Lue keskustelun säännöt.
Onko yksi hyvä 20 vuotta kestävä parisuhde parempi kuin kolme erinomaista parisuhdetta, jotka kestävät yhteensä tuon saman 20 vuotta?
30.12.2017 |
Minulla oli tästä puolison kanssa eriimielisyyttä. Toisen mielestä pituus on itseisarvoista parisuhteessa. Toiselle taas suhteen kestolla ei ollut merkitystä, vain laadulla. Mitäs palstalla ajatellaan?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on erinomainen, miksi se aina päättyy alle 7 vuodessa???
Kumppani voi kuolla, sairastua, muuttaa ulkomaille tms. Eiköhän näitä syitä löydy muitakin kuin se, että suhde muuttuisi huonoksi. Monesti sanotaankin, että yksi suhde nuoruutta varten, yksi lasten tekoon ja yksi vanhuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksista näkee, että ihmiset pelkäävät tosi paljon omien parisuhteidensa päättymistä. Niin kauheat vakuuttelut ovat käynnissä.
Kai siinä kokee itsensä haavoittuvaksi, kun on lapsiarjen stressit ja lasten hankinnan fyysiset ja sosiaaliset muutokset käsiteltävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vastauksista näkee, että ihmiset pelkäävät tosi paljon omien parisuhteidensa päättymistä. Niin kauheat vakuuttelut ovat käynnissä.
Kai siinä kokee itsensä haavoittuvaksi, kun on lapsiarjen stressit ja lasten hankinnan fyysiset ja sosiaaliset muutokset käsiteltävänä.
Ei mua ainakaan pelota, silti en vaihtaisi tätä 25 vuotta kestänyttä hyvää parisuhdetta mihinkään lyhyempään ja erinomaiseen suhteeseen. Lapsetkin on jo aikuisia, kaikki on mallillaan, stressiä ei ole mistään. Tässä on hyvä olla, molemmilla, tunteista ja olotiloista osataan hyvässä suhteessa puhuakin. Sääliksi käy enemmän näitä, jotka juoksevat etsimässä kadotettua nuoruuttaan luullen aina että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Harvemmin on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksista näkee, että ihmiset pelkäävät tosi paljon omien parisuhteidensa päättymistä. Niin kauheat vakuuttelut ovat käynnissä.
Kai siinä kokee itsensä haavoittuvaksi, kun on lapsiarjen stressit ja lasten hankinnan fyysiset ja sosiaaliset muutokset käsiteltävänä.
Ei mua ainakaan pelota, silti en vaihtaisi tätä 25 vuotta kestänyttä hyvää parisuhdetta mihinkään lyhyempään ja erinomaiseen suhteeseen. Lapsetkin on jo aikuisia, kaikki on mallillaan, stressiä ei ole mistään. Tässä on hyvä olla, molemmilla, tunteista ja olotiloista osataan hyvässä suhteessa puhuakin. Sääliksi käy enemmän näitä, jotka juoksevat etsimässä kadotettua nuoruuttaan luullen aina että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Harvemmin on ollut.
Jos olisit aidosti tyytyväinen ja varma, et säälittelisi ja ylenkatsoisi muiden suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko yksi hyvä 20 vuotta kestävä parisuhde parempi kuin kolme erinomaista parisuhdetta, jotka kestävät yhteensä tuon saman 20 vuotta?
Miten ihmeessä ne voisivat olla erinomaisia, jos ne ovat kerran päättyneet eroon?
Itsellä 15 vuotta tätä parisuhdetta takana. Välillä ollaan oltu todella rakastuneita ja välillä on hoidettu perhettä ja kaikki voimavarat on mennyt arjesta selviämiseen. Eli parisuhde ei ole ollut se ykkösasia.
Kokonaisuutta katsoessani en todellakaan näkisi mitään järkeä että olisi erottu hankalana aikana ja lähdetty etsimään sitä erinomaista parisuhdetta silloin muualta. Koska suurin osa ongelmista oli esim perheen sairasteluun liittyvää. Sen aiheuttama stressi ja työmäärä olisivat säilyneet tai lisääntyneet eron myötä.
Nyt on kasvettu yhteen vielä tiiviimmäksi pariksi vaikeinakin aikoina. Ja vaikka aina ei ole ollut onnen huumaa on jotenkin todella turvallista tietää että kun menen kamariin miehen viereen tiedän missä miehen likaiset sukat lojuvat. Tiedän että hän on nähnyt minut heikoimmillanikn ja rumemmillakin ja silti hän on kanssani. Tunnemme toistemme hyvät ja huonot puolet. Jo katseesta tiedämme millainen päivä toisella on.
Olemme tehneet yhdessä töitä ja saavuttaneet taloudellisesti hyvän ja turvatun aseman, yhteinen yritys on mallillaan. Lapset ovat kasvaneet ja sairaudet hieman hellittäneet. Vaikeuksista selviäminen on kasvattanut meitä entistä enemmän yhteen.
Jos eroaisimme etsien jotain erinomaisempaa tämän hieman arkisen suhteen tilalle, joutuisimme jakamaan omaisuuden jonka eteen on tehty paljon töitä yhdessä ja yrityksen. Saati lasten asioiden jakaminen. Ei kiitos!! Niin paljon hyviä muistoja, kokemuksia, turvallisuutta ja luottamusta! Niin paljon tulevaisuuden haaveita ja asioita joiden eteen on tehty vuosia töitä ja jotka hiljakseen valmistuvat. Vaikea kuvitella jotain joka voittaisi tämän nykyisen. Eikä varsinkaan tuskaa joka olisi purkaa nykyinen suhde.
Olen nähnyt läheltä kuinka hirvittävän paljon perheellisen suhteen purkaminen voi teettää työtä ja aiheuttaa mielipahaa. Vaikka sen jälkeen olisi erinomainen uusi suhde niin ei se kyllä se eron aiheuttama parin vuoden helvettiä korvaisi.
Eli minä valitsisin pidemmän suhteen laadun kustannuksella kunhan se pitkään suhde olisi hyvä. Sen sijaan jos puoliso juopottelisi kohtuuttomasti, pelaisi perheen omaisuuden, laminlöisi lapset ja puolison tai jotain muuta vastaaavaa niin toki silloin eroaisin. Mutta silloin suhde ei olisikaan enää hyvä.