Miten toimii liitot, joissa toinen on kotoisin ns. " yläluokasta" ja toinen päinvastaisista piireistä?
Itselläni ei ole niin karkeaa jakoa, mutta ole kotoani oppinut tietyt tavat. Esim. ruokailutavat, juhlapyhien vietot, miten käyttäydytään häissä ja hautajaisissa, miten puhutellaan ihmisiä yms. Mulle on ollut vaikea hyväksyä, että mieheni ei edelleenkään lapsuutensa takia osaa käyttäytyä jossain tilanteissa, jotka itselleni ovat itsestään selvyyksiä. Ja en ole mikään aatelinen itsekään, mutta minulle oli todellinen yllätys nähdä nämä anoppilan "tavat" ( niitä ei siis ole). Mies on opiskellut akateemisen ammatin, mutta siltikin ihmisen lapsuudessa saama kasvatus näkyy yllättävän vahvana. Enkä tarkoita, että ihminen sille itse mitään voisi. Mutta ne, jotka itse on saaneet jonkinlaisen peruskasvatuksen, on vaikea ymmärtää, että jotkut ihmiset eivät tajua edes aikuisena, että esim. hautajaisiin ei mennä farkuissa tai että ruokapöydästä ei jossain juhlapaikassa nousta kun muut syö ja mennä sohvalle istumaan yms.....!!!!!!!
Kommentit (48)
Miehen akateemisessa suvussa syödään upeita juhla-aterioita, on kyntteliköt ja pöytähopeat esillä, ruokaryypyt ja viinit. Itse olen yh-äidin lapsi ja äitini oli aina töissä juhlapyhät, kun olin vähänkään isompi. Äitini ei myöskään osannut tehdä hienoja aterioita tai omistanut pöytähopeaa tms, köyhistä oloista kotoisin. Kannusti minua kuitenkin opiskelemaan ja halusi minulle erilaisen elämän ja koulutuksen. Isäni on rappioalkoholisti, jota en ole nähnyt vuosiin. Itse opin oikein hienojakin tapoja kun olin nuorena ulkomailla au pairina, joten sen jälkeen osasin olla luontevasti tässä mieheni suvun ilmapiirissä. Aika paljon on kiinni siitä, mihin sattuu syntymään. Joillekin on ihan normaalia syödä hopeisilla aterimilla jouluateriaa, jotkut syö kertakäyttörasiasta kinkkua sohvalla istuen. Kukin tavallaan. Aikuisena voi myös muuttaa omia tapojaan, ei ole sidottu siihen, että kaikki pitää tehdä kuten lapsuudessa tehtiin tai oltiin tekemättä. Jos pitää ruoasta ja estetiikasta ja kauniista tavoista, niitä voi alkaa harjoittaa vaikka olisi lähtöisin vaatimattomista oloista.
Suomalainen yläluokka höhöhööhöhööööööö ei tuu naurulta loppua hööööööö.
Lapsuusperheen tulotaso ei nyt ole mitään sivistyksen mittari. Oma mieheni ei ole mikään nero juhlapukeutumisessa yms, vaikka vanhemmat ovat sekä akateemisia että rikkaita.
Fiksu ihminen voi omaksua asioita myös aikuisena, esimerkiksi sen, että kakkua ei syödä lusikalla vain haarukalla.
Ei tuo kokonaan ole kiinni vain siitä lähtöluokasta. Meillä on perheen ulkopuolinen läheinen, jolle vanhemmat eivät ole jostain syystä opettaneet kovinkaan paljon käytöstapoja. Ei osaa tervehtiä tullessa eikä lähtiessä, ei muista syödä suu kiinni, ei osaa keskustella, jne.
Mutta hän osaa tarkkailla ympäristöään. Hän osaa olla hyvin huomaamaton, jolloin hänen läsnäolonsa ei häiritse muita. Hän osaa ruokaillessa katsoa hyvin vaivihkaa ympärilleen ja tehdä perässä niin kuin muut tekevät. Hän on enimmäkseen hiljaa, jolloin ei "osaa" keskustella. Mutta eipä sitten myöskään käyttäydy röyhkeästi eikä häiritsevästi.
Eli herkällä luonteella pärjää pitkälle, vaikka ei kunnon kasvatusta olisi saanutkaan. Olen hänelle huomauttanut ainoastaan suu auki mässyttämisestä. Kaiken muun hän on opetellut itse hyvin huomaamattomasti. Arvostan.
Mä luulen, että naiset ehkä omaksuu uudet tavat helpommin kuin miehet, jos naivat " itseään ylempää". Mun mies ei ainakaan ikinä tajuaisi, että kakkua syödään haarukalla eikä lusikalla, vaikka itse tämän tiedostan. Hänellä on myös tarve puolustaa vanhempiaan, " ei meillä kotonakaan koskaan tehty sitä tai tota"- Miten siihen nyt kauniisti sanoo, että sitä en ihmettele yhtään...... Se, mitä anoppilassa tehtiin ja tehdään, ei todellakaan ole, mikään käytöksen kultaisen kirjan -tapa. ( Joulupöytään istutaan kylpytakissa, mennään heti ruokailun jälkeen sohvalle ja jäät yksin pöytään istumaan jne, jokaisella on eriparia olevan lautanen juhla-aterialla, eri paria olevat mukit jne..........)
Varmaan miehen ja mun perheet on aika samanlaisia, keskiluokkaa ollaan. Mutta mulle oli vähän yllätys, että jouluaterialle tullaan suunnilleen pitkissä kalsareissa. Omassa kodissani puettiin aina juhlavaatteet ylle. Vanhempana toki sai jo tulla ruokapöytään vähän rennommissakin vaatteissa, mutta siistit piti olla ja hiukset kammattu. Pöytä oli myös kauniisti katettu, ei kuuloonkaan kaupan kertakäyttörasiat. Mieheni kodissa taas ruuat on esillä kaupan pakkauksissa.
Suuri ero on myös siinä, että miehen kotona tupakoidaan, omassani ei.
Ja suunnilleen samanlaiset taustat vanhemmillamme: osin maanviljelijäperheistä, keskiasteen koulutus, sama tulotaso, sama asumismuoto. Mutta niin vain on erilaista.
Aika kauhealta kuulostaa ap:n miehen tavat. Surullista ettei edes koulutus tai hyvä tulotaso pelasta.
Siis aivan oikeasti ajattelen että on jo surullista, jos menee hautajaisiin farkuissa.
Itse en edes ala seurustelemaan duunarin kanssa.
Liikumme eri piireissä, joten ei ole vaaraa heihin törmätäkään.
Ei tuossa ole kyse luokkaerosta vaan siitä että miehesi on huonosti kasvatettu. Lähetä se tapakurssille, jos se ei muuten opi. Jokainen pystyy oppimaan hyvät käytöstavat, pukeutumissäännöt ja juhlaetiketin, jos haluaa. Osta miehellesi alkuun vaikka Herrasmiehen tyyliopas ja Käytöksen kultainen kirja.
Sama kuin edellä. Itse olen myös keskiluokasta kotoisin, samoin mies. Meillä kuitenkin jouluna laitettiin siistimmät vaatteet, ei kuitenkaan mitään pukuja tai iltapukuja, mutta semmoset tavallista siistimmät. Ja pöytä katettiin nätisti, vaikka ei ollut hopeita. Miehen suvussa ollaan aina kalsareissa/ verkkareissa ja lentäisivät perseelleen jos joku laittais jonkun juhla-asun päälle. Eivät myöskään koskaan kata mitään. Tämä oli todella outoa, kun ensi kertaa olin heillä jouluna ja kieltämättä joulu ei tuntunut joululta, ei eronnut arjesta millään tavoin. Toisaalta ristiriitaista se, että anoppi saattaa jynssätä päivätolkulla kämppää ja on todella siisti, joten ihmetyttää että esteettinen silmä ei sitten yhtään enempään ulotu....
Ihmetytti kyllä kun mies osti ensimmäisen pukunsa vasta minun sukulaiseni hautajaisiin. Esimerkiksi veljeni oli pitänyt pukua kaikissa ylppäreissä ja rippijuhlissa ym varmaan 10-vuotiaasta lähtien. Mieheni oli haudannut isänsäkin jossain muussa vaatetuksessa.
Selväjärkiset ihmiset yleensä tulee toimeen keskenään. Haihattelijoille sitten tämmöisetkin asiat tuottaa ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Itse en edes ala seurustelemaan duunarin kanssa.
Liikumme eri piireissä, joten ei ole vaaraa heihin törmätäkään.
Ap:n mies ei ole duunari, opettele ymmärtämään lukemaasi. Vaikka olisi koulutusta ja statusta ( lääkäri, juristi, professori) niin lapsuuden perimä näkyy ainakin miehillä yllättävän vahvana. Siitä tässä oli kyse. Eivät ole elämää suurempia asioita, mutta kuitenkin semmoisia, jotka kaikki tunnistavat jos ovat samassa tilanteessa. Ja joskus aika kiusallisiakin.
Mieheni ei ole suomalainen vaan länsimaalainen. Hän on kotoisin erittäin varakkaasta perheestä, jossa tohtorintutkintoja on tehty jo kolme-neljäkin sukupolvea järjestäin. Miehen lapsuudenkodissa oli palvelusväkeä. Itse olen duunarisuvusta, oppikoulunkin käyminen on ollut suvussani saavutus, mutta sieltä olen pinnistänyt akateemiseksi itse. Miehelläni on taatusti paremmat tavat kuin itselläni, mutta eivätpä nuo minun tapani ole häntä häirinneet. Miehen sukuun suhteet ovat aika harvat johtuen siitä, että asumme minun kotimaassani ja appivanhemmatkin ovat jo edesmenneet.
Asian vierestä... Itse en pidä ulkokultaisia tapoja tärkeänä, vaan sitä, että osaa kohdella muita ihmisiä kauniisti. Koulutus ei tuo välttämättä sydämen sivistystä.
Raskainta on ollut se miehen suku. Aina solvaamassa ja aina kinuamassa rahaa. Ja aina heitä saa hävetä.
T. Alapuolelleen nainut
Koululaisille pitäisi olla etikettikurssi. Ei mitään älytöntä hienostelua, mutta perustapojen kurssitus. Itselleni oli epäselvää esim. miten häissä toimitaan, miten hääparin vanhempia tervehditään ja niin edelleen. Ja sellanen perus-small talkin hallinta ei ole ihan niin helppoa kaikille, siihenkin voi opetella.
Äh, 0/5. Tästä aiheesta mammat näköjään innostuvat huonollakin avauksella.
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin edellä. Itse olen myös keskiluokasta kotoisin, samoin mies. Meillä kuitenkin jouluna laitettiin siistimmät vaatteet, ei kuitenkaan mitään pukuja tai iltapukuja, mutta semmoset tavallista siistimmät. Ja pöytä katettiin nätisti, vaikka ei ollut hopeita. Miehen suvussa ollaan aina kalsareissa/ verkkareissa ja lentäisivät perseelleen jos joku laittais jonkun juhla-asun päälle. Eivät myöskään koskaan kata mitään. Tämä oli todella outoa, kun ensi kertaa olin heillä jouluna ja kieltämättä joulu ei tuntunut joululta, ei eronnut arjesta millään tavoin. Toisaalta ristiriitaista se, että anoppi saattaa jynssätä päivätolkulla kämppää ja on todella siisti, joten ihmetyttää että esteettinen silmä ei sitten yhtään enempään ulotu....
Kirjoitin tuohon ylemmäksi viestin, tämä sun taisi olla vastaus siihen. Lisään vielä, että lahjojen aukaisu oli kanssa oma lukunsa. Omassa kodissani totuin, että lahjat avattiin kaikessa rauhassa, ajatuksen kanssa. Lahjat olivat usein kirjoja, vähän kalliimpia vaatteita, musiikkia. Miehen kotona kaikki oikein kisailevat kuka ensiksi repii kaikista lahjoista paperit ja lahjat on usein ostettu jostain alelaarista, halpakaupasta. Ei niinkään laatua vaan määrää.
Minä olen köyhästä stadilaisesta duunariperheestä ja mies suomenruotsalaisesta menestyneestä suvusta.
Ei mitään eroa. Molemmille tärkeää perhekeskeisyys, hyvä käytös, sivistys, koulutus (vaikkei vanhemmillani tätä ollutkaan), suvaitsevaisuus, sydämen sivistys, tilanneherkkyys ja perheestä huolehriminen ( esim yhteiset rahat)