempaa ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet aloittanut opinnot, joiden uskot olevan yhtä tyhjän kanssa?

Itse työskentelin ennen kaupasda, jossa moni kirosi koko työtä ja halusi muualle, mutta mitään tämän eteen ei halutti tehdä. Joten vuodet, lopulta vuosikymmenet vaihtuu, ja tämä porukka edelleen siellä samassa työpaikassa natisemassa.

Pakko kai joku tutkinto saada tässä elämässä aikaiseksi. Mä olisin varmaan ihan tyytyväinen kaupassa työskentelyyn, sitäkin kai arvostettaisiin vähän enemmän kuin tätä nykyistä. Samalta kuulostaa muuten, moni meiltäkin varmasti haluaisi lähteä mutta muita töitä ei vain löydy. Ja moni on varmasti samanlainen kuin itse olen, puutteellinen koulutus ei pitkälle vie. 

En todellakaan haluaisi, että lapset voivat sitten puhua tulevaisuudessa kuinka heidän äitinsä on mäkkärin täti ammatiltaan! Työpaikka muutettu, huom. Myös sen lisäksi, että työ itsessään on kyllä aika hanurista. Tuntuu että lapsenhankinta olisi se viimeinen isku sille toivolle, että koskaan pääsisin muualle töihin. 

Mun ei tulisi mieleenkään halveksia Mäkkärin, Hesen tai minkään muunkaan ruokapaikan myyjää. Tiedän mitä se on. Mistä tämä käsitys on peräisin, että ihmiset ylenkatsoisivat tuollaisen työn tekijää? Ei ainakaan Suomessa.

Arvostus on omien korvien välissä. Ja miksei sieltä pääsisi muualle? Mikä viimeinen tuomio se muka on?

Voi kun todellisuus olisikin toinen. Kyllä mulle kerran asiakas sanoi suoraan että ei kyllä käy kateeksi tämä teidän työ. No ei käy, mutta aika idioottimaista tulla se mulle suoraan sanomaan. Hyvin näytti kuitenkin meidän palvelut sitten kelpaavan kuitenkin. 

No, kai se oma asenne vaikuttaa. Ja tämänhetkinen työtilanne Suomessa. Tuntuu että olen suossa josta ei ylös pääse. Paitsi että mulla sentään on se työpaikka. 

Tasan 1 kusipää, joka määrittelet miten suhtaudut työhösi?? No voi luoja! Jokainen luo sen arvostuksen itse. Työstään pitävää ihmistä on mukava katsella, naputti se kassaa tai pyyhki se ---.

Siis kusipää oli asiakas, ei ap.