Lue keskustelun säännöt.
Onko yksi hyvä 20 vuotta kestävä parisuhde parempi kuin kolme erinomaista parisuhdetta, jotka kestävät yhteensä tuon saman 20 vuotta?
30.12.2017 |
Minulla oli tästä puolison kanssa eriimielisyyttä. Toisen mielestä pituus on itseisarvoista parisuhteessa. Toiselle taas suhteen kestolla ei ollut merkitystä, vain laadulla. Mitäs palstalla ajatellaan?
Kommentit (67)
Suhteen aloittaminen on, vaikkakin hieno asia, myös hyvin stressaavaa. Suhteen lopettaminen on raskasta ja surullista, vaikka miten sovussa erottaisiin. Niinpä mä valitsen sen 20 vuoden hyvän suhteen (saa jatkua pitempäänkin), jotta ehtisin paneutua elämässäni muuhunkin kuin suhteiden aloittamiseen ja lopettamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella haasteellista saada kolmesta lyhyehköstä suhteesta erinomainen kokonaisuus, kun huomioidaan kaikkien puolisoiden lapset sekä muu suku.
Uskon, että yksi 20 vuoden suhde on kaikilla tavoin helpompi, antoisampi ja siten myös parempi. Seitsemässä vuodessa toista ei opi tuntemaan syvällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mahdotonta sanoa, mutta todennäköisesti kolme lyhyttä suhdetta eläneellä on enemmän niitä päiviä, jolloin hän oli onnen kukkuloilla, mutta toisaalta myös enemmän niitä päiviä kuin hän oli aivan maassa. Pitkän suhteen päättyminen taas on yleensä rankempaa ja siten nuo ikävät päivät ovat todennäköisesti ikävämpiä. Toisaalta erosta toipumisen jälkeen näkisin pitkässä suhteessa olleella olevan paremmat edellytykset uuteen pitkään suhteseen. Kolme kertaa eronnut on jo madaltanut aika paljon omaa kynnystään erota ja siten se tulee varteenotettavaksi vaihtoehdoksi helpommin.
Jos on kahdeksatta kertaa suhteessa, niin jaksaakohan siinä enää samalla tavalla panostaa ja innostua, kun ehkä jo ajattelee että kohta tämäkin on ohi.
Vaikea sanoa kun itsellä on ollut muutama muutaman kuukauden suhde ja sen jälkeen tämä nykyinen joka on kestänyt kohta 30 vuotta ja jatkuu edelleen.
Mutta uskoisin että tarvitsin ne harjoitussuteet ensin, jotta osasin arvostaa tätä joka kohahti heti ihan erillä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne "laadukkaat" parisuhteet sitten päättyy muutamassa vuodessa? Ehkä ne eivät olleetkaan laadukkaita? Ja erot tuppaa olemaan aina vähän vähemmän laadukkaita.
Väittäisin että pidempi on parempi.
Esimerkiksi siksi, että toinen haluaa lapsia mutta toinen ei. Itselleni on käynyt näin. Suhde oli ylivoimaisesti paras juttu elämässäni, mutta eihän sitä voinut tuossa tilanteessa jatkaa.
Toinen oikein hyvä suhde on päättynyt, koska muutin asumaan ulkomaille eikä toinen voinut seurata perässä.
Minulle se olisi huono suhde jos lastenhankinnassa olisi ollut erimielisyyksiä.
Ja toisekseen, nuo sinunkaan suhteesi tuskin olisivat muuttuneet huonoiksi jos tilanne olisi toinen ja lapsesta tai muusta olisi päästy yhteisymmärrykseen ja jatkettu suhdetta.
Suhteen päättyminen johtuu yleensä siitä että siinä on jotain vikaa.
Aivan pähkähullu näkökulma, että kymmenen vuotta koettua onnellisuutta mukamas jotenkin pyyhkiytyisi pois siksi, että toinen alkaa haluta lasta ja on pakko erota. Tämä on hyvä esimerkki sellaisesta epäloogisuudesta, joka on väistämätöntä, jos uskoo suhteen laadun ja suhteen pituuden olevan sama asia.
Yritän vielä kerran selittää. Mun liitossa on oikeestaan - parasta - se, että sitä on rakennettu jo kaksikymmentävuotta. Siis pituus. Mutta ei se ole laadun kanssa vastakkain.
Jossain kymmenen vuoden kohdalla tuntu vielä, ettei edes tunne toista, mutta koko ajan tuntee paremmin ja voi hyväksyä (=rakastaa) enemmän. Toki meillä on halu rakentaa tätä liittoa. Mutta en vaihtais tätä saavutusta ikinä siihen alun ihastumiseen, vaikka sen sais tämän saman kanssa monta kertaa peräkkäin.
Nyt on vaan niin paljon parempi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdotonta sanoa, mutta todennäköisesti kolme lyhyttä suhdetta eläneellä on enemmän niitä päiviä, jolloin hän oli onnen kukkuloilla, mutta toisaalta myös enemmän niitä päiviä kuin hän oli aivan maassa. Pitkän suhteen päättyminen taas on yleensä rankempaa ja siten nuo ikävät päivät ovat todennäköisesti ikävämpiä. Toisaalta erosta toipumisen jälkeen näkisin pitkässä suhteessa olleella olevan paremmat edellytykset uuteen pitkään suhteseen. Kolme kertaa eronnut on jo madaltanut aika paljon omaa kynnystään erota ja siten se tulee varteenotettavaksi vaihtoehdoksi helpommin.
Sehän on vain hyvä juttu, etä on valmis lähtemään suhteesta, kun se ei enää vastaa tarpeita. Tätäkin palstaa lukemalla saa nopeasti sellaisen kuvan, että ihmiset eivät eroa, vaikka kaikille on selvää, että se on paras vaihtoehto.
Mutta se tarpeiden muuttumisen tunnekkin voi olla oihimenevää. Aika harvoin eron jälkeen voidaan palata vanhaan, jos tajutaan että ero oli virhe.
Vierailija kirjoitti:
Onko yksi hyvä 20 vuotta kestävä parisuhde parempi kuin kolme erinomaista parisuhdetta, jotka kestävät yhteensä tuon saman 20 vuotta?
Minulla oli tästä puolison kanssa eriimielisyyttä. Toisen mielestä pituus on itseisarvoista parisuhteessa. Toiselle taas suhteen kestolla ei ollut merkitystä, vain laadulla. Mitäs palstalla ajatellaan?
Tärkeätä lienee vain se että sinä ja kumppanisi ovat asiaan tyytyväisiä. Tietysti voisi tärkeäksi lisätä vielä sen että muut eivät joudu loukatuksi.
Ja sekin kannattaa sitten huomata että monilla "parisuhde-elämä" voi olla noihin kahteen vaihtoehtoon verrattuna hyvinkin paljon erilaisempi, eikä aina ole ns. oma valinta. Turha ainakaan ajatella että kaikki sopisivat keskenään yhteen, mutta kuitenkin hyvä että jokaisella olisi jonkinlainen vapaus valita sikäli kuin kysyntä ja tarjonta kohtaa toisensa sopivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä niitä vertailemaan? Joillakin käy hyvä onni ja löytyy ihminen, jonka kanssa on onnellinen loppuelämänsä. Toiset eivät sellaista koskaan löydä, mutta saattavat kokea useita hyviäkin suhteita elämässään. Se, että suhde loppuu, ei tarkoita etteikö se olisi voinut olla hyvä kokemus ja etteikö sinä aikana olisi voinut olla onnellinen.
Sitte taas on paljon ihmisiä jotka jumittavat huonossa suhteessa.
Ihmiset ovat erilaisia, elämät ovat erilaisia. Joskus kahden ihmisen elämät lukkiutuvat yhteen, useammin varmaan ajelehditaan elämän virroilla aina välillä jostakin kiinni pitäen. Kumpikaan ei ole parempi tai huonompi, vaan ihmisen täytyy hyväksyä itsensä ja se mitä on voidakseen olla onnellinen. Olkoon vaihtelevaa tai pysyvää.
Vierailija kirjoitti:
Pituus ei ole merkityksellistä vaan se, miltä suhteessa tuntuu olla, ja mitä siitä saa!
Niinpä. Ei kai sitä kovinkaan moni suunnittele tai ajattele suhteen ensihuumassa ja kiimassa, että seitsemän vuoden päästä sitä jätetään erohakemus. - Luulen, että ne suhteet, joissa oikeasti olen joutunut kohtaamaan niitä vaikeuksia ja haasteita ja kokenut voittavansa ne ovat tehneet suhteesta paremman kuin ne, joissa on hyvin pian antanut periksi. - Vaikka ei sitä silloin ajatellut, että antaisi liian helposti periksi. Joskus myös tuntuu, että kaikkein parhaiten ulkopuoliset näkevät ja luulevat tietävän suhteen tilan paljon paremmin kuin mihin itse kykenee tai pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tuollaisesta pätkäsuhteesta tekisi "erinomaisen"? Haluan vain yhden suhteen joka kestää läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne "laadukkaat" parisuhteet sitten päättyy muutamassa vuodessa? Ehkä ne eivät olleetkaan laadukkaita? Ja erot tuppaa olemaan aina vähän vähemmän laadukkaita.
Väittäisin että pidempi on parempi.
Esimerkiksi siksi, että toinen haluaa lapsia mutta toinen ei. Itselleni on käynyt näin. Suhde oli ylivoimaisesti paras juttu elämässäni, mutta eihän sitä voinut tuossa tilanteessa jatkaa.
Toinen oikein hyvä suhde on päättynyt, koska muutin asumaan ulkomaille eikä toinen voinut seurata perässä.
Minulle se olisi huono suhde jos lastenhankinnassa olisi ollut erimielisyyksiä.
Ja toisekseen, nuo sinunkaan suhteesi tuskin olisivat muuttuneet huonoiksi jos tilanne olisi toinen ja lapsesta tai muusta olisi päästy yhteisymmärrykseen ja jatkettu suhdetta.
Suhteen päättyminen johtuu yleensä siitä että siinä on jotain vikaa.
Aivan pähkähullu näkökulma, että kymmenen vuotta koettua onnellisuutta mukamas jotenkin pyyhkiytyisi pois siksi, että toinen alkaa haluta lasta ja on pakko erota. Tämä on hyvä esimerkki sellaisesta epäloogisuudesta, joka on väistämätöntä, jos uskoo suhteen laadun ja suhteen pituuden olevan sama asia.
Hä? Sehän tuossa oli pähkähullua että joku kuvittelee että suhde oli hyvä juuri siksi että se kestänyt pidempään kuin 7 vuotta ja oli parempi kuin se että kumpikin olisi halunnut lapsen ja olisi oltu yhdessä 50 vuotta. Ikään kuin se liiton pituus olisi pyyhkinyt pois alun 7 vuoden onnellisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne "laadukkaat" parisuhteet sitten päättyy muutamassa vuodessa? Ehkä ne eivät olleetkaan laadukkaita? Ja erot tuppaa olemaan aina vähän vähemmän laadukkaita.
Väittäisin että pidempi on parempi.
Esimerkiksi siksi, että toinen haluaa lapsia mutta toinen ei. Itselleni on käynyt näin. Suhde oli ylivoimaisesti paras juttu elämässäni, mutta eihän sitä voinut tuossa tilanteessa jatkaa.
Toinen oikein hyvä suhde on päättynyt, koska muutin asumaan ulkomaille eikä toinen voinut seurata perässä.
Minulle se olisi huono suhde jos lastenhankinnassa olisi ollut erimielisyyksiä.
Ja toisekseen, nuo sinunkaan suhteesi tuskin olisivat muuttuneet huonoiksi jos tilanne olisi toinen ja lapsesta tai muusta olisi päästy yhteisymmärrykseen ja jatkettu suhdetta.
Suhteen päättyminen johtuu yleensä siitä että siinä on jotain vikaa.
Aivan pähkähullu näkökulma, että kymmenen vuotta koettua onnellisuutta mukamas jotenkin pyyhkiytyisi pois siksi, että toinen alkaa haluta lasta ja on pakko erota. Tämä on hyvä esimerkki sellaisesta epäloogisuudesta, joka on väistämätöntä, jos uskoo suhteen laadun ja suhteen pituuden olevan sama asia.
Elääkö ihmiset todella liitoissansa molemmat omaa elämäänsä omine eroavine tavoitteineen ja suunnitelmineen? Tai onko se sen suhteen edellytys, että suunnitelmat on samat?
Meillä kun ollaan lähetty laittaa kahta ihmistä yhteen, ei suunnitelmien vaan ihmisten liitto. Liitto, jolla on yhteinen suunnitelma.
Rakastan ihmistä, en hänen suunnitelmiaan. Ne vaan on toissijaisia ja vaihdettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Pituus ei ole merkityksellistä vaan se, miltä suhteessa tuntuu olla, ja mitä siitä saa!
Korrelaatio on tietysti päin. Jos suhde tuntuu hyvältä ja siitä saa mitä haluaa, niin se kestää pidempään. Jos suhde ei tyydytä, se päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko tätä laskea todennäköisyyslaskennalla, niin,että jos on yksi, niin on 50% todennäköisyys siihen, että 20 vuoden suhde on olisi onnistunut tai epännistunut. Kun taas kolme lyhemmän suhteen kokeneempaa voivat olla mm. joka toine tyytyväinen ja joka toinen tyytymätön tai toisin päin jne. - Varmasti jos on ollut 20 vuoden suhde, niin siihen on mahtunut erilaisia vaiheita, joista joku vaihe on saattanut kestää yksin tuon 20 vuotta myös melkein 3x 7 vuotta tuottaen välillä tyydytystä ja välill vähemmän tyydytystä....
En vieläkään ymmärrä että miksi hyvä suhde jäisi lyhyeksi?
Olen nuorena seurustellut miehen kanssa, joka muutti työnsä takia Saksaan. Itse en halunnut muuttaa mukana, mutta en myöskään halunnut kieltää häntä menemästä unelmatyönsä perässä. Siksi suhteemme päättyi, yhteisymmärryksessä ja täydessä sovussa. Emme ole kumpikaan katuneet päätöstä.
Kysymyksen asettelu on jo mielipuolinen.
Kysymykseen voisi vastata että kolme erinomaista suhdetta on tietsyti parmepi kuin yksi hyvä.
Mutta eihän se noin mene. Todennäköisemppin se pitkä suhde on se joka on erinomainen ja ne lyhyeksi jääneet ovat olleet vain hyviä.
Oikeasti olisi pitänyt kysyä että onko yksi 20 vuotta kestävä erinomainen suhde parempi kuin kolme lyhyttä hyvää suhdetta.
Laatu ja pituus voittaa määrän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko tätä laskea todennäköisyyslaskennalla, niin,että jos on yksi, niin on 50% todennäköisyys siihen, että 20 vuoden suhde on olisi onnistunut tai epännistunut. Kun taas kolme lyhemmän suhteen kokeneempaa voivat olla mm. joka toine tyytyväinen ja joka toinen tyytymätön tai toisin päin jne. - Varmasti jos on ollut 20 vuoden suhde, niin siihen on mahtunut erilaisia vaiheita, joista joku vaihe on saattanut kestää yksin tuon 20 vuotta myös melkein 3x 7 vuotta tuottaen välillä tyydytystä ja välill vähemmän tyydytystä....
En vieläkään ymmärrä että miksi hyvä suhde jäisi lyhyeksi?
Olen nuorena seurustellut miehen kanssa, joka muutti työnsä takia Saksaan. Itse en halunnut muuttaa mukana, mutta en myöskään halunnut kieltää häntä menemästä unelmatyönsä perässä. Siksi suhteemme päättyi, yhteisymmärryksessä ja täydessä sovussa. Emme ole kumpikaan katuneet päätöstä.
Jos suhde olisi ollut parempi, niin olisitte päätyneet erilaiseen ratkaisuun ja jatkaneet suhdettanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on erinomainen, miksi se aina päättyy alle 7 vuodessa???
Kaikilla suhteilla on luonnollinen kaari. Kaksi ihmistä voi nauttia suhteesta täysillä mutta lopulta todeta, että on tarpeet ovat muuttuneet ja tulevaisuudelta halutaan eri asioita.
En käsitä tollaisia liittoja. Enkä yhtään ihmettele, ettei ne kestä.
Jos kyse on vaan omasta nautinnosta ja omista tarpeista. ?
Ironista kyllä, että oikeasti itselleen saa vaan antamalla toiselle.
Varmaan tää onkin joku Jumalan ajatus, ja naureskelee ihmisten "itsekkyydelle", kun katsoo tätä menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko tätä laskea todennäköisyyslaskennalla, niin,että jos on yksi, niin on 50% todennäköisyys siihen, että 20 vuoden suhde on olisi onnistunut tai epännistunut. Kun taas kolme lyhemmän suhteen kokeneempaa voivat olla mm. joka toine tyytyväinen ja joka toinen tyytymätön tai toisin päin jne. - Varmasti jos on ollut 20 vuoden suhde, niin siihen on mahtunut erilaisia vaiheita, joista joku vaihe on saattanut kestää yksin tuon 20 vuotta myös melkein 3x 7 vuotta tuottaen välillä tyydytystä ja välill vähemmän tyydytystä....
En vieläkään ymmärrä että miksi hyvä suhde jäisi lyhyeksi?
Olen nuorena seurustellut miehen kanssa, joka muutti työnsä takia Saksaan. Itse en halunnut muuttaa mukana, mutta en myöskään halunnut kieltää häntä menemästä unelmatyönsä perässä. Siksi suhteemme päättyi, yhteisymmärryksessä ja täydessä sovussa. Emme ole kumpikaan katuneet päätöstä.
Eli ero oli molempien mielestä paras ratkaisu, teitä ei oltu tarkoitettu yhtern. Mitä ihmettä teet tässä ketjussa?
No ihan vaan omalta kohdalta ajatellen nämä mun kolme, yhteensä n. 20v kestänyttä suhdetta yhteensä ovat ihan helkkaristi parempi vaihtoehto kuin se, että olisin jäänyt siihen ensimmäiseen ja ollut sen kanssa 20 vuotta. Oli erittäin opettavaista seurustella ensin viisi ja sitten kaksi vuotta hyvin erilaisten kumppanien kanssa. Niistä opin paljon ja nyt olen osannut olla ilmeisen hyvä vaimo, kun nykyinen on mielellään pitänyt kumppaniaan jo toistakymmentä vuotta.
Sehän on vain hyvä juttu, etä on valmis lähtemään suhteesta, kun se ei enää vastaa tarpeita. Tätäkin palstaa lukemalla saa nopeasti sellaisen kuvan, että ihmiset eivät eroa, vaikka kaikille on selvää, että se on paras vaihtoehto.