Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitäisi tyytyä ihan ok -mieheen?
01.01.2018 |
Täällä ollut silloin tällöin aloituksia, joissa naisia kritisoidaan "nirsoudesta" kun kuka tahansa mies ei kelpaa.
Jos minä pidän pitkistä, tummahiuksisista, hyväkroppaisista ja älykkäistä silmälasipäisistä miehistä, niin miksi mun pitäisi huolia sellainen, joka ei miellytä minua kaikin puolin? Esimerkiksi kalju on minulle täydellinen turn off, niin miksi mun pitäisi tyytyä kaljuun mieheen?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tyytyä kehenkään, mutta toisaalta parisuhdetaidot eivät kartu sinkkuna elellessä, joten pian et enää kelpaa niille tavismiehillekään. Voi ollaa katkara tulevaisuus kissojen kanssa edessä, kun tämä asia lopulta iskee tajuntaan. Ja liian myöhään.
Mitkä helkkarin "parisuhdetaidot"?
Esimerkiksi se, että osaa puhaltaa yhteen hiileen ja ottaa huomioon kumppaninkin tarpeet. Pitkäaikaiset sinkut ovat huonoja parisuhdekumppaneita siinä missä pitkäaikaistyöttömät ovat huonoja työntekijöitä.
Aika osuva vertaus. Työtä tosiaan oppii tekemään töissä ja parisuhteessa oppii elämään parisuhteessa. Kyllähän tuollainen 20 vuotta sinkkuna ollut henkilö on todella haastava seurustelukumppani, koska ei ole oppinut jakamaan arkea kumpanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän offtopic, mutta ootteko huomanneet kuinka miesten on paljon hyväksyttävämpää toivoa ulkoisesti viehättävää naista, mutta jos nainen toivoo silmää miellyttävää miestä, syyllistetään naista pinnalliseksi? Miksi naisilta odotetaan "sisäistä kauneutta", siis sitä että täytyy nähdä pintaa syvemmälle ja hyväksyä ulkoiset virheet, mutta miehet saavat tuijottaa vain pintaa ja vaatia kauneutta?
No ei todellakaan ole huomattu.
Ei onneksi tarvitse.
Moni meistä elää mielellään yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tyytyä kehenkään, mutta toisaalta parisuhdetaidot eivät kartu sinkkuna elellessä, joten pian et enää kelpaa niille tavismiehillekään. Voi ollaa katkara tulevaisuus kissojen kanssa edessä, kun tämä asia lopulta iskee tajuntaan. Ja liian myöhään.
Mitkä helkkarin "parisuhdetaidot"?
Esimerkiksi se, että osaa puhaltaa yhteen hiileen ja ottaa huomioon kumppaninkin tarpeet. Pitkäaikaiset sinkut ovat huonoja parisuhdekumppaneita siinä missä pitkäaikaistyöttömät ovat huonoja työntekijöitä.
Aika osuva vertaus. Työtä tosiaan oppii tekemään töissä ja parisuhteessa oppii elämään parisuhteessa. Kyllähän tuollainen 20 vuotta sinkkuna ollut henkilö on todella haastava seurustelukumppani, koska ei ole oppinut jakamaan arkea kumpanin kanssa.
Toisaalta elämänsä 20 vuotta jonkun ihmisen kanssa jakanut on aivan yhtä haasteellinen, koska hän on tottunut vain yhden kumppaninsa tapoihin.
Maailmassa on vaikeita ihmisiä sekä yksin elävissä että parisuhteissa olevissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä vähemmän nuo ulkoiset seikat merkitsevät. Kummasti kun tuntee olonsa mukavaksi ja seksikkääksikin jonkun toisen seurassa siitä toisesta alkaa tulla myös ulkonäöllisesti miellyttävä vaikkei ajateltuihin parametreihin aluperin sopinutkaan, ja ne ei-ideaalit ulkonäköseikat menettävät merkitystään. Huonosta luonteesta ulkonäöltään miellyttävässä paketissa ei ole pitkään iloa.
Jaa, minä taas en ole iän myötä alkanut ajatella että ulkoisesti epämiellyttävästä ihmisestä voisi alkaa pitää. Niinhän sinä tuossa sanot, reilusti kaunistellen.
No onpas mustavalkoista. Ei vaihtoehdot ole jumalainen ja karmaiseva, vaan siihen väliin jää aika monta muuta adjektiivia.
Kyllä se on mustavalkoista. Joko ulkonäkö miellyttää tai ei. Mitä siinä välissä sinun mielestäsi on?
No eikä ole. Ainakin itselläni on neutraalimmat sävyt välissä. Ei ole vastenmielinen, mutta ei mitenkään erityisen millyttäväkään, vaan just sellainen "ihan ok". Eli jos on helvetin hauska, rikas, huomaavainen, isokyrpäinen, kestävä potenssi mutta vain ihan ok ulkonältään, niin kyllä se silti hyvinkin kelpaa.
Et vastannut siihen mitä kysyin vaan aloit selostaa jotain ihan muuta.
Kolmiportainen asteikko: epämillyttävä - IHAN OK - miellyttävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tyytyä kehenkään, mutta toisaalta parisuhdetaidot eivät kartu sinkkuna elellessä, joten pian et enää kelpaa niille tavismiehillekään. Voi ollaa katkara tulevaisuus kissojen kanssa edessä, kun tämä asia lopulta iskee tajuntaan. Ja liian myöhään.
Mitkä helkkarin "parisuhdetaidot"?
Esimerkiksi se, että osaa puhaltaa yhteen hiileen ja ottaa huomioon kumppaninkin tarpeet. Pitkäaikaiset sinkut ovat huonoja parisuhdekumppaneita siinä missä pitkäaikaistyöttömät ovat huonoja työntekijöitä.
Aika osuva vertaus. Työtä tosiaan oppii tekemään töissä ja parisuhteessa oppii elämään parisuhteessa. Kyllähän tuollainen 20 vuotta sinkkuna ollut henkilö on todella haastava seurustelukumppani, koska ei ole oppinut jakamaan arkea kumpanin kanssa.
Toisaalta elämänsä 20 vuotta jonkun ihmisen kanssa jakanut on aivan yhtä haasteellinen, koska hän on tottunut vain yhden kumppaninsa tapoihin.
Maailmassa on vaikeita ihmisiä sekä yksin elävissä että parisuhteissa olevissa.
No ei ole yhtä haastava. Hänellä on omat tavat ja on tottunut huomioimaan myös toisen tavat. Sinkulla on vain ne omat tavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on vain se juttu että 99,9% muistakin naisista haluaa samanlaisen miehen, hajontaa ei ole.
Entä sitten? Ihmisen ei ole pakko olla parisuhteessa.
Myönnät siis että jokainen nainen haluaa samanlaisen miehen.
Mihin katosi naisten väite siitä että kaikilla naisilla on erilainen miesmaku ja kaikki on mistälie kemioista kiinni.
Siitä nyt on turha väitellä, koska argumenttisi olisi älytön täysin riippumatta siitä, mitä naiset haluavat.
Ei ole mitään syytä olla suhteessa ihmisen kanssa, johon ei ole oikeasti rakastunut, ja joka ei ole ’se oikea’. Joten on täysin yhdentekevää, mihin kukakin rakastuu, ja kuinka yleisiä ne ominaisuudet ovat.
Itse ainakin tavismiehenä olen pakotettu ottamaan sen naisen joka minut kelpuuttaa.
Olen ollut suhteessa itseäni reilusti vanhemman naisen kanssa koska en saanut nuortakaan. Se oli ihan ok suhde sen aikaa mitä kesti. Mielummin ihan ok suhteessa kuin aina yksin.
Naiset taitavat useimmiten valita sen yksinolon mieluummin kuin sen, että ottaisivat jonkun ihan vain kelvollisen. Tästä miehet sitten napisevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tyytyä kehenkään, mutta toisaalta parisuhdetaidot eivät kartu sinkkuna elellessä, joten pian et enää kelpaa niille tavismiehillekään. Voi ollaa katkara tulevaisuus kissojen kanssa edessä, kun tämä asia lopulta iskee tajuntaan. Ja liian myöhään.
Mitkä helkkarin "parisuhdetaidot"?
Esimerkiksi se, että osaa puhaltaa yhteen hiileen ja ottaa huomioon kumppaninkin tarpeet. Pitkäaikaiset sinkut ovat huonoja parisuhdekumppaneita siinä missä pitkäaikaistyöttömät ovat huonoja työntekijöitä.
Aika osuva vertaus. Työtä tosiaan oppii tekemään töissä ja parisuhteessa oppii elämään parisuhteessa. Kyllähän tuollainen 20 vuotta sinkkuna ollut henkilö on todella haastava seurustelukumppani, koska ei ole oppinut jakamaan arkea kumpanin kanssa.
Toisaalta elämänsä 20 vuotta jonkun ihmisen kanssa jakanut on aivan yhtä haasteellinen, koska hän on tottunut vain yhden kumppaninsa tapoihin.
Maailmassa on vaikeita ihmisiä sekä yksin elävissä että parisuhteissa olevissa.
No ei ole yhtä haastava. Hänellä on omat tavat ja on tottunut huomioimaan myös toisen tavat. Sinkulla on vain ne omat tavat.
Sinkut tapaavat muita ihmisiä usein enemmän, kuin parisuhteessa olevat... En minä tarvitse pettävää alkoholistimiestä, jotta olen kunnon ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vähän offtopic, mutta ootteko huomanneet kuinka miesten on paljon hyväksyttävämpää toivoa ulkoisesti viehättävää naista, mutta jos nainen toivoo silmää miellyttävää miestä, syyllistetään naista pinnalliseksi? Miksi naisilta odotetaan "sisäistä kauneutta", siis sitä että täytyy nähdä pintaa syvemmälle ja hyväksyä ulkoiset virheet, mutta miehet saavat tuijottaa vain pintaa ja vaatia kauneutta?
Totta. Naisia syyllistävät pinnallisuudesta sekä naiset että miehet. Ja sekä naiset että miehet jauhavat miesten "visuaalisuudesta", ihan kuin naisilla ei olisi silmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tyytyä kehenkään, mutta toisaalta parisuhdetaidot eivät kartu sinkkuna elellessä, joten pian et enää kelpaa niille tavismiehillekään. Voi ollaa katkara tulevaisuus kissojen kanssa edessä, kun tämä asia lopulta iskee tajuntaan. Ja liian myöhään.
Mitkä helkkarin "parisuhdetaidot"?
Esimerkiksi se, että osaa puhaltaa yhteen hiileen ja ottaa huomioon kumppaninkin tarpeet. Pitkäaikaiset sinkut ovat huonoja parisuhdekumppaneita siinä missä pitkäaikaistyöttömät ovat huonoja työntekijöitä.
Aika osuva vertaus. Työtä tosiaan oppii tekemään töissä ja parisuhteessa oppii elämään parisuhteessa. Kyllähän tuollainen 20 vuotta sinkkuna ollut henkilö on todella haastava seurustelukumppani, koska ei ole oppinut jakamaan arkea kumpanin kanssa.
Toisaalta elämänsä 20 vuotta jonkun ihmisen kanssa jakanut on aivan yhtä haasteellinen, koska hän on tottunut vain yhden kumppaninsa tapoihin.
Maailmassa on vaikeita ihmisiä sekä yksin elävissä että parisuhteissa olevissa.
No ei ole yhtä haastava. Hänellä on omat tavat ja on tottunut huomioimaan myös toisen tavat. Sinkulla on vain ne omat tavat.
20 vuoden ajan jaetut tavat ovat jo ihmisen omia tapoja. Ja niistä on todella vaikea oppia pois.
Sinun ei tarvitse tyytyä kehenkään jos et halua. Toivottavasti ei sitten haittaa mahdollinen yksinelokaan.
Kun saat vähän ikää lisää, ymmärrät, että "ihan ok-" miehet on usein enemmän kuin ok, lopulta ehkä just niitä helmiä. Lapsellista pitää jotain pinnallista listaa, millainen toisen pitää olla, jotta täyttää standardit.
Jokaisen pitää loppupeleissä joustaa jostain asiasta, kaikkea ei voi saada ja jotain kompromissia pitää aina tehdä, kummankin osapuolen. Kukin miettiköön, mistä asiasta ei mitenkään voi joustaa, ja mistä sitten kannattaa joustaa, jos kuitenkin toista rakastaa.
No kuten sanoin, ap ymmärrät toivon mukaan näitä asioita enempi sitten kunhan vartut ja kasvat vielä iässä ja ymmärryksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän offtopic, mutta ootteko huomanneet kuinka miesten on paljon hyväksyttävämpää toivoa ulkoisesti viehättävää naista, mutta jos nainen toivoo silmää miellyttävää miestä, syyllistetään naista pinnalliseksi? Miksi naisilta odotetaan "sisäistä kauneutta", siis sitä että täytyy nähdä pintaa syvemmälle ja hyväksyä ulkoiset virheet, mutta miehet saavat tuijottaa vain pintaa ja vaatia kauneutta?
Asiahan on täysin päinvastoin. Nainen on järkevä kun "ei ota ketä tahansa" ja siskot tsemppaa, katseenkestävääkin miestä kehoitetaan laskemaan edelleen rimaansa jos ei edes pyylevät pirkot tykkää ja seuraavalla asteella olisi eläimiinsekaantuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tyytyä kehenkään, mutta toisaalta parisuhdetaidot eivät kartu sinkkuna elellessä, joten pian et enää kelpaa niille tavismiehillekään. Voi ollaa katkara tulevaisuus kissojen kanssa edessä, kun tämä asia lopulta iskee tajuntaan. Ja liian myöhään.
Mitkä helkkarin "parisuhdetaidot"?
Esimerkiksi se, että osaa puhaltaa yhteen hiileen ja ottaa huomioon kumppaninkin tarpeet. Pitkäaikaiset sinkut ovat huonoja parisuhdekumppaneita siinä missä pitkäaikaistyöttömät ovat huonoja työntekijöitä.
Mikä on mielestäsi ihmissuhde, jossa noita taitoja EI tarvita ja treenata? Luuletko että sinkulla ei ole vanhempia, sisaruksia, ystäviä, sukulaisia, työkavereita ym? Ja miksi ihmisille tulee eroja 20 vuoden avioliiton jälkeen esim. kun toinen ei tee kotitöitä, jos kerran parisuhteessa olevat osaavat puhaltaa yhteen hiileen?
Kyllä se on aivan eri asia olla romanttisessa parisuhteessa, jossa usein vieläpä asutaan samana katon alla. Eikä tämä ole mikään mustavalkoinen homma sen osalta, että hyvät parisuhdetaidotkaan välttämättä suhdetta pelastaisivat, jos osapuolet kasvavat erilleen. Ihmeen hyökkäävästi suhtaudut näinkin rationaaliseen parisuhdekumppanikriteeriin kuin pitkäaikaissinkkujen välttäminen, mutta sitten kun naiset karsivat miehiä pituuden tai hiusten värin perusteella, niin sinä et silmää räpäytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä vähemmän nuo ulkoiset seikat merkitsevät. Kummasti kun tuntee olonsa mukavaksi ja seksikkääksikin jonkun toisen seurassa siitä toisesta alkaa tulla myös ulkonäöllisesti miellyttävä vaikkei ajateltuihin parametreihin aluperin sopinutkaan, ja ne ei-ideaalit ulkonäköseikat menettävät merkitystään. Huonosta luonteesta ulkonäöltään miellyttävässä paketissa ei ole pitkään iloa.
Jaa, minä taas en ole iän myötä alkanut ajatella että ulkoisesti epämiellyttävästä ihmisestä voisi alkaa pitää. Niinhän sinä tuossa sanot, reilusti kaunistellen.
No onpas mustavalkoista. Ei vaihtoehdot ole jumalainen ja karmaiseva, vaan siihen väliin jää aika monta muuta adjektiivia.
Kyllä se on mustavalkoista. Joko ulkonäkö miellyttää tai ei. Mitä siinä välissä sinun mielestäsi on?
No eikä ole. Ainakin itselläni on neutraalimmat sävyt välissä. Ei ole vastenmielinen, mutta ei mitenkään erityisen millyttäväkään, vaan just sellainen "ihan ok". Eli jos on helvetin hauska, rikas, huomaavainen, isokyrpäinen, kestävä potenssi mutta vain ihan ok ulkonältään, niin kyllä se silti hyvinkin kelpaa.
Et vastannut siihen mitä kysyin vaan aloit selostaa jotain ihan muuta.
Kolmiportainen asteikko: epämillyttävä - IHAN OK - miellyttävä
Minulla ei ole tuollaista ok-määritelmää kumppania etsiessä. Se on sama kuin "ei kiinnosta".
Jos et saa täydellistä miestä johonkin ikään mennessä, niin sitten sinun on tosiasiassa tyydyttävä johonkin mieheen, jonka kanssa pystyt seksiin, jos siis lapsia haluat. Älä sentään yksin lisäänny ja evää lapselta isää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä vähemmän nuo ulkoiset seikat merkitsevät. Kummasti kun tuntee olonsa mukavaksi ja seksikkääksikin jonkun toisen seurassa siitä toisesta alkaa tulla myös ulkonäöllisesti miellyttävä vaikkei ajateltuihin parametreihin aluperin sopinutkaan, ja ne ei-ideaalit ulkonäköseikat menettävät merkitystään. Huonosta luonteesta ulkonäöltään miellyttävässä paketissa ei ole pitkään iloa.
Jaa, minä taas en ole iän myötä alkanut ajatella että ulkoisesti epämiellyttävästä ihmisestä voisi alkaa pitää. Niinhän sinä tuossa sanot, reilusti kaunistellen.
Etkö voisi alkaa pitämään vaikkapa ulkoisesti epämiellyttävästä työkaverista :O ? Kyllä "rumistakin" ihmisistä voi pitää, todella friikki ajatus että esim. omat ystävät olisi pelkästään kaunottaria ja komistuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tyytyä kehenkään, mutta toisaalta parisuhdetaidot eivät kartu sinkkuna elellessä, joten pian et enää kelpaa niille tavismiehillekään. Voi ollaa katkara tulevaisuus kissojen kanssa edessä, kun tämä asia lopulta iskee tajuntaan. Ja liian myöhään.
Mitkä helkkarin "parisuhdetaidot"?
Esimerkiksi se, että osaa puhaltaa yhteen hiileen ja ottaa huomioon kumppaninkin tarpeet. Pitkäaikaiset sinkut ovat huonoja parisuhdekumppaneita siinä missä pitkäaikaistyöttömät ovat huonoja työntekijöitä.
Aika osuva vertaus. Työtä tosiaan oppii tekemään töissä ja parisuhteessa oppii elämään parisuhteessa. Kyllähän tuollainen 20 vuotta sinkkuna ollut henkilö on todella haastava seurustelukumppani, koska ei ole oppinut jakamaan arkea kumpanin kanssa.
Toisaalta elämänsä 20 vuotta jonkun ihmisen kanssa jakanut on aivan yhtä haasteellinen, koska hän on tottunut vain yhden kumppaninsa tapoihin.
Maailmassa on vaikeita ihmisiä sekä yksin elävissä että parisuhteissa olevissa.
No ei ole yhtä haastava. Hänellä on omat tavat ja on tottunut huomioimaan myös toisen tavat. Sinkulla on vain ne omat tavat.
Sinkut tapaavat muita ihmisiä usein enemmän, kuin parisuhteessa olevat... En minä tarvitse pettävää alkoholistimiestä, jotta olen kunnon ihminen.
Ja kun suhtautuminen miehiin on noin halveksivaa kuin sinullakin näyttää olevan, niin on kaikkien kannalta parasta, että pysyttelet sinkkuna. Se on palvelus sekä itsellesi ja miehille.
Jos pystyy olemaan yksin niin mikäs siinä. Tuossa on vaan se riski että ne ihan ok:ta paremmat miehet on jo varattu että voi käydä niin ettei saakaan ketään, mikä on tosi kurjaa ihmiselle joka kuitenkin haluaa suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on vain se juttu että 99,9% muistakin naisista haluaa samanlaisen miehen, hajontaa ei ole.
Entä sitten? Ihmisen ei ole pakko olla parisuhteessa.
Myönnät siis että jokainen nainen haluaa samanlaisen miehen.
Mihin katosi naisten väite siitä että kaikilla naisilla on erilainen miesmaku ja kaikki on mistälie kemioista kiinni.
Siitä nyt on turha väitellä, koska argumenttisi olisi älytön täysin riippumatta siitä, mitä naiset haluavat.
Ei ole mitään syytä olla suhteessa ihmisen kanssa, johon ei ole oikeasti rakastunut, ja joka ei ole ’se oikea’. Joten on täysin yhdentekevää, mihin kukakin rakastuu, ja kuinka yleisiä ne ominaisuudet ovat.
Itse ainakin tavismiehenä olen pakotettu ottamaan sen naisen joka minut kelpuuttaa.
Olen ollut suhteessa itseäni reilusti vanhemman naisen kanssa koska en saanut nuortakaan. Se oli ihan ok suhde sen aikaa mitä kesti. Mielummin ihan ok suhteessa kuin aina yksin.
Eikö nainen sit huomannut, ettet oikeasti välitä hänestä?
Miksei voisi välittää monenlaisistakin ihmisistä? Ihminen kiintyy helposti jos vain haluaa. En minäkään ole oman mieheni unelmapuoliso, mutta sen verran voi omaa ylpeyttäänkin joskus kouluttaa että kestää. Kyllä, riitoja oli alkuvaiheessa asiasta, vuosikymmeniä sitten, mutta ei enää. Olemme kuitenkin omalla tavallamme onnellisia. Ei "tyytyminen" aina ole kamala asia, aika realismiakin. Mutta ihmiset lukee liikaa tuhkimotarinoita, romanttisia höpinöitä, ja sitten itkevät kun omaa prinssiä/prinsessaa ei tunnu löytyvän. Ei sen pitäisi niin vakavaa olla, järkiavioliitotkin voi olla varsin onnellisia, monessa maailman kolkassa tämä on todettu.
Vähän offtopic, mutta ootteko huomanneet kuinka miesten on paljon hyväksyttävämpää toivoa ulkoisesti viehättävää naista, mutta jos nainen toivoo silmää miellyttävää miestä, syyllistetään naista pinnalliseksi? Miksi naisilta odotetaan "sisäistä kauneutta", siis sitä että täytyy nähdä pintaa syvemmälle ja hyväksyä ulkoiset virheet, mutta miehet saavat tuijottaa vain pintaa ja vaatia kauneutta?