Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitäisi tyytyä ihan ok -mieheen?
01.01.2018 |
Täällä ollut silloin tällöin aloituksia, joissa naisia kritisoidaan "nirsoudesta" kun kuka tahansa mies ei kelpaa.
Jos minä pidän pitkistä, tummahiuksisista, hyväkroppaisista ja älykkäistä silmälasipäisistä miehistä, niin miksi mun pitäisi huolia sellainen, joka ei miellytä minua kaikin puolin? Esimerkiksi kalju on minulle täydellinen turn off, niin miksi mun pitäisi tyytyä kaljuun mieheen?
Kommentit (93)
Vastaus: Ei tarvitsekaan tyytyä, mutta sitte ei saa valittaa että "voi kun en löydä miestä" ja "missä ne kunnon miehet on". Piste ja asia loppuunkäsitelty.
M30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhuit vain ulkonäöllisistä asioista, taidat olla vissiinkin hiukka pinnallinen. Tärkeää on myös mitä löytyy miehen pään sisältä. Äly, huumori jne...
Oletko ikinä nähnyt että naista ohjeistettaisiin tyytyymään miehessä muuhun kuin keskinkertaiseen ulkonäköön? Ei kukaan ole vaatinut naisia tiputtamaan vaatimuksiaan huumorintajun suhteen. Eikä älyn. Koulutuksen kyllä, ja samalla muistutetaan että ammattikoulun käyneet ovat fiksumpia kuin maisterit, sillä koulutus ei ole sama kuin äly.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus: Ei tarvitsekaan tyytyä, mutta sitte ei saa valittaa että "voi kun en löydä miestä" ja "missä ne kunnon miehet on". Piste ja asia loppuunkäsitelty.
M30
Miksi ei saisi valittaa? Eihän se ei-kunnon mies muutu kunnon mieheksi sillä että nainen pudottaa rimaansa. Sama mies siinä on edelleen.
Keneltä se valittaminen edes on pois? Tuskin se sinkkunainen tulee kotiisi valittamaan ja näitä keskusteluja ei tarvitse lukea. Otsikko kun antaa yleensä selkeän kuva sisällöstä.
Aika onnetonta on elämä jos sattuu saamaan sen todella hyvännäköisen miehen ja se on luonteeltaan peräreikä. Ryyppää, hakkaa. haukkuu, tuhlaa sunki rahat... mutta sait mitä halusit, mihin sitä rakkautta tarvii?
Kyllä puoliso valitaan sen mukaan kehen rakastuu ja kuka rakastaa sua takas. Ulkonäkö on vain se mikä ensimmäisenä ottaa silmään jossain, moni rakkaustarina alkaa toki niinkin ettei nähdä toista ja se ensimmäinen kiinnostus tulee jostain muusta kuin ulkonäöstä.
Vierailija kirjoitti:
Koska en ole itsekään täydellinen niin en voi saada täydellistä puolisoa. Ok:lle riittää ok. Ja ok:lla tarkoitan tavallisen näköistä, mukavan luonteista, kanssani yhteensopivaa ihmistä. Olisi ihan noloa olla jonkun komistuksen kanssa yhdessä, koska itse olen alinta keskikastia. Ja eihän se ulkonäkö ole kuin ihmisen pinta. Eli joustan kyllä ulkonäössä, jos vaan luonne olisi sopiva. Tietysti en ole mikään sanomaan tähän asiaan, kun olen vasta alkumatkassa näiden kumppaneiden suhteen ja voihan se mieli muuttua sataan kertaan, kun nuori vasta olen. Luonne ratkaisee kuitenkin todella paljon ja minua on hankala sen suhteen huijata, kun olen hyvä tulkitsemaan ihmisiä.
Minä en ole ikinä ajatellut enkä ikinä tule ajattelemaan että olen ok. Itse satun ajattelemaan olevani maailman kiinnostavin persoona. Tiedostan että kaikki eivät ole samaa mieltä, mutta se on heidän ongelmansa. Ulkonäköäni en pyytele anteeksi. Mieheni ei myöskään ole ok vaan maailman upein mies. Vähempi ei minulle kelvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ollut silloin tällöin aloituksia, joissa naisia kritisoidaan "nirsoudesta" kun kuka tahansa mies ei kelpaa.
Jos minä pidän pitkistä, tummahiuksisista, hyväkroppaisista ja älykkäistä silmälasipäisistä miehistä, niin miksi mun pitäisi huolia sellainen, joka ei miellytä minua kaikin puolin? Esimerkiksi kalju on minulle täydellinen turn off, niin miksi mun pitäisi tyytyä kaljuun mieheen?
Olipas pinnalliset määritelmät. Älykkyyskin taisi tarkoittaa vain niitä silmälaseja.
t. Mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on vain se juttu että 99,9% muistakin naisista haluaa samanlaisen miehen, hajontaa ei ole.
Entä sitten? Ihmisen ei ole pakko olla parisuhteessa.
Ei tietenkään, mutta kun lokeroi tarpeeksi kapeksi sen mitä haluaa, niin todennäköisesti sopivaa ei lödy vaikka kuinka haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ollut silloin tällöin aloituksia, joissa naisia kritisoidaan "nirsoudesta" kun kuka tahansa mies ei kelpaa.
Jos minä pidän pitkistä, tummahiuksisista, hyväkroppaisista ja älykkäistä silmälasipäisistä miehistä, niin miksi mun pitäisi huolia sellainen, joka ei miellytä minua kaikin puolin? Esimerkiksi kalju on minulle täydellinen turn off, niin miksi mun pitäisi tyytyä kaljuun mieheen?Olipas pinnalliset määritelmät. Älykkyyskin taisi tarkoittaa vain niitä silmälaseja.
t. Mies
Hah. Kyllä miehen pitää olla älykäs sen lisäksi että ulkonäön täytyy miellyttää silmää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä vähemmän nuo ulkoiset seikat merkitsevät. Kummasti kun tuntee olonsa mukavaksi ja seksikkääksikin jonkun toisen seurassa siitä toisesta alkaa tulla myös ulkonäöllisesti miellyttävä vaikkei ajateltuihin parametreihin aluperin sopinutkaan, ja ne ei-ideaalit ulkonäköseikat menettävät merkitystään. Huonosta luonteesta ulkonäöltään miellyttävässä paketissa ei ole pitkään iloa.
Jaa, minä taas en ole iän myötä alkanut ajatella että ulkoisesti epämiellyttävästä ihmisestä voisi alkaa pitää. Niinhän sinä tuossa sanot, reilusti kaunistellen.
No onpas mustavalkoista. Ei vaihtoehdot ole jumalainen ja karmaiseva, vaan siihen väliin jää aika monta muuta adjektiivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tyytyä kehenkään, mutta toisaalta parisuhdetaidot eivät kartu sinkkuna elellessä, joten pian et enää kelpaa niille tavismiehillekään. Voi ollaa katkara tulevaisuus kissojen kanssa edessä, kun tämä asia lopulta iskee tajuntaan. Ja liian myöhään.
Mitkä helkkarin "parisuhdetaidot"?
Esimerkiksi se, että osaa puhaltaa yhteen hiileen ja ottaa huomioon kumppaninkin tarpeet. Pitkäaikaiset sinkut ovat huonoja parisuhdekumppaneita siinä missä pitkäaikaistyöttömät ovat huonoja työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on vain se juttu että 99,9% muistakin naisista haluaa samanlaisen miehen, hajontaa ei ole.
Entä sitten? Ihmisen ei ole pakko olla parisuhteessa.
Myönnät siis että jokainen nainen haluaa samanlaisen miehen.
Mihin katosi naisten väite siitä että kaikilla naisilla on erilainen miesmaku ja kaikki on mistälie kemioista kiinni.
Siitä nyt on turha väitellä, koska argumenttisi olisi älytön täysin riippumatta siitä, mitä naiset haluavat.
Ei ole mitään syytä olla suhteessa ihmisen kanssa, johon ei ole oikeasti rakastunut, ja joka ei ole ’se oikea’. Joten on täysin yhdentekevää, mihin kukakin rakastuu, ja kuinka yleisiä ne ominaisuudet ovat.
Itse ainakin tavismiehenä olen pakotettu ottamaan sen naisen joka minut kelpuuttaa.
Olen ollut suhteessa itseäni reilusti vanhemman naisen kanssa koska en saanut nuortakaan. Se oli ihan ok suhde sen aikaa mitä kesti. Mielummin ihan ok suhteessa kuin aina yksin.
Ehkä itsekkin ajattelin nuorena noin, mutta nyt olisin kyllä mielummin yksin kuin ihan ok naisen kanssa. Kyllä sen naisen pitäisi viedä jalat alta jotta ryhtyisin vakavaan suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidäkään tyytyä.Ihmetyttää kun puhutaan naisten vaatimuksista eikä siitä millaisia miehet ovat ja mitä miesten pitäisi tehdä toisin.Nykyaikana myös miehet nirsoilevat.
ÄLKÄÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA TYYTYKÖ!
Lukekaa tuo 8v yksinjättöketju, siellähän tuntuu puolet vastaajista tehneen lapsia mielenterveysongelmaisen työttömän kanssa, jota ei voi edes jättää kahden kesken 8-vuotiaan kanssa.
Joten yksinolo on PALJON parempi vaihtoehto kuin lapsen tekeminen ääliön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä vähemmän nuo ulkoiset seikat merkitsevät. Kummasti kun tuntee olonsa mukavaksi ja seksikkääksikin jonkun toisen seurassa siitä toisesta alkaa tulla myös ulkonäöllisesti miellyttävä vaikkei ajateltuihin parametreihin aluperin sopinutkaan, ja ne ei-ideaalit ulkonäköseikat menettävät merkitystään. Huonosta luonteesta ulkonäöltään miellyttävässä paketissa ei ole pitkään iloa.
Jaa, minä taas en ole iän myötä alkanut ajatella että ulkoisesti epämiellyttävästä ihmisestä voisi alkaa pitää. Niinhän sinä tuossa sanot, reilusti kaunistellen.
No onpas mustavalkoista. Ei vaihtoehdot ole jumalainen ja karmaiseva, vaan siihen väliin jää aika monta muuta adjektiivia.
Kyllä se on mustavalkoista. Joko ulkonäkö miellyttää tai ei. Mitä siinä välissä sinun mielestäsi on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kun sellainen mies otetaan mihin rakastutaan ja mies rakastuu suhun. Ei kai kukaan rakastu sellaiseen joka tuntuu vain ok:lta???
Ei kukaan mene parisuhteeseen kenenkään ulkonäön takia, vaan tunteiden, ja tunteet voi syttyä vaikka toinen olisi kalju, laiha, lihava, lyhyt, pitkä, kaunis tai ruma, rakkaus on sokea.
Selittelyn makua.
Kyllä jokainen mies joka on lyhyt kalju lihava köyhä ujo hiljainen saa kokea sen että rakkaus ei ole sokea.
Kyllä naistenkin kriiteereissä on hajontaa. Jos tuo kuvailemasi mies on esimerkiksi kuuluisa ja älykäs, niin naisia riittää hätisteltäväksi asti. Mies voi kompensoida puutteitaan jollain ominaisuudella jolla erottuu tavismiehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä vähemmän nuo ulkoiset seikat merkitsevät. Kummasti kun tuntee olonsa mukavaksi ja seksikkääksikin jonkun toisen seurassa siitä toisesta alkaa tulla myös ulkonäöllisesti miellyttävä vaikkei ajateltuihin parametreihin aluperin sopinutkaan, ja ne ei-ideaalit ulkonäköseikat menettävät merkitystään. Huonosta luonteesta ulkonäöltään miellyttävässä paketissa ei ole pitkään iloa.
Jaa, minä taas en ole iän myötä alkanut ajatella että ulkoisesti epämiellyttävästä ihmisestä voisi alkaa pitää. Niinhän sinä tuossa sanot, reilusti kaunistellen.
No onpas mustavalkoista. Ei vaihtoehdot ole jumalainen ja karmaiseva, vaan siihen väliin jää aika monta muuta adjektiivia.
Kyllä se on mustavalkoista. Joko ulkonäkö miellyttää tai ei. Mitä siinä välissä sinun mielestäsi on?
No eikä ole. Ainakin itselläni on neutraalimmat sävyt välissä. Ei ole vastenmielinen, mutta ei mitenkään erityisen millyttäväkään, vaan just sellainen "ihan ok". Eli jos on helvetin hauska, rikas, huomaavainen, isokyrpäinen, kestävä potenssi mutta vain ihan ok ulkonältään, niin kyllä se silti hyvinkin kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tyytyä kehenkään, mutta toisaalta parisuhdetaidot eivät kartu sinkkuna elellessä, joten pian et enää kelpaa niille tavismiehillekään. Voi ollaa katkara tulevaisuus kissojen kanssa edessä, kun tämä asia lopulta iskee tajuntaan. Ja liian myöhään.
Mitkä helkkarin "parisuhdetaidot"?
Esimerkiksi se, että osaa puhaltaa yhteen hiileen ja ottaa huomioon kumppaninkin tarpeet. Pitkäaikaiset sinkut ovat huonoja parisuhdekumppaneita siinä missä pitkäaikaistyöttömät ovat huonoja työntekijöitä.
Mikä on mielestäsi ihmissuhde, jossa noita taitoja EI tarvita ja treenata? Luuletko että sinkulla ei ole vanhempia, sisaruksia, ystäviä, sukulaisia, työkavereita ym? Ja miksi ihmisille tulee eroja 20 vuoden avioliiton jälkeen esim. kun toinen ei tee kotitöitä, jos kerran parisuhteessa olevat osaavat puhaltaa yhteen hiileen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä vähemmän nuo ulkoiset seikat merkitsevät. Kummasti kun tuntee olonsa mukavaksi ja seksikkääksikin jonkun toisen seurassa siitä toisesta alkaa tulla myös ulkonäöllisesti miellyttävä vaikkei ajateltuihin parametreihin aluperin sopinutkaan, ja ne ei-ideaalit ulkonäköseikat menettävät merkitystään. Huonosta luonteesta ulkonäöltään miellyttävässä paketissa ei ole pitkään iloa.
Jaa, minä taas en ole iän myötä alkanut ajatella että ulkoisesti epämiellyttävästä ihmisestä voisi alkaa pitää. Niinhän sinä tuossa sanot, reilusti kaunistellen.
No onpas mustavalkoista. Ei vaihtoehdot ole jumalainen ja karmaiseva, vaan siihen väliin jää aika monta muuta adjektiivia.
Kyllä se on mustavalkoista. Joko ulkonäkö miellyttää tai ei. Mitä siinä välissä sinun mielestäsi on?
No eikä ole. Ainakin itselläni on neutraalimmat sävyt välissä. Ei ole vastenmielinen, mutta ei mitenkään erityisen millyttäväkään, vaan just sellainen "ihan ok". Eli jos on helvetin hauska, rikas, huomaavainen, isokyrpäinen, kestävä potenssi mutta vain ihan ok ulkonältään, niin kyllä se silti hyvinkin kelpaa.
Et vastannut siihen mitä kysyin vaan aloit selostaa jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en ole itsekään täydellinen niin en voi saada täydellistä puolisoa. Ok:lle riittää ok. Ja ok:lla tarkoitan tavallisen näköistä, mukavan luonteista, kanssani yhteensopivaa ihmistä. Olisi ihan noloa olla jonkun komistuksen kanssa yhdessä, koska itse olen alinta keskikastia. Ja eihän se ulkonäkö ole kuin ihmisen pinta. Eli joustan kyllä ulkonäössä, jos vaan luonne olisi sopiva. Tietysti en ole mikään sanomaan tähän asiaan, kun olen vasta alkumatkassa näiden kumppaneiden suhteen ja voihan se mieli muuttua sataan kertaan, kun nuori vasta olen. Luonne ratkaisee kuitenkin todella paljon ja minua on hankala sen suhteen huijata, kun olen hyvä tulkitsemaan ihmisiä.
Minä en ole ikinä ajatellut enkä ikinä tule ajattelemaan että olen ok. Itse satun ajattelemaan olevani maailman kiinnostavin persoona. Tiedostan että kaikki eivät ole samaa mieltä, mutta se on heidän ongelmansa. Ulkonäköäni en pyytele anteeksi. Mieheni ei myöskään ole ok vaan maailman upein mies. Vähempi ei minulle kelvannut.
Nimenomaan. Kenenkään ei pidä ryhtyä suhteeseen kuin täyden kympin kanssa, ja vain sellaisen kanssa, jolle on itse täysi kymppi. Sillä, mitä muut ihmiset ajattelevat, ei ole mitään merkitystä.
Esim. mun serkulla oli itseään paljon lyhyempi pyylevä mies, ei ollut ujo eikä hiljainen. Ehkä sitten on niin että ulkonäöllä ei ole väliä jos ei ole ujo ja hiljainen, toisaalta, toiset naiset juuri tykkää ujoista ja hiljaisista miehistä.
Kun pariskuntia katsoo ympärillään, niin kyllä se rakkaus todellakin on sokea. Muutenkin luonteeltaan ihmiset on erilaisia, hyvin harvaa ystävättärien tai sukulaisten miehiä huolisin itselleni, meillä jokaisella on erilainen maku ja erilainen luonne, ja sitten on se salaperäinen kemia.
Minä en esimerkiksi ole koskaan tykännyt George Clooneystä, mun mielestä se on ällö pallinaama, ja joidenkin naisten mieslestä se on niin ihana ja seksikäs, minä en näe sitä, minä tykkään esim. Bruce Williksestä, edelleen vaikka on kalju ja rupsahtanut (oma mies muistuttaa häntä)