Kysymys teille, jotka ette pääse kyykkyyn

Mulla nivelrikko polvessa ja pohjelihakset kireät (pyöräilen päivittäin 3 tuntia ja venyttelen liian vähän) ylipainosta ei ole mun tapauksessa kyse eikä lyhyistä jaloista (174 cm pitkillä säärillä)

Kun pidin pitkän tauon liikunnasta vuosi sitten pääsin syvemmälle kyykkyyn....

Olen notkea kuin rautakanki, jolla on polvet paskana. Ei taitu, ei.

Vierailija kirjoitti:

Muuten! Kun istutte maassa, pääsettekö ylös seisoma-asentoon ilman käsien apua, eli ainoastaan jalkoja käyttäen? Jotkut eivät ilmeisesti pääse, kiinnostaa!

Pääsen ylös ilman käsien apua.

Kyykkyyn niin että kantapäät ovat maassa en pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsettekö kyykkyyn niin, että peppu osuu maahan ja kantapäät maassa?

En. Miten tuo on edes mahdollista, jos ei peppu satu olemaan tosi iso? 

En tiedä, mutta hoikka 2 v lapseni istuskelee tuolla lailla koko ajan. Itse isopeppuisena ei onnistu, en saa kantapäitä maahan.

Siis nyt puhuttiin kyykystä eikä istumisesta. Kyllä minäkin osaan istua siten, että kantapäät ovat maassa, mutta tässä taisi olla pointtina, että paino on pelkästään jaloilla eikä pepulla. 

En pääse, mutta onneksi riittää, että naiseni pääsee. Tiedätte mitä tarkoitan.... paras asento.

Vierailija kirjoitti:

Minä googlettelin tätä joskus ja normaalipainoisen/hoikan ihmisen kohdalla kyse on kuulemma siitä miten notkeat pohjelihakset ovat.

En tiedä miksi, mutta minulla kyykky-yritys sattuu säären etupuolella, ei pohkeissa tai akillesjänteissä. Hieman nilkan yläpuolelta puoleen sääreen tuntuu ilkeältä. Juuri ja juuri saatan päästä kyykkyyn, mutta ei siinä mitenkään miellyttävä ole olla.

En tiedä miksi en pääse, mutta olen koko ikäni voimistellut ja ikääkin vasta 18. Ei ole ylipainoa tai polviongelmaa. Silti en ole lapsuusvuosien jälkeen päässyt koskaan kantapäät maassa kyykkyyn. Veikkaan syyn olevan akillesjänteessä tai pohkeiden liikkuvuudesta. Saan helposti rakkoja kaikista kengistä jne. aina akillesjänteeseen. En tiedä onko sillä yhteyttä mahdolliseen rakennevikaan.

Mutta tosiaan kaikki eivät pääse ja kyllä, olen niitä aina venyttänyt ja harjoitellut kyykkyyn menemistä. Ei vain onnistu.

Tein juuri 15 kyykkyä, leveä haara-asento, kantapäät maassa, peppu alhaalla taaksepäin, mallia olen katsonut netin jumppaohjeista, miten kyykky tehdään, siis jumppakyykky. Muusta kyykystä en tiedä. Olen 69 vuotias.

Rakenteellinen juttu. Vaikka anatomian kirjoissa ehkä näytetään vain yhdenlainen ihminen, vaihtelua on oikeasti paljon. Pääsin aikaisemmin helposti kyykkyyn ja ylös ja tein sitä joka päivä osana aamujoogaa, mutta sitten takareisien jänteet tulehtuivat. Ne lakkasivat venymästä ja lisäksi voimansiirto estyi niin, etten päässyt kyykystä ylös, jos olin onnistunut sinne jotenkin romahtamaan.  Nyt tilanne on jo vähän parempi, mutta liikkuvuuteni ei todennäköisesti palaa enää ennalleen. Ei ole kysymys niinkään painosta kuin iästä. Ikääntyneet kudokset eivät ole yhtä joustavia kuin nuoret. 

Eli siis kyse on geeneistä ja vanhenemisesta.

Pääsen ja siitä on suurta hyötyä työssäni. Olen hoitoalalla, ja esim asiakas istuu wc:ssä, puet hänelle sukat, housut, toiset housut, rasvaat jalat, hoidat ehkä haavoja tms. Suihkut, vatsan toimitukset. Tätä kun tekee monia kymmeniä kertoja päivässä joka päivä niin ergonomia kiittää eikä selkä rasitu.

Vanhemmat työntekijät selät pyöreinä tekevät, ei pääse kyykkyyn tai välttämättä edes lattian tasalle. Selkä kipeytyy.

Toki ergonomia on paljon muutakin hoitotyössä, mutta tässä yksi hyöty kyykystä.

Mä en myöskään tajua tätä, alkaa olla yleistä nuoremmilla ja myös lapsilla. Mä olen 45, hieman ylipainoinen, mut saan silti jalat suorana taivutettua kämmenet lattiaan, kuin myös mentyä syväkyykkyyn ja pystyn pysymään siinä helposti. Pääsen myös lattialta istumasta ylös ilman että täytyy mennä polvilleen ym. MUTTA. Meidän lapsista yksikään ei pysty samaan, ovat ikähaarukalta 11-20. Tytöt sellaisia luurangonlaihoja. Eivät pystyneet nuorempanakaan, vaikka kyllä liikkuvat ym. Tästähän oli juttua ehkä pari vuotta sitten, että nuoret jäykistyvät ja ilmeisesti syy on lapsuuden ulkoleikkien puutteesta. Ainakin joku tieteilijä oli tullut siihen lopputulokseen, että me jotka olemme eläneet lapsuutemme 80-luvulla ja osin vielä 90-luvulla, olemme vielä notkeita ja taipuisia (ikäluokkamittakaavassa, yksilöt voi aina olla poikkeuksia) mut nuoremmat sukupolvet alkavat olla puupökkelöitä ja tähän vaikuttaisi nimenomaan hyötyliikunnan, ulkoleikkien ym. ns. itsestään tapahtuvan liikunnan puute nykyaikana.

Vierailija kirjoitti:

Rakenteellinen juttu. Vaikka anatomian kirjoissa ehkä näytetään vain yhdenlainen ihminen, vaihtelua on oikeasti paljon. Pääsin aikaisemmin helposti kyykkyyn ja ylös ja tein sitä joka päivä osana aamujoogaa, mutta sitten takareisien jänteet tulehtuivat. Ne lakkasivat venymästä ja lisäksi voimansiirto estyi niin, etten päässyt kyykystä ylös, jos olin onnistunut sinne jotenkin romahtamaan.  Nyt tilanne on jo vähän parempi, mutta liikkuvuuteni ei todennäköisesti palaa enää ennalleen. Ei ole kysymys niinkään painosta kuin iästä. Ikääntyneet kudokset eivät ole yhtä joustavia kuin nuoret. 

Eli siis kyse on geeneistä ja vanhenemisesta.

Höpsis, aivan puppua. Liikkuvuus voi säilyä läpi koko elämän, jos sitä pitää yllä. Sairaudet on eri asia, mut ilman sairauksia liikkuvuus ja taipuisuus säilyy, jos on hyvät elämäntavat. Tämä on fakta. 

Tässä sulle 9-kymppinen voimistelija https://www.youtube.com/watch?v=iKDrOWdxLQo

Vierailija kirjoitti:

Fysioterapeutti on sanonut minulle, että on ihan rakenteellinen seikka ettei kaikki voi pitää kantapäitä maassa mennessään kyykkyyn. Nilkan ja pohkeen lihakset ja jänteet vaan eivät kaikilla mahdollista asentoa vaikka olisi kuinka notkea. Tuota on siis turha pitää minään testinä.

Sama homma. Tutkittu, että Akilles jänteet ja polvijänteet rakenteellisesti liian lyhyet. Kyykky ei onnistu. Eivät pitene kuulemma venyttelyllä

Tällä hetkellä en pääse kyykkyyn sen takia, että akillesjänne katkesi 4,5 kk sitten. Jänne on edelleen jäykkä ja vammajalasta voimaa poissa, joten kyykkäys onnistuu tällä hetkellä vain hitusen alle 90 asteeseen ilman tukea ja tuen kanssa sitten vähän alemmas. Tavoitteena saada jalka kuintenkin kuntoutettua niin, että viimeistään 1,5 kk päästä kyykky sujuisi taas normaalisti.

Suurimmalla osalla syyt kyykkyyn pääsemättömyyteen ovat sekä liikkuvuudessa että lihasvoiman puutteessa. Osalla sitten (pääasialallinen) syy on jompi kumpi. Itsellänikin on luonnostaan jäykät nilkan nivelet, mikä tarkoittaa sitä, että syväkyykkyyn pääseminen on haasteellisempaa kuin sellaisella, jolla liikkuvuus nivelissä on luonnostaan hyvä. Lisäksi myös lyhyehköt reidet sääriin verrattuna tuovat oman haasteensa. Mutta oikean tekniikan kun oppii, lihakset treenaa tarpeeksi vahvoiksi ja liikkuvuuden treenaa omissa rajoissaan parhaaksi mahdolliseksi, suurin osa tulee pääsemään kyykkyyn. Toki sitä voi miettiä, onko tuo taito oikeasti millään tapaa välttämätön. Paljon tärkeämpää kun on esim. se, että lihasvoimaa on niin paljon vielä vanhanakin, että pääsee edes jollain keinolla könyämään ylös, jos sattuu kaatumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakenteellinen juttu. Vaikka anatomian kirjoissa ehkä näytetään vain yhdenlainen ihminen, vaihtelua on oikeasti paljon. Pääsin aikaisemmin helposti kyykkyyn ja ylös ja tein sitä joka päivä osana aamujoogaa, mutta sitten takareisien jänteet tulehtuivat. Ne lakkasivat venymästä ja lisäksi voimansiirto estyi niin, etten päässyt kyykystä ylös, jos olin onnistunut sinne jotenkin romahtamaan.  Nyt tilanne on jo vähän parempi, mutta liikkuvuuteni ei todennäköisesti palaa enää ennalleen. Ei ole kysymys niinkään painosta kuin iästä. Ikääntyneet kudokset eivät ole yhtä joustavia kuin nuoret. 

Eli siis kyse on geeneistä ja vanhenemisesta.

Höpsis, aivan puppua. Liikkuvuus voi säilyä läpi koko elämän, jos sitä pitää yllä. Sairaudet on eri asia, mut ilman sairauksia liikkuvuus ja taipuisuus säilyy, jos on hyvät elämäntavat. Tämä on fakta. 

Tässä sulle 9-kymppinen voimistelija https://www.youtube.com/watch?v=iKDrOWdxLQo

Ymmärräthän, että voimistelijoiksi ja esim. balettitanssijoiksi valikoituvat ne, joilla on keskivertoa selvästi parempi liikuvuus luonnostaan? Heillä ymmärrettävästikin näistä perinnöllisistä syistä liikkuvuus säilyy hyvänä vielä vanhanakin, vaikka ehilläkin toki selvästi heikkenee omaan nuoruuden kuntoonsa verrattuna. Ei niitä ballerinoja ja kilparyhmän voimistelijoita ihan turhaan testata liikkuvuuskokeilla ja karsita pois kaikki, joilla luonnollinen liikkuvuus ei tulisi ikinä riittämään aivan huipulle asti, vaikka miten kovasti treenaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä googlettelin tätä joskus ja normaalipainoisen/hoikan ihmisen kohdalla kyse on kuulemma siitä miten notkeat pohjelihakset ovat.

En tiedä miksi, mutta minulla kyykky-yritys sattuu säären etupuolella, ei pohkeissa tai akillesjänteissä. Hieman nilkan yläpuolelta puoleen sääreen tuntuu ilkeältä. Juuri ja juuri saatan päästä kyykkyyn, mutta ei siinä mitenkään miellyttävä ole olla.

Tuhon voisi auttaa se, että treenaat niitä säären etuosan lihaksia (esim. kuminauhalla nilkan koukistuksia). Kuulostaa siltä, että vika on säären lihasheikkoudessa. Jos siis koet jotenkn tarpeelliseksi päästä sinne kyykkyyn. Ihan hyvin tulet ellämästäsi selviämään, vaikket pääsisiskään.

Voi olla tekniikastakin kiinni. Aika moni kokeilee niin, että haara-asento ei ole riitävän leveä ja ehkä liian nopeasti, jolloin pyllähtää.

Mummo 4 kirjoitti:

Ikä!

Mä olen kohta 70v ja on mahaa,silti pääsen kyykkyyn ja ylös!

Yliliikkuvat jutut.

Meillä täällä ei ole mitään ongelmia. Hyvin taipuu, tekee välillä muutakin kun istuu netissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakenteellinen juttu. Vaikka anatomian kirjoissa ehkä näytetään vain yhdenlainen ihminen, vaihtelua on oikeasti paljon. Pääsin aikaisemmin helposti kyykkyyn ja ylös ja tein sitä joka päivä osana aamujoogaa, mutta sitten takareisien jänteet tulehtuivat. Ne lakkasivat venymästä ja lisäksi voimansiirto estyi niin, etten päässyt kyykystä ylös, jos olin onnistunut sinne jotenkin romahtamaan.  Nyt tilanne on jo vähän parempi, mutta liikkuvuuteni ei todennäköisesti palaa enää ennalleen. Ei ole kysymys niinkään painosta kuin iästä. Ikääntyneet kudokset eivät ole yhtä joustavia kuin nuoret. 

Eli siis kyse on geeneistä ja vanhenemisesta.

Höpsis, aivan puppua. Liikkuvuus voi säilyä läpi koko elämän, jos sitä pitää yllä. Sairaudet on eri asia, mut ilman sairauksia liikkuvuus ja taipuisuus säilyy, jos on hyvät elämäntavat. Tämä on fakta. 

Tässä sulle 9-kymppinen voimistelija https://www.youtube.com/watch?v=iKDrOWdxLQo

Ymmärräthän, että voimistelijoiksi ja esim. balettitanssijoiksi valikoituvat ne, joilla on keskivertoa selvästi parempi liikuvuus luonnostaan? Heillä ymmärrettävästikin näistä perinnöllisistä syistä liikkuvuus säilyy hyvänä vielä vanhanakin, vaikka ehilläkin toki selvästi heikkenee omaan nuoruuden kuntoonsa verrattuna. Ei niitä ballerinoja ja kilparyhmän voimistelijoita ihan turhaan testata liikkuvuuskokeilla ja karsita pois kaikki, joilla luonnollinen liikkuvuus ei tulisi ikinä riittämään aivan huipulle asti, vaikka miten kovasti treenaisivat.

Edelleen ihan puppua :D Kaikki syntyvät yhtä joustavina, jos vaan syntyvät terveinä. Mut se rakentuu koko elämän ajan ja jos jo lapsena lakkaa liikkumasta, niin ei sitä joustoa enää aikuisena takaisin saa.